Nuoret ahdistuneet ja "masentuneet": menkää hommiin!

Kaunis jossittelu ja hyssyttely ei auta. Jonkun ison poliitikon ja virkamiehen pitäisi sanoa samalla tavalla asiat. Jumalauta jos vähän mieliala on alakuloinen ei ihminen ole vakavasti masentunut tai jos ahdistaa niin ei ole työkyvytön. Jokainen ahdistuu jos hautoo somepaskaa kotona verhot kiinni eikä tee arjessa vaihtelua askareissaan vaan somettaa tai pelaa videopeliä 24/7. Nuoret on pakkosaatava työpoluille rakentamaan maatamme, surkeasti käy jos heitä lellitään ja paapotaan ja hullut psykiatrit peesaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kaunis jossittelu ja hyssyttely ei auta. Jonkun ison poliitikon ja virkamiehen pitäisi sanoa samalla tavalla asiat. Jumalauta jos vähän mieliala on alakuloinen ei ihminen ole vakavasti masentunut tai jos ahdistaa niin ei ole työkyvytön. Jokainen ahdistuu jos hautoo somepaskaa kotona verhot kiinni eikä tee arjessa vaihtelua askareissaan vaan somettaa tai pelaa videopeliä 24/7. Nuoret on pakkosaatava työpoluille rakentamaan maatamme, surkeasti käy jos heitä lellitään ja paapotaan ja hullut psykiatrit peesaa.

Lue lisää

Vihainen käskeminen ja asioihin pakottaminenkaan ei auta.
Kiroilustakaan ei kyllä ole hyötyä.
On muistettava, että suurin osa nuorista pärjää, ja tulevat pärjäämään ihan hyvin, kouluttautuvat ja menevät töihin.
Pudokkaita on ollut aina, sekä nuorissa, että aikuisissakin.
Mieliala vähän alakuloinen, joo, jokaisella on joskus, mutta joillain se ei jää siihen vähään alakuloon, jotkut masentuvat ihan oikeasti, ja se vaikuttaa elämään laajasti, ei ainoastaan mielialaan.
Se, että sinulla tai minulle menee paremmin, ei tarkoita, että kaikilla muillakin olisi mentävä, emme voi sellaista vaatia muilta. Ne, kenellä menee heikommin, kärsivät vain enemmän, jos vähänkään vahvemmat ihmiset solvaavat heitä.
On ymmärrettävä, että me ihmiset olemme erilaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Vihainen käskeminen ja asioihin pakottaminenkaan ei auta.
Kiroilustakaan ei kyllä ole hyötyä.
On muistettava, että suurin osa nuorista pärjää, ja tulevat pärjäämään ihan hyvin, kouluttautuvat ja menevät töihin.
Pudokkaita on ollut aina, sekä nuorissa, että aikuisissakin.
Mieliala vähän alakuloinen, joo, jokaisella on joskus, mutta joillain se ei jää siihen vähään alakuloon, jotkut masentuvat ihan oikeasti, ja se vaikuttaa elämään laajasti, ei ainoastaan mielialaan.
Se, että sinulla tai minulle menee paremmin, ei tarkoita, että kaikilla muillakin olisi mentävä, emme voi sellaista vaatia muilta. Ne, kenellä menee heikommin, kärsivät vain enemmän, jos vähänkään vahvemmat ihmiset solvaavat heitä.
On ymmärrettävä, että me ihmiset olemme erilaisia.

Lue lisää

Aika monta masentunutta ja ahdistunutta auttaisi reipas työnteko ylös elämään. Lujaa työtä leivän eteen, niin ettei ole aikaa joutavaan masentumiseen tai ahdistumiseen tai tulee nälkä ja vilu. Kovia sanoja mutta kovat on laiskureitten kiristyskeinotkin masennuksineen ja ahdistuksineen.

