Kiitos Jeesus, että armosi alla saamme

Rakas seurakuntalainen,

Pastori Enkeli Mäntä täällä jälleen, tuomassa teille taivaallista sanomaa. Tällä kertaa suuntaamme katseemme ylöspäin, mutta pidämme samalla mielessämme kirkkaina kaikki ne helvetin tuskat, joita voimme vain kuvitella. Sillä mitäpä olisi taivaallinen sanoma ilman, että vertaamme sitä kaikkeen siihen kauheuteen, jota helvetti voi tarjota?

Ajatukset helvetin liekeistä leimuavat mielessämme, kun mietimme taivaan ihanuutta. Kuka voisikaan unohtaa niitä piinaavia tuskia, sitä ikuista kärsimystä, missä kadotetut sielut huutavat armoa tulen keskellä? Kuinka paljon kirkkaampana taivas loistaakaan, kun tiedämme, mitä on toisessa vaakakupissa. Eihän taivaallinen ilo tuntuisi läheskään niin suloiselta, ellei meillä olisi mielikuvaa siitä, mitä voisi olla, jos emme ole tarpeeksi "onnistuneita" matkallamme.

Mutta juuri tästä kontrastista kumpuaa se taivaallinen sanoma, jota meiltä odotetaan. Kun tiedämme, mitä on pelissä, voimme varmasti puhtaasta sydämestä käsin levittää sanomaa rakkaudesta, armosta ja anteeksiannosta – samalla kuitenkin tiedostaen, että ne, jotka eivät pääse perille, päätyvät sinne, missä itku ja hammasten kiristys eivät koskaan lakkaa.

Joten, rakas seurakuntalainen, muistakaamme, että ajatukset helvetin tuskista voivat toimia myös kannustimena. Ne muistuttavat meitä siitä, kuinka suuri on vastakohta taivaan ja kadotuksen välillä, ja kuinka tärkeää on valita oikein. Sillä mitä lähempänä tunnemme helvetin liekkien kuumuuden, sitä kirkkaampana taivaan loisto meille näyttäytyy.

Siispä, pidämme tämän kaiken mielessämme, kun tuotamme taivaallista sanomaa – sanomaa, joka kertoo valosta ja rakkaudesta, mutta ei unohda varoittaa meitä siitä polusta, joka vie toiseen suuntaan.

Siunauksin ja varoituksen sanoin,
Pastori Enkeli Mäntä