Teistit käyttävät työaikaa rukoiluun ja uskonnon harjoittamiseen. He eivät ole yhtä tehokkaita ja tuottavia kuin ateistit. Heille pitää maksaa vähemmän palkkaa kuin ateisteille ja uskonnottomille.
Teisteille pienempää palkkaa
Anonyymi-ap
5309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Totta.Teistin on koko työajan pidettävä mielessä,että Jumala tai ainakin Jeesus tarkkailee hänen tekemisiään ja ajatuksiaan jatkuvasti.Teisti joutuu alituisesti peilaamaan toimenpiteitään ja kommunikointiaan työtovereiden kanssa Raamatun kontekstiin eli löytyykö jotain synnillistä tekoa tai ajatusta.Jos löytyy on heti aloitettava rukousmuotoinen kiivas kiistäminen ja anteeksipyytely ja vakuuttelu opiksi ottamisesta kuin myös kiittely Armosta.
Tämä estää teistiä keskittymästä kunnolla meneillään olevaan työhön joten työtahti hidastuu ja mahdollisten,teistin tapauksessa suorastaan todennäköisten, virheiden määrä lisääntyy.
Ateistiset työtoverit joutuvat sitten paikkaamaan teistin aiheuttaman jättämän.
Maalliset pomot tarkkailevat työntekilöitään, jotta nämä tuottaisivat miljoonia johtajilleen. Jos joku uupuu, potkivat johtaja hänet ulos, naurunremakan säestyksellä.
uskovainen elää täysin harhamaailmoissa eikä voi olla tehokas
Kristityt tekevät työtä, kuin tekisivät Jeesukselle: tissuttelevat työaikana limuviinojaan, tulevat töihin krapulassa, tarvitsevat tupakka taukoja.
Kirkossakin Sunnuntana pappi -
johtaja suosii viinin tarjoajia hänelle vapaa ajallaan jne... Luterilaisten työtä ei Jumala siunaa, mutta kristittyjen työssä on siunaus aina mukana, jne... Esimerkisi Israelin sota.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18622066/uskonnollinen-fanatismi-on-kaikkein-vaarallisin-ilmio
Uskonnollinen fanaattisuus tähtää jonkun toisen kulttuurin, uskonnon ja arvomaailman tuhoamiseen. Koska uskonnollinen fanaatikko pitää omaa aatettaan kaikkein oikeimpana ja omaa johtajaansa kaikkein ”edistyksellisimpänä”, hän kaataa aggressiivisesti muut aatteet ja muiden uskontojen auktoriteetin.
Koska vain hänen uskontonsa- kristinusko on totta ja vain hänen kirkkonsa on paras!
Usein uskonnollinen fanaattisuus on nuoruusiän sairaus. Monet kasvavat siitä ulos, mutta eivät kaikki. Nuoruusiässä ihminen alkaa hylätä entisiä epäjumaliaan ja auktoriteettejaan. Vanhemmat tai opettajat eivät enää tyydytä hänen hengellisiä ja moraalisia pyrkimyksiään. Heidän täytyy tuntea kuuluvansa ryhmään.