Ei hön tiedä yhtään mitään masennuksesta . Siinähän jakelee neuvojaan tylyllä tyylillä . Masennus ei ole kuten hän sen kuvittelee , vaan se on todella vakava sairaus .
Ei se imuroimalla katoa
Autonoominen hermosto tekee joskus tepposet ja aiheuttaa masennusta , myös hormoonalliset asiat aiheuttavat ihmisen tasapainon horjumista .
Ja eivät voi sille mitään. Joten tottakai liikunta on hyvä asia, samoin terveellinen ruoka , mutta masennusta ei saa niillä keinoilla pois , vaan Sepon hoidettava lääkärin kanssa . Usein on syyt syvemmällä .mkaikista pahinta mitä voi sanoa masentuneelle on antaa noita käskyjä ” tee töitä,”, siis siinä viitataan laiskuuteen janota itseäsi niskasta kiinni ,ihan niinkuin sillä keinolla masennus vähenisi . On tiedettävä lääketieteellisesti miten masennus tekee ihmisestä sairaan , ennekö voi keskustella. Usein juuri ne kovasti työtä tekevät saavat masennuksen koska ovat ylittäneet voimavaransa .
Niin että syyllistämiseltä ei saada koskaan hyviä tuloksia terveyden kanssa , masennus hoidetaan. Ja sen jälkeen taas elämä on oikeilla raiteilla .

Anonyymi kirjoitti:

Kaunis jossittelu ja hyssyttely ei auta. Jonkun ison poliitikon ja virkamiehen pitäisi sanoa samalla tavalla asiat. Jumalauta jos vähän mieliala on alakuloinen ei ihminen ole vakavasti masentunut tai jos ahdistaa niin ei ole työkyvytön. Jokainen ahdistuu jos hautoo somepaskaa kotona verhot kiinni eikä tee arjessa vaihtelua askareissaan vaan somettaa tai pelaa videopeliä 24/7. Nuoret on pakkosaatava työpoluille rakentamaan maatamme, surkeasti käy jos heitä lellitään ja paapotaan ja hullut psykiatrit peesaa.

Lue lisää

Alakuloisuus ei ole masennusta , vaan masennus on jo potilaalle hyvin vaikea asia moni ei jaksa elää kun on syvässä masennuksessa .
Ne on juuri ne ahkerat ihmiset jotka sairastuvat , ei laiska saa masennusta , hän elää rasitamatta itseään , mutta jakelee tylyjä neuvoja toisille .
Sekin on eräänlaista sairautta kun ei pystytä ymmärtämään toisen ihmisen tilannetta vaan vähätellään .
Vastaanotoille tulee usein rikkinäisiä ihmisiä joilta on elämän ilo kadonnut. Silloin ei heitä voi syyttää että ovat sairastuneet , sillä kukaan ei halua masennusta elämäänsä, jos tämä
” kaikki tietävä” niin luulee omassa hurskaudessaan.

Anonyymi kirjoitti:

Vihainen käskeminen ja asioihin pakottaminenkaan ei auta.
Kiroilustakaan ei kyllä ole hyötyä.
On muistettava, että suurin osa nuorista pärjää, ja tulevat pärjäämään ihan hyvin, kouluttautuvat ja menevät töihin.
Pudokkaita on ollut aina, sekä nuorissa, että aikuisissakin.
Mieliala vähän alakuloinen, joo, jokaisella on joskus, mutta joillain se ei jää siihen vähään alakuloon, jotkut masentuvat ihan oikeasti, ja se vaikuttaa elämään laajasti, ei ainoastaan mielialaan.
Se, että sinulla tai minulle menee paremmin, ei tarkoita, että kaikilla muillakin olisi mentävä, emme voi sellaista vaatia muilta. Ne, kenellä menee heikommin, kärsivät vain enemmän, jos vähänkään vahvemmat ihmiset solvaavat heitä.
On ymmärrettävä, että me ihmiset olemme erilaisia.

