Kihtiruokavalioon LUOTETTAVIA ohjeita

Anonyymi-ap

Olen 60+ äijä ja minulla on kihti. Tavoite on hoitaa asia ruokavaliolla ja laihduttamalla eikä lääkkeillä. Kohtausten aikana tietenkin tarvitsen tulehduskipulääkkeitä.

Mutta se ruokavalio?! Puriinia pitää välttää ja fruktoosia.
Jotkut neuvot on selviä: ei olutta, ei nahkaa (kala, kana), ei maksaa, ei munuaisia ja punaissta lihaa harvoin (no sitä en syö juuri koskaan). Maito, kananmunat ja vilja on hyvä. Ja vihanneksiakin pitää suosia - ehkä.

Mutta monien ruoka-aineiden suhteen näyttää tulos olevan, että riippuu keneltä kysyy. Reumaliitto rinnastaa palkokasvit, sienet ja parsan kalan ja siipikarjan nahkaan eli kaikista pahimpaan kastiin. Ulkomaisissa vihreiden papujen ja herneiden puriinipitoisuudet ovat parasta A-ryhmää eli syö vapaasti ja parsa on keskikastia (50-150 mg / 100g) tai nippa nappa alinta (alle 50mg) tutkimuksesta riippuen.

Onko jossain suomalaista sivustoa, jossa olisi MITATTUIHIN tutkimuksiin perustuvaa taulukkoa vai pitääkö kaivaa näitä kanadalaisia, japanilaisia jne mittauksia ja säveltää niistä arvuuttamalla.

Lähtökohta minusta pitää olla, että ilman hyvää syytä dieettiään ei pidä lähteä kaventamaan, vaan syödä kaikkea mahdollista tervellistä ja rajata pois vain ne joihin on perusteltu syy.

En ole minkään vaivan suhteen törmännyt näin sekaviin "virallissten tahojen" antamiin ohjeisiin.

181

2532

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Minulla ehdotus, käytä vanhanajan mummon kurkkuja lisukkeena.
      Tuore avomaan kurkkua siivuna , purkkiin suolaa ja sokeria hieman. Mausta soijalla
      tai tipalla etikkaa. tuoretilli tai kuivattu mausteena hyvää. Käy myös mustapippuria rouheena ripaus. säilyy jääkaapissa 5 -- 6 vrk. jos ei syö ennemmin. Leivälle, Ranskiksille, fisulle ja pastalle mahee kyytipoika. kokeile. Kihtiin vanha kansanlääke.
      Syö isompia kaloja ,niissä vähemmän ikävän tuottajia.

      • Anonyymi

        Mitä ihmettä kurkkusalaatilla on tekemistä kihdin kanssa?

        Kurkussa ei varmassti ole juurikaan puriinia eli sitä voi huoletta kihtipotilaskin syödä, mutta ei kurkku ihan riitä. Tarvitaan mm. proteiineja.

        Lohessa on puriinia (japanilaisen mittauksen mukaan) 125 mg ja hummerissa (äyriäinen) "vain" 102 mg / 100g? Tämä on juuri tätä ristiriitaista ohjeistusta: kalaa maltilla, mutta äyriäiset on kielletty?

    • Anonyymi

      Minäkin olen kokeillut tuolla ohjeella ja toimii hyvin. Viikottainen käyttö sopii myös tuorekurkku. Suosittelen.

    • Anonyymi

      Kihti on krooninen tauti, joka harvoin hoituu ruokavaliolla. Jos juo mäyräkoirallisen olutta päivässä ja useasti viikossa syö wingsejä, niin silloin pelkkä ruokavalion järkeistäminen voi auttaa. Yleensä tarvitaan estolääkkeet. Tauti (uraatin kertyminen kaikkiin niveliin) on alkanut helposti 10 vuotta aikaisemmin kuin ensimmäinen kihtikohtaus tulee (yleensä ukkovarpaaseen).

      Suomessa estolääkityss aloitetaan usein turhan myöhään ja potilaita rääkättään kihtikohtauksilla vuosikausia ennen kuin (ainakaan julkinen puoli) määrää estolääkereseptin. Suomessa "normaalina" pidetty veren uraattiarvo miehelle on 230 – 480 µmol/liltra. USA.ssa 480 µmol/l on raja jonka jälkeen estolääkitys aloitetaan heti jo enssimmäisen kihtikohtauksen jälkeen.

      Uraatista 2/3 tuottaa elimistö itse loput tulee ravinnosta. Elimistön uraattituotantoon paras tapa vaikuttaa on laihduttaminen. Se laskee omaa uraattituotantoa ja on hyödyllistä monella muullakin tapaa.

      Puriini muuttuu elimistössä uraatiksi ja vähäpuriininen dieetti on hyvä tuki hoidolle, mutta kannattaa pitää maltti mukana eikä yksipuolistaa ruokailuaan turhaan. Puriiniahan ei voi välttää, koska sitä on kaikessa solukossa (liha, kala kasvit) - toisissa ruoka-aineissa toki enemmän kuin toisissa.

      Kalan ja kanan nahka (ja nahkoineen syötävä kala), maksa ja munuaiset pois.
      Punainen liha kannattaa vähentää minimiin monesta muutakin syystä.
      Alkoholin käyttö maltilliseksi sekä kokonaiskulutuksen että kerta-annosten osalta. Olut mielellään kokonaan pois tai korkeintaan tölkki kerrallaan eikä joka viikko sitäkään.

      Muuten normaali monipuolinen kasvisvoittoinen ravinto riittää kun estolääkitys on kunnossa. Lääkityksellä kihti paranee. Eli niveliin (ja muualle) kertynyt uraatti liukenee ja katoaa elimistöstä.

      • Anonyymi

        Kiitos.

        Pääsin viimein erikoislääkärille ja viesti oli pitkälle sama. Ruokavaliolla kihdin pahenemista voi hidastaa mutta kysymys vain siitä paheneeko kihti nopeammin vai hitaammin. Se pahenee joka tapauksessa. Estolääkitys on ainoa tapa estää taudin paheneminen. Laihdutuskuuria kuitenkin vahvasti suositeltiin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos.

        Pääsin viimein erikoislääkärille ja viesti oli pitkälle sama. Ruokavaliolla kihdin pahenemista voi hidastaa mutta kysymys vain siitä paheneeko kihti nopeammin vai hitaammin. Se pahenee joka tapauksessa. Estolääkitys on ainoa tapa estää taudin paheneminen. Laihdutuskuuria kuitenkin vahvasti suositeltiin.

        Jos on ollut kihtikohtaus noin puoli vuotta sitten ja se on silloin hoidettu kortisonilla ja yhdellä muulla lääkkeellä viikon- kahden kuurilla (nimeään en muista) eikä muuta lääkitystä ole aloitettu niin onko se kuitenkin kirkossa kuulutettu että kohtaukset uusiutuvat?
        Ruokavalioon liittyvä kysymys myös. "Keksin" sellaisen kalan jota käsittelyn jälkeen matjessilliksi nimitetään ja se maistuu muutteesta hyvältäkin mutta en oikein saa selvää onko siitä fileoitaessa poistettu nahka, fileinähän sitä myydään. Hinta ei liene maailman matalin mutta nyt ei ole varaa sitä kytätä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on ollut kihtikohtaus noin puoli vuotta sitten ja se on silloin hoidettu kortisonilla ja yhdellä muulla lääkkeellä viikon- kahden kuurilla (nimeään en muista) eikä muuta lääkitystä ole aloitettu niin onko se kuitenkin kirkossa kuulutettu että kohtaukset uusiutuvat?
        Ruokavalioon liittyvä kysymys myös. "Keksin" sellaisen kalan jota käsittelyn jälkeen matjessilliksi nimitetään ja se maistuu muutteesta hyvältäkin mutta en oikein saa selvää onko siitä fileoitaessa poistettu nahka, fileinähän sitä myydään. Hinta ei liene maailman matalin mutta nyt ei ole varaa sitä kytätä.

        Veren uraattiarvo kannattaa tutkia ja sitä seurata (kohtauksen aikana ei kannata tutkia, vaan sen jälkeen). Jos ruokavaliolla pääsee lähelle 360 µmol/liltra -tasolle. niin kihti ei välttämättä pahene. Ruokavalion merkitys tuohon tasoon normaali-ihmisellä luokkaa 10%. Jos alkoholin käytössä on selvää vähentämisvaraa ja painossa pudottamista, voi päästä 15% laskuun ilman lääkkeitä.

        Jos uraatti on lähellä suomalaisen standardin "normaaliarvon" ylärajaa 480 µmol/liltra, niin ikävä kyllä ennuste on, että kohtaukset uusiutuu ja pahenee. Ilman lääkkeitä tuon saaminen lähelle 360 µmol/liltra on käytännössä yleensä mahdotonta jos ruokavalio ei ole ihan pielessä (tyyliin päivittäin chicken wingsejä ja olutta).

        Jos uraatti pysyy korkeana (400+), niin kohtauksia tulee lisää ja ne paranenvat hitaammin. Vaikka oireet ovat yleensä vain ukkovarpaassa, niin uraattia on kertynyt aivan kaikkiin niveliin niin käsissä kuin jaloissakin. Lisäksi tulehdukset toistuessaan voivat vaurioittaa niveltä, jolloin se ei palaa tulehdusten jälkeen enää ennalleen.

        Sillistä en osaa sanoa. Eikö fileestä huomaa onko siinä nahka vai ei?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Veren uraattiarvo kannattaa tutkia ja sitä seurata (kohtauksen aikana ei kannata tutkia, vaan sen jälkeen). Jos ruokavaliolla pääsee lähelle 360 µmol/liltra -tasolle. niin kihti ei välttämättä pahene. Ruokavalion merkitys tuohon tasoon normaali-ihmisellä luokkaa 10%. Jos alkoholin käytössä on selvää vähentämisvaraa ja painossa pudottamista, voi päästä 15% laskuun ilman lääkkeitä.

        Jos uraatti on lähellä suomalaisen standardin "normaaliarvon" ylärajaa 480 µmol/liltra, niin ikävä kyllä ennuste on, että kohtaukset uusiutuu ja pahenee. Ilman lääkkeitä tuon saaminen lähelle 360 µmol/liltra on käytännössä yleensä mahdotonta jos ruokavalio ei ole ihan pielessä (tyyliin päivittäin chicken wingsejä ja olutta).

        Jos uraatti pysyy korkeana (400 ), niin kohtauksia tulee lisää ja ne paranenvat hitaammin. Vaikka oireet ovat yleensä vain ukkovarpaassa, niin uraattia on kertynyt aivan kaikkiin niveliin niin käsissä kuin jaloissakin. Lisäksi tulehdukset toistuessaan voivat vaurioittaa niveltä, jolloin se ei palaa tulehdusten jälkeen enää ennalleen.

        Sillistä en osaa sanoa. Eikö fileestä huomaa onko siinä nahka vai ei?

        Oikeaoppinen matjessilli valmistetaan tai ainakin pitäisi valmistaa erityisen nuoresta, vielä kutemattomasta kalasta jossa liha ja nahkakin ovat vielä "nuoruudenpehmeitä".
        Aion selvittää valmistajan ja kysyä heiltä jos vaan mahdollista, saavatpa naurunaihetta hekin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikeaoppinen matjessilli valmistetaan tai ainakin pitäisi valmistaa erityisen nuoresta, vielä kutemattomasta kalasta jossa liha ja nahkakin ovat vielä "nuoruudenpehmeitä".
        Aion selvittää valmistajan ja kysyä heiltä jos vaan mahdollista, saavatpa naurunaihetta hekin.

        Kerro mitä vastaavat. Voihan se olla, että nuoren sillin nahka pehmenee suolatessa, niin, että sitä ei enää nahaksi.

        Silakkahan on Itämeren kääpiösilli ja siis melkein samaa lajia ja silakan nahassa on puriinia 1645 mg/100g (lähde: duodecim -lehti) mikä on vallan hirmuiseti. Kymmenen grammaa silakan nahkaa vastaa yli 300 grammaa turkskaa, mikä on jo tuhti kerta-annos.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerro mitä vastaavat. Voihan se olla, että nuoren sillin nahka pehmenee suolatessa, niin, että sitä ei enää nahaksi.

        Silakkahan on Itämeren kääpiösilli ja siis melkein samaa lajia ja silakan nahassa on puriinia 1645 mg/100g (lähde: duodecim -lehti) mikä on vallan hirmuiseti. Kymmenen grammaa silakan nahkaa vastaa yli 300 grammaa turkskaa, mikä on jo tuhti kerta-annos.

        Vastasivat että fileoitaessa nahka poistetaan.
        Kokonaisena myytävä silli on eri asia. Tosin eihän se kokonainen päättömänä ja ilman sisäelimiä ole sekään mutta ei jossitella sillä...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vastasivat että fileoitaessa nahka poistetaan.
        Kokonaisena myytävä silli on eri asia. Tosin eihän se kokonainen päättömänä ja ilman sisäelimiä ole sekään mutta ei jossitella sillä...

        Hyvä tietää.

        Nahattoman sillin ouriinipitoisuus on n. 80 mg/100g mikä ei ole ihan vähän, mutta ei kohtuuttomastikkaan. Sardiinisäilykkeessä saattaa olla 200 mg.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä tietää.

        Nahattoman sillin ouriinipitoisuus on n. 80 mg/100g mikä ei ole ihan vähän, mutta ei kohtuuttomastikkaan. Sardiinisäilykkeessä saattaa olla 200 mg.

        Entä nahallisen?
        Voiko mitään kalaa syödä nahattomana jos haluaa välttää kihtiä?
        Toisinaan ostan esim. broilerin koska siitä nahan saa helposti eroteltua eikä sitä nahkaa muutenkaan ole tapana syödä mutta onko se lihakin pakasta?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä tietää.

        Nahattoman sillin ouriinipitoisuus on n. 80 mg/100g mikä ei ole ihan vähän, mutta ei kohtuuttomastikkaan. Sardiinisäilykkeessä saattaa olla 200 mg.

        Mistä noita furiinipitoisuustietoja voi saada, netti ei anna hakusanaóilla "furiini" tai "furiinipitoisuus" mitään ainakaan minulle ymmärrettävässä muodossa ja - kielellä?
        Onko myös esim. kanan lihassa tätä jos kerran nahassakin on jne.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä noita furiinipitoisuustietoja voi saada, netti ei anna hakusanaóilla "furiini" tai "furiinipitoisuus" mitään ainakaan minulle ymmärrettävässä muodossa ja - kielellä?
        Onko myös esim. kanan lihassa tätä jos kerran nahassakin on jne.

        Se on puriini englanniksi kannattaa kokeilla hakusanoja pirine content food.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on puriini englanniksi kannattaa kokeilla hakusanoja pirine content food.

        Ja taas näppivirhe: piti olla PURINE.

    • Anonyymi

      Kihti lähtee kun välttää koisokasveja ja retinoleja.

      • Anonyymi

        Joo, olenkin aina ollut munakoison ja retinolien suurkuluttaja...

      • Anonyymi

        Koisokasvit (kuten mukakoiso) ovat hyvin marginaalinen tekijä. Käytännössä tuolla ohjeella ei ole MITÄÄN merkitystä kihdin välttämiseen.

        Alkoholin ja ylipainon merkitys on paljon suurempi. Kaiken ravinnon kokonaisvaikutus on 10% - 15% veren uraattiarvoihin. Eli oma arvo kannattaa tutkia ja laskea itse onko 15% laskulla mahdollista päästä ihannearvon 360 µmol/liltra lähelle tai alle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koisokasvit (kuten mukakoiso) ovat hyvin marginaalinen tekijä. Käytännössä tuolla ohjeella ei ole MITÄÄN merkitystä kihdin välttämiseen.

        Alkoholin ja ylipainon merkitys on paljon suurempi. Kaiken ravinnon kokonaisvaikutus on 10% - 15% veren uraattiarvoihin. Eli oma arvo kannattaa tutkia ja laskea itse onko 15% laskulla mahdollista päästä ihannearvon 360 µmol/liltra lähelle tai alle.

        Ts. ihmisen syntymän merkitys on suurin! Ellei synny, ellei elä pitkään jne. ei todennäköisimmin saa kihtiä ja toisinpäin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ts. ihmisen syntymän merkitys on suurin! Ellei synny, ellei elä pitkään jne. ei todennäköisimmin saa kihtiä ja toisinpäin.

        Tuo on totta. Kun kuolee nuorena säästyy todennäköisesti kihdiltä.
        En silti suosittele.

    • Anonyymi

      Kaljaa ei sit kannata juoda.

    • Anonyymi

      Paljon nesteitä ja vähän nesteitä poistavia.

      • Anonyymi

        Nesteitä poistavia kaljoja..?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nesteitä poistavia kaljoja..?

        Alkoholi on diureetti.
        Kuten laulussa sanotaan: vain merimies sen tietää miten kalja kusettaa...

    • Anonyymi

      Sokeri ja erityisesti fruktoosi on myös paha. Ne ei sisällä puriinia, mutta vaikuttaa uraatin poistumiseen elimistöstä.

    • Anonyymi

      Kihtiruokavalio on vaikea rasti.
      Kalan ja kanan nahka ja sisäelimet on helppo välttää eikä estä monipuolista ruokavaliota.
      Mutta kun rajoittaa pitäisi myös lihan, kalan, äyriäisten ja palkokasvien nauttimista, niin mistä sitten saa proteiinia? Kun usealla kihtipotilaalla kolesterolikin on korkealla, niin munia ja juustojakin pitää välttää. Rasvaton raejuusto taitaa jäädä melkein ainoaksi protskulähteeksi joten yksipuoliseksi menee. Ja liikaa kauraakaan ei pitäisi jonkun ohjeen mukaan nauttia ja kolesterolin takia taas pitäisi syödä juuri kauraa.

      Estolääkitys taitaa olla ainoa realistinen tie.
      Laihdutus toki on suositeltavaa muutenkin.

      • Anonyymi

        Juurikin noin sillä puriinia elimistö myös tarvitsee, kuten muuten myös esim. kolesterolia.
        Jos syömisiään liikaa alkaa kyttäämään niin kuolee nälkään tai stressiin eli kohtuus kaikessa, pullo päivässä.
        Ainakin kolesteroliin on alentava lääkitys ja kihtiinkin on lääkitystä.
        Alhaisen lapsikuolleisuuden ja toisesta päästä lääkkeiden voimalla pidennetyn elämän ansiostahan keski- ikämme on niin korkea kuin on.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juurikin noin sillä puriinia elimistö myös tarvitsee, kuten muuten myös esim. kolesterolia.
        Jos syömisiään liikaa alkaa kyttäämään niin kuolee nälkään tai stressiin eli kohtuus kaikessa, pullo päivässä.
        Ainakin kolesteroliin on alentava lääkitys ja kihtiinkin on lääkitystä.
        Alhaisen lapsikuolleisuuden ja toisesta päästä lääkkeiden voimalla pidennetyn elämän ansiostahan keski- ikämme on niin korkea kuin on.

