Raamatun tärkein sanoma löytyy mm. kohdasta 2 Kor. 5:19:
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan."
On monia kristittyjä, jotka selittävät tämän jakeen sanoman tyhjäksi ja perustelevat käytöstään jakeella 20. Ja vetoavat "asiayhtyteen" ja muuhun hevonpaskaan.
Kukaan heistä ei ole suostunut kaiken paskanjauhantansa ja tyhjäksi selittämisensä jälkeen sanomaan, mitä tuo jae sitten tarkoittaa. (Mikä toki on ymmärrettävää, jos ja kun sen on kerran tullut selittäneeksi TYHJÄKSI.)
Kukaan heistä ei ole suostunut selittämään, mitä tarkoittaa sovittaminen, sovitus.
Kukaan heistä ei ole suostunut kertomaan, mitä tapahtui siinä hetkessä, KUN JUMALA OLI KRISTUKSESSA JA SOVITTI MAAILMAN ITSENSÄ KANSSA.
Voisi kuvitella, että JOTAIN siinä kai sentään tapahtui, kun kerran PAAVALI NOIN KIRJOITTAA.
Kukaan ei kuitenkaan suostu kertomaan, MITÄ.
Kaikki länkyttävät kuorossa kuin apinalauma, että sovitus on itse kunkin "otettava vastaan", jotta se astuisi "voimaan" - useimmiten juuri NOILLA SANOILLA - mutta kas kummaa: mistään kohtaa Uutta testamenttia ei tällaista väitettä löydy. Tällainen väite toki parsitaan kasaan mitä erinäisimpien jakeiden avulla, mutta siis sellaisten jakeiden, JOISSA NOIN EI KUITENKAAN SANOTA.
Jakeessa 19 lukee:
"Jumala oli Kristuksessa ja SOVITTI maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan."
Jakeessa 20:
"Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa SOVITTAA itsenne Jumalan kanssa."
Näiden jakeiden mukaan sen seurauksena, että Jumala SOVITTI maailman itsensä kanssa, meidän itse kunkin tulee ANTAA SOVITTAA itsemme Jumalan kanssa.
No jos annan Jumalan sovittaa minut itsensä kanssa, ja Hän tekee sen (sovittaa minut itsensä kanssa), olemme taas lähtöruudussa, koska sen seurauksena, että Jumala sovittaa jonkun (maailman, minut) itsensä kanssa, tuon jonkun (maailman, minun) tulee antaa sovittaa itsensä Jumalan kanssa.
Ja huom! Paavali EI kirjoita jakeessa 19, että Jumala asetti sovituksen TARJOLLE vaan että HÄN SOVITTI MAAILMAN ITSENSÄ KANSSA.
Siksi haluankin tietää, MITÄ SOVITUS TARKOITTAA???
Jos jakeen 19 sovitus ei tuottanut lopullista tulosta, kuinka ihmeessä sen saisi aikaan jakeen 20 sovitus, kun kerran se, joka SOVITTAA maailman/sinut/minut itsensä kanssa on tismalleen sama Jumala kuin jakeessa 19, ja Raamatun mukaan Jumala on sama nyt ja iankaikkisesti.
Mitä Paavali siis tarkoittaa kirjoittaessaan, että Jumala oli Kristuksessa ja SOVITTI maailman itsensä kanssa?
Kuinka sovitus saattoi jäädä puolitiehen, kun se tapahtui KRISTUKSESSA? Mikä siinä meni pieleen? Mikä siinä jäi vaillinaiseksi?
Kuinka ihmisen SUOSTUMUS ("antakaa sovittaa itsenne - -") VOI olla vaikutukseltaan jotain enemmän kuin SE SOVITUS, JOLLA JUMALA SOVITTI MAAILMAN ITSENSÄ KANSSA KRISTUKSESSA.
Tapahtuuko tämä jälkimmäinen sovitus nyt sitten ihmisessä itsessään? Jos näin on, mitä ihmeen virkaa Kristuksella sitten oli/on koko touhussa? Jeesus itsehän sanoi vetävänsä KAIKKI tykönsä, kun hänet korotetaan maasta, joten hänessähän olivat ristillä jo kaikki, koko maailma.
Mikä ihme siinä KRISTUKSESSA tapahtuneessa maailman sovituksessa oli puolinaista, jos ja kun kerran KAIKKI OLIVAT HÄNESSÄ, KUN HÄNET KOROTETTIIN MAASTA?
Ja MITÄ ristillä sitten tapahtui? Mitä Jumala oikein TEKI, kun Hän sovitti maailman ITSENSÄ KANSSA?
Kuinka se, MITÄ JUMALA TEKI OMASSA POJASSAAN TÄMÄN ANTAESSA VAPAAEHTOISESTI HENKENSÄ MAAILMAN LUNNAIKSI, saattoi olla jotain, mikä jäi puolitiehen? Hänhän nimenomaan Paavalin mukaan sovitti maailman ITSENSÄ KANSSA - ei siis sovittanut jotenkin puoliksi eikä asettanut sovitusta pelkästään tarjolle, vaan SOVITTI.
