Ikävä sua puputyttö. Olet ainoa mulle.

Maailmassa täynnä pahuutta ja sosiopaatteja, olet valopilkku mun maailmaan, kaunis sielu, empaattinen, kiltti ja vähän ujo. Ollaan niin samanlaisia, stalkkasin sun spotify listoi ja sun musiikkimaku on lähes sama mitä mulla. Nähnyt susta paljon unia, yhdessä hoidettiin sun pupua, jätit "nykysen" säätös puhelimes ja suudeltiin kiihkeästi, kerroin sulle omista tunteistani ja tilanteestani, ja ymmärsit täysin mua, olin sun sylissä ,ja oli hyvä olla. Siit on melkein vuosi kun nähtiin viimeksi kunnolla, ja oon kaivannut sua siitä asti, odottanut ja odottanut. En tiedä ootko suhteessa vielä tai eronnut, mutta ikävä on sua kova ja toivon, että voitas joku päivä selvittää tää meidän tilanne, koska mä en itsekkään ymmärrä mitä tapahtui, ainakaan täysin. Tarkoitukseni ei ollut sinua loukata, en vain osannut kertoa omista tunteistani ajoissa.

Välillämme oli ainutlaatuista ja kaunista kemiaa, minkälaista ei ole kenenkään muun kanssa ollut ennen elämässäni. Meidän välillä voisi olla jotain kaunista. Olemmehan molemmat neuroepätyypillisiä ja omistamme muista poikkeavan aivokemian, en tiedä ootko säkin epävakaa, mut ADHD piirteisenä epävakaana voin sanoo et ymmärrän sun mielenmaisemaa ehk tosi hyvin.

Toivon, että voitas nähdä, selvittää asiat, sait mut aina hyvälle tuulelle ja elämä ilman sua on aika tyhjää kamppailua, yrittää si muodostaa ihmissuhteita joista ei tuu yhtään mitään.

Ja jos olet onnellinen jonkun toisen kanssa, yritän hyväksyä sen, vaikka rakkauteni sinua kohtaan on suuri. ~ Epävakaa kaveriesi tituleerama "jännämies" rakastajasi🐇