Kävin sunnuntaina istumassa luterilaisessa kirkossa, kun eräs sukulainen pääsi ripille. Olen koittanut psyykata itseäni suopeammaksi tuota luterilaista kirkkoa kohtaan (jopa miettinyt mahdollista liittymistä), ja kävin sisälläni melkoisen myllerryksen tuon 2h aikana... Ensinnäkin, olen saanut osakseni kauan sitten niin halveksittavaa kohtelua aktiiviluterilaisten "sukulaisteni" osalta, että pelkästään ko. kirkon ovesta sisään astuminen saa minut voimaan pahoin. Papilla oli loppuviimein melko vähän sanottavaa, mutta seuraavat asiat jäivät vähän jäytämään minua:
- miksi luterilainen pappi sanoo, että sitten kuoltuamme pääsemme TAKAISIN Jumalan valtakuntaan - eihän lutskut usko mihinkään pre-existenssiin....?
- Luettiin raamatunkohta, jossa sanottiin mm, että ihmiset tuomitaan omien tekojensa tähden ja että Jeesus istuu Jumalan oikealla puolella.... mitäs kirkko sitten kuitenkin opettaa: teoilla ei ole mitään merkitystä ja pyhän kolminaisuuden sumupallo rulettaa....?
Mielestäni on edesvastuutonta, että rippileirillä iskostettiin sukulaistytön päänuppiin luterilaisia totuuksia, koska kyseessä on ainoastaan jonkun uskomus asiaan. On aivan yhtä VÄÄRIN, että jossain rippileirillä joku finninaama-isonen TIETÄÄ jotain "totuuksia" ja kertoo vielä aivopestävilleen joistain hienoista uskoa vahvistavista unista, jotka hän aivan sattumalta näki edellisenä yönä. Paskaa.
Olen sitä mieltä, että tuo "suuri ja mahtava neuv,.... eikun siis luterilainen kirkko" on ihan samassa veneessä MAP-kirkon tai minkä tahansa kirkon kanssa. Kukaan ei tiedä ja avainasia on USKOMINEN ja nimenomaan se, että halutaanko uskoa johonkin.
Minusta uskonnollisuuden lait ovat seuraavat (joita minä ainakin uskon):
- Jokainen ihminen tekee elämässään valinnan: haluaako hän uskoa johonkin asiaan. Mitään todisteita ei ole tuon uskon totuudesta eikä mitään kättäpitempää, jolla voisi osoittaa uskonsa olevan oikeamman kuin jonkun muun uskon. Kyse on täysin henkilökohtaisesta valinnasta, joka ei muille kuulu.
- Usko on osa ihmisen persoonaa. Kun sitä vastaan hyökkäät, niin se on sama kuin hyökkäisit ko henkilön persoonaa vastaan. Siitä jäävät ikuiset arvet (jollaiset minullakin on).
- Usko saattaa lisätä ihmisen "toivoa" määrätyissä tilanteissa. Näin ollen se saattaa parantaa elämän laatua ja helpottaa kuoleman hetkellä.
- Jumala ei muuten ole oikeudenmukainen, jos vähänkin katselet ympärillesi. Jumalan oiekudenmukaisuuden ja rakkauden ylistäminen vaikuttaa vähän Jeesustelulta.
.............ja tämänkin vuodatuksen sai aikaan luterilaisilta saamani kohtelu 18v sitten. Arvet ovat ja pysyvät.
- miksi luterilainen pappi sanoo, että sitten kuoltuamme pääsemme TAKAISIN Jumalan valtakuntaan - eihän lutskut usko mihinkään pre-existenssiin....?
- Luettiin raamatunkohta, jossa sanottiin mm, että ihmiset tuomitaan omien tekojensa tähden ja että Jeesus istuu Jumalan oikealla puolella.... mitäs kirkko sitten kuitenkin opettaa: teoilla ei ole mitään merkitystä ja pyhän kolminaisuuden sumupallo rulettaa....?
Mielestäni on edesvastuutonta, että rippileirillä iskostettiin sukulaistytön päänuppiin luterilaisia totuuksia, koska kyseessä on ainoastaan jonkun uskomus asiaan. On aivan yhtä VÄÄRIN, että jossain rippileirillä joku finninaama-isonen TIETÄÄ jotain "totuuksia" ja kertoo vielä aivopestävilleen joistain hienoista uskoa vahvistavista unista, jotka hän aivan sattumalta näki edellisenä yönä. Paskaa.
