Nykyajan tieteellinen maailmankuva on johtanut siihen, että moni on hylännyt uskonsa Saatanaan ja persoonalliseen pahaan. Sen sijaan puhutaan paljon muodikkaasti pahan prinsiipistä. Toisaalta Saatanaa on kuitenkin vaikea häätää vanhanaikaisena uskomuksena ja epämuodikkaana hahmona kristinuskon ulkopuolelle. Tätä tuskin edes kannattaisi tehdä, sillä se vaatisi lukemaan Uutta testamenttia kuten piru Raamattua ja Saatana kuitenkin mainitaan siellä nimeltä lukemattomia kertoja.
Varhaisessa juutalaisuudessa maailmaa ei koettu dualistisesti Jumalan ja Saatanan väliseksi taistelukentäksi, vaan Raamatun vanhimmissa kirjoissa pidetään itsestään selvyytenä, että Jumala kaiken luojana antaa ihmiselle niin onnen kuin onnettomuudenkin. 500-luvulla eKr. Israelin kansa joutui pakkosiirtolaisiksi Babyloniaan ja kurjuutensa ja epätietoisuutensa keskellä rabbit alkoivat puhua ja syyttää Saatanaa. Näin omaksuttiin maailmankuva, jossa Saatana esiintyy Jumalan vastustajana.
Toisaalta Vanhan testamentin harvat maininnat korostavat sitä, että Saatana saa toimia vain Jumalan sille antamissa rajoissa. Uusi testamentti puolestaan kuvaa Saatanan suhdetta Jumalaan luomakunnan kannalta vaarallisen itsenäiseksi. Mitä pitemmälle ihmiskunnan loppua edetään, sitä kiivaammaksi käyvät Saatanan hyökkäykset ihmiskuntaa vastaan. Vasta tulevassa maailmanajassa Lucifer joukkoineen tuhotaan ja Jumalan valtakunta saa lopullisen voiton. Eli juoni Saatana kuinka paljon tahansa, edistää se vain Jumalan suunnitelmia. Saatana vietellessään Juudaksen kavaltamaan Jeesuksen laukaiseekin liikkeelle tapahtumaketjun, joka johtaa Jumalan valtakunnan riemuvoittoon. Martti Luther onkin kuvaillut Saatanaa ”Jumalan kahlekoiraksi”. Saman ajatuksen on esittänyt myös Goethe Faust-kokoelmassaan, jossa Saatana valepuvussa ilmestyy Faustille esitellen itsensä sanoen ”Osa voimaa esiintyvää, mi tahtoo pahaa vain ja saa aikaan hyvää”.
Tarvitaanko kuitenkaan Saatanaa hahmona enää vai onko siitä tullut nykyajan ihmiselle täysin tarpeeton? Ihminen on unohtanut jo Jumalan pimeän puolen ja näkee Hänet rakastavana Isänä, vaikka sekä Uudessa että Vanhassa testamentissa puhutaan paljon Jumalan vihasta. Isä Meidän –rukouksen sanamuotoonkin on puututtu ja kohta ”äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta” on vaihdettu muotoon ”…äläkä anna meidän joutua kiusaukseen”. Ajatus siitä, että Jumala viettelisi ihmisiä syntiin on näin poissuljettu ja jälleen ihminen on muokannut Jumalaa mieleisekseen. Onko samoin käynyt myös Saatanalle? Onko tarve konkreettiselle pahalle loppunut?
Uskoi sitten Saatanaan hahmona tai ei, niin tuntuu loogiselta, että jos tahdotaan pitää kiinni Jumalan hyvyydestä ja kaikkivaltiudesta, on hyvyyden voimien lisäksi oltava olemassa myös pahuuden voimia. Jumala-mysteerin kääntöpuolelta löytyy aina Saatana. Usein hyvä ja paha kietoutuvat toisiinsa täydentäen toisiaan ihmisjärjen ylittävällä tavalla. Lutherkin kävi jaakobinpainia Jumalan kanssa ja tokaisi heittäessään pirua mustepullolla, ettei tiennyt enää onko Saatana Jumala vai Jumala Saatana.
Varhaisessa juutalaisuudessa maailmaa ei koettu dualistisesti Jumalan ja Saatanan väliseksi taistelukentäksi, vaan Raamatun vanhimmissa kirjoissa pidetään itsestään selvyytenä, että Jumala kaiken luojana antaa ihmiselle niin onnen kuin onnettomuudenkin. 500-luvulla eKr. Israelin kansa joutui pakkosiirtolaisiksi Babyloniaan ja kurjuutensa ja epätietoisuutensa keskellä rabbit alkoivat puhua ja syyttää Saatanaa. Näin omaksuttiin maailmankuva, jossa Saatana esiintyy Jumalan vastustajana.
Toisaalta Vanhan testamentin harvat maininnat korostavat sitä, että Saatana saa toimia vain Jumalan sille antamissa rajoissa. Uusi testamentti puolestaan kuvaa Saatanan suhdetta Jumalaan luomakunnan kannalta vaarallisen itsenäiseksi. Mitä pitemmälle ihmiskunnan loppua edetään, sitä kiivaammaksi käyvät Saatanan hyökkäykset ihmiskuntaa vastaan. Vasta tulevassa maailmanajassa Lucifer joukkoineen tuhotaan ja Jumalan valtakunta saa lopullisen voiton. Eli juoni Saatana kuinka paljon tahansa, edistää se vain Jumalan suunnitelmia. Saatana vietellessään Juudaksen kavaltamaan Jeesuksen laukaiseekin liikkeelle tapahtumaketjun, joka johtaa Jumalan valtakunnan riemuvoittoon. Martti Luther onkin kuvaillut Saatanaa ”Jumalan kahlekoiraksi”. Saman ajatuksen on esittänyt myös Goethe Faust-kokoelmassaan, jossa Saatana valepuvussa ilmestyy Faustille esitellen itsensä sanoen ”Osa voimaa esiintyvää, mi tahtoo pahaa vain ja saa aikaan hyvää”.
