Tuli mieleeni tuosta alempana olevasta keskustelusta, jossa käsiteltiin Kunnon ihmistä, että millanen on tavallisen ihmisen määritelmä. Onko oikeastaan "tavallisia" olemassakaan?
Jokainen ihminen käsittääkseni tuntee olevansa jotain muuta kuin tavallinen, jollainlailla erityinen. Niin minäkin.
Onko tavallisuus samaa kuin keskiverto? Onko se sitä, että täyttää suurimmalta osin tilastojen keskiarvojen määrittämät ominaisuudet? Eli 1,2 lasta, keskituloinen, keski-ikäinen jne..
Mitä tavallisuus merkitsee, silloin kun sillä tarkoitetaan itseä? Entä onko se erilaista, kun puhutaan jostakusta muusta henkilöstä tavallisena?
Entä onko mielestäsi se positiivinen vai negatiivinen määre, ihmisistä puhuttaessa?
Olisi mukava kuulla mielipiteitä.
Jokainen ihminen käsittääkseni tuntee olevansa jotain muuta kuin tavallinen, jollainlailla erityinen. Niin minäkin.
Onko tavallisuus samaa kuin keskiverto? Onko se sitä, että täyttää suurimmalta osin tilastojen keskiarvojen määrittämät ominaisuudet? Eli 1,2 lasta, keskituloinen, keski-ikäinen jne..
Mitä tavallisuus merkitsee, silloin kun sillä tarkoitetaan itseä? Entä onko se erilaista, kun puhutaan jostakusta muusta henkilöstä tavallisena?
Entä onko mielestäsi se positiivinen vai negatiivinen määre, ihmisistä puhuttaessa?
Olisi mukava kuulla mielipiteitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo, yhtä hankala on määritellä tavallista ihmistä kuin kunnon ihmistä. Jokainen on sekä että.
Jos menet toisiin kulttuureihin, olet epätavallinen. Tavallinen olet vain kaltaistesi joukossa.
Muistan jonkun tv-sketsin jossa esiteltiin tavallinen keskivertoperhe. Suomen kotieläinmäärä, alkoholinkulutus ym oli jaettu perheiden lukumäärällä ja tulipa siitä hauska perhe. Perheen sohvalla nökötti neljä ja puoli kanaa, lattialla puolikas lammas, eteisessä oli lehmä ja kun elettiin jo loppuvuotta, oli perheellä kiire saada vuoden viinakiintiö juotua...
'Tavallinen ihminen' on minusta positiivinen määre, ei ole odotettavissa hankaluuksia tuollaisen ihmisen kanssa, joskaan ei mitään positiivista yllätystäkään...
sanottu suoraan etten ole tavallinen, mutta en pysty itse sanomaan että mistä tuo vaikutelma on syntynyt, en ole kysynyt...
Lapsenlapseni sanoivat kerran, että "mummi olet erilainen..".....en tiedä mihin tai kehen vertasivat ipanat...
Omasta mielestäni olen ihan tavallinen; en juo, en käytä erikoisia vaatteita, en tanssi nurmikolla paljainjaloin ikkunaverho päässäni *haluaisin kyllä joskus*, enkä kulje kuin nunnakaan...:))
Tavallinen ihminen ei kai yleensäkään tee mitään, totutuista yleisistä normeista poikkeavaa elämässään..:(
ihmisen kriteerit on? Kyllä minun mielestäni jokainenn ihminen on erilainen, tuskin löytyy kahta aivan samanlaista, ellei sitten identtisistä kaksosista.
Ja jos kaikki ovat erilaisia, niin ei kai sitten voi olla mitään tavallisen ihmisen kaavaakaan.
Eikös sillä tavallisella ihmisellä pitäisi olla muistaakseni kaksi ja puoli lasta:)) Mitenkähän se puolikas tehdään?
Itse en ainakaan ole tavallinen - kaukana síitä, olen hyvinkin omituinen persoona.
Tuskin minua laskettasi siihen tavallisten ihmisten ryhmään :))
Kai sitten kuulun enemmän niiden "omituisten otusten kerhoon".
Voisiko tavallisuus ollakin sitten vaikka sitä, ettei "tavallisen" ihmisen taholta ole odotettavissa mitään uutta ja yllättävää? Onko tavallisuus ihmisessä sama asia kuin vaikkapa turvallisuus, tai vaihtoehtoisesti tylsyys?