Olen sitä mieltä, että tuo "suuri ja mahtava neuv,.... eikun siis luterilainen kirkko" on ihan samassa veneessä MAP-kirkon tai minkä tahansa kirkon kanssa. Kukaan ei tiedä ja avainasia on USKOMINEN ja nimenomaan se, että halutaanko uskoa johonkin.
Minusta uskonnollisuuden lait ovat seuraavat (joita minä ainakin uskon):
- Jokainen ihminen tekee elämässään valinnan: haluaako hän uskoa johonkin asiaan. Mitään todisteita ei ole tuon uskon totuudesta eikä mitään kättäpitempää, jolla voisi osoittaa uskonsa olevan oikeamman kuin jonkun muun uskon. Kyse on täysin henkilökohtaisesta valinnasta, joka ei muille kuulu.
- Usko on osa ihmisen persoonaa. Kun sitä vastaan hyökkäät, niin se on sama kuin hyökkäisit ko henkilön persoonaa vastaan. Siitä jäävät ikuiset arvet (jollaiset minullakin on).
- Usko saattaa lisätä ihmisen "toivoa" määrätyissä tilanteissa. Näin ollen se saattaa parantaa elämän laatua ja helpottaa kuoleman hetkellä.
- Jumala ei muuten ole oikeudenmukainen, jos vähänkin katselet ympärillesi. Jumalan oiekudenmukaisuuden ja rakkauden ylistäminen vaikuttaa vähän Jeesustelulta.
.............ja tämänkin vuodatuksen sai aikaan luterilaisilta saamani kohtelu 18v sitten. Arvet ovat ja pysyvät.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ihmiset ovat aina epätäydellisiä ja jos joku heistä onkin sinua loukannut, niin ei se sitä tarkoita, että evankeliumi (tai kirkko) olisi väärä.
Näinhän mormonitkin aina sanovat omistaan, eiköhän se päde yhtä lailla luterilaisiin.
jonka kaltaista ei ole kenelläkään muulla, on Mormonin kirja. Siksi MAP-kirkkokin on jotain ainulaatuista ja totta eli palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkko.
Kaikilla kirkoilla on oikeus opettaajäsenilleen omaa oppia. Niinpä Luterilaisellakin kirkolla on oikeus opettaa omille nuorille uskonsa mukaista oppia. En edes ymmärrä, miksi esität vuodatuksesi tällä palstalla, joka on varattu mormonismista käytävään keskusteluun.
Kuitenkin muutamia huomautuksia:
"-miksi luterilainen pappi sanoo, että sitten kuoltuamme pääsemme TAKAISIN Jumalan valtakuntaan -"
En tiedä. Monet luterilaiset ajatelevat Jumalasta ja ihmisen olemassaolosta samoin kuin mormonit, mutta luulevat sen olevan osa luterilaisuutta. Jos ihmiset tiettäisivät, että niiden omat käsitykset eivät ole Luterilaisen kirkon oppien mukaisia, niin mormoneihin saataisi liittyä enemmän ihmisiä. Ehkä pappi kuuluu tälläisiin ihmisiin...
"-Luettiin raamatunkohta, jossa sanottiin mm, että ihmiset tuomitaan omien trkojensa tähden ja että Jeesus istuu Jumalan oikealla puolella...mitäs kirkko sitten kuitenkin opettaa: teoilla ei ole mitään merkitystä..."
Tähän sopii sama vastaus kuin edellä. Sen lisäksi voidaan sanoa, että monia Raamatun kohtia luetaan ajatelematta sen kummemmin niiden sisältöä.
"Mielstäni on edesvastuutonta, että rippileirillä iskostettiin sukulaistytön päänuppiin luterilaisia totuuksia, koska kyseessä on jonkun uskomus asiaan".
Ensinnäkin, vanhemmat olivat oletettavasti jäseniä ja hyväksyivät tyttärelleen annettavaa opetusta. Toiseksi, rippileirille mennään vapaaehtoisesti, joten oletan nuorten haluavan tietoa luterilaisesta opista. Luulen sitäpaitsi ettei siellä kuitenkaan opeteettu "luterilaisia totuuksia", koska omien sanojesi mukaan pappi puhui ristiin virallisen opin suhteen.
