Jotain aika yllättävällisteistä. Ei ne tänmöisijä elämänsä aikana sanoneet, mutta kun ovat kuolemassa niin jollakin prosentilla on kontakti ilmeeseesti elämän ja kuolemanrajalla tapahtuvan ensihetken kontaktin tapahtuessa kun fyysisyys vaihtuumuuttuu henkisieluiluksellisuuven totellisuuteen.
https://www.youtube.com/watch?v=pdfkUrLchOg
Lak ritsa jäätelöön mustikoita sekoittaneena huulet törröllään imeskellen herkullisuutta,
Selef " One Ant Ounli" Urge
https://www.youtube.com/watch?v=pdfkUrLchOg
Lak ritsa jäätelöön mustikoita sekoittaneena huulet törröllään imeskellen herkullisuutta,
Selef " One Ant Ounli" Urge
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hasta la vista.
He huomaavat, että jotain todella pahaa, on kerääntymässä kuolinvuoteen viereen. Se kuvottava saasta, työntyy ikkunan raoistakin sisään, kun pimeydenvoimat saapuvat saaliinjaolle.
Otappa iltalääkkeet ja mene sänkyyn.
liha ei oikein ole enää kotimaista.
https://www.facebook.com/reel/848283637259459
sittenhän sanovat. missä todisteet. olet lihalliseksi ihmiseksi kutsuttu. eikö sua yhtään hävetä kun et osaa suomee kunnolla.
Ei yhtään hävetä vaan tuntuu hyvälle ja vähän kuulillekin ( cool ).
Mä oon kuul, lännenmiehies kun oon, mulla on hyvä ittetunto, kiitos Herralle. Jumalalle kelaan ossaanpa mennä kyykkyyn tai en, kelpaamiseni ei ole kiinni osaamisistani, mä oon Jumalan lapsi. Isä rakastaa mua, mä kuulun Hänelle. Mitä väliä sillä jos en osaa kirjoittaa kuin Turhapuro.
Pitkän tuskaisemman jakson maallisen isäni aikaisen poislähjön jälkeen mulla on nyt iloakin tullut elämääni ilman omija osaamisijani vaan Herra vaikuttaa mussa ilon ilman pyrkimystäni iloon, ilollisuuteen.
Pelkoakaan ei rakkauvessa ole, Jumala pystyy rakastamaa mua vaiken osaakaan kaikkija juttuloita. Vielä sanon yhjen asijan tähän: Haaallleelu, halleluja, hjaalleelu, hjaaallelujaaa. Minä kuulun Kristuksen seurakuntaan, oon Kristusruumiin jäsen. Kilililililili, kililliililiiklillilii!
Selef Urge
Minä ainakin tilaan kuolinvuoteelleni pitsan viimeisillä sanoillani, ison kolajuoman kera. Maiskuttelen sitä sitten hiljaa nautiskellen loppuajan.
Noh, jos vielä kerkiää niin jälkiruuaksi litra oikeinkin maukasta jäätelöä.
Kyllä sitten jaksaa ikuisuudessa paastota.
Ja jos vielä aikaa on niin hammastikku ja päivän lehti.
Jos ruokahaluja mulla on elämänvuoteellani kuolinhetkelläni, laast 60minutes, laast 1 hourilla, niin jos tietäsin että nyt olis menossa se vika tunti niin haluisin hyvänmakuisen hanpurilaisen ranskiksilla tai kermakakkua runsaalla kermavaahjolla, riippujen siit tekiskö mieli makijaa vai sualaist enemmän.
Tietty toivon tämänkin yli sitä että Jumalan läsnäolo olisi niin läsnä mun kaa et mä saisin tietoo et kohta mä lähjen Jumalan lua ja niin poiste päiste.
Mutta arvaas mitä?