        Sekä puriinia että kolesterolia elimistö tuottaa myös itse. Kumpiakin voi olla liikaa vaikka minimoisi niiden saannin ravinnosta.

        Lääkäri sanoi kerran, että ihmisen takuu loppuu 40-vuotiaana ja tekninen käyttöikä 60-vuotiaana. Lääketiedettä ja lääkkeitä tarvitaan, koska haluamme elää "luonnottoman" pitkään ja terveenä.

        Tietenkin on niitä jotka ovat saaneet geeniarvonnassa oikean rivin ja tietenkin on myös niin että elämäntavoilla (terveellinen ruoka, liikunta, painonhallinta) voi jotain vaikuttaa, mutta on paljon ihmisiä joiden kolesteroli tai veren uraatti ei vanhemmiten käytännössä millään pysy ihannearvoissa vaikka elää miten terveellisesti.

        Itseään ei pidä ylilääkitä, mutta ei myöskään alilääkitä. Lääkkeet on kehitetty tarpeeseen ja niitä kannattaa käyttää jos tai kun terveet elämäntavat ei riitä.

    • Anonyymi

      Ruoka on tasapainoilua hyvien ja huonojen vaikutusten välillä, esim. kananmunasta lääketiede väittää että siinä on parhaat ravintoaineet mitä vain voi olla aivojen tehokasta toimintaa ylläpitämään mutta samalla se on kolesterolia nostava. Itse syön munia tiu ja kk- tahtiin, kolesterolia alennan pilleri päivässä- tahtiin.

      • Anonyymi

        Aivot on enimmäkseen rasvaa ja tärkeämpää on riittävä omega-3 rasvahapot eli parempia rasvan ja proteiinin lähteitä ovat esimerkiksi rasvainen kala, pähkinät ja viljoista quinoa. Kaksi jälkimmäistä taitavat sopia parhaiten kihtipotilaalle ja kolesterolin kannalta kaikki kolme ovat hyviä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivot on enimmäkseen rasvaa ja tärkeämpää on riittävä omega-3 rasvahapot eli parempia rasvan ja proteiinin lähteitä ovat esimerkiksi rasvainen kala, pähkinät ja viljoista quinoa. Kaksi jälkimmäistä taitavat sopia parhaiten kihtipotilaalle ja kolesterolin kannalta kaikki kolme ovat hyviä.

        Aivot voivat fyysisesti olla rasvaakin, niiden toiminta on kuitenkin sähköistä tiedonvälitystä, liiassa rasvassa tieto kulkee mutkitellen vääristyen matkalla, eli kyse ei olekaan kananmunan rasvasisällöstä!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivot voivat fyysisesti olla rasvaakin, niiden toiminta on kuitenkin sähköistä tiedonvälitystä, liiassa rasvassa tieto kulkee mutkitellen vääristyen matkalla, eli kyse ei olekaan kananmunan rasvasisällöstä!

        Tuossa on aika arvostetun lehden artikkeli "aivotereellisestä" ruuasta:

        https://www.forbes.com/health/nutrition/best-brain-food/

        Ja mikä tärkeintä artikkelissa on asiallinen lähdeluettelo, jossa on yli 15 tutkimusta ja ammattilehtien artikkelia neurologia, yleislääketieteen ja geriatrian alalta.

        Tuossa on mainittu kananmuna vain Omega-3 ja B12 lähteenä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa on aika arvostetun lehden artikkeli "aivotereellisestä" ruuasta:

        https://www.forbes.com/health/nutrition/best-brain-food/

        Ja mikä tärkeintä artikkelissa on asiallinen lähdeluettelo, jossa on yli 15 tutkimusta ja ammattilehtien artikkelia neurologia, yleislääketieteen ja geriatrian alalta.

        Tuossa on mainittu kananmuna vain Omega-3 ja B12 lähteenä.

        Joo, esim. pähkinät, mantelit ja suklaa jotka eivät sisällä kuin ihan vähän energiaa...pähkinät noin 600 kcal/100g...On pitänyt totuttaa itsensä todella pieniin ruokamääriin jos esim. pähkinöillä aikoo itseään turvottamatta pitää nälän kurissa, tosin elihän Mahatma Gandhikin muistelmiensa mukaan lähes pelkästään pienellä määrällä pähkinöitä. Nuorempana hän kertoo herkutelleensa nauttimalla silloin tällöin (kallis ruoka) myös lihaa.

    • Anonyymi

      Juuri lehdessä juttu että pitää välttää erityisesti olutta ja siideriä jos sairastaa kihtiä, mutta mikä juuri noissa aiheuttaa? Toinen viljatuote, toinen hedelmistä tai marjoista, yhteistä vain alkoholi ellei sitten hiiva vaikuta.

      "Paljon alkoholia käyttävät, ja eheistä etenkin olutta ja siideriä suosivat, ovat suurentuneessa vaarassa sairastua kihtiin. Tämä selviä tuoreesta tutkimuksesta.

      JAMA Network Open -lehdessä julkaistuun tutkimukseen osallistui 180 000 brittimiestä ja 220 000 naista, joita seurattiin 13 vuoden ajan. Seurannan aikana 8600 sairastui kihtiin.

      Tutkimuksesta uutisoinut Duodecim kertoo, että alkoholin käytöllä oli yhteys sairastumiseen. Voimakkain yhteys koski olutta ja siideriä, ja se havaittiin sekä miehillä että naisilla."
      https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/82b33eff-49ce-487a-a86a-7c63f3801345

      Luulisi väkevämpien alkoholien olevan haitallisempia kuin miedompien, mutta johtuuko enemmänkin siitä mitä noiden juomien kanssa syödään eli usein lihaa, makkaraa ja muuta pikaruokaa. Toisaalta nuo ovat myös yleisimpiä juomia alkoholin suurkuluttajilla.

      • Anonyymi

        Perustuuko koko tutkimuksellinen tieto kihdistä tähän yhteen tutkimukseen, esim. reilun kahden prosentin sairastuneisuus on juuri se mitä yleisesti toistetaan?
        Yksi tutkimus, vaikka melko laajakin, voi antaa myös satunnaistuloksia.
        En pitäisi lihaa pikaruokana...silloinhan suomalaiset olisivat saaneet vuosisatoja pääosan ruoastaan pikaruokana...

      • Anonyymi

        Hyvä kysymys.

        Oluessa ei ole ihan kamalasti puriinia. Mittausten mukaan 5-10 mg per 100g eli tuopillisesta voi saada korkeintaan 50 mg. Jos ajatellaan, että possun fileessä on puriinia 80-90 mg per 100g eli 200g annos 170 mg. Niinpä jos syö possun filettä ja juo kaksi tuoppia olutta, niin possusta tulee puriinia enemmän - eli kannattaa luopua ruuasta eikä ruokajuomissta :)

        Tietenkin riski on, että jos ei juo vain yhtä saunaolutta, vaan lähtee ns. viihteelle niin puolentusinaa tuoppia on vielä vähän ja silloin ollaan 300 mg puriinimäärissä ja alkoholin vaikutus siihen päälle, niin voi voi. Alkoholi estää uraatin (joksi puriini muuttuu) eritystä ja sitä jää silloin enemmän elimistöön ja se kulkeutuu niveliin ja kihtikohtauksen todennäköisyys kasvaa. Mutta alkoholi on alkoholia.

        Kaikkea ei kihdistä tiedetä. Kihtiähän pahentaa myös sokeri (hiilihydraatti) ja erityisesti hedelmäsokeri. Ehkä oluen hiilihydraatti, joka on hyvin nopeasti imeytyvää jotenkin tehostaa uraatin syntymistä tms? Jos tutkimus sanoo, että siideristä ja oluesta saatu alkoholi on pahempaa kuin kuivasta viinistä, niin paha mennä mutu-pohjalta kiistämäänkään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Perustuuko koko tutkimuksellinen tieto kihdistä tähän yhteen tutkimukseen, esim. reilun kahden prosentin sairastuneisuus on juuri se mitä yleisesti toistetaan?
        Yksi tutkimus, vaikka melko laajakin, voi antaa myös satunnaistuloksia.
        En pitäisi lihaa pikaruokana...silloinhan suomalaiset olisivat saaneet vuosisatoja pääosan ruoastaan pikaruokana...

        Pikaruokana syödään paljon prosessoitua lihaa päivittäin, pihvejä, makkaraa jne, vähemmän tavallisessa kotiruuassa mitään lihaa syödään, en minä ainakaan. Jauhelihaa riittää aika pieni määrä ruuassa, leivän päällä kinkku-tai makkarasiivu, välillä ei lihaa ollenkaan. Joskus tulee syötyä enemmän kun tekee vaikka pihvejä, mutta niissäkin mukana sientä tai punajuurta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä kysymys.

        Oluessa ei ole ihan kamalasti puriinia. Mittausten mukaan 5-10 mg per 100g eli tuopillisesta voi saada korkeintaan 50 mg. Jos ajatellaan, että possun fileessä on puriinia 80-90 mg per 100g eli 200g annos 170 mg. Niinpä jos syö possun filettä ja juo kaksi tuoppia olutta, niin possusta tulee puriinia enemmän - eli kannattaa luopua ruuasta eikä ruokajuomissta :)

        Tietenkin riski on, että jos ei juo vain yhtä saunaolutta, vaan lähtee ns. viihteelle niin puolentusinaa tuoppia on vielä vähän ja silloin ollaan 300 mg puriinimäärissä ja alkoholin vaikutus siihen päälle, niin voi voi. Alkoholi estää uraatin (joksi puriini muuttuu) eritystä ja sitä jää silloin enemmän elimistöön ja se kulkeutuu niveliin ja kihtikohtauksen todennäköisyys kasvaa. Mutta alkoholi on alkoholia.

        Kaikkea ei kihdistä tiedetä. Kihtiähän pahentaa myös sokeri (hiilihydraatti) ja erityisesti hedelmäsokeri. Ehkä oluen hiilihydraatti, joka on hyvin nopeasti imeytyvää jotenkin tehostaa uraatin syntymistä tms? Jos tutkimus sanoo, että siideristä ja oluesta saatu alkoholi on pahempaa kuin kuivasta viinistä, niin paha mennä mutu-pohjalta kiistämäänkään.

        En ole koskaan tutustunut noihin puriinin määriin, enkä tiennyt edes sitä ainesosaa, mutta kuullut lihan aiheuttavan, eikä lukujesi perusteella ole ihmekään.

        Juodessa tulee monilla tarve syödä suolaista pikaruokaa tai kesällä kotona grillimakkaraa joillakin isojakin määriä. Minulla ei onneksi ole tuota elintasosairautta, yritän välttää ylipainoa ja syödä suht terveellisesti ja juodakin kohtuullisesti.

        Hain sitten lisää tietoa niin ilmeisesti juuri hiiva vaikuttaa käymistuotteissa eikä alkoholi, silloinhan Suomessa on typerä laki kun suositaan käymistuotteita sekoitejuomien sijaan.

        "Vyötärölihavuus on yhteydessä kihtiin, samoin metabolinen oireyhtymä. Runsas sokerilla makeutettujen juomien käyttö voi altistaa kihdille. Myös perintötekijät vaikuttavat kihdin puhkeamisen todennäköisyyteen.

        Yhdysvaltalaisen kliinisen ravitsemuksen tietokannan mukaan runsaasti puriineja sisältävät olut, kalan ja siipikarjan nahka, sisäelimet, riista, hanhi sekä hiivavalmisteet (ei koske leivinhiivaa).

        Kohtalaisesti puriiniaineita sisältäviä ruoka-aineita voivat monet käyttää säännöllisemmin, kunhan kerta-annokset ovat kohtuullisia. Näihin lukeutuvat muun muassa liha, nahaton siipikarja, nahaton kala, äyriäiset, kuivatut herneet, pavut ja linssit, liha- ja kalaliemet, kaura, vehnänalkiot ja -leseet, kukkakaali, parsa, pinaatti, sienet ja vihreät herneet. Kihtikohtauksen aikana ohjeellisena päivittäisenä enimmäiskäyttömääränä on pidetty 150 grammaa."
        https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01254

        Aika lailla samat ruoka-aineet kuin aloituksessakin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pikaruokana syödään paljon prosessoitua lihaa päivittäin, pihvejä, makkaraa jne, vähemmän tavallisessa kotiruuassa mitään lihaa syödään, en minä ainakaan. Jauhelihaa riittää aika pieni määrä ruuassa, leivän päällä kinkku-tai makkarasiivu, välillä ei lihaa ollenkaan. Joskus tulee syötyä enemmän kun tekee vaikka pihvejä, mutta niissäkin mukana sientä tai punajuurta.

        Kotona paistamani sianliha ei kai ole "prosessoitua" lihaa?
        Milloin sama liha hieman suuremmassa määrässä valmistettuna muuttuu prosessoiduksi lihaksi?
        Jos teen hernekeittoa sianlihaa ym. siihen lisäten ja samaa tekee esim. SA.int. kenttäkeittiö vaikka 80 litraa niin mikä jälkimmäisestä ruoasta tekee prosessoitua..?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä kysymys.

        Oluessa ei ole ihan kamalasti puriinia. Mittausten mukaan 5-10 mg per 100g eli tuopillisesta voi saada korkeintaan 50 mg. Jos ajatellaan, että possun fileessä on puriinia 80-90 mg per 100g eli 200g annos 170 mg. Niinpä jos syö possun filettä ja juo kaksi tuoppia olutta, niin possusta tulee puriinia enemmän - eli kannattaa luopua ruuasta eikä ruokajuomissta :)

        Tietenkin riski on, että jos ei juo vain yhtä saunaolutta, vaan lähtee ns. viihteelle niin puolentusinaa tuoppia on vielä vähän ja silloin ollaan 300 mg puriinimäärissä ja alkoholin vaikutus siihen päälle, niin voi voi. Alkoholi estää uraatin (joksi puriini muuttuu) eritystä ja sitä jää silloin enemmän elimistöön ja se kulkeutuu niveliin ja kihtikohtauksen todennäköisyys kasvaa. Mutta alkoholi on alkoholia.

        Kaikkea ei kihdistä tiedetä. Kihtiähän pahentaa myös sokeri (hiilihydraatti) ja erityisesti hedelmäsokeri. Ehkä oluen hiilihydraatti, joka on hyvin nopeasti imeytyvää jotenkin tehostaa uraatin syntymistä tms? Jos tutkimus sanoo, että siideristä ja oluesta saatu alkoholi on pahempaa kuin kuivasta viinistä, niin paha mennä mutu-pohjalta kiistämäänkään.

        Ja mihin perustuu esim. tietosi sokerin (ja erityisesti hedelmäsokerin) vaikutuksista?
        Jos hiilihydraatti on paha, silloinhan iso osa perusravintoa olisi paha...toisaalta viljatuotteiden (esim. leivät) väitetään sopivan hyvinkin vaikka juuri niissähän paljon hiilihydraattia saadaan...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja mihin perustuu esim. tietosi sokerin (ja erityisesti hedelmäsokerin) vaikutuksista?
        Jos hiilihydraatti on paha, silloinhan iso osa perusravintoa olisi paha...toisaalta viljatuotteiden (esim. leivät) väitetään sopivan hyvinkin vaikka juuri niissähän paljon hiilihydraattia saadaan...

        Tuossa yksi suomenkielinen uutinen:
        https://yle.fi/a/3-5821754

        Sen taustalla on British Medical Journalissa julkaistu tutkimus, jossa seurattiin 12 vuotta 43000 miestä ja sokeristen virvoitusjuomien nauttimisella oli tilastollisesti merkitystä kihdin puhkeamiseen. Todennäköisyys kasvoi kymmeniä prosentteja, mutta ei moninkertaiseksi.

        Kihdissä on vielä paljon tutkittavaa eikä ihan selvää oli miten hedelmäsokeri vaikuttaa. Aivan samoin kuin estolääkityken aloittaminen voi ensimmäistn viikkojen / kuukausien aikana lisätä riskiä kihtikohtaukseen ja senkin ilmiön syystä on vain arvailuja ja epäilyjä, mutta mekanismia ei varmuudella tunneta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole koskaan tutustunut noihin puriinin määriin, enkä tiennyt edes sitä ainesosaa, mutta kuullut lihan aiheuttavan, eikä lukujesi perusteella ole ihmekään.

        Juodessa tulee monilla tarve syödä suolaista pikaruokaa tai kesällä kotona grillimakkaraa joillakin isojakin määriä. Minulla ei onneksi ole tuota elintasosairautta, yritän välttää ylipainoa ja syödä suht terveellisesti ja juodakin kohtuullisesti.

        Hain sitten lisää tietoa niin ilmeisesti juuri hiiva vaikuttaa käymistuotteissa eikä alkoholi, silloinhan Suomessa on typerä laki kun suositaan käymistuotteita sekoitejuomien sijaan.

        "Vyötärölihavuus on yhteydessä kihtiin, samoin metabolinen oireyhtymä. Runsas sokerilla makeutettujen juomien käyttö voi altistaa kihdille. Myös perintötekijät vaikuttavat kihdin puhkeamisen todennäköisyyteen.

        Yhdysvaltalaisen kliinisen ravitsemuksen tietokannan mukaan runsaasti puriineja sisältävät olut, kalan ja siipikarjan nahka, sisäelimet, riista, hanhi sekä hiivavalmisteet (ei koske leivinhiivaa).

        Kohtalaisesti puriiniaineita sisältäviä ruoka-aineita voivat monet käyttää säännöllisemmin, kunhan kerta-annokset ovat kohtuullisia. Näihin lukeutuvat muun muassa liha, nahaton siipikarja, nahaton kala, äyriäiset, kuivatut herneet, pavut ja linssit, liha- ja kalaliemet, kaura, vehnänalkiot ja -leseet, kukkakaali, parsa, pinaatti, sienet ja vihreät herneet. Kihtikohtauksen aikana ohjeellisena päivittäisenä enimmäiskäyttömääränä on pidetty 150 grammaa."
        https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01254

        Aika lailla samat ruoka-aineet kuin aloituksessakin.

        Ruoka-aineiden puriinipitoisuuksien tutkiminen on aika salapoliisityötä.