En ota kantaa siihen, onko väärin kertoa omsta unesta rippileirillä. Jokaisella on mahdollisuus saada ilmoitusta unien kautta uskonnosta riipumatta.
Olen samaa mieltä siitä, että jokainen valitsee lopulta itse sen mihin uskoo, mutta lapsella on oikeus saada pohja siihen uskonnollisen kasvatuksen kautta.
...ei todellakaan kuulunut tälle palstalle, mutta kun tänne mm. jotkin luterilaiset hyökkäilevät sumeilematta, niin annoin palaa mitä mielessä oli.
Kyseinen pappi on muuten oikein umpimielinen lutsku ja kävin hänen kanssaan kiivaan keskustelun noin 15v sitten kun olin vielä aktiivimorkku. Minulla meinasi silloin palaa hihat, kun mies vastasi kaikkiin kysymyksiin tyyliin "se on Kristuksen kirkkaus" - eli luterilaisen papin ei tarvitse ottaa mihinkään mitään kantaa ja vastata vaan aina asioihin mistä ei tiedetä, että "se on Kristuksen kirkkaus".
Ei sen puoleen, nykyään ymmärrän sen, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia ja jos on, niin ne on ihmisen mielessä keksittyjä. MAP kirkko antaa kyllä esimerkillisesti kaikki vastaukset, mutta epäilen niiden todenmukaisuutta ja alkuperää nykyään.
Lopuksi vielä yksi kommentti noista rippikouluista ja miksei morkkujen instituutistakin: Eikö lapselle voida sanoa jo pienestä pitäen, että uskolla ei ole konkreettisia perusteita ja jokainen tekee kohdallaan päätöksen HALUAAKO USKOA JOHONKIN.
"Eikö lapselle voida sanoa jo pienestä pitäen, että uskolla ei ole konkreettisia perusteita ja jokainen tekee kohdallaan päätöksen HALUAAKO USKOA JOHONKIN."
katostaan miten meikäläisten lapsille käy kun tätä on nyt opetettu 10 vuotta... (eli alusta saakka)...
Ja lisätään nyt tietysti se että me opetamme lapsillemme sen että meillä on totuus ja muilla osia siitä, ja vaikka heillä ei ole koko totuutta niin muutkin ovat ihan hyviä ihmisiä uskontoon katsomatta.
Lapsiparat! Toisaalta noin opettavat monien muidenkin suuntausten edustajat, joten eihän se ainutlaatuista ole.
Ainahan jokainen opettaa jollakin tavalla... ja siihen vanhemmille on täysi oikeus.
Siis kritiikkini kohdistui osaan: "Ja lisätään nyt tietysti se että me opetamme lapsillemme sen että meillä on totuus ja muilla osia siitä, ja vaikka heillä ei ole koko totuutta niin muutkin ovat ihan hyviä ihmisiä uskontoon katsomatta."
Eivät toki läheskään kaikki ateistit tai edes uskovaiset opeta noin.
Esimerkiksi oma äitini on uskovainen, mutta ei ole kertaakaan väittänyt omaavansa totuuden. Isäni oli tietääkseni ateisti, mutta ei kertaakaan väittänyt omaavansa totuuden.
Kun olen joskus ikätovereiltani asiaa kysynyt, vain hyvin harvojen vanhemmat ovat syyllistyneet antamaan tuollaisen käsityksen.
Ihan hyvin voidaan sanoa että kaikki mitä lapsille opetetaan on aivopesua....
Tiedätkö mikä aivopesun määritelmä on?...
Se että kerromme sen mihin uskomme ei ole aivopesua...
Vaan se muistuttaa aivopesua tietyllä tavalla.
"Esimerkiksi oma äitini on uskovainen, mutta ei ole kertaakaan väittänyt omaavansa totuuden."
Ei tietystikään, koska se ei ole kuulunut hänen uskoonsa.. Mutta on voinut väittä jotakin muuta mihin hön siten uskookin...
"Kun olen joskus ikätovereiltani asiaa kysynyt, vain hyvin harvojen vanhemmat ovat syyllistyneet antamaan tuollaisen käsityksen."