Mitä tuossa maailman sovituksessa JÄI TAPAHTUMATTA, jos ja kun kerran ihmisten on SEN LISÄKSI vielä annettava sovittaa itsensä Jumalan kanssa? Eikö Jumala muka jo sovittanut meitä kaikkia itsensä kanssa?
Mitä Jeesuksen ristillä niin ollen TAPAHTUI? Tapahtuiko siellä yhtikäs mitään? Mitä helvetin pelleilyä on sovittaa maailma itsensä kanssa, jos ja kun kerran SE EI TARKOITA MITÄÄN? Kuinka niin Jumala SOVITTI maailman itsensä kanssa Kristuksessa, jos kerran jokaisen meistä - eli KOKO maailman - on SEN JÄLKEEN vielä ANNETTAVA sovittaa itsensä Jumalan kanssa?
On nimittäin turha kuvitella, että jakeen 20 noudattaminen tuottaisi yhtään paremman tuloksen, jos ja kun kerran Jumala on sellainen rähmäkäpälä, että antaa kutsua ristillä tapahtunutta tapahtumaa MENNEESSÄ AIKAMUODOSSA koko maailman sovitukseksi, vaikka tuosta "sovituksesta" ei ollut mitään muuta seurausta kuin se, että TÄMÄN SOVITETUN MAAILMAN JOKAISEN JÄSENEN ON ANNETTAVA JUMALAN VIELÄ KERRAN SOVITTAA ITSENSÄ JUMALAN KANSSA TULLAKSEEN JUMALAN SOVITTAMAKSI!!!!!
Kun tätä naurettavuutta yrittää pukea sanoiksi, meinaa mennä näppis solmuun.
Mutta näin kuitenkin kaiken maailman paskanjauhajat opettavat.
Ei se ihme ole, että KUKAAN näistä paskanjauhajista ei ole kyennyt vastaamaan kysymykseen, mitä jae 2 Kor. 5:19 TARKOITTAA.
"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan."
On monia kristittyjä, jotka selittävät tämän jakeen sanoman tyhjäksi ja perustelevat käytöstään jakeella 20. Ja vetoavat "asiayhtyteen" ja muuhun hevonpaskaan.
Kukaan heistä ei ole suostunut kaiken paskanjauhantansa ja tyhjäksi selittämisensä jälkeen sanomaan, mitä tuo jae sitten tarkoittaa. (Mikä toki on ymmärrettävää, jos ja kun sen on kerran tullut selittäneeksi TYHJÄKSI.)
Kukaan heistä ei ole suostunut selittämään, mitä tarkoittaa sovittaminen, sovitus.
Kukaan heistä ei ole suostunut kertomaan, mitä tapahtui siinä hetkessä, KUN JUMALA OLI KRISTUKSESSA JA SOVITTI MAAILMAN ITSENSÄ KANSSA.
Voisi kuvitella, että JOTAIN siinä kai sentään tapahtui, kun kerran PAAVALI NOIN KIRJOITTAA.
Kukaan ei kuitenkaan suostu kertomaan, MITÄ.
Kaikki länkyttävät kuorossa kuin apinalauma, että sovitus on itse kunkin "otettava vastaan", jotta se astuisi "voimaan" - useimmiten juuri NOILLA SANOILLA - mutta kas kummaa: mistään kohtaa Uutta testamenttia ei tällaista väitettä löydy. Tällainen väite toki parsitaan kasaan mitä erinäisimpien jakeiden avulla, mutta siis sellaisten jakeiden, JOISSA NOIN EI KUITENKAAN SANOTA.
Jakeessa 19 lukee:
"Jumala oli Kristuksessa ja SOVITTI maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan."
Jakeessa 20:
"Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa SOVITTAA itsenne Jumalan kanssa."
Näiden jakeiden mukaan sen seurauksena, että Jumala SOVITTI maailman itsensä kanssa, meidän itse kunkin tulee ANTAA SOVITTAA itsemme Jumalan kanssa.
No jos annan Jumalan sovittaa minut itsensä kanssa, ja Hän tekee sen (sovittaa minut itsensä kanssa), olemme taas lähtöruudussa, koska sen seurauksena, että Jumala sovittaa jonkun (maailman, minut) itsensä kanssa, tuon jonkun (maailman, minun) tulee antaa sovittaa itsensä Jumalan kanssa.
Ja huom! Paavali EI kirjoita jakeessa 19, että Jumala asetti sovituksen TARJOLLE vaan että HÄN SOVITTI MAAILMAN ITSENSÄ KANSSA.
Siksi haluankin tietää, MITÄ SOVITUS TARKOITTAA???
Jos jakeen 19 sovitus ei tuottanut lopullista tulosta, kuinka ihmeessä sen saisi aikaan jakeen 20 sovitus, kun kerran se, joka SOVITTAA maailman/sinut/minut itsensä kanssa on tismalleen sama Jumala kuin jakeessa 19, ja Raamatun mukaan Jumala on sama nyt ja iankaikkisesti.