Lue lisää

Ihan niin ihmiset on erilaisia , ei siinä auta tuollaisten tietämättömien neuvot . Tyhmyys tekee ihmisestä ilkeän toisia kohtaan .
Masennus on sairaus siinä kun diabetes tai jokin muukin sairaus . Ja se hoidetaan lääkkeiden kanssa .
Ei siis syyllistetä toisia siitä mille he eivät voi mitään

Anonyymi kirjoitti:

Aika monta masentunutta ja ahdistunutta auttaisi reipas työnteko ylös elämään. Lujaa työtä leivän eteen, niin ettei ole aikaa joutavaan masentumiseen tai ahdistumiseen tai tulee nälkä ja vilu. Kovia sanoja mutta kovat on laiskureitten kiristyskeinotkin masennuksineen ja ahdistuksineen.

Lue lisää

Ai ei ole aikaa ? Kas kun autonoominen hermosto ei oikein toimi sillä tavalla .
Kunhan tietäisit miten masentuneet haluavat päästä sairaudestaan ,niin moni sanoo ettei voi edes ymmärtää miksi juuri hän on saanut masennuksen riesakseen . Nämä ihmiset joilla on selitys kaikkeen miten masentuneiden tulisi tehdä , eivät tiedä masennuksesta mitään , toivottavasti selllaiset eivät koskaan hakeudu hoito alalle , tekisivät ainoastaan hallaa sillä alalla .

ainii ekan läppärin ostin vasta 2011.

Anonyymi kirjoitti:

ainii ekan läppärin ostin vasta 2011.

Minä olen opiskellut 1960-luvulla yhden ammattitutkinnon. Päivääkään en ollut työtä vailla enkä monta päivää sairaskaan. En ehtinyt pohtimaan unelma-ammatteja enkä toisia tutkintoja.
Nyt ikää 75 vuotta ja eläkkeellä 12 vuotta.

Nykyään ruikutetaan niin turhasta ja masennutaan, kun isot odotukset eivät toteudu. Ei yhtään omaa yritystä.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen opiskellut 1960-luvulla yhden ammattitutkinnon. Päivääkään en ollut työtä vailla enkä monta päivää sairaskaan. En ehtinyt pohtimaan unelma-ammatteja enkä toisia tutkintoja.
Nyt ikää 75 vuotta ja eläkkeellä 12 vuotta.

Nykyään ruikutetaan niin turhasta ja masennutaan, kun isot odotukset eivät toteudu. Ei yhtään omaa yritystä.

Lue lisää

Mä en edes tunnistanut -90 luvulla psyykesairauksia. Vasta toisen tutkinnon jälkeen selvis miksi koulut on olleet hankalia. Olis pitänyt jo ala-asteella tunnistaa ongelmat eikä vasta sitten kun psyyke oli niin huonossa kunnossa että tulevaisuus pelotti. On mulla edelleenkin ahdistuneisuushäiriö mikä mulla oli jo lapsena,vaikka siitä diagnoosia ollutkaan silloin. Turha sitä on jossitella enää ja miettiä. Vaikka olis saanut lapsena diagnoosin niin emmä olis työelämässä. Samat luonteenpiirteet mulla on edelleenkin kuin lapsena. Ei ne kuntoutukset ihmisen luonnetta pysty muuttaa puhumattakaan lääkkeistä.

Anonyymi kirjoitti:

Mä en edes tunnistanut -90 luvulla psyykesairauksia. Vasta toisen tutkinnon jälkeen selvis miksi koulut on olleet hankalia. Olis pitänyt jo ala-asteella tunnistaa ongelmat eikä vasta sitten kun psyyke oli niin huonossa kunnossa että tulevaisuus pelotti. On mulla edelleenkin ahdistuneisuushäiriö mikä mulla oli jo lapsena,vaikka siitä diagnoosia ollutkaan silloin. Turha sitä on jossitella enää ja miettiä. Vaikka olis saanut lapsena diagnoosin niin emmä olis työelämässä. Samat luonteenpiirteet mulla on edelleenkin kuin lapsena. Ei ne kuntoutukset ihmisen luonnetta pysty muuttaa puhumattakaan lääkkeistä.