Koska heidän vanhempansa eivät ko. asiaan uskossa ole uskoneet ---> eivät sitten ole niin väittäneet tietystikkään... ja tuon "syyllisyys" sanan käyttö on aika negatiivinen... lapsiaan siis ei saa kasvattaa hyvään eikä siihen että he pyrkivät tuntemaan totuuden?
on kasteen osa. Itse asiassa 15 vuotias nuori itsenäisesti päättää haluaako hän vahvistaa kasteensa ja liittyä kirkkoon sen täysivaltaisena jäsenenä, kaikin oikeuksin ja täydellä vastuulla.
Näiltä osin ev.lut. kirkko poikkeaa mm. katolisesta kirkosta jossa kasteen vahvistus tapahtuu hieman eri tavalla, noin 12 vuoden iässä.
Yleisesti voidaan sanoa, että verrattaessa ev.lut. kirkon kastetta ja sen vahvistusta mm. MAP kirkossa suoritettavaan lapsikasteeseen joka tehdään lopullisena, tavallisemmin jo noin 8 vuoden iässä, jolloin lapsella on täysin mahdotonta ymmärtää kasteen syvällistä pyhää merkitystä. Minä toivoisinkin, että MAP kirkko lopultakin luopuisi lapsikasteesta.
Tohtori Lutherus on saanut viisaan ilmoituksen Jumalalta tässä asiassa.
Rippikoulu ei ole mitenkään pakollinen. Rippikoulu on lopulta täysin nuoren omassa harkinnassa.
Ev.lut. kirkossa kastetta ei voida vahvistaa ennen 15 vuoden ikää, joka sekin on minun mielestäni ehkä hieman varhainen ajankohta varsinaiselle kasteen vahvistamiselle.
Tässä suhteessa Saksalainen Tohtori Lutherus on saanut mainitussa asiassa selkeästi viisaamman ilmoituksen kuin Ameeriikkalainen Joseph Smith.
MAP kirkko on kulkenut oikeaan suuntaan luopuessaan lapsiavioliitoista ja Ku Kux Klan:ista, ym. epäinhimillisistä menettelyistään.
Vai onko se näin? Mistäpä minä sen varmuudella tiedän?
Turust
Eli mielestäsi ne, jotka luulevat omaavansa ainoan oikean uskon (mm. lestadiolaiset, jehovantodistajat, mormonit, jotkut luterilaiset, ym.) saavat vapaasti suorittaa aivopesua, mutta sitä ei saa kutsua aivopesuksi.
Jos todella opetettaisiin että minä uskon että totuus on tämä, mutta sinun täytyy pohtia eri vaihtoehtoja ihan itse, SILLOIN ei olisi kyseessä aivopesu.
Voisi määritellä vaikka siten, että tulkinnanvaraisten asioiden opettaminen ainoana mahdollisena totuuna on aivopesua.
Aivopesussahan pyritään "vaikuttamisen" kautta saada sanoma perille... Niin että kohdehenkilö ei ko. asiaa huomaa.
Eli käytetään erillaisia keinoja, sekä fyysisiä että psyykkisiä...
Eli pelkästään puhdas opettaminen ei ole minun uskoakseni aivopesua.
Et kuitenkaan anna määritelmää aivopesulle...
"Jos todella opetettaisiin että minä uskon että totuus on tämä, mutta sinun täytyy pohtia eri vaihtoehtoja ihan itse, SILLOIN ei olisi kyseessä aivopesu."
Aivopesun määritelmä on ihan jotakin muuta kun omien uskomusten opettamista toiselle.
Se nimittäin käsittää mm. erillaisia metodeja ko. viestin perille saamiseksi... Pelkkä opettaminen siis ei ole aivopesua.
Niin, sinä oletkin enemmän ekspertti aivopesun suhteen. Minähän en määritelmää pyrkinyt antamaankaan vaan esimerkin. Omien uskomusten syöttäminen toisille tietyin menetelmin nimenomaan on aivopesua, vaikka en menetelmiin puuttunutkaan. Aivopesijät kyllä löytävät ne menetelmät.
Niin kuten tuolla edellä mainitsinkin, aivopesun harjoittajathan tietävät menetelmät. Lapsi on erityisen altis vanhempiensa suorittamalle aivopesulle riippuvuussuhteensa vuoksi.