Tiedäthän, että joskus ihmisistä puhuttaessa käytetään määritelmää Tavallinen? Sitä voi käyttää sekä positiivisessa, että negatiivisessa mielessä. Joko esim. niin, että voi pitää jostain, koska tämä ei yritä/esitä mitään, vaan on ihan vaan tavallinen. Tai sitten, joku ei esim ole kiinnostava, koskapa on niin kovin tavallinen. Tunnistatko tällaisia repliikkejä?
Kokeekohan kukaan itseään tavalliseksi, vai on se tavallisuuden-leima aina ulkopuolisen ihmisen antama?
ton mun omituisen luonteeni takia. Mä en esitä mitään vaan olen ihan aidosti PÖLLÖ :))
Musta on tosi kiva hassutella ja tehdä kaikenlaisia kepposia, ja puhua joidenkin ystävien kanssa aamuyöhön asti vaikka ufoista tai uskonnosta tai ihan mistä vaan - ja toi kaikki selvinpäin :))
Mä olen ihminen joka 100 egestä kävelee alasti keskellä katua ja esittää performanssia.
Putkareissuhan siitä aikanaan tuli :))
Sillon oli eurot vielä markkoja, nyt vanhemmiten on hinta noussu :))
Siis olenko "tavis" ??
puhuu itsestään 'tavallisena' hän vähättelee itseään. Kyllä jokainen ihminen on jollakin tavalla itsensä oloinen, jos ei nyt vallan erikoinen.
Tuo vähättely on Suomessa kyllä tavallisempaa kuin sen soisi olevan.
Itse koen olevani tavallinen siinä mielessä, etten ole keskivertoa huomattavasti parempi tai huonompi juurikaan missään.. Osaan kävellä, uida, pyöräillä, ratsastaa, soutaa, lukea, kirjoittaa, laskea, puhua, suudella, piirtää, laulaa, hassutella ja mököttääkin, saunoa, leipoa, laittaa ruokaa, pelata ristiseiskaa ja kännykkäpelejä, hiihtää jne..
Siis osaan kaikenlaisia sellaisia taitoja, joita tässä meikäläisen maassa ja lähiympäristössä useimmiten osataan. Mitään en osaa erikoisen hyvin enkä ole sillä lailla erikoisen lahjakas missään tai jaksanut erityisen kovasti harjoitella mitään. Koulussa olen useimmiten saanut 7, 8 ja joskus 9, sellaista koulumenestystä täällä pidetään keskivertona. Minua ei pidetä tosi kauniina, mutta ei täysin rumanakaan. Olen normaalipainoinen ja perusterve. Oikeakätinen, tukka maantien väriä. Olen nuori nainen joka tykkää suklaasta, pojista, eläimistä, lapsista, luonnosta, vieraista kielistä, seikkailuista ja värikkäistä vaatteista. Koska en ole erityisen hyvä missään enkä erityisen innostunut mistään ainakaan kovin pitkään, ammatin valitseminen ei ole helppoa...
Vaikka olen todella "tavallinen" niin tietysti haluaisin olla jotenkin erityinen. Noh.. Ainakin olen harvinaisen hyvä myöhästymään ja hukkaamaan tavaroita ja jättämään kesken.... Tässä teille turhan ja tavallisen ihmisen valitus..
Tietysti tällaisen ihmisen pitää välillä keksiä jotain uutta pientä toimintaa, jotta olisi edes erikoisia kokemuksia. Loppujen lopuksi olen onnekas. Toimin kehitysvammaisten tukihenkilönä. Olen ollut vapaaehtoistöissä Espanjassa kitkemässä vesikasveja ja toisaalta huvittelemassa yksin ja yhdessä uusien kavereiden kanssa, olen huristellut saunabussilla, käynyt meressä uimassa marraskuussa ja heittänyt rintsikat mereen, olen juossut jätesäkkiin kääriytyneenä alasti kaduilla, vaeltanut hevosilla hienoissa paikoissa ja solminut söpöjä kirjeitä roikkumaan tuntemattomien ihmisten räystäiltä öisin, tanssinut ties minkä ukkelin kanssa keskellä toria jne.. Joskus erikoiset tapahtumat tulevat itsestäänkin... Ja jos joskus tapaa täysin erilaisen ihmisen kuin itse on, ei kannata juosta karkuun... Taviskin voi elää omanlaistaan elämää.