        Vieläkin törmää vanhoihin ohjeisiin, joissa esimerkiksi äyriäiset ovat "pahoja", mutta netistä löytyy puriinimittauksia, joissa scampi eli jättikatkaravun pyrstö sisältää selvästi vähemmän puriinia kuin mikään kala ja hummerikin vähemmän kuin useimmat kalat. Kotimaisten rapujen puriinipitoisuutta ei tietääkseni ole mitattu, mutta jossain Duodecimin (muistaakseni?) artikkelissa sanottiin, että suomalainen puriinimittaushanke on käynnissä, jossa saadaan puriinipitoisuudet suomalaisista elintarvikkeista. Ehkä sitten olemme viisaampia.

        Tuo "päivittäisenä enimmäiskäyttömääränä on pidetty 150 grammaa" osoittaa miten mahdoton rasti dieetin pitäminen on. Useinhan lihaa normaalissa ravintola-annoksessa on helposti liki 200 grammaa varsinaista "pihviä". Eli jo se on vähän "liika". Vielä jos vaikka aamulla syö kaurapuuron, niin päivällä ei sitten saakkaan syödä noramaalia lounasannosta lihaa, kanaa, kalaa, äyriäisiä, papuja, parsaa eikä herneitä. Onnea vaan lounasravintolaan "sallitun" annoksen metsästyksessä. Ja kun tähän vielä lisää sen, että vanhetessa pitäisi syödä mielellään yli gramma proteiinia päivässä jokaista ihannepainon painokiloa kohti eikä se kolesterolin takia saa tulla juustosta eikä kananmunista....
        Juu ei.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ruoka-aineiden puriinipitoisuuksien tutkiminen on aika salapoliisityötä.

        Vieläkin törmää vanhoihin ohjeisiin, joissa esimerkiksi äyriäiset ovat "pahoja", mutta netistä löytyy puriinimittauksia, joissa scampi eli jättikatkaravun pyrstö sisältää selvästi vähemmän puriinia kuin mikään kala ja hummerikin vähemmän kuin useimmat kalat. Kotimaisten rapujen puriinipitoisuutta ei tietääkseni ole mitattu, mutta jossain Duodecimin (muistaakseni?) artikkelissa sanottiin, että suomalainen puriinimittaushanke on käynnissä, jossa saadaan puriinipitoisuudet suomalaisista elintarvikkeista. Ehkä sitten olemme viisaampia.

        Tuo "päivittäisenä enimmäiskäyttömääränä on pidetty 150 grammaa" osoittaa miten mahdoton rasti dieetin pitäminen on. Useinhan lihaa normaalissa ravintola-annoksessa on helposti liki 200 grammaa varsinaista "pihviä". Eli jo se on vähän "liika". Vielä jos vaikka aamulla syö kaurapuuron, niin päivällä ei sitten saakkaan syödä noramaalia lounasannosta lihaa, kanaa, kalaa, äyriäisiä, papuja, parsaa eikä herneitä. Onnea vaan lounasravintolaan "sallitun" annoksen metsästyksessä. Ja kun tähän vielä lisää sen, että vanhetessa pitäisi syödä mielellään yli gramma proteiinia päivässä jokaista ihannepainon painokiloa kohti eikä se kolesterolin takia saa tulla juustosta eikä kananmunista....
        Juu ei.

        No papuja ja herneitä ei tietenkään ollenkaan koska palkokasvit ovat ja pahasta kihtiä ajatellen!
        Löysin sellaisen melko vähärasvaisen (5%) kalkkunanakin jota olisi ollut hyvä nauttia vaikka perunan ym. kera mutta selvitin sisältääkö tuote myös kalkkunannahat, sen ilmoitetaan ja olevan vältettävä ainesosa. Valmistaja myönsi että kyllä sinne makkaraan menevät nahat mukaan, ne ilmoitetaan vaan hämäävästikin tuoteselosteessa nimellä kalkkunanrasva...
        Tieto lisää tuskaa...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No papuja ja herneitä ei tietenkään ollenkaan koska palkokasvit ovat ja pahasta kihtiä ajatellen!
        Löysin sellaisen melko vähärasvaisen (5%) kalkkunanakin jota olisi ollut hyvä nauttia vaikka perunan ym. kera mutta selvitin sisältääkö tuote myös kalkkunannahat, sen ilmoitetaan ja olevan vältettävä ainesosa. Valmistaja myönsi että kyllä sinne makkaraan menevät nahat mukaan, ne ilmoitetaan vaan hämäävästikin tuoteselosteessa nimellä kalkkunanrasva...
        Tieto lisää tuskaa...

        "No papuja ja herneitä ei tietenkään ollenkaan koska palkokasvit ovat ja pahasta kihtiä ajatellen!"

        Näinhän ohjeissa sanotaan niputtaen kaikki palkokasvit pistetään samaan nippuun. Tämän ongelma on se, että kihtipotilas helposti rajottaa ja yksipuolistaa syömistään turhaan.

        Esimerkiksi alla linkkinä olevassa koosteessa on mainittu puriinipitoisuudet:
        Vihreissä pavuissa on puriini 18 mg / 100g
        Soijapavut (keitetyt) 34 mg / 100g
        Herneet 63 mg / 100g
        Linssit 84 mg / 100g

        Kaikki ovat "pahoja" palkokasveja"?
        Vertailun vuoksi vaikkapa (nahaton) kana sisältää puriinia 55 mg / 100g. Kalkkuna taitaa olla samaa tasoa.

        Ja tiedot oli siis täältä:
        https://www.purine-direkt.de/index.php?r=food-purin/index2&catid=4&sort=purin&page=1

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kotona paistamani sianliha ei kai ole "prosessoitua" lihaa?
        Milloin sama liha hieman suuremmassa määrässä valmistettuna muuttuu prosessoiduksi lihaksi?
        Jos teen hernekeittoa sianlihaa ym. siihen lisäten ja samaa tekee esim. SA.int. kenttäkeittiö vaikka 80 litraa niin mikä jälkimmäisestä ruoasta tekee prosessoitua..?

        Kokeilepa hakukoneella, ei se määrä vaan tapa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "No papuja ja herneitä ei tietenkään ollenkaan koska palkokasvit ovat ja pahasta kihtiä ajatellen!"

        Näinhän ohjeissa sanotaan niputtaen kaikki palkokasvit pistetään samaan nippuun. Tämän ongelma on se, että kihtipotilas helposti rajottaa ja yksipuolistaa syömistään turhaan.

        Esimerkiksi alla linkkinä olevassa koosteessa on mainittu puriinipitoisuudet:
        Vihreissä pavuissa on puriini 18 mg / 100g
        Soijapavut (keitetyt) 34 mg / 100g
        Herneet 63 mg / 100g
        Linssit 84 mg / 100g

        Kaikki ovat "pahoja" palkokasveja"?
        Vertailun vuoksi vaikkapa (nahaton) kana sisältää puriinia 55 mg / 100g. Kalkkuna taitaa olla samaa tasoa.

        Ja tiedot oli siis täältä:
        https://www.purine-direkt.de/index.php?r=food-purin/index2&catid=4&sort=purin&page=1

        Vihreitä papuja on kai härkäpapu joka itse asiassa ei ole ollenkaan papujen sukua mutta siitä saa sitten paljon hiilihydraatteja ja taas on paha tuote, on tää vaikeeeeta!
        Vähän samalla tavalla harhaanjohtava nimi on cashev- pähkinällä joka ei ole pähkinöille mitään sukua.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vihreitä papuja on kai härkäpapu joka itse asiassa ei ole ollenkaan papujen sukua mutta siitä saa sitten paljon hiilihydraatteja ja taas on paha tuote, on tää vaikeeeeta!
        Vähän samalla tavalla harhaanjohtava nimi on cashev- pähkinällä joka ei ole pähkinöille mitään sukua.

        Minä käsitän, että englannin "green beens" on palkoineen syötävä papu, jota meillä kutsutaan usein "leikkopavuksi" tai "tarhapavuksi".

        Palkokasveista härkäpapu, linssi ja herne ovat peräissin Atlantin tältä puolelta ja leiikkopavut ja monet muut ovat Amerikasta. Ja jos "pähkinöihin" mennään, niin myös maapähkinä on itse asiassa palkokasvi ja kotoisin Etelä-Amerikasta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä käsitän, että englannin "green beens" on palkoineen syötävä papu, jota meillä kutsutaan usein "leikkopavuksi" tai "tarhapavuksi".

        Palkokasveista härkäpapu, linssi ja herne ovat peräissin Atlantin tältä puolelta ja leiikkopavut ja monet muut ovat Amerikasta. Ja jos "pähkinöihin" mennään, niin myös maapähkinä on itse asiassa palkokasvi ja kotoisin Etelä-Amerikasta.

        Ja ihan samanlainen palko on myös tontillani kasvavissa saksanpähkinöissä, hedelmä on palon sisällä, tosin yleensä vain yksi per palko kun maapähkinöissä on yleensä kaksi per palko ja siksi palko myös enempi kivespussi- mallinen...
        Käsittääkseni pähkinöitä ei lueta palkokasveiksi ja joissain kihtioireisille tarkoitetuissa ohjeissa niitä suositellaan, tosin rasvaa eli energiaa niissä on valtavasti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja ihan samanlainen palko on myös tontillani kasvavissa saksanpähkinöissä, hedelmä on palon sisällä, tosin yleensä vain yksi per palko kun maapähkinöissä on yleensä kaksi per palko ja siksi palko myös enempi kivespussi- mallinen...
        Käsittääkseni pähkinöitä ei lueta palkokasveiksi ja joissain kihtioireisille tarkoitetuissa ohjeissa niitä suositellaan, tosin rasvaa eli energiaa niissä on valtavasti.

        "Maapähkinä" on ainoa palkokasvi "pähkinöissä". Maapähkinässä onkin enemmän puriinia kuin muissa pähkinöissä, mutta edelleen kohtuullisesti. Maapähkinässä on n. 50mg / 100g, kun manteleissa (oikeastaan hedelmän "kivi") on 30mg, cashew-pähkinässä sekä saksanpähkinöissä 25mg ja hasselpähkinöissä alle 20mg.

        "Pähkinät" eivät ole kovin yhtenäinen ryhmä, vaan monenlaiset kasvit tuottavat "pähkinämäisiä" syötäviä osia.

    • Anonyymi

      Nämä sivut ovat väärä paikka hakea ohjeita noinkin kivuliaaseen sairauteen. - saahan netistä "viagraakin"?

      • Anonyymi

        ???

      • Anonyymi

        Oletko 70 täyttänyt lapsi?

      • Anonyymi

        Kuten keskustelu ja ihan luotettavat lähteet osoittavat, niin myös yleislääkäreiltä voi saada jos ei vääriä, niin hyvin ylimalkaisia ohjeita kihti-ruokavaliosta, kuten "ei palkokasveja eikä äyriäisiä" ja samalla ei puhuta vaikkapa punaisesta lihasta mitään.

        Syömisensä merkittävä yksipuolistaminen "varmuuden vuoksi" on lähtökohtaisesti minusta väärin, koska emme edes tiedä mitä kaikkea hyötyä monipuolisesta syömisestä on.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuten keskustelu ja ihan luotettavat lähteet osoittavat, niin myös yleislääkäreiltä voi saada jos ei vääriä, niin hyvin ylimalkaisia ohjeita kihti-ruokavaliosta, kuten "ei palkokasveja eikä äyriäisiä" ja samalla ei puhuta vaikkapa punaisesta lihasta mitään.

        Syömisensä merkittävä yksipuolistaminen "varmuuden vuoksi" on lähtökohtaisesti minusta väärin, koska emme edes tiedä mitä kaikkea hyötyä monipuolisesta syömisestä on.

        Kyllä lääkäritkin tuon tietänevät, he yrittävät kuitenkin saada potilaat välttämään niitä kaikkein pahimpia vaihtoehtoja, siis että vaikkapa 100 g äyriäisiä on kihtioireiselle huonompi valinta kuin 100g sianlihaa.
        Ei kai ainakaan yleislääkäri voi mikään ravitsemusterapeutti olla ja kiireessään pitää pitkää kaikenkattavaa luentoa eri ravintoaineiden hyödyistä ja haitoista. Ihan kohtuullista että se
        potilas itsekin vähän näkee vaivaa tuollaisen asian selville ottamisessa.
        Kun sitten oikein tarkalle mennään ruokavalion kanssa vältettäessä puriinin saantia niin eiköhän siinä tule vastaan tilanne jossa ikääntyvällekin välttämätöntä proteiinia on hankittava lisää ihan pillereistä tai purkkijauhoista tai mitä niitä nyt on mitä kehonrakentajatkin popsivat kourakaupalla...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä lääkäritkin tuon tietänevät, he yrittävät kuitenkin saada potilaat välttämään niitä kaikkein pahimpia vaihtoehtoja, siis että vaikkapa 100 g äyriäisiä on kihtioireiselle huonompi valinta kuin 100g sianlihaa.
        Ei kai ainakaan yleislääkäri voi mikään ravitsemusterapeutti olla ja kiireessään pitää pitkää kaikenkattavaa luentoa eri ravintoaineiden hyödyistä ja haitoista. Ihan kohtuullista että se
        potilas itsekin vähän näkee vaivaa tuollaisen asian selville ottamisessa.
        Kun sitten oikein tarkalle mennään ruokavalion kanssa vältettäessä puriinin saantia niin eiköhän siinä tule vastaan tilanne jossa ikääntyvällekin välttämätöntä proteiinia on hankittava lisää ihan pillereistä tai purkkijauhoista tai mitä niitä nyt on mitä kehonrakentajatkin popsivat kourakaupalla...

        "vaikkapa 100 g äyriäisiä on kihtioireiselle huonompi valinta kuin 100g sianlihaa"

        Jaa onko? Vaiikuttaako siihen joku muu kuin ruoka-aineen puriinipitoisuus?
        Porsaan fileessä (Pig filet) on puriinia 89 mg/100g.
        Katkaravuissa (shrimp) 62 mg/100g.
        Hummerissa (Lobster) 49 mg/100g.
        Sinisimukoissa (Blue Mussel) 47 mg/100g. (*)
        Jättikatkaravun pyrstöissä (Scampis) 30gm/100g.

        Suomalaisen ravun puriini pitoiuuksia tuskin kukaan on mitannut, mutta maailmalta vastaavien äyriäisten puriinipitoisuus on luokkaa 60mg. Eikä kai tiedetä sitäkään onko jokirapu eri kuin täplärapu?

        https://www.purine-direkt.de/index.php?r=food-purin/index2&catid=4&sort=purin&page=1

        (*) kulinarismissa simpukat usein luetaan "äyriäisiin" vaikka biologisesti ne ovat nilviäisiä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "vaikkapa 100 g äyriäisiä on kihtioireiselle huonompi valinta kuin 100g sianlihaa"

        Jaa onko? Vaiikuttaako siihen joku muu kuin ruoka-aineen puriinipitoisuus?
        Porsaan fileessä (Pig filet) on puriinia 89 mg/100g.
        Katkaravuissa (shrimp) 62 mg/100g.
        Hummerissa (Lobster) 49 mg/100g.
        Sinisimukoissa (Blue Mussel) 47 mg/100g. (*)
        Jättikatkaravun pyrstöissä (Scampis) 30gm/100g.

        Suomalaisen ravun puriini pitoiuuksia tuskin kukaan on mitannut, mutta maailmalta vastaavien äyriäisten puriinipitoisuus on luokkaa 60mg. Eikä kai tiedetä sitäkään onko jokirapu eri kuin täplärapu?

        https://www.purine-direkt.de/index.php?r=food-purin/index2&catid=4&sort=purin&page=1

        (*) kulinarismissa simpukat usein luetaan "äyriäisiin" vaikka biologisesti ne ovat nilviäisiä

        No miksi lääkärit noista sitten varoittelevat, haluavatko he olla ihan vaan ilonpilaajia?
        Olen esim. kalkkunanakeista pohdiskellut seuraavaa:
        Yhdestä kalkkunasta tulee lihaa 5-8 kg. Erään valmistajan 280 g pakkauksessa on 10 nakkia eli yksi nakki painaa 28 g. Jos oletetaan nakin lihapitoisuuden olevan vaikka 50 %, yhdessä nakissa on lihaa 14 g jolloin yhden kalkkunan liha riittää noin 350- 580 nakkiin eli 35- 58 em. pakkaukseen.
        Jos arvioidaan kalkkunan nahan painoksi 500 g ja se nahka jakautuisi tasan nakkeihin, yhteen nakkiin tulevan nahan määrä olisi 1,5- 2 g ja yhdessä pakkauksessa olisi siis 15- 20 g nahkaa.
        Vaikka nahan furiinipitoisuus olisi korkeakin, syömällä vaikka pakkauksen viikoittain nakkeja, furiinin määrä taitaisi jäädä varsin pieneksi...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No miksi lääkärit noista sitten varoittelevat, haluavatko he olla ihan vaan ilonpilaajia?
        Olen esim. kalkkunanakeista pohdiskellut seuraavaa:
        Yhdestä kalkkunasta tulee lihaa 5-8 kg. Erään valmistajan 280 g pakkauksessa on 10 nakkia eli yksi nakki painaa 28 g. Jos oletetaan nakin lihapitoisuuden olevan vaikka 50 %, yhdessä nakissa on lihaa 14 g jolloin yhden kalkkunan liha riittää noin 350- 580 nakkiin eli 35- 58 em. pakkaukseen.
        Jos arvioidaan kalkkunan nahan painoksi 500 g ja se nahka jakautuisi tasan nakkeihin, yhteen nakkiin tulevan nahan määrä olisi 1,5- 2 g ja yhdessä pakkauksessa olisi siis 15- 20 g nahkaa.
        Vaikka nahan furiinipitoisuus olisi korkeakin, syömällä vaikka pakkauksen viikoittain nakkeja, furiinin määrä taitaisi jäädä varsin pieneksi...

        Lääkärit varoittelevat tietämättömyyttään. Yleislääkäerit eivät ole minkään alan syväasiantuntijoita, mutta heidän tärkein taitonsa olisi tunnistaa tapaukset joita spesialistin kannattaa katsoa. Puriinimääristä ja niiden imeytymisestä on ihan lääketieteellisissä julkaisuissakin ristiriitaissta tietoa, joten sikäli ymmärrän sen että yleislääkäri ei tiedä paljoa kihdistä.