Mitä Paavali siis tarkoittaa kirjoittaessaan, että Jumala oli Kristuksessa ja SOVITTI maailman itsensä kanssa?
Kuinka sovitus saattoi jäädä puolitiehen, kun se tapahtui KRISTUKSESSA? Mikä siinä meni pieleen? Mikä siinä jäi vaillinaiseksi?
Kuinka ihmisen SUOSTUMUS ("antakaa sovittaa itsenne - -") VOI olla vaikutukseltaan jotain enemmän kuin SE SOVITUS, JOLLA JUMALA SOVITTI MAAILMAN ITSENSÄ KANSSA KRISTUKSESSA.
Tapahtuuko tämä jälkimmäinen sovitus nyt sitten ihmisessä itsessään? Jos näin on, mitä ihmeen virkaa Kristuksella sitten oli/on koko touhussa? Jeesus itsehän sanoi vetävänsä KAIKKI tykönsä, kun hänet korotetaan maasta, joten hänessähän olivat ristillä jo kaikki, koko maailma.
Mikä ihme siinä KRISTUKSESSA tapahtuneessa maailman sovituksessa oli puolinaista, jos ja kun kerran KAIKKI OLIVAT HÄNESSÄ, KUN HÄNET KOROTETTIIN MAASTA?
Ja MITÄ ristillä sitten tapahtui? Mitä Jumala oikein TEKI, kun Hän sovitti maailman ITSENSÄ KANSSA?
Kuinka se, MITÄ JUMALA TEKI OMASSA POJASSAAN TÄMÄN ANTAESSA VAPAAEHTOISESTI HENKENSÄ MAAILMAN LUNNAIKSI, saattoi olla jotain, mikä jäi puolitiehen? Hänhän nimenomaan Paavalin mukaan sovitti maailman ITSENSÄ KANSSA - ei siis sovittanut jotenkin puoliksi eikä asettanut sovitusta pelkästään tarjolle, vaan SOVITTI.
Mitä tuossa maailman sovituksessa JÄI TAPAHTUMATTA, jos ja kun kerran ihmisten on SEN LISÄKSI vielä annettava sovittaa itsensä Jumalan kanssa? Eikö Jumala muka jo sovittanut meitä kaikkia itsensä kanssa?
Mitä Jeesuksen ristillä niin ollen TAPAHTUI? Tapahtuiko siellä yhtikäs mitään? Mitä helvetin pelleilyä on sovittaa maailma itsensä kanssa, jos ja kun kerran SE EI TARKOITA MITÄÄN? Kuinka niin Jumala SOVITTI maailman itsensä kanssa Kristuksessa, jos kerran jokaisen meistä - eli KOKO maailman - on SEN JÄLKEEN vielä ANNETTAVA sovittaa itsensä Jumalan kanssa?
On nimittäin turha kuvitella, että jakeen 20 noudattaminen tuottaisi yhtään paremman tuloksen, jos ja kun kerran Jumala on sellainen rähmäkäpälä, että antaa kutsua ristillä tapahtunutta tapahtumaa MENNEESSÄ AIKAMUODOSSA koko maailman sovitukseksi, vaikka tuosta "sovituksesta" ei ollut mitään muuta seurausta kuin se, että TÄMÄN SOVITETUN MAAILMAN JOKAISEN JÄSENEN ON ANNETTAVA JUMALAN VIELÄ KERRAN SOVITTAA ITSENSÄ JUMALAN KANSSA TULLAKSEEN JUMALAN SOVITTAMAKSI!!!!!
Kun tätä naurettavuutta yrittää pukea sanoiksi, meinaa mennä näppis solmuun.
Mutta näin kuitenkin kaiken maailman paskanjauhajat opettavat.
Ei se ihme ole, että KUKAAN näistä paskanjauhajista ei ole kyennyt vastaamaan kysymykseen, mitä jae 2 Kor. 5:19 TARKOITTAA.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kukaan heistä ei kykene vastaamaan, mitä tuossa jakeessa esiintyvä SOVITTAA-verbi tarkoittaa.
Kuinka he voisivatkaan, kun he itse ovat sen raiskanneet ja tuhonneet?
Se ei tarkoita heidän mielestään yhtään mitään.
Ja näin on JUMALAN TEKO KRISTUKSESSA TULLUT NÄPPÄRÄSTI MAAHAN POLJETUKSI.
On käynyt niin kuin Baabelin tornia rakennettaessa; kun tehdään Jumalan TÄYDELLINEN sovitusteko Kristuksessa tyhjäksi ja tilalle rakennetaan oma pelastus, joka tapahtuu MINUN JA VAIN MINUN ANTAMANI SUOSTUMUKSEN HETKELLÄ JA ANSIOSTA eikä YKSIN KRISTUKSEN ANSIOSTA, syntyy "kielten sekamelska" - sanat menettävät merkityksensä.