Kannatan.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000010635098.html
Ruusu on punainen
Von Döbeln joukkonsa Juuttaalle toi,
ja synkkinä kanuunat ne soi.
Vuonna kahdeksantoist-nolla-kahdeksan kai,
tuskin viistoista vuottansa täyttää mies sai.
Puisen ristin sai hän, kummun vähäisen niin,
kun illalla kaatuneet haudattiin.
Jostakin ystävä tuntematon
kukan haudalle taittanut on.
Se ruusu on kirkasta purppuraa
ja rakkaus valju kuin kuoleman maa.
Se ruusu on kuollut kuin kuoli hän,
ken vei, ken vei elämän.
Satakymmenen vuotta kun meni niin,
nyt Tampereen hangilla taisteltiin.
Oli veljeään vastassa veli nyt,
vaan he kumpikin kaatuivat puolesta maan.
Lumi valkea peittona heillä vain on,
ja kummankin hauta on tuntematon.
Ei toki niin! – Joku kummankin luo,
kuin salaa ruusun tuo.
Ne ruusut on puhdasta purppuraa
ja rakkaus valju kuin kuoleman maa.
Ne ruusut on kuolleet ja kuihtuneet,
ja kiistat on kadonneet.
Kun Summa petti, he juoksivat pois;
hän joukossa myös – kuka tuomita vois?
He kuulivat vain yhden räjähdyksen,
ja sankarin osan he saivat myös sen.
Ette kuvia heistä kirjoissa nää,
ne vahvimmat miehet ei ehjiksi jää.
Nyt melkein tyhjälle arkulle näin
ruusu hentoinen jäi, ystäväin.
Se ruusu on puhdasta purppuraa
ja rakkaus valju kuin kuoleman maa.
Ja mitä sitten, niin, kuinka on nyt?
Jo moni sitä on kysynyt.
Niin ei käydä saa milloinkaan uudestaan,
ei hulluutta päästää saa jatkumaan.
Meidän isämme isät ja isämme niin
ovat kaatuneet taistoihin mielettömiin.
Turhaanko? Ei! – Mutta tunnustakaa:
nyt ei miekalla oikeutta saa.
Vain ruusu on kirkasta purppuraa
ja rakkaus valju kuin kuoleman maa.
Se ruusu on hehkua sydämen,
eikä kuihdu purppura sen.
https://www.youtube.com/watch?v=sn8kNV-XVWE
https://www.is.fi/politiikka/art-2000010635098.html
Ruusu on punainen
Von Döbeln joukkonsa Juuttaalle toi,
ja synkkinä kanuunat ne soi.
Vuonna kahdeksantoist-nolla-kahdeksan kai,
tuskin viistoista vuottansa täyttää mies sai.
Puisen ristin sai hän, kummun vähäisen niin,
kun illalla kaatuneet haudattiin.
Jostakin ystävä tuntematon
kukan haudalle taittanut on.
Se ruusu on kirkasta purppuraa
ja rakkaus valju kuin kuoleman maa.
Se ruusu on kuollut kuin kuoli hän,
ken vei, ken vei elämän.
Satakymmenen vuotta kun meni niin,
nyt Tampereen hangilla taisteltiin.
Oli veljeään vastassa veli nyt,
vaan he kumpikin kaatuivat puolesta maan.
Lumi valkea peittona heillä vain on,
ja kummankin hauta on tuntematon.
Ei toki niin! – Joku kummankin luo,
kuin salaa ruusun tuo.
Ne ruusut on puhdasta purppuraa
ja rakkaus valju kuin kuoleman maa.
Ne ruusut on kuolleet ja kuihtuneet,
ja kiistat on kadonneet.
Kun Summa petti, he juoksivat pois;
hän joukossa myös – kuka tuomita vois?
He kuulivat vain yhden räjähdyksen,
ja sankarin osan he saivat myös sen.
Ette kuvia heistä kirjoissa nää,
ne vahvimmat miehet ei ehjiksi jää.
Nyt melkein tyhjälle arkulle näin
ruusu hentoinen jäi, ystäväin.
Se ruusu on puhdasta purppuraa
ja rakkaus valju kuin kuoleman maa.
Ja mitä sitten, niin, kuinka on nyt?
Jo moni sitä on kysynyt.
Niin ei käydä saa milloinkaan uudestaan,
ei hulluutta päästää saa jatkumaan.
Meidän isämme isät ja isämme niin
ovat kaatuneet taistoihin mielettömiin.
Turhaanko? Ei! – Mutta tunnustakaa:
nyt ei miekalla oikeutta saa.
Vain ruusu on kirkasta purppuraa
ja rakkaus valju kuin kuoleman maa.
Se ruusu on hehkua sydämen,
eikä kuihdu purppura sen.
https://www.youtube.com/watch?v=sn8kNV-XVWE
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sydän on edelleen vasemmalla ja punainen, vaikka jotkut väittää, että se on oikealla ja sininen!
Käsi sydämelle!
Punikit yrittävät omia ihmisen verta pumpavan lihaksenkin.
Omisit sinä oman äidinkielesi oikeinkirjoituksen.
Rasvanahkaduunari ei oikein samaistu :D
Näin vanhana voin sanoa, että Suomi on noussut suosta toisen maailmansodan jälkeen, työllä, hiellä ja kyynelilläkin.
Ja hyvä maa rakennettiin.
Nyt on aika ilkkua ja tuhota, kai?
Jos on asunut hellahuoneessa isän, äidin ja kolmen sisaruksen kanssa lapsena, kouluun pääsy oli huippujuttu! Eikä siitä ole kuin pari sukupolvea.