Tästä on jo jonkin aikaa.
Veljeni pääsi kiinteistönhoidon harjoittelijaksi erääseen kouluun. Hän sai ensityökseen korjata arkistokomeron lukon, joka oli reistaillut.
Eikä sitä nyt harjoittelija kehdannut ilmaista, ettei ymmärtänyt kohteesta muuta kuin että avain työnnetään reikään.
No, velipoika raplaili aikansa lukkoa, käänteli ja väänteli. Ei keksinyt mitä vikaa siinä olisi voinut olla. Mutta korjata piti, kun hommaksi annettiin.
Hän meni komeroon ja vetäisi oven reippaasti kiinni kokeillakseen, miten tuo aukeaa sisältä päin.
Nyki ja nyki tajutakseen, että nyt se ovi pysyi kiinni, mutta korjaaja itse sattui vain olemaan väärällä puolella. Ja lukko oli jämähtänyt, ei kääntynyt suuntaan, ei toiseen.
Siinä sitä oltiin kuin Robinson yksinäisellä saarella. Ja jossain kaukaisuudessa opettajat pitivät tunteja oppilaille tietämättä, että muuan kiinteistöhoitajaharjoittelija istuu pimeässä komerossa ja miettii ulospääsyä.
Veljeni ei halunnut millään muotoa häiritä avunhuudoillaan oppitunteja.
Hän hapuili arkistosta kynän ja paperia ja kirjoitti viestin: " APUA! JOS MENETTE OHI, PÄÄSTÄISITTEKÖ MINUT KOMEROSTA?"
Neuvokas veli ujutti lappusen oven alitse käytävälle. Ja odotti. Odotti hiljaa. Kuuli askeleet, jotka pysähtyivät. Veli tiesi, että se joku, joka oli kävellyt, luki paperia.
Ja kukapas hän oli?
Totta kai koulun rehtori, joka näppärästi avasi omilla avaimillaan komeron ja päästi onnettoman loukostaan.
Mainittakoon, että veljestä ei tullut myöhemmin kiinteistönhoitajaa. Hän on aivan toisella alalla.
Veljeni pääsi kiinteistönhoidon harjoittelijaksi erääseen kouluun. Hän sai ensityökseen korjata arkistokomeron lukon, joka oli reistaillut.
Eikä sitä nyt harjoittelija kehdannut ilmaista, ettei ymmärtänyt kohteesta muuta kuin että avain työnnetään reikään.
No, velipoika raplaili aikansa lukkoa, käänteli ja väänteli. Ei keksinyt mitä vikaa siinä olisi voinut olla. Mutta korjata piti, kun hommaksi annettiin.
Hän meni komeroon ja vetäisi oven reippaasti kiinni kokeillakseen, miten tuo aukeaa sisältä päin.
Nyki ja nyki tajutakseen, että nyt se ovi pysyi kiinni, mutta korjaaja itse sattui vain olemaan väärällä puolella. Ja lukko oli jämähtänyt, ei kääntynyt suuntaan, ei toiseen.
Siinä sitä oltiin kuin Robinson yksinäisellä saarella. Ja jossain kaukaisuudessa opettajat pitivät tunteja oppilaille tietämättä, että muuan kiinteistöhoitajaharjoittelija istuu pimeässä komerossa ja miettii ulospääsyä.
Veljeni ei halunnut millään muotoa häiritä avunhuudoillaan oppitunteja.
Hän hapuili arkistosta kynän ja paperia ja kirjoitti viestin: " APUA! JOS MENETTE OHI, PÄÄSTÄISITTEKÖ MINUT KOMEROSTA?"
Neuvokas veli ujutti lappusen oven alitse käytävälle. Ja odotti. Odotti hiljaa. Kuuli askeleet, jotka pysähtyivät. Veli tiesi, että se joku, joka oli kävellyt, luki paperia.
Ja kukapas hän oli?
Totta kai koulun rehtori, joka näppärästi avasi omilla avaimillaan komeron ja päästi onnettoman loukostaan.
Mainittakoon, että veljestä ei tullut myöhemmin kiinteistönhoitajaa. Hän on aivan toisella alalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
osoitti melkoista kylmäpäisyyttä..