        Itse kävin kihtikohtaukssen takia hakemassa yleislääkäriltä kovempia lääkkeitä kun se ollut kahdessa viikossa parantunut ja käytiin läpi ruokatottumukset. Kerroin, että en syö punaista lihaa ja (nahatonta) kanaa tai kalaa 4-5 kertaa viikossa, ja juon viikottain 3-4 lasia viiniä ja lauantaina yhden (0,5 litraa) saunaoluen. Alkoholista puhuttiin pitkään ja hartaassti ja erityisesti siitä miten oluessa on tyhjiä kaloreita ja alkoholia ja puriinia jne. Tölkillisessä olutta puriinia on alle 50mg ja kaloreita 43 eli kun syön viikossa n, 20.000 kcal (2800 - 2900 per päivä), niin oluen "tyhjät kalorit" ovat siis 0,2% energian saannistani. Kehotettiin vielä tiukempaan dieettiin ja todettiin, että koska kohtauksia on vain n. kerran vuodessa, niin estolääkitystä ei aloiteta. Tulehduskipulääke korvattiin kortisonikuurilla.

        En ollut ihan tyytyväinen ja kävin (yksityisellä) spesialistilla ja kerroin samat tiedot syömisesstäni ja juomisestani ja hän katsoi puriinarvojani (492) ja totesi, että kun syön kihdin kannalta jo noin hyvin ja painoni on jo hyvin lähellä normaalipainoa, niin en tule koskaan millään dieetillä pääsemään uraattissa lähelle 360 ihannearvoa eli kihtikohtaukseni tulevat jatkumaan ja pahenemaan ilman estolääkitystä, teen ihan mitä tahansa. Voin hyvin tiukalla dieetillä marginaalisesti hidastaa pahenemista mutta en pysäyttämään sitä saati että uraatin määrä nivelissäni vähenisi. Akuuttiin vaivaan erikoislääkäri määräsi yleislääkärin reseptiin verrattun kaksinkertaisen annoksen kortisonia ja samalla käski syömään myös kaksinkertaisen annoksen tulehduskipulääkettä.

        Uskon spesialistia ja olen aloittanut estolääkityksen.

        Ja noihin makkaroihin:
        Makkaroissa on paljon rasvaa ja myös jauhoja sun muuta täytettä, joten ne ovat yleensä piriinipitoissuudeltaan aika maltillisia - mutta runsaan eläinrasvan takia kaikkea muuta kuin terveellisiä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärit varoittelevat tietämättömyyttään. Yleislääkäerit eivät ole minkään alan syväasiantuntijoita, mutta heidän tärkein taitonsa olisi tunnistaa tapaukset joita spesialistin kannattaa katsoa. Puriinimääristä ja niiden imeytymisestä on ihan lääketieteellisissä julkaisuissakin ristiriitaissta tietoa, joten sikäli ymmärrän sen että yleislääkäri ei tiedä paljoa kihdistä.

        Itse kävin kihtikohtaukssen takia hakemassa yleislääkäriltä kovempia lääkkeitä kun se ollut kahdessa viikossa parantunut ja käytiin läpi ruokatottumukset. Kerroin, että en syö punaista lihaa ja (nahatonta) kanaa tai kalaa 4-5 kertaa viikossa, ja juon viikottain 3-4 lasia viiniä ja lauantaina yhden (0,5 litraa) saunaoluen. Alkoholista puhuttiin pitkään ja hartaassti ja erityisesti siitä miten oluessa on tyhjiä kaloreita ja alkoholia ja puriinia jne. Tölkillisessä olutta puriinia on alle 50mg ja kaloreita 43 eli kun syön viikossa n, 20.000 kcal (2800 - 2900 per päivä), niin oluen "tyhjät kalorit" ovat siis 0,2% energian saannistani. Kehotettiin vielä tiukempaan dieettiin ja todettiin, että koska kohtauksia on vain n. kerran vuodessa, niin estolääkitystä ei aloiteta. Tulehduskipulääke korvattiin kortisonikuurilla.

        En ollut ihan tyytyväinen ja kävin (yksityisellä) spesialistilla ja kerroin samat tiedot syömisesstäni ja juomisestani ja hän katsoi puriinarvojani (492) ja totesi, että kun syön kihdin kannalta jo noin hyvin ja painoni on jo hyvin lähellä normaalipainoa, niin en tule koskaan millään dieetillä pääsemään uraattissa lähelle 360 ihannearvoa eli kihtikohtaukseni tulevat jatkumaan ja pahenemaan ilman estolääkitystä, teen ihan mitä tahansa. Voin hyvin tiukalla dieetillä marginaalisesti hidastaa pahenemista mutta en pysäyttämään sitä saati että uraatin määrä nivelissäni vähenisi. Akuuttiin vaivaan erikoislääkäri määräsi yleislääkärin reseptiin verrattun kaksinkertaisen annoksen kortisonia ja samalla käski syömään myös kaksinkertaisen annoksen tulehduskipulääkettä.

        Uskon spesialistia ja olen aloittanut estolääkityksen.

        Ja noihin makkaroihin:
        Makkaroissa on paljon rasvaa ja myös jauhoja sun muuta täytettä, joten ne ovat yleensä piriinipitoissuudeltaan aika maltillisia - mutta runsaan eläinrasvan takia kaikkea muuta kuin terveellisiä.

        Kanan ja kalkkunanlihaa ei kai pidetä siten pahana eläinrasvan antajana kuin sikaa, tms. ja kun on kaupan esim. kalkkunanakkeja joiden rasvapitoisuudeksi ilmoitetaan 5 % niin se alkaa olla aika vähän. Tuosta ilmeisesti enin osa ellei kaikki koostuu kalkkunannahasta jossa puriinia on melkoisesti mutta kun mietitään että yhdestä 280 g pakkauksessa on rasvaa 14 g niin pystyykö siinä määrässä oleman puriinia merkittävän paljon?
        Yksi pakkaus viikossa eli keskimäärin 2 g em. rasvaa päivässä...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No miksi lääkärit noista sitten varoittelevat, haluavatko he olla ihan vaan ilonpilaajia?
        Olen esim. kalkkunanakeista pohdiskellut seuraavaa:
        Yhdestä kalkkunasta tulee lihaa 5-8 kg. Erään valmistajan 280 g pakkauksessa on 10 nakkia eli yksi nakki painaa 28 g. Jos oletetaan nakin lihapitoisuuden olevan vaikka 50 %, yhdessä nakissa on lihaa 14 g jolloin yhden kalkkunan liha riittää noin 350- 580 nakkiin eli 35- 58 em. pakkaukseen.
        Jos arvioidaan kalkkunan nahan painoksi 500 g ja se nahka jakautuisi tasan nakkeihin, yhteen nakkiin tulevan nahan määrä olisi 1,5- 2 g ja yhdessä pakkauksessa olisi siis 15- 20 g nahkaa.
        Vaikka nahan furiinipitoisuus olisi korkeakin, syömällä vaikka pakkauksen viikoittain nakkeja, furiinin määrä taitaisi jäädä varsin pieneksi...

        Niitä nahkoja on nakeissa varmasti suhteessa enemmän ainakin jos merkattu.Kalkkunoista kuten muistakin eläimistä myydään parhaita paloja erikseen ja makkaroihin laitetaan sitten niitä huonompia osia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niitä nahkoja on nakeissa varmasti suhteessa enemmän ainakin jos merkattu.Kalkkunoista kuten muistakin eläimistä myydään parhaita paloja erikseen ja makkaroihin laitetaan sitten niitä huonompia osia.

        Varmastiko? Tehtaan kertoman mukaan nahka sisältyy ilmoitettuun rasvaan ja kun rasvaa ko. kalkkunanakeissa on 5 % niin silloin 280 g paketissa voi nahan osus olla enintään 14 g...
        Väitätkö että valmistaja on valehdellut minulle?
        Kyllä, nahattomia palojakin linnuista myydään mutta kyllä esim. kokonaisissa kaupan pakastealtaan kanoissa, broilereissa, kanankoivissa, rintapaloissa ym. on nahka mukana...

    • Anonyymi

      Reumaliiton suositukset saattavat olla tehty yhteistyössä kotimaisten ravitsemusterapeuttien kanssa, jotka lobbaa kotimaista maataloutta. En väitä että on, mutta on mahdollista, että on.
      He vastustavat ihan yleisesti sellaisia ohjeita, mitä muualla suositellaan.

      Joten: jos kotimaiset ohjeet eivät tepsi, kannattaa kokeilla ulkomaisia.
      En tunne reumaa enkä kihtiä sen paremmin, mutta tämä ohje on yleispätevä.

      • Anonyymi

        Asiassa suomalaisten ohjeet on lähes poikkeuksetta kopioitu ulkolaisista tutkimustuloksista, siis reumaliiton ohjeetkaan tuskin niistä merkittävästi poikkeavat!
        Tämä on juuri tässä kysymyksessä pätevä tieto.

      • Anonyymi

        Itse asiassa reumaliton sivuilla kuvataan hyvin kihtiruokavalion onglmallisuutta ja sitä, että kaikkea ei tiedetä. Siellä todetaan esimerkiksi:
        "Erään tutkimuksen mukaan myöskään kuivattujen tai vihreiden papujen nauttiminen ei suurentanut kihtikohtausten riskiä, vaikka pavut sisältävätkin puriineja melko runsaasti."

        Tähän voi tietenkin lisätä, että "erään toisen tutkimuksen" mukaan tuoreissa vihreissä pavuissa (Beans, green eli meillä leikkopapu tai tarhapapu) on puriinia vain 18mg / 100g joten ihmehän se olisi jos vihreät pavut laukaisisi kihtikohtauksen. Ja eroa kuivattujen ja tuoreiden papujen välillä on minusta turhaa pohtia. Käyttää valmistamaansa ruokaan kuivattuja tai tuoreita soijapapuja, niin todennäköisesti valmiissa annoksessa on tasan yhtä paljon puriinia, koska eihän kuivaaminen sitä lisää, vaan se vain (väliaikaisesti) vähntää veden osuutta pavuissa ja näin lisää puriinien suhteellista osuutta raaka-aineessa, mutta pavut yleensä liotetaan ensin. Tai sitten ne likoavat ruuassa olevassa nesteessä niin että saavuttavat alkuperäisen nestepitoisuuden.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse asiassa reumaliton sivuilla kuvataan hyvin kihtiruokavalion onglmallisuutta ja sitä, että kaikkea ei tiedetä. Siellä todetaan esimerkiksi:
        "Erään tutkimuksen mukaan myöskään kuivattujen tai vihreiden papujen nauttiminen ei suurentanut kihtikohtausten riskiä, vaikka pavut sisältävätkin puriineja melko runsaasti."

        Tähän voi tietenkin lisätä, että "erään toisen tutkimuksen" mukaan tuoreissa vihreissä pavuissa (Beans, green eli meillä leikkopapu tai tarhapapu) on puriinia vain 18mg / 100g joten ihmehän se olisi jos vihreät pavut laukaisisi kihtikohtauksen. Ja eroa kuivattujen ja tuoreiden papujen välillä on minusta turhaa pohtia. Käyttää valmistamaansa ruokaan kuivattuja tai tuoreita soijapapuja, niin todennäköisesti valmiissa annoksessa on tasan yhtä paljon puriinia, koska eihän kuivaaminen sitä lisää, vaan se vain (väliaikaisesti) vähntää veden osuutta pavuissa ja näin lisää puriinien suhteellista osuutta raaka-aineessa, mutta pavut yleensä liotetaan ensin. Tai sitten ne likoavat ruuassa olevassa nesteessä niin että saavuttavat alkuperäisen nestepitoisuuden.

        Sekoitat iloisesti asioita: Soijapapu ei ole leikko- tai tarhapapu...hypit nyt pavusta papuun...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sekoitat iloisesti asioita: Soijapapu ei ole leikko- tai tarhapapu...hypit nyt pavusta papuun...

        Oletin että Reumaliiton lainauskin hyppi kun puhuttiin "kuivattuista tai vihreistä pavuista". Tarhapapujahan ei käsittääkseni myydä kuivattuna vaan juuri soijapapuja, linssejä jne.

    • Anonyymi

      Kihtiä kärsivä ei saisi juoda olutta eikä kaupan tuoremehuja ja limukoita. Vettä pitäisi nauttia vähintään 1,5l vuorokaudessa jotta munuaiset puhdistuisivat.
      Tuoremehun sijaan voit juoda vedellä laimennettujamielellään sokeroimattomia mehuja.
      Makrillia,silliä ja anjovista ei saisi syödä eikä maksaa.
      Hedelmiä korkeintaan 2 - 3 vuorokaudessa
      Syö kohtuullisesti proteiinipitoisia tuotteita. Älä käytä ollenkaan proteiinijauhoja tai tuotteita joihin lisätty proteiineja.

      • Anonyymi

        Ei olisi olut kiellettyä lukea sivun kommentit, olisit niistä ehkä jotain oppinut?
        Jokainen täysikasvuinen juo yleensä vettä sen minkä tarvitsee eikä ihminen ole mikään pohjaton tankki johon voisi tankata määräänsä enempää vettä, ei voi juoda enempää kuin minkä elimistö muuttaa k:seksi...
        Jos ottaa kaupasta makrillia, silliä tai anjovista, ne pitää kyllä muistaa maksaa.
        Ihminen tarvitsee proteiinia, ikääntyvä ihminen erityisesti, ohjeesi on totaalisen väärä. Ihminen kuihtuu ja surkastuu ellei saa proteiinia...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei olisi olut kiellettyä lukea sivun kommentit, olisit niistä ehkä jotain oppinut?
        Jokainen täysikasvuinen juo yleensä vettä sen minkä tarvitsee eikä ihminen ole mikään pohjaton tankki johon voisi tankata määräänsä enempää vettä, ei voi juoda enempää kuin minkä elimistö muuttaa k:seksi...
        Jos ottaa kaupasta makrillia, silliä tai anjovista, ne pitää kyllä muistaa maksaa.
        Ihminen tarvitsee proteiinia, ikääntyvä ihminen erityisesti, ohjeesi on totaalisen väärä. Ihminen kuihtuu ja surkastuu ellei saa proteiinia...

        Tuossa toisteltiin noita "yleisiä totuuksia" jotka ovat yleensä oikeanssuuntaisia, mutta myös epäloogisia.

        Sokerin ja erityisesti fruktoosin haitallisuus on kai vähän uudempaa tietoa, mutta sokerien kaikenlaiesta haitallissuudesta on paljon puhuttu ja sokeria (ja sokereista fruktoosia) kannattaa aivan kaikkien välttää. Kihtiruokavaliossa on ongelmallista ovat ne ruokalajit jotka ovat yleisesti "terveellisiä", mutta jotka ovat kihtipotilaalle vältettäviä.

        Tuossa Anonyymin viestiisä "2024-09-18 19:40:23" mainitut "pahikset" osoittaa myös sen, että ero "hyvien" ja "pahojen" välillä ei usein ole selvä, etenkin kun ottaa huomioon tyypilliset annoskoot, mitä eri ruoka-aineita syödään:
        Sillin puriinipitoisuus on 100 gm/100g.
        Vasikan tai porsaan makssa 120mg.
        Anjovis 125mg.
        Hanhenmaksa 150mg.

        Onko silli (100mg) oleellisesti pahempi kuin porsaanliha (90mg)? Ja kutn totesit niin ihminen tarvitsee proteiineja sen mikä tarvitsee (yli gramma per ihannepainon kilo päivässä). Ja jos liha, kala ja palkokasvit ovat rajoitettavien ruoka-aineiden listalla niin proteiinilähteet jäävät aika ykksipuoliseksi.

        Asiaa ei helpota se, että eri mittaukset ovat antaneet vähän erilaisia puriinipitoissuuksia ja on viitteitä siitä, että eri ruokalajien puriini imeytyy tai muuttuu uraatiksi tehokkaammin kuin joistain toisista (esimerkiksi liha vs. pavut).

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa toisteltiin noita "yleisiä totuuksia" jotka ovat yleensä oikeanssuuntaisia, mutta myös epäloogisia.

        Sokerin ja erityisesti fruktoosin haitallisuus on kai vähän uudempaa tietoa, mutta sokerien kaikenlaiesta haitallissuudesta on paljon puhuttu ja sokeria (ja sokereista fruktoosia) kannattaa aivan kaikkien välttää. Kihtiruokavaliossa on ongelmallista ovat ne ruokalajit jotka ovat yleisesti "terveellisiä", mutta jotka ovat kihtipotilaalle vältettäviä.

        Tuossa Anonyymin viestiisä "2024-09-18 19:40:23" mainitut "pahikset" osoittaa myös sen, että ero "hyvien" ja "pahojen" välillä ei usein ole selvä, etenkin kun ottaa huomioon tyypilliset annoskoot, mitä eri ruoka-aineita syödään:
        Sillin puriinipitoisuus on 100 gm/100g.
        Vasikan tai porsaan makssa 120mg.
        Anjovis 125mg.
        Hanhenmaksa 150mg.

        Onko silli (100mg) oleellisesti pahempi kuin porsaanliha (90mg)? Ja kutn totesit niin ihminen tarvitsee proteiineja sen mikä tarvitsee (yli gramma per ihannepainon kilo päivässä). Ja jos liha, kala ja palkokasvit ovat rajoitettavien ruoka-aineiden listalla niin proteiinilähteet jäävät aika ykksipuoliseksi.

        Asiaa ei helpota se, että eri mittaukset ovat antaneet vähän erilaisia puriinipitoissuuksia ja on viitteitä siitä, että eri ruokalajien puriini imeytyy tai muuttuu uraatiksi tehokkaammin kuin joistain toisista (esimerkiksi liha vs. pavut).

        Jotenkin olettaisin etteivät vasikan- tai porsaan maksa, anjoviksetkaan saati hanhenmaksa useinkaan useimmilla ole arjen ruokapöydässä?
        Miten sekin sitten menee kun kaloistakin varoitellaan vain nahasta, onko tuo sillin pitoisuus siis sillin nahan pitoisuus vai lihan pitoisuus...Itse syön silloin tällöin pienet nahattomat matjessillifileet, yksi pieni pienestä sillistä tehty file painaa 50-80 g.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotenkin olettaisin etteivät vasikan- tai porsaan maksa, anjoviksetkaan saati hanhenmaksa useinkaan useimmilla ole arjen ruokapöydässä?
        Miten sekin sitten menee kun kaloistakin varoitellaan vain nahasta, onko tuo sillin pitoisuus siis sillin nahan pitoisuus vai lihan pitoisuus...Itse syön silloin tällöin pienet nahattomat matjessillifileet, yksi pieni pienestä sillistä tehty file painaa 50-80 g.

        Kihdin kannalta ongelma on juuri siinä, että "tosi pahikset" (nahka, maksa, munuaiset), joissa puriineja on reippaasti yli 100mg /100g on helppo vältää.

