Tällä kysymyksellä on väliä, koska osa uskovista yrittää käännyttää muita heidän uskontoonsa!
Esimerkki tapaus: Juttelin kerran yhden uskovaisen kanssa hänen jumalastaan, oltiin puhuttu alku spiriitistä eli siitä miten tämä kosmos ollaan luotu joka voidaan raamatullisesti ilmaista: "alussa oli sana, sana oli jumalan luona ja sana oli jumala." Sitten kuitenkin jossain vaiheessa hän alkoi kritisoimaan uskontoja jotka tähtäävät alku spiriittiin eli siihen joka loi tämän kaikkeuden, vaikka eikö kristinuskokin juuri tähtää alku spiriittiin eli saada takaisin ne paremmat ajat?
Onko siis oikeasti niin että jotkut uskossa olevat tosissaan rejektaa logiikkaa vain jotta saa olla mahdollisimman järjen vastainen? Ja tämä sama uskovainen on monesti saanut raivareita vain siitä kun yritin logiikalla häntä kyseenalaistaa. Selkeästi jotkut tarttuvat uskontoonsa niin selviytymis tilojaan myöten että heidän kanssaan on vaikea keskustella ja tämän lisäksi eivät edes muista mitä ovat tekemässä ja menettävät punaisen langan jatkuvasti ja ovat valmiita vetämään esiin likaisimmat keinot vain jotta pääsisi eroon tilanteesta. Kenties jotta voisi piilotella omaa vajaavaisuuttaan?
Just... WHY?!
Mutta... mikä on että logiikkaa rejektataan ja mielipiteitä muutetaan lennossa saman keskustelun aikana pitämättä keskustelu kumppaniaan kartalla omista ajatustensa vaihteluista aloittaen esim: "Hei... itseasiassa, pohdin tätä asiaa uudelleen ja tajusin että en olekaan oikeastaan sitä mieltä mitä sanoin aikaisemmin...." (Ja sitten vaikka kertoo mitä mieltä on sillä hetkellä). Tällä tavalla olisi pienempi riski että tulee väärin ymmärretyksi.
En koe kovin reiluna sitä että jos toisen kanssa keskustelee, niin sitten ei kerro missä mennään, varsinkaan jos ollaan toisen reviirillä (tässä tapauksessa puuttumassa toisen uskontoihin ja maailmankuviin!). Siitä voi tulla tunne että "Toi ailahtelee ja pahasti!" tai "toi yrittää kikkailla mun mielellä!", varsinkin jos jättää kertomatta toiselle että on muuttamassa mieltään keskustelun aikana... tällöin asettaa toiselle mahdottoman oletuksen että "sun pitää olla ajatusten lukija!". Jos ei osaa keskustella toisen kanssa selkeästi, niin siitä voi syyttää vain itseään, eikä sitä joka ymmärsi väärin vastapuoltaan tämän kömpelön kommunikaation takia!
Tämä siis opiksi niille ihmisille jotka kommunikoivat kömpelösti ja syyttävät siitä muita!
Esimerkki tapaus: Juttelin kerran yhden uskovaisen kanssa hänen jumalastaan, oltiin puhuttu alku spiriitistä eli siitä miten tämä kosmos ollaan luotu joka voidaan raamatullisesti ilmaista: "alussa oli sana, sana oli jumalan luona ja sana oli jumala." Sitten kuitenkin jossain vaiheessa hän alkoi kritisoimaan uskontoja jotka tähtäävät alku spiriittiin eli siihen joka loi tämän kaikkeuden, vaikka eikö kristinuskokin juuri tähtää alku spiriittiin eli saada takaisin ne paremmat ajat?
Onko siis oikeasti niin että jotkut uskossa olevat tosissaan rejektaa logiikkaa vain jotta saa olla mahdollisimman järjen vastainen? Ja tämä sama uskovainen on monesti saanut raivareita vain siitä kun yritin logiikalla häntä kyseenalaistaa. Selkeästi jotkut tarttuvat uskontoonsa niin selviytymis tilojaan myöten että heidän kanssaan on vaikea keskustella ja tämän lisäksi eivät edes muista mitä ovat tekemässä ja menettävät punaisen langan jatkuvasti ja ovat valmiita vetämään esiin likaisimmat keinot vain jotta pääsisi eroon tilanteesta. Kenties jotta voisi piilotella omaa vajaavaisuuttaan?
Just... WHY?!
Mutta... mikä on että logiikkaa rejektataan ja mielipiteitä muutetaan lennossa saman keskustelun aikana pitämättä keskustelu kumppaniaan kartalla omista ajatustensa vaihteluista aloittaen esim: "Hei... itseasiassa, pohdin tätä asiaa uudelleen ja tajusin että en olekaan oikeastaan sitä mieltä mitä sanoin aikaisemmin...." (Ja sitten vaikka kertoo mitä mieltä on sillä hetkellä). Tällä tavalla olisi pienempi riski että tulee väärin ymmärretyksi.
En koe kovin reiluna sitä että jos toisen kanssa keskustelee, niin sitten ei kerro missä mennään, varsinkaan jos ollaan toisen reviirillä (tässä tapauksessa puuttumassa toisen uskontoihin ja maailmankuviin!). Siitä voi tulla tunne että "Toi ailahtelee ja pahasti!" tai "toi yrittää kikkailla mun mielellä!", varsinkin jos jättää kertomatta toiselle että on muuttamassa mieltään keskustelun aikana... tällöin asettaa toiselle mahdottoman oletuksen että "sun pitää olla ajatusten lukija!". Jos ei osaa keskustella toisen kanssa selkeästi, niin siitä voi syyttää vain itseään, eikä sitä joka ymmärsi väärin vastapuoltaan tämän kömpelön kommunikaation takia!
Tämä siis opiksi niille ihmisille jotka kommunikoivat kömpelösti ja syyttävät siitä muita!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tällainen yllättävä mielipiteensä vaihtelu voi saada vastapuolen keskustelijan myös menettämään punaisen langan omista pointeistaan, varsinkin kun toisella alkaa selviytymis tila nousemaan siitä kun ei saanut sanottua sanottavaansa. Ja mitä silloin kun yksi osapuoli menettää punaisen langan? Silloin se keskustelu kannattaa jättää kunnes sitten saa kasatuksi ajatuksensa takaisin ja silloin voidaan palata asian ääreen tai sitten suodaan hetken mietiskely hetki eikä ruveta ego päissään toisia haukkumaan ja heittelemään kaiken maailman likaisia herjoja!
Toki aivan varmasti on sellaisiakin ihmisiä jotka oikeasti tarkoituksella ajavat keskustelun sivuraiteille vain jotta voisi manipuloida, mutta itse olen sitä mieltä että sellaiset ihmiset ovat vähemmistöä jotka tarvitsevat spirituaalista apua! (en siis sano tuomitsemis mielessä!)