Lue lisää

Jos pärjää elämässään suurin piirtein hyvin ilman työtäkin, jota ei pysty tekemään sairauden takia, niin silti voi olla suhteellisen tyytyväinen elämäänsä ja itseensä.
Jos on sairautta, eikä pysty työtä tekemään, on turhaa kuunnella sellaisia ihmisiä, jotka halveksivat ja haukkuvat, yrittävät käskeä vaan töitä tekemään, se ei ole sairaan ihmisen ongelma, vaikka kuinka pahalta tuollainen vähättely voi tuntuakin.
Ihmiset, joilla ei ole kokemusta omalla kohdallaan, tai läheisen, psyykkisestä sairastamisesta, eivät oikeastaan edes voi tietää, millaista se on, ja sitten on helppo sanoa omat mielipiteensä ja vähätellä muita, kehua omaa pärjäämistään.
Onhan se hienoa, että monet ovat pystyneet vaikka mihin ja pärjänneet, mutta ei sillekään mitään voi, että ihan kaikki eivät pysty kaikkeen, eivätkä välttämättä pärjää niin hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos pärjää elämässään suurin piirtein hyvin ilman työtäkin, jota ei pysty tekemään sairauden takia, niin silti voi olla suhteellisen tyytyväinen elämäänsä ja itseensä.
Jos on sairautta, eikä pysty työtä tekemään, on turhaa kuunnella sellaisia ihmisiä, jotka halveksivat ja haukkuvat, yrittävät käskeä vaan töitä tekemään, se ei ole sairaan ihmisen ongelma, vaikka kuinka pahalta tuollainen vähättely voi tuntuakin.
Ihmiset, joilla ei ole kokemusta omalla kohdallaan, tai läheisen, psyykkisestä sairastamisesta, eivät oikeastaan edes voi tietää, millaista se on, ja sitten on helppo sanoa omat mielipiteensä ja vähätellä muita, kehua omaa pärjäämistään.
Onhan se hienoa, että monet ovat pystyneet vaikka mihin ja pärjänneet, mutta ei sillekään mitään voi, että ihan kaikki eivät pysty kaikkeen, eivätkä välttämättä pärjää niin hyvin.

Lue lisää

Mä kyllä pärjään ja olen aina pärjännyt kotona. Mulle työkyvyttömyyseläke tarkoittaa työkyvyttömyyttä työelämään. Mulla meni vain 7 vuotta kunnes pääsin hakee sairauspäivärahaa. Tai olin mä kuntoutuksenkin aikana sairauslomilla kun ei ollut työkykyä.

Mä en tule koskaan tietämään millaista on käydä töissä vuodesta toiseen. Mun pisin yhtäjaksoinen työkokemus on yhdeltä kuukaudelta ja sekin oli kesätyö. Eli mulla ei ole kokemusta siitä että voi saada kuukaudessa enemmän rahaa kuin alle 1000 e. Mä olin ennen työkyvyttömyyseläkettä työtön. En ole rikas vaikka eläke on suurempi kuin työmarkkinatuki.

Kun en ole ollut työelämässä niin sitä rahaa ei ole ollut liikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mä kyllä pärjään ja olen aina pärjännyt kotona. Mulle työkyvyttömyyseläke tarkoittaa työkyvyttömyyttä työelämään. Mulla meni vain 7 vuotta kunnes pääsin hakee sairauspäivärahaa. Tai olin mä kuntoutuksenkin aikana sairauslomilla kun ei ollut työkykyä.