        Toisaalta "hyviä" proteiininlähteitä on muutamia: maitotuotteet (erit. rahka, juustot) ja kananmuna. Molemmissa pitää toki varoa koleterolia.

        Mutta suurin osa proteiininlähteistä sijoittuu "keskikastiin": liha, kala ja palkokasvit ja jos tuijottaa vain puriinipitoissuuksia pavuista (ja niistä tehdyistä tuotteista) löytyy "hyviä" proteiinilähteitä: kidney-pavut (16mg), tarhapavut (18mg) ja myös tofu (23mg).

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kihdin kannalta ongelma on juuri siinä, että "tosi pahikset" (nahka, maksa, munuaiset), joissa puriineja on reippaasti yli 100mg /100g on helppo vältää.

        Toisaalta "hyviä" proteiininlähteitä on muutamia: maitotuotteet (erit. rahka, juustot) ja kananmuna. Molemmissa pitää toki varoa koleterolia.

        Mutta suurin osa proteiininlähteistä sijoittuu "keskikastiin": liha, kala ja palkokasvit ja jos tuijottaa vain puriinipitoissuuksia pavuista (ja niistä tehdyistä tuotteista) löytyy "hyviä" proteiinilähteitä: kidney-pavut (16mg), tarhapavut (18mg) ja myös tofu (23mg).

        Eli mikä on se sillin lihan pitoisuus, joku puhuu lihasta, joku nahasta ja joku yleisesti vaan sillistä? Aika sekavaa...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli mikä on se sillin lihan pitoisuus, joku puhuu lihasta, joku nahasta ja joku yleisesti vaan sillistä? Aika sekavaa...

        Veikkaisin, että silli on ilman nahkaa, Tuo pitoisuus on kuitenkin alle 100.

        Jostain luin, että makrilli nahkoineen sisältää puriinia yli 1000mg / 100g eli täysin tajuttomasti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Veikkaisin, että silli on ilman nahkaa, Tuo pitoisuus on kuitenkin alle 100.

        Jostain luin, että makrilli nahkoineen sisältää puriinia yli 1000mg / 100g eli täysin tajuttomasti.

        Meni veikkauksen puolelle, ei tästä taida tulla tämän valmiimpaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meni veikkauksen puolelle, ei tästä taida tulla tämän valmiimpaa.

        Jos luottaa tuohon arvoon ja elää sen mukaan, että silli ilman nahkaa sisältää n.100mg puriinia, niin ei mene ainakaan puriinimäärät yli.

        Tosin sillille löytyy haulla "Purine content herring" arvoja:
        74mg (Hering, green, skinless)
        79mg (Herring)
        88mg (Hering filet)
        99mg (Herring)
        139mg (Herring raw)
        190mg (Herring roe)
        210mg (Herring)

        On se kumma, kun kihtipotilas ei pysty laatimaan taudinmukaista dieettiä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos luottaa tuohon arvoon ja elää sen mukaan, että silli ilman nahkaa sisältää n.100mg puriinia, niin ei mene ainakaan puriinimäärät yli.

        Tosin sillille löytyy haulla "Purine content herring" arvoja:
        74mg (Hering, green, skinless)
        79mg (Herring)
        88mg (Hering filet)
        99mg (Herring)
        139mg (Herring raw)
        190mg (Herring roe)
        210mg (Herring)

        On se kumma, kun kihtipotilas ei pysty laatimaan taudinmukaista dieettiä?

        Tuskin kenenkään päivittäisen ruokavalioon kuuluu puolikas silliä, johan siinä saisi luonnottoman määrän suolaakin samalla ja suolaahan me saamme muutenkin liikaa. Itselleni matjessillifilee on lievä herkutteluhetki enintään kerran viikossa ja aion siis sen pitää.
        Mikä sitten olisi se ruokalaji jossa olisi vähän niitä puriineja mutta runsaasti proteiinia eikä kuitenkaan esim. paljon kolesterolia nostavaa ainesta kuten muuten hyvässä kananmunassa, laitapa esiin vaihtoehtoja?
        Proteiinien tärkeydestä suosittelen lukaisemaan vaikka kirjan LYHYT HISTORIA MEISTÄ KAIKISTA.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuskin kenenkään päivittäisen ruokavalioon kuuluu puolikas silliä, johan siinä saisi luonnottoman määrän suolaakin samalla ja suolaahan me saamme muutenkin liikaa. Itselleni matjessillifilee on lievä herkutteluhetki enintään kerran viikossa ja aion siis sen pitää.
        Mikä sitten olisi se ruokalaji jossa olisi vähän niitä puriineja mutta runsaasti proteiinia eikä kuitenkaan esim. paljon kolesterolia nostavaa ainesta kuten muuten hyvässä kananmunassa, laitapa esiin vaihtoehtoja?
        Proteiinien tärkeydestä suosittelen lukaisemaan vaikka kirjan LYHYT HISTORIA MEISTÄ KAIKISTA.

        Joku ohje sanoo, että puriinia ei saisi tulla yli 150mg päivässä joten tuon korkeimman sillistä mitatun (en epäile etteikö kaikki nuo arvot olisi jotenkin mitattija) mukaan 75 grammaa silliä päivässä on jo ylärajoilla, vaikka ei söisi mitään puriinia sisältävää koko päivänä.

        Eikä kyse tieteenkään ole vain sillistä ja sen puriinista. Soijapavulle löytyy eri mittauksista arvoja (per 100g): 34mg (keitetyt pavut) 67mg (kuivatulle pavulle!), 137 mg (määrittelemätön soija).

        Ja samanlaisia tuloksia löytyy lukuisille nimen omaan proteiineja sisältävälle tuotteelle.

        Poikkeuksia toki on: esimerkiksi kananmuna ja juustot ovat tuotteita, joille mikään mittaus ei anna kovin korkeita puriinipitoisuuksia (kananmuna <<10mg per 100g).
        Mutta sitten lääkäri kertoo, että kun tuota kolesterolia pitäisi seurata, kun sekä kihti että kolesteroli on riskitekijä sydänsairauksien suhteen...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku ohje sanoo, että puriinia ei saisi tulla yli 150mg päivässä joten tuon korkeimman sillistä mitatun (en epäile etteikö kaikki nuo arvot olisi jotenkin mitattija) mukaan 75 grammaa silliä päivässä on jo ylärajoilla, vaikka ei söisi mitään puriinia sisältävää koko päivänä.

        Eikä kyse tieteenkään ole vain sillistä ja sen puriinista. Soijapavulle löytyy eri mittauksista arvoja (per 100g): 34mg (keitetyt pavut) 67mg (kuivatulle pavulle!), 137 mg (määrittelemätön soija).

        Ja samanlaisia tuloksia löytyy lukuisille nimen omaan proteiineja sisältävälle tuotteelle.

        Poikkeuksia toki on: esimerkiksi kananmuna ja juustot ovat tuotteita, joille mikään mittaus ei anna kovin korkeita puriinipitoisuuksia (kananmuna <<10mg per 100g).
        Mutta sitten lääkäri kertoo, että kun tuota kolesterolia pitäisi seurata, kun sekä kihti että kolesteroli on riskitekijä sydänsairauksien suhteen...

        Ja mistä "joku ohjeesi" on saatu, et ilmeisesti osaa sitä kertoa joten ohjeesi on yhtä tyhjän kanssa?
        Selvitä kuitenkin mitä uusinkin tutkimustieto kertoo esim. siitä mitä tarvitaan eläintärkeiden solujen ravitsemiseen, törmäät yhä uudelleen sanaa proteiini!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja mistä "joku ohjeesi" on saatu, et ilmeisesti osaa sitä kertoa joten ohjeesi on yhtä tyhjän kanssa?
        Selvitä kuitenkin mitä uusinkin tutkimustieto kertoo esim. siitä mitä tarvitaan eläintärkeiden solujen ravitsemiseen, törmäät yhä uudelleen sanaa proteiini!

        Tuo 150 mg raja puriinille (mikä generoi n. 300mg uraattia) mainitaan useissa "dieettiuskovaisten" kihdinhoito-ohjeissa maksimi päiväannoksena. Tässä voisi mainita vaikka muutaman kirjan muustakin ravitsemuksesta kirjoittaneen lääketieteen tohtori Barbara Hendelin. En tiedä onko näkemys 150mg maksimista "lääketieteen valtavirtaa" enkä edes tiedä onko lääketieteessä kihtiin liittyvästä ruokavaliosta kattavaa konsensuskäsitystä.

        Ohjeen noudattamista vaikeuttaa kirjavat mittaustulokset puriinipitoisuuksista joita eri lähteistä löytyy. Kun on kyse biologisista eliöistä (vaikka silli tai tarhapapu), niin moni asia vaikuttaa kunkin yksilön ominaissuuksiin (nuori/vanha, hyvinvoiva/nälkäinen jne) ja saadaan erilaisia mittaustuloksia.

        Vaikka tutkimustieto on globaalisti saatavissa, niin hoitosuositukset poikkeavat maittain. Suomessa estolääkitystä ei julkisella puolella käsittääkseni määrätä jos kohtauksia ei ole ainakin kahta vuodessa - riippumatta uraattiarvoista. USA:ssa jos on yksikin vaikka lievä kihtikohtaus ja uraatti yli 480 µmol/l, niin estolääkitys aloitetaan. Meillä 480 µmol/l on "normaalin" uraattipitoisuuden yläraja.

        USA:n ohjeiden logiikka on, että jos ruokavalio ei koostu pääasiassa chicken wingsteistä ja oluesta, niin dieetillä ei uraattiarvoa voi alentaa juuri yli 15% (2/3 puriinista on elimistön itse tuottamaa). Tämä tarkoittaa, että jos lähtöarvo on yli 480 niin tiukalla dietilläkin se jää selvästi yli 400:aan. Ja uraatti lähtee liukenemaan nivelistä (eli kihti paranee eikä pahene) keskimäärin vasta kun uraatti on tasolla 360 µmol/l. Eli tarvittaisiin 25% lasku. Kun ravinnon vaikutus on suunnilleen 33%, niin dieetin pitäisi olla äärimmäisen tiukka ja syöminen yksipuolista, josta on taas omat haittansa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja mistä "joku ohjeesi" on saatu, et ilmeisesti osaa sitä kertoa joten ohjeesi on yhtä tyhjän kanssa?
        Selvitä kuitenkin mitä uusinkin tutkimustieto kertoo esim. siitä mitä tarvitaan eläintärkeiden solujen ravitsemiseen, törmäät yhä uudelleen sanaa proteiini!

        Täällähän se on linkissä kerrottu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku ohje sanoo, että puriinia ei saisi tulla yli 150mg päivässä joten tuon korkeimman sillistä mitatun (en epäile etteikö kaikki nuo arvot olisi jotenkin mitattija) mukaan 75 grammaa silliä päivässä on jo ylärajoilla, vaikka ei söisi mitään puriinia sisältävää koko päivänä.

        Eikä kyse tieteenkään ole vain sillistä ja sen puriinista. Soijapavulle löytyy eri mittauksista arvoja (per 100g): 34mg (keitetyt pavut) 67mg (kuivatulle pavulle!), 137 mg (määrittelemätön soija).

        Ja samanlaisia tuloksia löytyy lukuisille nimen omaan proteiineja sisältävälle tuotteelle.

        Poikkeuksia toki on: esimerkiksi kananmuna ja juustot ovat tuotteita, joille mikään mittaus ei anna kovin korkeita puriinipitoisuuksia (kananmuna <<10mg per 100g).
        Mutta sitten lääkäri kertoo, että kun tuota kolesterolia pitäisi seurata, kun sekä kihti että kolesteroli on riskitekijä sydänsairauksien suhteen...

        Kerroin syöväni sen sillifileen ehkä kerran per viikko jolloin keskimääräiseksi vuorokausimääräksi puriinia tulee 8- 15 mg...

    • Anonyymi

      Jo tämäkin aloitus meni jankutuksen puolelle jostakin hiivatin puriinista ja mitä mikäkin ruokalaji sitä sisältää.
      Onkohan tuo aloittaja äijä edes kihtipotilas ja liekö vieläkään aloittanut tarkkailemaan ruokavaliotaan kihtivaivaansa.

      • Anonyymi

        Puriini muuttuu elimistössö uraatiksi (noin kertoimella 2,3 - 2,4) ja se uraatti jota elimistö ei saa poisstettua virtsan mukana kertyy (kaikkiin) niveliin ja nivelissä oleva uraatti voi aiheuttaa hyvin kivuliaita tulehdustiloja eli kihtikohtauksia. Useimmin isovarpaaseen, mutta voi tulla myös nilkkaan, polveen, ranteeseen jne. Toistuvat tulehdukset samassa nivelessä voivat vaurioittaa niveltä pysyvästi. Puriinipitoisuuksista puhutaan, koska vähäpuriininen dieetti on vähintään osa hoitoa.

        Minusta oleellinen kysymys on, kuinka usein dieetti on riittävä hoito ensinkään ja ovatko ruokasuositukset aina loogisia. Myös se miten tiukoille dieetti kannattaa vetää ravinnon monipuolisuuden kustannuksella on minusta oleellista. Dietin lisäksi hoitona on estolääkitys, joka alentaa elimistön uraattipitoisuutta.

        Olen ollut kihtipotilas vuosia, mutta vaivan pahennuttua olen siirtynyt (yksityisen) spesialistin hoitoon enkä ole enää yleislääkärien varassa. Enssimmäinen puolen tunnin keskustelu asiantuntijan kanssa valaisi kihdin luonnetta, etenemistä ja hoitoa enemmän kuin kaikki aikaissemmat käyntini yleislääkärin vastaanotolla kihtivaivoihin liittyen yhteensä ja minulle tuli selväksi, että aika moni (minä mukaanlukien) kärssii turhaan kihdin yleisistä hoito-ohjeista, jotka useiden (kuten minun) kohdallani ovat merkinneet kihdin vääjäämättömän pahenemisen odottelua. Minusta taudin paheneminen tulisi estää eikä hoitaa sitä vasta, kun mahdollisesti pysyvää vahinkoa on koitunut.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puriini muuttuu elimistössö uraatiksi (noin kertoimella 2,3 - 2,4) ja se uraatti jota elimistö ei saa poisstettua virtsan mukana kertyy (kaikkiin) niveliin ja nivelissä oleva uraatti voi aiheuttaa hyvin kivuliaita tulehdustiloja eli kihtikohtauksia. Useimmin isovarpaaseen, mutta voi tulla myös nilkkaan, polveen, ranteeseen jne. Toistuvat tulehdukset samassa nivelessä voivat vaurioittaa niveltä pysyvästi. Puriinipitoisuuksista puhutaan, koska vähäpuriininen dieetti on vähintään osa hoitoa.

        Minusta oleellinen kysymys on, kuinka usein dieetti on riittävä hoito ensinkään ja ovatko ruokasuositukset aina loogisia. Myös se miten tiukoille dieetti kannattaa vetää ravinnon monipuolisuuden kustannuksella on minusta oleellista. Dietin lisäksi hoitona on estolääkitys, joka alentaa elimistön uraattipitoisuutta.

        Olen ollut kihtipotilas vuosia, mutta vaivan pahennuttua olen siirtynyt (yksityisen) spesialistin hoitoon enkä ole enää yleislääkärien varassa. Enssimmäinen puolen tunnin keskustelu asiantuntijan kanssa valaisi kihdin luonnetta, etenemistä ja hoitoa enemmän kuin kaikki aikaissemmat käyntini yleislääkärin vastaanotolla kihtivaivoihin liittyen yhteensä ja minulle tuli selväksi, että aika moni (minä mukaanlukien) kärssii turhaan kihdin yleisistä hoito-ohjeista, jotka useiden (kuten minun) kohdallani ovat merkinneet kihdin vääjäämättömän pahenemisen odottelua. Minusta taudin paheneminen tulisi estää eikä hoitaa sitä vasta, kun mahdollisesti pysyvää vahinkoa on koitunut.

        Niinpä, esim. klo 15:50 kommentoinut viisasteleva henkilö ei ole ensimmäistäkään kihtikohtausta kokenut!
        Kun se sattuu kohdalle, kyllä sen huomaa ja se sattuu...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puriini muuttuu elimistössö uraatiksi (noin kertoimella 2,3 - 2,4) ja se uraatti jota elimistö ei saa poisstettua virtsan mukana kertyy (kaikkiin) niveliin ja nivelissä oleva uraatti voi aiheuttaa hyvin kivuliaita tulehdustiloja eli kihtikohtauksia. Useimmin isovarpaaseen, mutta voi tulla myös nilkkaan, polveen, ranteeseen jne. Toistuvat tulehdukset samassa nivelessä voivat vaurioittaa niveltä pysyvästi. Puriinipitoisuuksista puhutaan, koska vähäpuriininen dieetti on vähintään osa hoitoa.

        Minusta oleellinen kysymys on, kuinka usein dieetti on riittävä hoito ensinkään ja ovatko ruokasuositukset aina loogisia. Myös se miten tiukoille dieetti kannattaa vetää ravinnon monipuolisuuden kustannuksella on minusta oleellista. Dietin lisäksi hoitona on estolääkitys, joka alentaa elimistön uraattipitoisuutta.

        Olen ollut kihtipotilas vuosia, mutta vaivan pahennuttua olen siirtynyt (yksityisen) spesialistin hoitoon enkä ole enää yleislääkärien varassa. Enssimmäinen puolen tunnin keskustelu asiantuntijan kanssa valaisi kihdin luonnetta, etenemistä ja hoitoa enemmän kuin kaikki aikaissemmat käyntini yleislääkärin vastaanotolla kihtivaivoihin liittyen yhteensä ja minulle tuli selväksi, että aika moni (minä mukaanlukien) kärssii turhaan kihdin yleisistä hoito-ohjeista, jotka useiden (kuten minun) kohdallani ovat merkinneet kihdin vääjäämättömän pahenemisen odottelua. Minusta taudin paheneminen tulisi estää eikä hoitaa sitä vasta, kun mahdollisesti pysyvää vahinkoa on koitunut.