Js olisi veikattava niin mä elän ylöstenpuuseen asti ainakin jos pretripulaatijollisen aikataulun mukaan menään. Kun mun maallinen isäni teki poislähtöään uskossa Jumalaan teho-osastolla niin hän kertoi mulle asijoita, joita muistellessa mulla menee nytten kylmät väreet läpi kehollisuuteeni, sillä hän sanoi oikein totuujen. Hän kertoi Jumalan puhuneen hänelle ja puheistan sain tiejon, et se oli oikejaa tietoa vaikka silloin siinä hetkessä kun hän asijansa puhui mulle niin myöskin niin kävi, sen sain tietää sitten seuraavan kerran kun häntä menin tapaamaan ja huomasin käyneen kuten hän sanoi, sanat joihin en osannut uskoa.Mutta hän sanoi Jumalan muuttaneen aikataulua.
No, enemmän kuin kermakakkua mä ojotan ylöstenpausta, se on ykköstoiveeni päästä sihen mukaan ja elän siinä toivossa etten olisi tyhmään neitsyjeeseen verrantollinen kun tämä läpäisevä ylösottohetki Jumalan lua tapahtuu, ja se tapahtuu hywin pijan, se on saletti,ja se tietty yllättää jossain määrin ojottajansakin, mutta niille jotka eivät älyjä ojottaa ylöstenpuuta niin heille se on suuren suuri yllärillisyys.
Pimeyjessä olevat ajattelevt eri tavoin asijoista kuin Valossa elävät. Pimejässä olevat eivät pysty ajattelemaan selkejästi ja mielentereysonkelmija se saa aikaan, masennusta ja vääränlaista ahjistusta.Jumala on turvapaikka kristitylle.
Selef Urge
Olisi ihanaa saada viimeisellä ehtoollisella viinilasi ja jouluateria. Lanttulaatikkoa, kinkkua, kaikkea kystä kyllä. Siinä olisi eikkareilla hämmennystä kerrakseen, kun joulukynttilän valossa olisi jååneet osittain syömättä olleet ateriat kesken, kun tempaus on tullut kesken kaiken.
Sanoisivat atet, ei kyl maar, ne on tempaastu ny ikkään. Uskoisivat, liian myöhään.
Vilkuttaisimme selefinkin kanssa pilven reunalta nauraisimme iloisesti oikeen räkäistä naurua, että siitäs saitte, ähäskutti.
Mutta eikö siellä paratiisissa ole notkuvat juhlapöydät tarjolla kuin ruotsinlaivalla viineineen ikkään, että kannattaako sitä uskovaisen nyt niin maha täynnä ja hamstrattua ylpeyttäkin isotellen ikuiselle taivasmatkalle lähteä.
Oliko se ahneus ja mässäily joku nou nou uskovaisille vai mikä se oli.
Oliko se kohtuu kaikessa vai mikä se oli.
Eikö siihen lautaselle otetakkaan vaan sen verran kun jaksaa syödä, viimeisellä ateriallaankin.
Mitä jos ateisti käyttääkin pitsan, jäätelön, hammastikun ja lehden jälkeen yllättäen vielä yhden puheenvuoron viimeisinä sanoinaan ja pyytääkin syntejään Jumalalta anteeksi, paikkaa uskovien pöydän päähän niihin taivaan notkuvien juhlapöytien ääreen, kun alkoi taas vatsa niin kurnimaan...
Niin onko liian myöhäistä pyytää Jumalalta sillä uskovaisten itsensä mukaan ei olisi ?
Ennen tempausta kenties kiuasmakkaraa voisin nautiskella sinappihunnulla. Menisin omaan sänkyyni ja ja sanoisin. Nyt saa tulla. Jäisin odottamaan.
Jeesus ilmoitti, että Hän aterioi meidän kanssa ja me Hänen kanssa, kun kutsu tulee Hänen kotiinsa. Eiköhän taivaan manna ole ylivertaista maan mannaan verrattuna.
Joo, yllättävällisteistä ne sanovat...