Mä en tule koskaan tietämään millaista on käydä töissä vuodesta toiseen. Mun pisin yhtäjaksoinen työkokemus on yhdeltä kuukaudelta ja sekin oli kesätyö. Eli mulla ei ole kokemusta siitä että voi saada kuukaudessa enemmän rahaa kuin alle 1000 e. Mä olin ennen työkyvyttömyyseläkettä työtön. En ole rikas vaikka eläke on suurempi kuin työmarkkinatuki.

Kun en ole ollut työelämässä niin sitä rahaa ei ole ollut liikaa.

Lue lisää

Vähemmälläkin pärjää, jos täytyy.
Itse sentään jonkin verran ehdin aikoinaan töitäkin tekemään, mutta nyt jo vuosikausia ollut työkyvyttömyyseläkkeellä.
Kun tiedän, etten töihin kykene, se ei haittaa itseäni. En häpeile kertoa olevani eläkkeellä. Pieni eläke toki joskus mietityttää, mutta olen sillä silti pärjännyt.

Anonyymi kirjoitti:

Vähemmälläkin pärjää, jos täytyy.
Itse sentään jonkin verran ehdin aikoinaan töitäkin tekemään, mutta nyt jo vuosikausia ollut työkyvyttömyyseläkkeellä.
Kun tiedän, etten töihin kykene, se ei haittaa itseäni. En häpeile kertoa olevani eläkkeellä. Pieni eläke toki joskus mietityttää, mutta olen sillä silti pärjännyt.

Lue lisää

En minäkään ole koskaan hävennyt eläkkeellä oloa. kun 35 vuotiaana pääsin. Vieraat ihmiset kyllä voivottelee kun noin nuorena on joutunut. Minä en ole joutunjut vaan päässyt. Siinä on iso ero. Ihmiset ei oikein tajua jos ite ovat työkykyisiä ja pystyvät tekee töitä. Mulla on aina ollut pienet tulot niin ei ole tarvinnut opetella elää pienten tulojen kanssa.

Mulle on sanottu ettei musta näy ulospäin että olis jotain häikkää. Alussa kun oli huonommassa henkisessä kunnossa niin oli raskasta jos vieraat ihmiset halus tulla juttelee . Oli vaan pakko jaksaa kuunnella. Onneks nykyään ei haittaa ja sitä juttelee itekin vieraille . Viime vuonna kun kävin hammaslääkärillä niin muutama sana tuli vaihdettua erään kanssa.Ite en ikinä aloita keskustelua vieraan ihmisen kanssa.

Vaikka toi ahdistuneisuushäiriö pitää paljon sisällä niin arkielämässä mulla niitä oireita ei ole ollut eläkkeen jälkeen. Kaikki oireet tuli aina kerralla kuntoutuksessa oli ahdistusta,paniikkihäiriötä,sosiaalista uupumusta .

Anonyymi kirjoitti:

Vähemmälläkin pärjää, jos täytyy.
Itse sentään jonkin verran ehdin aikoinaan töitäkin tekemään, mutta nyt jo vuosikausia ollut työkyvyttömyyseläkkeellä.
Kun tiedän, etten töihin kykene, se ei haittaa itseäni. En häpeile kertoa olevani eläkkeellä. Pieni eläke toki joskus mietityttää, mutta olen sillä silti pärjännyt.

Lue lisää

Ihan se riippuu mitä töitä olis tarjolla, voi pystyä tekemään jos omaan mieleen sopivaa. Väkisin tekeminen on kamalaa , jatkuvaa kelloon vilkuilua koska päivä loppuu. Sellasia töitä ei voi tehdä kuin päivän ja on saanut tarpeekseen. Työ aika klo9.00-14.00 sopiva täydellä palkalla 15e/h minimi. Kahvi tauko klo 9.00-9.30 sisältää aamupalaverin. Lounas klo 11.00-11.30. Kahvitauko 13.00-13.20 ja klo 14.00 päivä pulkassa hymyssä suin. Kuka minut palkkaisi kevytyrittäjän näillä ehdoin ....