        Miten yksityislääkärin koulutus eroaa julkisen alan lääkärin koulutuksesta?
        Mitä tarkoitti aikanaan eteläisessä suomessa sanonta "kello tulee yks, hyvästi Hyks"?
        Niin, se tarkoitti että lääkäri joka työskenteli ja oli oppinsakin saanut siellä kuntapuolella, lähti iltapuhteekseen rahastamaan helppoja yksityispotilaita...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puriini muuttuu elimistössö uraatiksi (noin kertoimella 2,3 - 2,4) ja se uraatti jota elimistö ei saa poisstettua virtsan mukana kertyy (kaikkiin) niveliin ja nivelissä oleva uraatti voi aiheuttaa hyvin kivuliaita tulehdustiloja eli kihtikohtauksia. Useimmin isovarpaaseen, mutta voi tulla myös nilkkaan, polveen, ranteeseen jne. Toistuvat tulehdukset samassa nivelessä voivat vaurioittaa niveltä pysyvästi. Puriinipitoisuuksista puhutaan, koska vähäpuriininen dieetti on vähintään osa hoitoa.

        Minusta oleellinen kysymys on, kuinka usein dieetti on riittävä hoito ensinkään ja ovatko ruokasuositukset aina loogisia. Myös se miten tiukoille dieetti kannattaa vetää ravinnon monipuolisuuden kustannuksella on minusta oleellista. Dietin lisäksi hoitona on estolääkitys, joka alentaa elimistön uraattipitoisuutta.

        Olen ollut kihtipotilas vuosia, mutta vaivan pahennuttua olen siirtynyt (yksityisen) spesialistin hoitoon enkä ole enää yleislääkärien varassa. Enssimmäinen puolen tunnin keskustelu asiantuntijan kanssa valaisi kihdin luonnetta, etenemistä ja hoitoa enemmän kuin kaikki aikaissemmat käyntini yleislääkärin vastaanotolla kihtivaivoihin liittyen yhteensä ja minulle tuli selväksi, että aika moni (minä mukaanlukien) kärssii turhaan kihdin yleisistä hoito-ohjeista, jotka useiden (kuten minun) kohdallani ovat merkinneet kihdin vääjäämättömän pahenemisen odottelua. Minusta taudin paheneminen tulisi estää eikä hoitaa sitä vasta, kun mahdollisesti pysyvää vahinkoa on koitunut.

        Jos tulee jokin sairauskohtaus, tilaatko myös yksityisambulanssin?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten yksityislääkärin koulutus eroaa julkisen alan lääkärin koulutuksesta?
        Mitä tarkoitti aikanaan eteläisessä suomessa sanonta "kello tulee yks, hyvästi Hyks"?
        Niin, se tarkoitti että lääkäri joka työskenteli ja oli oppinsakin saanut siellä kuntapuolella, lähti iltapuhteekseen rahastamaan helppoja yksityispotilaita...

        Ei koulutus eroa mitenkään eikä välttämättä pätevyyskään. Olenko sellaista väittänyt?

        Asiakkaan / potilaan kannalta ero on siinä, että on "subjektiivinen oikeus" erikoislääkärin. Ei tarvitse suostutella yleislääkäriä kirjoittamaan lähetettä, vaan spesialistille voi mennä silloin kun itsestä tuntuu, että nyt tarvitsen spesialistia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puriini muuttuu elimistössö uraatiksi (noin kertoimella 2,3 - 2,4) ja se uraatti jota elimistö ei saa poisstettua virtsan mukana kertyy (kaikkiin) niveliin ja nivelissä oleva uraatti voi aiheuttaa hyvin kivuliaita tulehdustiloja eli kihtikohtauksia. Useimmin isovarpaaseen, mutta voi tulla myös nilkkaan, polveen, ranteeseen jne. Toistuvat tulehdukset samassa nivelessä voivat vaurioittaa niveltä pysyvästi. Puriinipitoisuuksista puhutaan, koska vähäpuriininen dieetti on vähintään osa hoitoa.

        Minusta oleellinen kysymys on, kuinka usein dieetti on riittävä hoito ensinkään ja ovatko ruokasuositukset aina loogisia. Myös se miten tiukoille dieetti kannattaa vetää ravinnon monipuolisuuden kustannuksella on minusta oleellista. Dietin lisäksi hoitona on estolääkitys, joka alentaa elimistön uraattipitoisuutta.

        Olen ollut kihtipotilas vuosia, mutta vaivan pahennuttua olen siirtynyt (yksityisen) spesialistin hoitoon enkä ole enää yleislääkärien varassa. Enssimmäinen puolen tunnin keskustelu asiantuntijan kanssa valaisi kihdin luonnetta, etenemistä ja hoitoa enemmän kuin kaikki aikaissemmat käyntini yleislääkärin vastaanotolla kihtivaivoihin liittyen yhteensä ja minulle tuli selväksi, että aika moni (minä mukaanlukien) kärssii turhaan kihdin yleisistä hoito-ohjeista, jotka useiden (kuten minun) kohdallani ovat merkinneet kihdin vääjäämättömän pahenemisen odottelua. Minusta taudin paheneminen tulisi estää eikä hoitaa sitä vasta, kun mahdollisesti pysyvää vahinkoa on koitunut.

        Olet siirtynyt spesialistin hoitoon ja olet yhä potilas...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei koulutus eroa mitenkään eikä välttämättä pätevyyskään. Olenko sellaista väittänyt?

        Asiakkaan / potilaan kannalta ero on siinä, että on "subjektiivinen oikeus" erikoislääkärin. Ei tarvitse suostutella yleislääkäriä kirjoittamaan lähetettä, vaan spesialistille voi mennä silloin kun itsestä tuntuu, että nyt tarvitsen spesialistia.

        Väität suunnilleen sellaista että kun terkkarin yleislääkäri siirtyy lääkäriksi yksityisvastaanotolle, hänestä tulla putkahtaa samalla spesialisti...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet siirtynyt spesialistin hoitoon ja olet yhä potilas...

        Onko sinulla jotenkin paha olla, kun koko ajan kiukuttelet?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sinulla jotenkin paha olla, kun koko ajan kiukuttelet?

        Tuo öyhö triggeröityi suluissa olevasta (yksityisellä) -sanasta, vaikka normaali ihminen tajusi että jutussa oli kyse oli ennen kaikkea yleislääkärin ja spesialistin eli erikoislääkärin asiantemuksen erosta.

        Ihmiset purkavat netissä kovin erilaisia traumoja. Ei kannata välittää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo öyhö triggeröityi suluissa olevasta (yksityisellä) -sanasta, vaikka normaali ihminen tajusi että jutussa oli kyse oli ennen kaikkea yleislääkärin ja spesialistin eli erikoislääkärin asiantemuksen erosta.

        Ihmiset purkavat netissä kovin erilaisia traumoja. Ei kannata välittää.

        Miten löydän erikoislääkärin joka on perehtynyt esim. kihtiin ja sen hoitoon, onko se joku reumasairauksien lääkäri tms?
        Muuten, kyllä erikoislääkäreitä julkisella puolellakin on, mielestäni mm. kirurgit ja anestesialääkärit, psykiatrit ja psykologit ym. ovat erikoislääkäreitä ja julkisella puolellahan he oppinsakin saavat, yksityistä koulutusta edes yleislääkäritasolle ei meillä taida olla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten löydän erikoislääkärin joka on perehtynyt esim. kihtiin ja sen hoitoon, onko se joku reumasairauksien lääkäri tms?
        Muuten, kyllä erikoislääkäreitä julkisella puolellakin on, mielestäni mm. kirurgit ja anestesialääkärit, psykiatrit ja psykologit ym. ovat erikoislääkäreitä ja julkisella puolellahan he oppinsakin saavat, yksityistä koulutusta edes yleislääkäritasolle ei meillä taida olla.

        Yleensä kihdin tuntee parhaiten reumatologit. Jos menee yksityiselle, niin lääkäriasemien "lääkärikatalogeista" voi myös hakea hakusanalla "kihti" ja katsoa löytyykö sieltä muita asiaan vihkiytyneitä.

        Toki julkisella puolellakin on erikoislääkäreitä (ja moni erikoislääkäri on työskentelee sekä julkisella että yksityisellä puolella), mutta tie heidän luokseen on vähän mutkikkaampi. Pitää saada ensin terveyskeskuksen yleislääkäri vakuuttumaan siitä, että tarvitset erikoislääkärin palvelua ja sitten riippuen tapauksestasi (miten kiireelliseksi se tulkitaan) ja lääkärien kuormitustilanteesta joudut odottamaan pääsyä erikoislääkärin pakeille pahimmillaan pitkäänkin.

        Yksityiselle mennessä voit itse päättää että nyt tarvitset reumatologin palveluita ja todennäköisesti pääset sellaisen vastaanotolle huomenna tai ylihuomenna, jos sinulla on mahdollisuus ottaa mikä aika vain ja valittavanasi on muutama lääkäriasema.

        Se on kokonaan eri asia onko oikein, että yleislääkärin priorisoimat julkisen puolen potilaat odottavat jonossa erikoislääkärä ja itse erikoislääkäritarpeenssa arvioineet voivat rahan avulla marsssia suoraan vastaanotolle. Tämä on tilanne potilaan kannalta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleensä kihdin tuntee parhaiten reumatologit. Jos menee yksityiselle, niin lääkäriasemien "lääkärikatalogeista" voi myös hakea hakusanalla "kihti" ja katsoa löytyykö sieltä muita asiaan vihkiytyneitä.

        Toki julkisella puolellakin on erikoislääkäreitä (ja moni erikoislääkäri on työskentelee sekä julkisella että yksityisellä puolella), mutta tie heidän luokseen on vähän mutkikkaampi. Pitää saada ensin terveyskeskuksen yleislääkäri vakuuttumaan siitä, että tarvitset erikoislääkärin palvelua ja sitten riippuen tapauksestasi (miten kiireelliseksi se tulkitaan) ja lääkärien kuormitustilanteesta joudut odottamaan pääsyä erikoislääkärin pakeille pahimmillaan pitkäänkin.

        Yksityiselle mennessä voit itse päättää että nyt tarvitset reumatologin palveluita ja todennäköisesti pääset sellaisen vastaanotolle huomenna tai ylihuomenna, jos sinulla on mahdollisuus ottaa mikä aika vain ja valittavanasi on muutama lääkäriasema.

        Se on kokonaan eri asia onko oikein, että yleislääkärin priorisoimat julkisen puolen potilaat odottavat jonossa erikoislääkärä ja itse erikoislääkäritarpeenssa arvioineet voivat rahan avulla marsssia suoraan vastaanotolle. Tämä on tilanne potilaan kannalta.

        Terveyskeskuslääkärien kanssa asioidessa "ongelma" on juuri se, että kihtiin on käypä hoitosuositus, joten erikoislääkäriä "ei tarvita". Suosituksen mukaan kihti, joka ei ole vielä aiheuttanut pysyviä nivelvaurioita eikä kohtauksia ole vuodessa useita, hoidetaan (tai pahenemista hidastetaan) ruokavaliolla ja kihtikohtauksien tullessa tulehduskipulääkkeillä ja ehkä kortisonilla, mikä käytännössä tarkoittaa useimmiten kihdin (uraatin kertyminen kaikkiin niveliin) pahentumista.

        Tämä oikeastaan johtaa siihen paradoksiin, että potilas, joka ei saa uraattiarvojaan alas dieetillä (suurin osa uraatiksi muuttuvasta puriinista tuottaa ihmisen elimistö) saa kärsiä kohtauksista sitä pitempään mitä paremmin hän noudattaa määrättyä dieettiä. Nopeimmin estolääkityksen saisi, jos söisi (ja joisi) itselleen toistuvia kihitikohtauksia ruokavaliosta piittamatta. En ole lääkäri, joten en tiedä kumpi on nivelille tuhoisampaa: vuosikausia harvoin toistuvat kohtaukset vai lyhyen ajan sisällä toistuvat tulehdukset joiden kokonaismäärä voi jäädä pienemmäksi kuin pitkitetysssä mallissa. Tosin kukaan kihtikohtauksen kokenut tuskin on halukas niitä tahallaan itselleen aiheuttamaan.

        Ihanteellista tietenkin olisi jos kihdin saa hoitoon laihduttamalla ja ruokavaliolla. Mutta jos veren uraatti ei laske kylliksi ruokavaliolla, niin kihti ei silloin parane, vaan pahenee ja seuraava kohtaus on vain ajan kysymys.

    • Anonyymi

      Tiedetään että on tietty geeni jonka alleeli eli pieni muunnos todennäköisesti altistaa kihdin puhkeamiselle.
      Tiedetään myös että on olemassa alleeli joka lisää todennäköisyyttä sairastua sydämen rytmihäiriöön jota flimmeriksikin nimitetään.
      Minulla on molemmat mainitut vaivat mutta genomiani ei (tiettävästi) ole tarkoin selvitetty mutta ehtivätpä osaavat tiedemiehet ja -naiset tuon selvityksen tehdä kuolemani jälkeenkin...

      • Anonyymi

        Kihtiin tarvitaan ainakin kaksi asiaa. Ensin pitää olla veressä uraattia niin paljon, että sitä kertyy niveliin. Eli jostain syystä elimistö ei sitä poista. Itssellä on kihti, mutta munuaisarvot olleet aina hyvät, joten munuaisten kunnosta se ei ole (ainakaan aina) kiinni. Sitten nivelen pitää ärtyä tuosta uraatista niin paljon, että se tulehtuu / pitää yllä tulehdusta. Ehkä on vielä jotain muitakin tekijöitä.

        En tiedä voiko molempiin olla jotain geneettistä alttiutta? Sen tiedän, että kihtikohtaus voi tulla vaikka veren uraattiarvo olisi alle suomalaisen standardin "normaaliarvon" ylärajan eli alle 480 µmol/litra. Vastaavasti kihtikohtauksia ei välttämättä tule vaikka arvo olisi yli tuon 480.

        Noiden veren uraattiarvojen suhteen on ilmeisesti aika suuri "harmaa alue", jossa kihti ehkä iskee tai ehkä ei.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kihtiin tarvitaan ainakin kaksi asiaa. Ensin pitää olla veressä uraattia niin paljon, että sitä kertyy niveliin. Eli jostain syystä elimistö ei sitä poista. Itssellä on kihti, mutta munuaisarvot olleet aina hyvät, joten munuaisten kunnosta se ei ole (ainakaan aina) kiinni. Sitten nivelen pitää ärtyä tuosta uraatista niin paljon, että se tulehtuu / pitää yllä tulehdusta. Ehkä on vielä jotain muitakin tekijöitä.

        En tiedä voiko molempiin olla jotain geneettistä alttiutta? Sen tiedän, että kihtikohtaus voi tulla vaikka veren uraattiarvo olisi alle suomalaisen standardin "normaaliarvon" ylärajan eli alle 480 µmol/litra. Vastaavasti kihtikohtauksia ei välttämättä tule vaikka arvo olisi yli tuon 480.

        Noiden veren uraattiarvojen suhteen on ilmeisesti aika suuri "harmaa alue", jossa kihti ehkä iskee tai ehkä ei.

        Se alttius tarkoittaa lisääntynyttä todennäköisyyttä, ei se tarkoita että se koskaan laukaisisi kaikilla kantajillaan kihtiä. Koska tiede jo osaa kuitenkin kertoa alttiuden olevan olemassa, se tarkoittaa myös että tiedetään jo riittävästi jotta voidaan sanoa juuri tietyn geenin tietyn osan tietynlaisen muutoksen altistavan juurikin tietylle sairaudelle eli ko. tapauksessa kihdille.
        Tarkka vaikutusmekanismi on sitten jo vaikeampi asia ja auki aika täysin ja pysyneekin arvoituksena vielä pitkään kun kyse ei ole ihan tappavasta sairaudesta ja voimavaroja tutkimuksessa laitettaneen edelleen niiden ihan vakavimpien tautien tutkimiseen ja niiden estokeinojen löytämiseen.

    • Anonyymi

      Menen vähän sivuun sivun aiheesta: Malariaherkillä alueilla asuvilla tavataan alleelia joka melko hyvin pystyy estämään ihmisiä sairastumasta malariaan. Sama alleeli kuitenkin aiheuttaa osalla ihmisiä erään toisen sairauden mutta se ei ole tappava.
      Evoluutio on sokean valintansa tässä tehnyt ja päätynyt haitalliseen vaihtoehtoon vielä pahemman vaihtoehdon torjumiseksi.

      • Anonyymi

        Evoluutio ei ole karsinut kihti-alttiutta, koska yleensä siihen sairrastutaan vasta 50+ iässä, jolloin "luonnontilassa" elävät ihmiset olivat jo tehneet jälkeläisensä eikä elämää olut yleensä muutenkaan hirveän monta vuotta jäljellä - niillä jotka ylipäätään enää olivat hengissä. Toiseksi sen puhkeamista edesauttaa ylipaino, joka ei ollut ennen kovinkaan suuri uhka. Ja kolmanneksi se koski etupäässä miehiä, joiden vaikutus jälkeläisten hoidossa on ollut pienempi.

        Malaria-alueiden malarialta pelastava sairaus on sirppisoluanemia, joka nimensä mukaisesti aiheuttaa anemiaa - pahimmillaan vakavaa ja toimintakykyä heikentävää. Muistaakseni jostain (olisiko USA?) on löydetty toinen versio sirppisoluanemiaa, joka ei aiheuta juurikaan alempia hemoglobiiniarvoja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Evoluutio ei ole karsinut kihti-alttiutta, koska yleensä siihen sairrastutaan vasta 50 iässä, jolloin "luonnontilassa" elävät ihmiset olivat jo tehneet jälkeläisensä eikä elämää olut yleensä muutenkaan hirveän monta vuotta jäljellä - niillä jotka ylipäätään enää olivat hengissä. Toiseksi sen puhkeamista edesauttaa ylipaino, joka ei ollut ennen kovinkaan suuri uhka. Ja kolmanneksi se koski etupäässä miehiä, joiden vaikutus jälkeläisten hoidossa on ollut pienempi.

        Malaria-alueiden malarialta pelastava sairaus on sirppisoluanemia, joka nimensä mukaisesti aiheuttaa anemiaa - pahimmillaan vakavaa ja toimintakykyä heikentävää. Muistaakseni jostain (olisiko USA?) on löydetty toinen versio sirppisoluanemiaa, joka ei aiheuta juurikaan alempia hemoglobiiniarvoja.

        Mutta anemiaan sairastuminen ei ole malarialta pelastaja vaan pelastaja on yhdessä geenissä tapahtunut muutos. Se samainen muutos sitten altistaa sirppisoluanemialle. Vaikka ei sairastuisi anemiaan, geenimuunnos suojaa silti malarialta!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Evoluutio ei ole karsinut kihti-alttiutta, koska yleensä siihen sairrastutaan vasta 50 iässä, jolloin "luonnontilassa" elävät ihmiset olivat jo tehneet jälkeläisensä eikä elämää olut yleensä muutenkaan hirveän monta vuotta jäljellä - niillä jotka ylipäätään enää olivat hengissä. Toiseksi sen puhkeamista edesauttaa ylipaino, joka ei ollut ennen kovinkaan suuri uhka. Ja kolmanneksi se koski etupäässä miehiä, joiden vaikutus jälkeläisten hoidossa on ollut pienempi.

