1950 -luku nykyajan -kivijalka

Pokasahat ja justeerit nimenomaan suhisivat, sillä raskaita ja epävarmoja moottorisahoja alkoi ilmaantua savotoille vasta vuosikymmenen lopulla.
Suomi eli metsistään. On helppo poimia 1950-luvulta asioita, jotka lähes kaikki tietävät.
Vuonna 1952 puksutti viimeinen sotakorvaustuotteilla lastattu juna itärajan taakse. Helsingissä järjestettiin kesäolympialaiset, kaksitoista vuotta alun perin ajateltua myöhemmin. Suomalainen Armi Kuusela valittiin Miss Universumiksi.

Tapahtui paljon muutakin.
1956 Kekkonen valittiin tasavallan presidentiksi. Urho Kekkosen presidenttikauden ensimmäisen vuoden 1956 päättyessä ei ollut elossa enää ketään hänen edeltäjäänsä. Risto Ryti oli kuollut tuon vuoden lokakuussa ja J. K. Paasikivi joulukuussa. Suomalaiset saattoivat vuosikymmenen aikana hautaan viimeiset kansalliset suurmiehensä säveltäjä Jean Sibeliusta myöten, eikä uusia ollut liiemmin näköpiirissä.

Suomi 1950-luvulla oli maatalousvaltainen runsaan neljän miljoonan ihmisen yhtenäiskulttuuri, joka kaupungistui, vaurastui ja teollistui ripeää tahtia. Suomen väkiluku kasvoi 1950-luvulla neljästä miljoonasta lähes neljään ja puoleen miljoonaan. Yhteydet ulkomaille lisääntyivät. Toisen maailmansodan jälkeinen jälleenrakennus muutti Suomen ilmettä merkittävästi. Väkimäärä nykyisen Suomen alueella oli kasvanut sotien jälkeen muutamassa vuodessa kertaluokkaa suuremmaksi karjalaisen siirtoväen ja suurten ikäluokkien myötä. Suomi hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi joulukuussa 1955. Suomi joutui tulikokeeseen YK:ssa jo lokakuussa 1956 yleiskokouksen äänestäessä Unkarin kansannousun kukistamista koskevasta päätöslauselmasta. Ensimmäiset YK:n rauhanturvajoukkoihin osallistuneet suomalaiset matkustivat Suezin kanavan alueelle joulukuussa 1956.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi oli siirtynyt ensimmäisen tasavallan ajasta toiseen tasavaltaan. Liittoutuneiden valvontakomissio oli lähtenyt Suomesta 1947, jolloin solmittiin Pariisin rauhansopimus. Vaaran vuodet olivat ohi. 1950-luvun alkaessa Suomen presidenttinä toimi 79-vuotias Juho Kusti Paasikivi. Hän oli sotien jälkeisen puolueettomuuslinjan eli niin kutsutun Paasikiven–Kekkosen linjan linjan luoja. Maaliskuussa 1956 presidentiksi valittiin 55-vuotias Urho Kekkonen.

Pääministerin valta oli huomattavasti pienempi kuin tasavallan presidentin. Hallitukset vaihtuivat tiuhaan, kaikkiaan Suomessa vaikutti 1950-luvun aikana neljätoista hallitusta. Vuosikymmenen vaihteessa maata johti K.-A. Fagerholmin vähemmistöhallitus. Urho Kekkonen toimi kaikkiaan viiden hallituksen pääministerinä. Muita pääministereitä olivat Sakari Tuomioja, Ralf Törngren ja V. J. Sukselainen, joka johti hallitusta 1960-luvulle siirryttäessä. Lisäksi Suomessa oli 1950-luvulla kaksi virkamieshallitusta.

SDP:n sisällä oli toisen maailmansodan päättymisestä lähtien vallinnut jännite tannerilaisten ja Tannerin sodanaikaista politiikkaa vastustaneen siiven kesken. 1950-luvulla se muuntautui niin kutsuttujen asevelisosialistien ja ammattiyhdistyssiiven väliseksi. Puolueen puheenjohtajana toimi 1950-luvun alkupuolella lähellä ammattiyhdistyssiipeä ollut Emil Skog, jonka kannattajia kutsuttiin skogilaisiksi. Väinö Tannerin valinta SDP:n puheenjohtajaksi vuonna 1957 sinetöi puolueen kahtiajaon. Skogilaiset erosivat vuonna 1958 SDP:n eduskuntaryhnästä ja järjestyivät vuonna 1959 puolueeksi nimellä Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto (TPSL). Maalaisliiton johdon kanssa riitautunut Veikko Vennamo erosi puolueesta vuonna 1958, ja hänen johdollaan perustettiin vuonna 1959 Suomen Pientalonpoikien Puolue.