Mitä mieltä ootte siitä, että pankit myyvät rästiin jääneitä lainoja perintäyhtiöille jollakin könttäsummalla (usein halvemmalla kuin, mitä on lainapääoma) ja sitten perintäyhtiö kuitenkin perii saatavaa asiaakkaalta täyteen hintaan. Millä tavalla on perusteltua se, että asiakas on velkaa jollekin perintäyhtiölle, vaikka esimerkiksi vakuusasiat ovat jääneet pankin haltuun tai lainaa on jäänyt realisoidusta omaisuudesta, joka on myyty alihintaan pankin omasta aloitteesta. Näitä saatavia myydään joissain tapauksissa perintäyhtiöille ilman minkäänlaista tiedottamista asiasta asiakkaalle. Myyntisummista ei puhuta jne. Miten voidaan perustella, että asiakas on velkaa jollekin perintäyhtiölle muuten kuin, että hänen nimensä on jossain lainapaperissa? Suomessa on tietysti laillisia perintäyhtiöitä, mutta jos ei voi tietää niiden taloudenpidosta juuri mitään, ei tiedä kuinka paljon ne ovat jostain perittävästä maksaneet, niin miten tällainen toiminta on perusteltavissa. Onko tämä nyt oikeusvaltion ja sivistysvaltion talouspolitiikkaa?
Perintäyhtiöiden toiminnasta
Oma kysymys
7998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oikeus- ja sivistysvaltion talouspolitiikkaan kuuluu se, että velkoja voi halutessaan siirtää saatavansa jollekulle muulle ihan mihin hintaan tahansa tai jopa ilman vastiketta. Jo vaihdannan kannalta tämä on tärkeää. Saatavan siirrolla ei velallisen kannalta voi olla mitään merkitystä, yhtä pätevä saaminen velkojalla on oli kyseessä sitten pankki tai perintäfirma.
Onhan se velalliselle mukavampaa jos pankki ei yhtä hanakasti lähde perimään kuin perintäfirma, mutta oikeis- ja sivistysvaltioon ei kuulu, että nämä asiat hoidettaisiin pelkästään velallisen mielen mukaan.
Kuitenkin velat ovat henkilökohtaisia. Miksi siis pankit ja perintäyhtiöt jättävät velallisen asioiden hoidon ulkopuolelle. Eihän kukaan palkkaisi itselleen huonoa taloudenhoitajaa, jonka toiminta perustuu riistoon ja vain omaan hyötyyn. Kun on kyse taloudesta, niin jokainen tahtoisi aina olla osallisena voitoista. Kuitenkaan talous ei voi vain kasvaa, ehkä tasapainon vuoksi tulee myöskin tappioita. Miksi tappioista kantavat kuitenkin vain jotkut harvat vastuun, kun muut eivät auta tai osallistu tai muuten tule vastaan sellaista, jonka osalle on tullut talouden sortuminen. Etkö tunne vastuutasi muiden auttamisesta? Kuinka totaalisen katastrofin pitää olla, ennen kuin pystyt reagoimaan.
Perintäyhtiöt ostava eri luotonantajilta saatavia yleensä muutaman prosentin hintaan jäljellä olevasta pääomasta - jossain tapauksissa korot ja kulutkin saatetaan huomioida, yleensä ei kuitenkaan. Vain aivan tuoreissa saatavissa kauppahinta voi ylittää 10 prosenttia, muuten ei. Keskimääräinen myyntihinta on 5-7 prosenttia.
Jos velan uusi omistaja ei tiedota kaupasta/saatavan siirtymisestä mitään (yleensä näin kyllä tekee), tällöin velallisen tekemä suoritus aiemmalle velkojalle on pätevä. Kun kaupasta/saatavan siirtymisestä on ilmoitettu, velallinen voi pätevästi maksaa velkaa vain uudelle omistajalle/velkojalle.
Kaikkien luvan saaneiden perintäyhtiöiden tiedot ovat netissä saatavissa. (http://www.laaninhallitus.fi/lh/etela/oik/home.nsf/pages/AF4737A04551454DC2256C2C003DC92C?OpenDocument) Tämä ei tietystikään tarkoita, että yhtiö toimisi lainmukaisesti, mutta varmasti Suomessa perintää varten luvan saaneista yrityksistä erittäin suuri osa näin toimii.
Perintäyhtiöiden kauppasopimukset eivät ole julkista tietoa - ei velallisenkaan talous- ja sopimusasiat ole velkojalle julkista tietoa (poikkeuksena tietyisti esim. ulosotto ja verotus, mutta julkisuus ei liity velallisena olemiseen). Kyseessä on tietysti bisnes siinä missä mikä tahansa muukin liiketoiminta.
Se on tietysti eri asia, onko kohtuullista vaatia velalliselta täyttä suoritusta, jos saatavasta uusi velkoja on maksanut esim. vain 5 prosenttia. No, velallinen ei kuitenkaan joudu maksamaan velastansa uudelle omistajalle yhtään sen enempää kuin alkuperäiselle velkojallekaan.
Tähän aiheeseen löytyy keskustelua myös ulosotto, perintä ja häädöt -palstalta http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000479&subcat=298
Kyllä pankit voivat joissain tapauksissa toimia vastuuttomasti perintäyhtiöiden suhteen, jos asiakkaalle ei anneta neuvotteluoikeuksia velan hoidon suhteen. Missä on suomalaisten omatunto talousasioissa?
Kun perintäyhtiö on maksanut jostain esimerkiksi 4000 euron perittävästä 5-7 prosenttia, sitä ei näy perinnässä. Saatava lähetetään asiakkaalle sellaisena, kun se oli alunperin. Sitten siihen perintäyhtiö laskee monen vuoden koron päälle, onhan nimittäin voinut kulua useita vuosia,ennen kuin pankki on edes fuusioitunut tai myynyt saatavan perintätoimistolle. Tällainen toiminta on tosi shokeeraavaa. Asiakas tuijottaa pääomaan ja siihen lisättyihin korkoihin, mikä saa summan nousemaan nelin- tai viisinkertaiseksi. Lisäksi perintäyhtiöiden virkailijat saattavat kommenteillaan ja muilla toimenpiteillä painostaa, syrjiä ja tehdä asiakkaasta todellisen epäonnistujan. Siksi ei kannata milloinkaan ottaa suoraan yhteyttä perintätoimistoon, jos asia on jo mennyt ulosottoon. Valtion virkamiehiltä sentään vaaditaan neutraalisuutta asian moraalisessa puolessa. He hoitavat siinä mielessä asiaa paremmin, kuin perintätoimistojen virkailija. Tästä on kokemusta.
Jos maksaa lainat kuten sivistyneet ihmiset, niinkuin on sopinut, varmasti pankit ei lainoja myy etenpäin. Jos ei ole sivistynyt jättää lainat maksamatta, voihan toinenkin osapuoli (pankki) myydä lainat eteenpäin. missä on moraalinen vääryys.
Voikohan yksityinen myydä saatavia toiselle?
älä maksa ikinä mee pimeisiin töihin