Tarvitaanko kuitenkaan Saatanaa hahmona enää vai onko siitä tullut nykyajan ihmiselle täysin tarpeeton? Ihminen on unohtanut jo Jumalan pimeän puolen ja näkee Hänet rakastavana Isänä, vaikka sekä Uudessa että Vanhassa testamentissa puhutaan paljon Jumalan vihasta. Isä Meidän –rukouksen sanamuotoonkin on puututtu ja kohta ”äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta” on vaihdettu muotoon ”…äläkä anna meidän joutua kiusaukseen”. Ajatus siitä, että Jumala viettelisi ihmisiä syntiin on näin poissuljettu ja jälleen ihminen on muokannut Jumalaa mieleisekseen. Onko samoin käynyt myös Saatanalle? Onko tarve konkreettiselle pahalle loppunut?
Uskoi sitten Saatanaan hahmona tai ei, niin tuntuu loogiselta, että jos tahdotaan pitää kiinni Jumalan hyvyydestä ja kaikkivaltiudesta, on hyvyyden voimien lisäksi oltava olemassa myös pahuuden voimia. Jumala-mysteerin kääntöpuolelta löytyy aina Saatana. Usein hyvä ja paha kietoutuvat toisiinsa täydentäen toisiaan ihmisjärjen ylittävällä tavalla. Lutherkin kävi jaakobinpainia Jumalan kanssa ja tokaisi heittäessään pirua mustepullolla, ettei tiennyt enää onko Saatana Jumala vai Jumala Saatana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko pyhyyden ja pahuuden avioliitto ihmisen sydämessä tie jumalan tulemiseksi lihaksi "suberihmiseksi", eli Lusiferin (ikuisen valon kantajan) ennustus siitä että meistä tulisi tiedon myötä jumalan kaltaisia ja pyhä ja paha voisivat löytää toisensa ihmisen hahmossa ja näin sovittaa kaiken yhteen.
Vai onko se todellisuutta että hyvyys tulee aina paremmaksi ja pahuus pahemmaksi ja näin ristiriidasta johtuen sodat ja pahuus lisääntyvät toisaalla (johtuen egomme laiskuudesta ja sokeudesta tiedostaa mitään kuin vasta äärimmäisen pakon edessä)ja hyvyys ja pahuus ovat kauempana toisistaan kuin koskaan.
Kiivaimmat Jumalan puolustujat muuttuvat paholaisen kaltaisiksi kun pimeys nähdäään aina itsensä ulkopuolella eli ulkoistetaan muihin ihmisiin tai aatteisiin.
"Privatio poni --> pahuus on hyvyyden puutetta" on kristillinen ajatus,,, pahuus on siis alkuperäisen tarkoituksen pettämistä--> poikkeama hyvyydestä ja pahuus on aina riippuvainen hyvyydestä.
On helppo nimetä epämiellyttävä asia "Saatanalliseksi" ja näin ulkoistaa paha ja negaatio itsestään naapureihin tai mihin nyt ulkoistammekin sen, mutta palkitsevinta on ymmärttää Itsessä olevan sekä hyvän että pahan olemuksen ja näiden kahden voiman balanssi ja tuon "taistelun" käyminen itsessään tekee meistä täydempiä ymmärrykseltämme,,tunnemme ja tiedämme paremmin pahan ja hyvän ominaisuudet koska olemme pelottomasti kummatkin kohdanneet itsessämme ja näin voimme kokemuksesta vaeltaa vapaammin horjumatta sillä tiellä jonka Kristus viitoitti.
...lähtee ihmisestä itsestään. Jumala meidät luodessaan antoi meille kaikille vapaan tahdon, kahlitsemattoman mielen ja ajatukset, luoda, elää ja kehittää itseään. Ihminen itse loi pahan, sanotaan sitä sitten nimellä saatana tai mikä vain, pitääkseen ihmismielen hallinnassa. Ilman pelotuskeinoja ei ihmistä voisi hallita, kuten uskonto Jumalanvihalla tai saatanalla nyt nykypäivänäkin tekee...
Ihminen kahlitaan pelkäämään tuntematonta, orjuutetaan käyttämään ajatusmaailmaa, joka tehdään meille valmiiksi, pureskellaan pehmeäksi ihmiselle helpoksi niellä, eikä kukaan kysele mitään vaan hyväksymme kaiken itsestäänselvyytenä.
Mitä muuta voisi olla Jumalanpelko kuin ihmisen itsensä kehittelemä talutusnuora, omatunto(?), katse pois pahasta...
Voisiko Jumala olla paha? Hänhän loi meidät kaikki omaksi kuvakseen, antoi vallan, antoi järjen, ajatukset, vapauden valita... Valita mitä? Valita kuinka elää... Mutta Jumala ei ole koskaan halunnut sitä, että me ihmiset pelkäisimme Häntä!
Ja saatanasta olen sitä mieltä, ettei suinkaan tuolla pimeässä istu ketään saatanaa, "isä" perkelettä, kuinka voisi? Kuumahan siellä tulisi, jos "kirjoituksiin" on uskomista...