        Malaria-alueiden malarialta pelastava sairaus on sirppisoluanemia, joka nimensä mukaisesti aiheuttaa anemiaa - pahimmillaan vakavaa ja toimintakykyä heikentävää. Muistaakseni jostain (olisiko USA?) on löydetty toinen versio sirppisoluanemiaa, joka ei aiheuta juurikaan alempia hemoglobiiniarvoja.

        Emme ainakaan toistaiseksi tiedä, vaikka jo ns. muinais-DNA:n tutkitaan, onko ihmisillä ollut esim. 15000 vuotta sitten enemmän tai vähemmän (suhteessa väestömääriin) tai onko ollut ollenkaan tätä kihdille altistavaa alleelia.
        Se tiedetään kohtalaisella varmuudella että keskimääräinen nykyihminen syö enemmän ja on lihavampi ja juo alkoholiakin enemmän kuin ihmiset 15000 vuotta sitten.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Emme ainakaan toistaiseksi tiedä, vaikka jo ns. muinais-DNA:n tutkitaan, onko ihmisillä ollut esim. 15000 vuotta sitten enemmän tai vähemmän (suhteessa väestömääriin) tai onko ollut ollenkaan tätä kihdille altistavaa alleelia.
        Se tiedetään kohtalaisella varmuudella että keskimääräinen nykyihminen syö enemmän ja on lihavampi ja juo alkoholiakin enemmän kuin ihmiset 15000 vuotta sitten.

        Kuten esim. Adam Rutherford kirjoissaan mainitsee, esim. sana alleeli kuulosta typerältä mutta niin tieteessä typerältä kuulostaa moni muukin sana.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Emme ainakaan toistaiseksi tiedä, vaikka jo ns. muinais-DNA:n tutkitaan, onko ihmisillä ollut esim. 15000 vuotta sitten enemmän tai vähemmän (suhteessa väestömääriin) tai onko ollut ollenkaan tätä kihdille altistavaa alleelia.
        Se tiedetään kohtalaisella varmuudella että keskimääräinen nykyihminen syö enemmän ja on lihavampi ja juo alkoholiakin enemmän kuin ihmiset 15000 vuotta sitten.

        Nykyihminen elää paljon vanhemmaksi kevyiden töiden ja hyvän terveydenhoidon ansiosta. Ylipaino on melko uusi ongelma, Suomessa yleistynyt vasta 80-luvulla, mutta osasyyllinen että eliniän pidentyminen pysähtynyt.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyihminen elää paljon vanhemmaksi kevyiden töiden ja hyvän terveydenhoidon ansiosta. Ylipaino on melko uusi ongelma, Suomessa yleistynyt vasta 80-luvulla, mutta osasyyllinen että eliniän pidentyminen pysähtynyt.

        Elimistömme on sopeutunut lihoamaan, koska "riski", että ylipaino jäisi pysymässä on ihmiskunnan historiassa ollut hyvin pieni. Huonot ajat ovat toistuneet ja kaikki kertynyt rasva on ollut tarpeen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elimistömme on sopeutunut lihoamaan, koska "riski", että ylipaino jäisi pysymässä on ihmiskunnan historiassa ollut hyvin pieni. Huonot ajat ovat toistuneet ja kaikki kertynyt rasva on ollut tarpeen.

        Mitään "sopeutumaa" lihomiseen ei kylläkään ole ja siksi lihominen on yhtenä suurena tekijänä monien sairauksien suoranaisena aiheuttajana tai sairauksien voimistajana. Evoluution tuottamat sopeutumat ovat yleensä lajille etua tuottavia, liikalihavuus on haitta aivan kaikessa...Varsin mahdotonta uskoa että ihmisillä edes vaikka 200 vuotta sitten olisi ollut ruokaa yllin kyllin niin että raskaan fyysisen työn tekijöinä olisivat lihoneet. Liioin muutama satakin vuotta on liian lyhyt aika minkään sopeutuman synnylle.
        Toisin kun voisi kuvitella, lihavuus ei edes ole etu silloin kun ihminen ravinnonsaanti jostain syystä äkisti vähenee. Lihavan ihmisen elimistön energiankäytön hyötysuhde on huonompi kuin ei- lihavan. Esim. suomalaiset erilaisille Neuvostoliiton kurjille sotavanki- ja työleireille joutuneet mutta niistä elossa selvinneet ovat kertoneet miten ruoan määrän ollessa liian vähäinen ensimmäisinä useimmiten menehtyivät ihmiset jotka leireille joutuessaan olivat lihavia, lihavuus ei siis toiminut vararavintona vaan se suorastaan heikensi selviytymistä kun ravintoa oli vähän: Heikompi ravinnon hyödyntämisen hyötysuhde mutta enemmän liikuteltavaa ja huollettavaa massaa, ei hyvä yhtälö!

        Tutkijat esittävät kyllä että silloin kun elettiin pääosin metsästäjinä, varsinkin talvikautena liha oli jokseenkin ainoa ruoka kun ei vielä osattu viljellä varastoitavaa viljaakaan. Kun joku eläin, ehkä kookaskin, onnistuttiin tappamaan, lihaa saatiin kerralla paljon mutta kun ei ollut lihallekaan säilöntäkeinoja pitkäaikaiseen varastointiin, sitten yksinkertaisesti syödä mässäiltiin perinpohjin tietäen kokemusperäisesti että seuraavaan ruokailuun saattoi mennä pitkäkin aika ja edessä saattoi olla suoranaisia nälässä elettäviä päiviäkin. Tuskin noidenkaan mässäilyhetkien seurauksena kuitenkaan varsinaisesti lihottiin. Varhaisempia ihmisiä voidaan karkeasti verrata vaikka susiin, isääkin todennäköisesti koittaa aikoja jolloin vatsa kurnii tyhjyyttään mutta silti on jaksettava juosta kenties 30-60 km vuorokaudessa etsimässä saalista, siinä ei lihota.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitään "sopeutumaa" lihomiseen ei kylläkään ole ja siksi lihominen on yhtenä suurena tekijänä monien sairauksien suoranaisena aiheuttajana tai sairauksien voimistajana. Evoluution tuottamat sopeutumat ovat yleensä lajille etua tuottavia, liikalihavuus on haitta aivan kaikessa...Varsin mahdotonta uskoa että ihmisillä edes vaikka 200 vuotta sitten olisi ollut ruokaa yllin kyllin niin että raskaan fyysisen työn tekijöinä olisivat lihoneet. Liioin muutama satakin vuotta on liian lyhyt aika minkään sopeutuman synnylle.
        Toisin kun voisi kuvitella, lihavuus ei edes ole etu silloin kun ihminen ravinnonsaanti jostain syystä äkisti vähenee. Lihavan ihmisen elimistön energiankäytön hyötysuhde on huonompi kuin ei- lihavan. Esim. suomalaiset erilaisille Neuvostoliiton kurjille sotavanki- ja työleireille joutuneet mutta niistä elossa selvinneet ovat kertoneet miten ruoan määrän ollessa liian vähäinen ensimmäisinä useimmiten menehtyivät ihmiset jotka leireille joutuessaan olivat lihavia, lihavuus ei siis toiminut vararavintona vaan se suorastaan heikensi selviytymistä kun ravintoa oli vähän: Heikompi ravinnon hyödyntämisen hyötysuhde mutta enemmän liikuteltavaa ja huollettavaa massaa, ei hyvä yhtälö!

        Tutkijat esittävät kyllä että silloin kun elettiin pääosin metsästäjinä, varsinkin talvikautena liha oli jokseenkin ainoa ruoka kun ei vielä osattu viljellä varastoitavaa viljaakaan. Kun joku eläin, ehkä kookaskin, onnistuttiin tappamaan, lihaa saatiin kerralla paljon mutta kun ei ollut lihallekaan säilöntäkeinoja pitkäaikaiseen varastointiin, sitten yksinkertaisesti syödä mässäiltiin perinpohjin tietäen kokemusperäisesti että seuraavaan ruokailuun saattoi mennä pitkäkin aika ja edessä saattoi olla suoranaisia nälässä elettäviä päiviäkin. Tuskin noidenkaan mässäilyhetkien seurauksena kuitenkaan varsinaisesti lihottiin. Varhaisempia ihmisiä voidaan karkeasti verrata vaikka susiin, isääkin todennäköisesti koittaa aikoja jolloin vatsa kurnii tyhjyyttään mutta silti on jaksettava juosta kenties 30-60 km vuorokaudessa etsimässä saalista, siinä ei lihota.

        Lihomista ei voi puustella mitenkään ja tuskin elimistö sopeutuu siihen koskaan, vaikka osa elää pitkäänkin, niin nivelet kovilla, useimmilla myös diapedes, verenpainetta ja muita sairauksia.

        Lihaa ja kalaa on tönkkösuolattu kauan, eikä sekään ole terveellistä, kuivaus ja savustaminen vähemmän haitallista. Jotain viljaa ja juureksia ollut jo melkoisen kauan täälläkin, peruna tullut myöhemmin, mutta köyhäähän se ravinto on talvella ollut ja aiheuttanut esim keripukkia ja muita puutostauteja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitään "sopeutumaa" lihomiseen ei kylläkään ole ja siksi lihominen on yhtenä suurena tekijänä monien sairauksien suoranaisena aiheuttajana tai sairauksien voimistajana. Evoluution tuottamat sopeutumat ovat yleensä lajille etua tuottavia, liikalihavuus on haitta aivan kaikessa...Varsin mahdotonta uskoa että ihmisillä edes vaikka 200 vuotta sitten olisi ollut ruokaa yllin kyllin niin että raskaan fyysisen työn tekijöinä olisivat lihoneet. Liioin muutama satakin vuotta on liian lyhyt aika minkään sopeutuman synnylle.
        Toisin kun voisi kuvitella, lihavuus ei edes ole etu silloin kun ihminen ravinnonsaanti jostain syystä äkisti vähenee. Lihavan ihmisen elimistön energiankäytön hyötysuhde on huonompi kuin ei- lihavan. Esim. suomalaiset erilaisille Neuvostoliiton kurjille sotavanki- ja työleireille joutuneet mutta niistä elossa selvinneet ovat kertoneet miten ruoan määrän ollessa liian vähäinen ensimmäisinä useimmiten menehtyivät ihmiset jotka leireille joutuessaan olivat lihavia, lihavuus ei siis toiminut vararavintona vaan se suorastaan heikensi selviytymistä kun ravintoa oli vähän: Heikompi ravinnon hyödyntämisen hyötysuhde mutta enemmän liikuteltavaa ja huollettavaa massaa, ei hyvä yhtälö!

        Tutkijat esittävät kyllä että silloin kun elettiin pääosin metsästäjinä, varsinkin talvikautena liha oli jokseenkin ainoa ruoka kun ei vielä osattu viljellä varastoitavaa viljaakaan. Kun joku eläin, ehkä kookaskin, onnistuttiin tappamaan, lihaa saatiin kerralla paljon mutta kun ei ollut lihallekaan säilöntäkeinoja pitkäaikaiseen varastointiin, sitten yksinkertaisesti syödä mässäiltiin perinpohjin tietäen kokemusperäisesti että seuraavaan ruokailuun saattoi mennä pitkäkin aika ja edessä saattoi olla suoranaisia nälässä elettäviä päiviäkin. Tuskin noidenkaan mässäilyhetkien seurauksena kuitenkaan varsinaisesti lihottiin. Varhaisempia ihmisiä voidaan karkeasti verrata vaikka susiin, isääkin todennäköisesti koittaa aikoja jolloin vatsa kurnii tyhjyyttään mutta silti on jaksettava juosta kenties 30-60 km vuorokaudessa etsimässä saalista, siinä ei lihota.

        Kyky lihoa on evoluution tulosta. Ihminen on tehokas hyödyntämään ravintoa ja varastoimaan sitä rasvaksi. Se, että se ei esihistoriallisena aikana johtanut lihoamiseen johtui karuista oloista. Mutta nyt ravitsemuksellisesti niukkoja jaksoja ei ole ja aikuisväestön normaalipaino on ylipaino.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyky lihoa on evoluution tulosta. Ihminen on tehokas hyödyntämään ravintoa ja varastoimaan sitä rasvaksi. Se, että se ei esihistoriallisena aikana johtanut lihoamiseen johtui karuista oloista. Mutta nyt ravitsemuksellisesti niukkoja jaksoja ei ole ja aikuisväestön normaalipaino on ylipaino.

        Vielä kun ymmärtäisit mitä esim. kirjoitetaan 26.9 klo 09:27 kommentissa!
        Ihminen on evoluution tulosta.
        Se varastoitu rasva ei paljoa auta jos ruoka käy vähiin, lihavampi ihminen kuluttaa jo liikkumiseensa suuremman painonsa takia enemmän energiaa kuin ei- lihava. Kuten tuolla kirjoitettiinkin, on käytännössä osoittautunut mm. erilaisilla pakkotyö- ja vankileireillä että niukan ravinnon seurauksena leireillä yleensä ensimmäisinä menehtyivät ihmiset jotka leireille joutuessaan olivat lihavia. Se vararasva siis oli ainoastaan haitallista...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vielä kun ymmärtäisit mitä esim. kirjoitetaan 26.9 klo 09:27 kommentissa!
        Ihminen on evoluution tulosta.
        Se varastoitu rasva ei paljoa auta jos ruoka käy vähiin, lihavampi ihminen kuluttaa jo liikkumiseensa suuremman painonsa takia enemmän energiaa kuin ei- lihava. Kuten tuolla kirjoitettiinkin, on käytännössä osoittautunut mm. erilaisilla pakkotyö- ja vankileireillä että niukan ravinnon seurauksena leireillä yleensä ensimmäisinä menehtyivät ihmiset jotka leireille joutuessaan olivat lihavia. Se vararasva siis oli ainoastaan haitallista...

        Se rasva, jota lihotessa elimistöön kertyy on tarkoitettu nimen omaan vararavinnoksi tilanteissa joissa ei saa kylliksi ravintoa. Jos vararavinto ei auttaisi evoluutio olisi karsinut meistä kyvyn kerätä kehoomme vararavintoa eli lihota.

        En ymmärrä miksi tällaisista aivan päivänselvistä perusasioista pitää vängätä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se rasva, jota lihotessa elimistöön kertyy on tarkoitettu nimen omaan vararavinnoksi tilanteissa joissa ei saa kylliksi ravintoa. Jos vararavinto ei auttaisi evoluutio olisi karsinut meistä kyvyn kerätä kehoomme vararavintoa eli lihota.

        En ymmärrä miksi tällaisista aivan päivänselvistä perusasioista pitää vängätä?

        Kerrothan vielä miksi vararavinnolla varustetut ihmiset ravinnonsaannin radikaalisti vähennyttyä menehtyvät keskimäärin laihoja nopeammin? Mitä apua ja iloa siitä vararavinnosta silloin on?
        Asiasta on säilynyt ihan silminnäkijätietoa niin paljon aina Leningradin piirityksestä alkaen että miten kukaan jaksaa vängätä, siis muuta kuin tietämättömyyttään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerrothan vielä miksi vararavinnolla varustetut ihmiset ravinnonsaannin radikaalisti vähennyttyä menehtyvät keskimäärin laihoja nopeammin? Mitä apua ja iloa siitä vararavinnosta silloin on?
        Asiasta on säilynyt ihan silminnäkijätietoa niin paljon aina Leningradin piirityksestä alkaen että miten kukaan jaksaa vängätä, siis muuta kuin tietämättömyyttään.

        Kerrohan mistä tuosta on kunnollinen tutkimus, jossa muut tekijät kuin vararavinnon määrä on suljettu pois?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se rasva, jota lihotessa elimistöön kertyy on tarkoitettu nimen omaan vararavinnoksi tilanteissa joissa ei saa kylliksi ravintoa. Jos vararavinto ei auttaisi evoluutio olisi karsinut meistä kyvyn kerätä kehoomme vararavintoa eli lihota.

        En ymmärrä miksi tällaisista aivan päivänselvistä perusasioista pitää vängätä?

        Ylipainoiset pitää hengissä vain lääkkeet ja toisten apu, jos pitäisi selviytyö yksin vaikka viidakossa niin kuolisivat hyvin nopeasti, moni ei pääse edes sängystään ylös omin avuin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerrohan mistä tuosta on kunnollinen tutkimus, jossa muut tekijät kuin vararavinnon määrä on suljettu pois?

        Eli otat perinteisen vanhan hämäämiskikan käyttöön, vastaat vastakysymyksellä vastaamatta kysymykseen! Ei tehoa, ei hämää eikä tee vaikutusta, vahvistaa ja varmistaa vain sen ettet kykene vastaamaan itse kysymykseen, et vain kykene kun et osaa etkä kykene.
        MINÄ kysyin ensin, mitä sinä vastaat? Jos vastaat, toivottavasti vastaukseesi sisältyy myös jotain tieteellistä näyttöä ja vahvistusta. Itse ehkä 700000 sivullista tiedettä lukeneena en muista koskaan törmänneeni tiedemiesten olettamaan jonka mukaan lihavuus olisi ollut ihmiselle hyödyllinen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylipainoiset pitää hengissä vain lääkkeet ja toisten apu, jos pitäisi selviytyö yksin vaikka viidakossa niin kuolisivat hyvin nopeasti, moni ei pääse edes sängystään ylös omin avuin.

        Ylipainoinen ja sairaalloisen lihava on eri asioita.

        Väittää voi mitä haluaa ja minä väitän, että jos identtiset 185cm pitkät kaksoset, jotka liikkuvat yhtä paljon ja joista ensimmäisen painaa 85 kg (u-painoindeksi 23,7 - normaalipaino) ja toinen painaa suuremman rasvavaraston takia 92kg (u-painoindeksi 25,7 - lievä ylipaino), niin jälkimmäinen pärjää niukan ravinnon oloissa pitempään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylipainoinen ja sairaalloisen lihava on eri asioita.

        Väittää voi mitä haluaa ja minä väitän, että jos identtiset 185cm pitkät kaksoset, jotka liikkuvat yhtä paljon ja joista ensimmäisen painaa 85 kg (u-painoindeksi 23,7 - normaalipaino) ja toinen painaa suuremman rasvavaraston takia 92kg (u-painoindeksi 25,7 - lievä ylipaino), niin jälkimmäinen pärjää niukan ravinnon oloissa pitempään.

