Tapasin 30-luvulla syntyneen eläkeläisen

Juttelin tunnin verran, kun olin vapaalla. Aika hyvin ilmaisi itseään, vaikka jossain kohtia oli vaikea seurata ajatuksen kulkua. Hän asuu tuossa naapurissa ja jos uudestaan törmään, niin voisin keskustella uudestaan. Omien sanojensa mukaan yksinäinen erityisesti sen jälkeen, kun täytti 80. Mies kuollut eikä lapsia. Helsingin kaupungin kautta käyvät tuomassa ruokaa, joka kuulemma on pahaa ja pakotetaan syömään. Nainen oli minusta sopivan hoikka ja pystyy liikkumaan ikäisekseen hyvin.

Hän jotain puhui siitä, että hänen asunnostaan on viety arvotavaroita, mutta en osaa sanoa, että puhuiko menneisyydestä vai nykyhetkestä. En sitten koko ajan kehdannut pyytää tarkennusta, koska tykkäsi puhua koko elämäkertaansa.

Jäin miettimään, että miten hänen kohdallaan pitäisi oikeasti järjestää asiat. Hän asuu yksin, mutta selvästi liian hyväkuntoinen hoivakotiin. Hän ei kuulemma pelkää liikkua yksin täällä keskustan alueella. Ilmeisesti ne siellä Helsingin kaupungin kautta huomaavat, jos kunto romahtaa.

Hän kysyi minulta, että miten voisi pitää yllä henkisiä taitojaan ja annoin hänelle jotain vinkkejä. Olen ammatiltani opettaja, mutta en ole perehtynyt vanhusten oppimiseen. Voiko tuossa iässä enää oppia esimerkiksi tietokoneen käyttöä? Nainen vaikutti tiedonhaluiselta, joten tietokoneen käyttö voisi avata uusia mahdollisuuksia (ja uhkia).

Kiitos, kun luitte. Asialliset vastaukset huomioidaan.