Anonyymi kirjoitti:

Ihan se riippuu mitä töitä olis tarjolla, voi pystyä tekemään jos omaan mieleen sopivaa. Väkisin tekeminen on kamalaa , jatkuvaa kelloon vilkuilua koska päivä loppuu. Sellasia töitä ei voi tehdä kuin päivän ja on saanut tarpeekseen. Työ aika klo9.00-14.00 sopiva täydellä palkalla 15e/h minimi. Kahvi tauko klo 9.00-9.30 sisältää aamupalaverin. Lounas klo 11.00-11.30. Kahvitauko 13.00-13.20 ja klo 14.00 päivä pulkassa hymyssä suin. Kuka minut palkkaisi kevytyrittäjän näillä ehdoin ....

Lue lisää

Omalta kohdalta voin sanoa että kuka ottaa sosiaalialalle ihmisen töihin jolla on mielenterveysongelmia. Ite olin helpottunut 24 vuotta sitten kun sain potkut osa-aikatöistä kotipalvelussa. Hyvin mä jaksoin vetää pari kuukautta ja sitten alkoi näkyä jo asiakkaitten luona että viimesiä viedää. Ei tarvinnut vikana päivänä paljoa kun mulla pinna paloi. Kun tarpeeksi taistelee oman olotilansa kaa niin jossain vaiheessa tulee hetki kun haluaa ilmoittaa että tämä oli tässä.

Kyllä itkin kun jouduin pomon puhutteluun. Se oli nöyryyttävää . Mä en muista siitä hetkestä muuta kuin että mä itkin. Se mitä pomo puhui mulle niin ei mitään muistikuvia.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan se riippuu mitä töitä olis tarjolla, voi pystyä tekemään jos omaan mieleen sopivaa. Väkisin tekeminen on kamalaa , jatkuvaa kelloon vilkuilua koska päivä loppuu. Sellasia töitä ei voi tehdä kuin päivän ja on saanut tarpeekseen. Työ aika klo9.00-14.00 sopiva täydellä palkalla 15e/h minimi. Kahvi tauko klo 9.00-9.30 sisältää aamupalaverin. Lounas klo 11.00-11.30. Kahvitauko 13.00-13.20 ja klo 14.00 päivä pulkassa hymyssä suin. Kuka minut palkkaisi kevytyrittäjän näillä ehdoin ....

Lue lisää

Jos sinun pitäisi elättää itse itsesi tuolla menolla, huonosti sinun kävisi.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen opiskellut 1960-luvulla yhden ammattitutkinnon. Päivääkään en ollut työtä vailla enkä monta päivää sairaskaan. En ehtinyt pohtimaan unelma-ammatteja enkä toisia tutkintoja.
Nyt ikää 75 vuotta ja eläkkeellä 12 vuotta.

Nykyään ruikutetaan niin turhasta ja masennutaan, kun isot odotukset eivät toteudu. Ei yhtään omaa yritystä.

Lue lisää

Taas siinä yksi jolla on valmis sanonta toisten elämisistä ja olemisista .äsinä eyåt tiedä mitäön masennuksesta etkä ilmeisesti tule koskaan tietämäänkään .
Lääkäritkin masentuvat joten heillä on työtä enemmän kun tarpeeksi .
Jos sinä nyt olet ollut töissä koko elämäsi niin se on vaan sinun kokemus asioista . Ei kellään olisi aikaa olla masentunut vaan kun se sairaus ei katsomokomennus aikaa kun se iskee .
Joten masennus iskee usein älykkäisiin ihmisiin , tyhmin syyllistäminen ei se iske , koska syyllistävät eivät edes tiedä mitään ihmisen anatomiasta ja siihen liittyvistä asioista. Moni syntyy herkällä hermostolla , jokuntoinen taas erilaisilla ominaisuuksiillam. Kukaan ei itse saa päättää millaisena syntyy. Usein nämäkin asiat ovat perinnöllisiä , siis suvussa on muitakin joille sairaus on ollut rasite koko elämän . Esi isilläkin oli masennuksia mutta ne leimattiin kauan sitten joidenkin pahojen henkien syiksi . Lue asiasta, ennen kun jakelet yksinkertaisia neuvojasi jolla ei ole mitään tekemistä masennusten kanssa

Anonyymi kirjoitti:

Omalta kohdalta voin sanoa että kuka ottaa sosiaalialalle ihmisen töihin jolla on mielenterveysongelmia. Ite olin helpottunut 24 vuotta sitten kun sain potkut osa-aikatöistä kotipalvelussa. Hyvin mä jaksoin vetää pari kuukautta ja sitten alkoi näkyä jo asiakkaitten luona että viimesiä viedää. Ei tarvinnut vikana päivänä paljoa kun mulla pinna paloi. Kun tarpeeksi taistelee oman olotilansa kaa niin jossain vaiheessa tulee hetki kun haluaa ilmoittaa että tämä oli tässä.

Kyllä itkin kun jouduin pomon puhutteluun. Se oli nöyryyttävää . Mä en muista siitä hetkestä muuta kuin että mä itkin. Se mitä pomo puhui mulle niin ei mitään muistikuvia.

Lue lisää

Ihmiset kun kuulee sanan ” mielenterveys ongelma ” niin silloin luulevat että ihminen on vaarallinen tai hullu kuten he sanovat .
Vastaanotolla on ainoastaan ihmisiä jotka todella ivat loppuun palaneita ja haluavat aina että saisi jonkun lääkkeen että pian pääsisieroon sairaudestaan äkkiä .
. Näitä sairauksia ei hoideta sillä lailla vaan paraneminen ottaa aikaa , siis ei ole olemassa mitään lääkettä joka ottaa pois sairauden yks kaks äsiksipä haiset joilla ei ole tietoa näistä asioista tekisivät suuren palveluksen ihmisille kun pitäisivät suunsa kiinni vaihto ehto on että lukisivat kaiken masennuksesta . Että edes pystyisivät keskustelemaan asiasta joka on niin monen ihmisen vaivana ja moni ei ole jaksanut elää sairautensa kanssa.
Joten te jotka kuvittelette että masennus lähtee siivoamalla , niin parempi kun ette jakele neuvojanne

Anonyymi kirjoitti:

Jos sinun pitäisi elättää itse itsesi tuolla menolla, huonosti sinun kävisi.

Usein on kuitenkin niin että kaikki työ ei ole sentään oman mieleen sopivaa , työ josta saa palkan otetaan että voi elättää itsensä.
On niin monia ihmisiä jotka eivät erityisesti voi valita mitään työtä vaan ottavat sen minkä saavat , ja tekevät itselleen selväksi että tää nyt tehdään ja voi olla että myöhemmin saa jotain mieluisampaa työtä. Kuinka moni oikeastaan on siinä ammatissa mistä on haaveillut , eri tilanteissa on joskus tehtävä myös töitä siksi että tienaa elantonsa itse .
Tuo selostus jonka kirjoitit työstä , ei ole kenekään kohdalla , joten kellään ei ole sellaisia työaikoja . Jokainen työ tarvitsee tekijänsä .

Kunhan pysyy loitolla twitteristä/X ja Facebookista niin se on jo iso askel oikeaan suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kunhan pysyy loitolla twitteristä/X ja Facebookista niin se on jo iso askel oikeaan suuntaan.

Pysyy poissa kaikesta siitä, josta tulee itselle huonot fiilikset.
Olen aina ihmetellyt, kun monet tajuavat, mistä ahdistuvat ym., ja silti toimivat samaan malliin välittämättä, että tulee ahdistusta. Sehän on masokismia.