        Ylipainoinen ja lievästi ylipainoinen ovat eri asioita. Minä väitän että suurimmalla osalla ylipainoisista on ylipainon aiheuttama lääkitys ja ylipaino lyhentää elinikää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylipainoinen ja lievästi ylipainoinen ovat eri asioita. Minä väitän että suurimmalla osalla ylipainoisista on ylipainon aiheuttama lääkitys ja ylipaino lyhentää elinikää.

        Toki ylipaino, mikä johtuu rasvasta voi lyhentää elinikää.

        Esimerkiksi tuolle 185-senttiselle.
        "Normaalipaino" on vielä 89 kiloinen.
        "Lievä ylipaino" päättyy 107 kilossa.
        Sen jälkeen on "merkittävää ylipainoa".
        Pelkkää "ylipainoista" ilman etuliitettä ei uudessa luokittelussa ole.

        BMI (myöskään tämä uusi) ei ole kauhean hyvä mittari yksilön kohdalla. Kun tutkitaan suuren joukon keskimääräistä painoindeksiä niin se kuvaa hyvin "aitoa" ylipainoa.

        Käyn säännöllisesti punttisalilla ja siellä käy aika monta sellaista miestä, joiden paino varmasti ylittää "lievän ylipainon" rajan, mutta rasvaa heisssä ei liikaa ole.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki ylipaino, mikä johtuu rasvasta voi lyhentää elinikää.

        Esimerkiksi tuolle 185-senttiselle.
        "Normaalipaino" on vielä 89 kiloinen.
        "Lievä ylipaino" päättyy 107 kilossa.
        Sen jälkeen on "merkittävää ylipainoa".
        Pelkkää "ylipainoista" ilman etuliitettä ei uudessa luokittelussa ole.

        BMI (myöskään tämä uusi) ei ole kauhean hyvä mittari yksilön kohdalla. Kun tutkitaan suuren joukon keskimääräistä painoindeksiä niin se kuvaa hyvin "aitoa" ylipainoa.

        Käyn säännöllisesti punttisalilla ja siellä käy aika monta sellaista miestä, joiden paino varmasti ylittää "lievän ylipainon" rajan, mutta rasvaa heisssä ei liikaa ole.

        Liikaa rasvaahan se ylipaino tietenkin tarkoittaa, ei lihaksikkaita luokitella ylipainoisiksi, mutta mömmöillä hankittuna sekin vaarallista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylipainoinen ja sairaalloisen lihava on eri asioita.

        Väittää voi mitä haluaa ja minä väitän, että jos identtiset 185cm pitkät kaksoset, jotka liikkuvat yhtä paljon ja joista ensimmäisen painaa 85 kg (u-painoindeksi 23,7 - normaalipaino) ja toinen painaa suuremman rasvavaraston takia 92kg (u-painoindeksi 25,7 - lievä ylipaino), niin jälkimmäinen pärjää niukan ravinnon oloissa pitempään.

        Käytäntö on julma teoreetikko, tässäkin asiassa!
        Esim. Neuvostoliiton sotavankileireiltä elossa selvinneet kuihtuneet mutta hengissä selvinneet palautetut vangit ja samoin muilta pakkotyöleireiltä selvinneet vangit (Solzenitsyn ym.!) sekä esim. Leningradin piirityksestä selvinneet kertovat samaa tarinaa: Ihan ensimmäisinä nälän kolkutellessa kuolivat ne lihavimmat ihmiset.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käytäntö on julma teoreetikko, tässäkin asiassa!
        Esim. Neuvostoliiton sotavankileireiltä elossa selvinneet kuihtuneet mutta hengissä selvinneet palautetut vangit ja samoin muilta pakkotyöleireiltä selvinneet vangit (Solzenitsyn ym.!) sekä esim. Leningradin piirityksestä selvinneet kertovat samaa tarinaa: Ihan ensimmäisinä nälän kolkutellessa kuolivat ne lihavimmat ihmiset.

        Tuo on tyypillistä nettiölinää ilman mitään oikeaa näyttöä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on tyypillistä nettiölinää ilman mitään oikeaa näyttöä.

        Oletko oikea ihminen, näytä se.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki ylipaino, mikä johtuu rasvasta voi lyhentää elinikää.

        Esimerkiksi tuolle 185-senttiselle.
        "Normaalipaino" on vielä 89 kiloinen.
        "Lievä ylipaino" päättyy 107 kilossa.
        Sen jälkeen on "merkittävää ylipainoa".
        Pelkkää "ylipainoista" ilman etuliitettä ei uudessa luokittelussa ole.

        BMI (myöskään tämä uusi) ei ole kauhean hyvä mittari yksilön kohdalla. Kun tutkitaan suuren joukon keskimääräistä painoindeksiä niin se kuvaa hyvin "aitoa" ylipainoa.

        Käyn säännöllisesti punttisalilla ja siellä käy aika monta sellaista miestä, joiden paino varmasti ylittää "lievän ylipainon" rajan, mutta rasvaa heisssä ei liikaa ole.

        Ylipaino joka johtuu kemikaaliavusteisesti kasvatetuista lihaksista ei yleensä tuota kantajalleen korkeata ikää. Useita esimerkkejä voidaan nähdä esim. huippu- urheilijoissa ja erityisesti esim. kehonrakentajissa. Esim. YU:n naisten 100 metrin hallitseva ME- nainen kupsahti kummallisesti nuorena tuosta vaan...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on tyypillistä nettiölinää ilman mitään oikeaa näyttöä.

        Näytä mitä näytettävää SINULLA on asiasta, muuten olet tyhjä tynnyri...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylipainoinen ja sairaalloisen lihava on eri asioita.

        Väittää voi mitä haluaa ja minä väitän, että jos identtiset 185cm pitkät kaksoset, jotka liikkuvat yhtä paljon ja joista ensimmäisen painaa 85 kg (u-painoindeksi 23,7 - normaalipaino) ja toinen painaa suuremman rasvavaraston takia 92kg (u-painoindeksi 25,7 - lievä ylipaino), niin jälkimmäinen pärjää niukan ravinnon oloissa pitempään.

        Käytännön elämästä saadut lukemattomat esimerkit osoittavat täsmälleen päinvastaista, ihmisen "vararavinnosta" on vain haittaa kun ravintoa yks kaks onkin runsaan sijaan hyvin vähän.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käytännön elämästä saadut lukemattomat esimerkit osoittavat täsmälleen päinvastaista, ihmisen "vararavinnosta" on vain haittaa kun ravintoa yks kaks onkin runsaan sijaan hyvin vähän.

        Miksi ominaisuus ei ole evoluution myötä hävinnyt?

    • Anonyymi

      Ihmisten määrä on yli tuhatkertaistunut maanviljelyn aloittamisen jälkeen. Koska lihakarjaakaan ei kyettäisi kasvattamaan nykyisiä määriä ellei viljelyllä tuotettaisi eläimille rehua, voidaan hyvällä syyllä sanoa että maanviljelyn seurauksena meitä voi olla näin paljon ja jos ja kun viljely vaikeutuu ilmastollisista syistä, ison ihmismäärän elämä vaikeutuu merkittävästi. Vaikka he kaikki ryhtyisivät kasvissyöjiksi, se ei paljoa auttaisi koska heillä ei olisi riittävästi myöskään kasviksia.
      Tämä nyt taas lipsahti...

    • Anonyymi

      Sivulla esitetty väite siitä että lihominen olisi geneettinen sopeuma, on hölynpölyä. Lihomisessa ei käynnisty mikään erityinen prosessi määräämään ihmistä lihomaan vaan elimistö vain jatkaa samaa saamansa ravinnon pilkkomista ja siirtämistä kudoksiinsa kuin mitä se tekee aina ja kaiken aikaa syömisen jälkeen. Ihmisellä ei ole geeneissään kytkintä joka osaisi ilmoittaa milloin ravintoa on siirretty riittävästi ja käskyttäisi ravinnon pilkkomisen ja siirtämisen toistaiseksi lopetettavaksi ja käyttämättä jääneen ruoan poistettavaksi ulosteena.
      Jos tähän liittyisi sopeuma olisi se hyvin todennäköisesti täsmälleen päinvastainen ja se olisi juurikin haitallista liikalihavuutta rajoittava.

      • Anonyymi

        Ylimääräinen ravinto menee "pitkäaikaisvarastoon" kehon rasvakerrokseen. Se nimen omaan on evoluution tuottama sopeuma siihen, että ravinnon saanti on vaihdellut.

        Ongelma on nyt se, että ravinnon saanti ei vaihtele, vaan ravintoa on jatkuvasti tarpeeksi ja yli tarpeen.

        Jos kyky lihota (=kerätä ravaa kehoon) ei olisi ollut ihmiskunnan (ja meitä edeltäneiden eläinten) historiassa hyödyllinen ominaisuus, se olisi kadonnut.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ylimääräinen ravinto menee "pitkäaikaisvarastoon" kehon rasvakerrokseen. Se nimen omaan on evoluution tuottama sopeuma siihen, että ravinnon saanti on vaihdellut.

        Ongelma on nyt se, että ravinnon saanti ei vaihtele, vaan ravintoa on jatkuvasti tarpeeksi ja yli tarpeen.

        Jos kyky lihota (=kerätä ravaa kehoon) ei olisi ollut ihmiskunnan (ja meitä edeltäneiden eläinten) historiassa hyödyllinen ominaisuus, se olisi kadonnut.

        Ei lihominen ole mikään kyky, lihomista tapahtuu kun elimistömme ei vaan osaa lopettaa ravinnon pilkkomista ja kuljettamista rasvaksi vartalon eri osiin vaikka rasvaa jo olisi muutenkin riittävästi. Ei lihomisessa aloiteta mitään uutta prosessia, entinen meno vaan jatkuu ja seurauksena on lihominen...Sopeuma tarkoittaisi että jostakin ihmisen noin 20000 geenistä löytyisi geeni jonka jossain osassa olisi sellainen muutos joka käskyttäisi elimistöä jatkamaan ravinnon kerryttämistä senkin jälkeen kun ravintoa jo olisi saatu riittävästi. Sellaista geeniä vaan ei ole koska se on tarpeeton sillä elimistö jatkaa muutenkin aloittamaansa energian talletusta niin kauan kuin ravintoa tuupataan mahaan...
        Toistan toistamasta päästyäni ettei ihminen kykene hyödyntämään liikaa läskiään mitenkään silloin kun joutuu koville minkä monen monituiset käytännön tapauksetkin kouriintuntuvasti osoittavat: Lisäpainosta on vain haittaa liikkumiselle, lisää painoa tarkoittaa jo paikoillaan oltaessa lisääntynyttä energiankulutusta ja liikuttaessa energiankulutus lisäpainon seurauksena vain kasvaa. Lisäpaino myös altistaa nivelten kulumiselle tai muulle vaurioitumiselle ja monille sairauksille, diabetes yhtenä tyypillisenä usein mainittuna esimerkkinä.
        On myös syytä muistaa että jos ja kun minulla on noin 15 kg ylipainoa, siitä 12- 13 kg on silkkaa vettä!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei lihominen ole mikään kyky, lihomista tapahtuu kun elimistömme ei vaan osaa lopettaa ravinnon pilkkomista ja kuljettamista rasvaksi vartalon eri osiin vaikka rasvaa jo olisi muutenkin riittävästi. Ei lihomisessa aloiteta mitään uutta prosessia, entinen meno vaan jatkuu ja seurauksena on lihominen...Sopeuma tarkoittaisi että jostakin ihmisen noin 20000 geenistä löytyisi geeni jonka jossain osassa olisi sellainen muutos joka käskyttäisi elimistöä jatkamaan ravinnon kerryttämistä senkin jälkeen kun ravintoa jo olisi saatu riittävästi. Sellaista geeniä vaan ei ole koska se on tarpeeton sillä elimistö jatkaa muutenkin aloittamaansa energian talletusta niin kauan kuin ravintoa tuupataan mahaan...
        Toistan toistamasta päästyäni ettei ihminen kykene hyödyntämään liikaa läskiään mitenkään silloin kun joutuu koville minkä monen monituiset käytännön tapauksetkin kouriintuntuvasti osoittavat: Lisäpainosta on vain haittaa liikkumiselle, lisää painoa tarkoittaa jo paikoillaan oltaessa lisääntynyttä energiankulutusta ja liikuttaessa energiankulutus lisäpainon seurauksena vain kasvaa. Lisäpaino myös altistaa nivelten kulumiselle tai muulle vaurioitumiselle ja monille sairauksille, diabetes yhtenä tyypillisenä usein mainittuna esimerkkinä.
        On myös syytä muistaa että jos ja kun minulla on noin 15 kg ylipainoa, siitä 12- 13 kg on silkkaa vettä!

        Eikös tästä ollut juuri kysymys: evoluutio on luonut meille kyvyn varastoida energiaa rasvakerroksiin. Se on täsmälleen sama asia kuin "lihoaminen". Ja koska tuo vararavinto on ollut monta kertaa lajimme historiassa tarpeen, niin siksi elimistö ei siitä hevin luovu. Esimerkiksi laihduttaessa käy helposti niin, että lihakset kutistuu, jos niitä ei käytetä, koska elimistömme prioriteetit on niin, että käyttämättömiä lihaksia on parempi vähän supistaa kun luopua "vaivalla" kerätyistä rasvavarastoista.

        Kyky varastoida rasvaa elimistöön on evoluution tuotos (kuten kaikki muukin), mutta elinolosuhteiden muuttuessa siitä on tullut ongelma. Elimistömme on sopeutunut toistuviin niukkoihin aikoihin, mutta ei jatkuvaan yltäkylläisyyteen, koska se on ollut lajimme historiassa äärimmäisen harvinaista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös tästä ollut juuri kysymys: evoluutio on luonut meille kyvyn varastoida energiaa rasvakerroksiin. Se on täsmälleen sama asia kuin "lihoaminen". Ja koska tuo vararavinto on ollut monta kertaa lajimme historiassa tarpeen, niin siksi elimistö ei siitä hevin luovu. Esimerkiksi laihduttaessa käy helposti niin, että lihakset kutistuu, jos niitä ei käytetä, koska elimistömme prioriteetit on niin, että käyttämättömiä lihaksia on parempi vähän supistaa kun luopua "vaivalla" kerätyistä rasvavarastoista.

        Kyky varastoida rasvaa elimistöön on evoluution tuotos (kuten kaikki muukin), mutta elinolosuhteiden muuttuessa siitä on tullut ongelma. Elimistömme on sopeutunut toistuviin niukkoihin aikoihin, mutta ei jatkuvaan yltäkylläisyyteen, koska se on ollut lajimme historiassa äärimmäisen harvinaista.

        Selitä vielä yksi asia: Kun tiedetään lihavuudesta olevan vain haittaa niin miten se vararavinto auttaa? Katsos kun lihava ihminen selviää laihaa huonommin tilanteissa joissa ravinto on niukkaa tai joissa suorastaan eletään nälässä?
        Kerro nyt mitä läski auttaa kun se ei auta yhtään mitään ja läskiintynyt ihminen kuolee todennäköisesti läskiensä takia nopeammin kuin laiha?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Selitä vielä yksi asia: Kun tiedetään lihavuudesta olevan vain haittaa niin miten se vararavinto auttaa? Katsos kun lihava ihminen selviää laihaa huonommin tilanteissa joissa ravinto on niukkaa tai joissa suorastaan eletään nälässä?
        Kerro nyt mitä läski auttaa kun se ei auta yhtään mitään ja läskiintynyt ihminen kuolee todennäköisesti läskiensä takia nopeammin kuin laiha?

        Jos halua ymmärtää ei ole, niin oppiminen on mahdotonta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos halua ymmärtää ei ole, niin oppiminen on mahdotonta.

        Mitä pitäisi ymmärtää?
        Olen lukenut mm. tieteellistä kirjallisuutta joitakin satojatuhansia sivullisia ja kymmenien ellei satojen tai useampienkin satojen tiedemiesten ja tutkijoiden, lääketieteen edustajat siinä mukana, mielipiteitä ja käsityksiä enkä muista ensimmäistäkään joka esittäisi lihavuuden olevan jonkinlainen geneettinen sopeutuma yhtään mistään enkä muista yhdenkään väittäneen että lihavuudesta olisi ihmiselle missään tilanteessa muuta kuin haittaa.
        Lihava ihminen jouduttuaan niukalle ravinnolle pärjää laihaa huonommin ja jos tilanne on riittävän vaikea, keskimäärin ja todennäköisimmin menehtyy laihaa nopeammin. Tämän asian vahvistavat lukuisat erilaisilta sotavanki- pakkotyö- ym. leireiltäkin elossa selvinneet: Lihavat lakosivat ensimmäisinä, ei auttanut läski selviytymisessä...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Selitä vielä yksi asia: Kun tiedetään lihavuudesta olevan vain haittaa niin miten se vararavinto auttaa? Katsos kun lihava ihminen selviää laihaa huonommin tilanteissa joissa ravinto on niukkaa tai joissa suorastaan eletään nälässä?
        Kerro nyt mitä läski auttaa kun se ei auta yhtään mitään ja läskiintynyt ihminen kuolee todennäköisesti läskiensä takia nopeammin kuin laiha?

        Auttaa ne läskit tiettyyn rajaan asti kun liikuntakyky ja terveys ei ole vielä heikentynyt.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Auttaa ne läskit tiettyyn rajaan asti kun liikuntakyky ja terveys ei ole vielä heikentynyt.

        Mikäköhän sellainen raja on jos kuitenkin samoissa olosuhteissa lähtökohtaisesti hoikempi selviytyy pitempään..?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikäköhän sellainen raja on jos kuitenkin samoissa olosuhteissa lähtökohtaisesti hoikempi selviytyy pitempään..?

        Täysin rasvaton ei varmasti selviydy pitempään kuin ihannepainoinen tai hiukan enemmän rasvaa omaava.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täysin rasvaton ei varmasti selviydy pitempään kuin ihannepainoinen tai hiukan enemmän rasvaa omaava.

        Kuka on puhunut mitään täysin rasvattomista ihmisistä, eihän täysin rasvattomalla ihmisellä olisi enää aivojakaan?
        Lihavuudesta ei ole etua kuin enintään sumopainissa!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka on puhunut mitään täysin rasvattomista ihmisistä, eihän täysin rasvattomalla ihmisellä olisi enää aivojakaan?
        Lihavuudesta ei ole etua kuin enintään sumopainissa!

        Alipainoinen pitkin kirjoittaa. Ihmisellä on normaalistikin muutaman sentin rasvakerros, eikä se tee lihvaksi, mutta pärjää varmasti kauemmin kuin jos rasvakerros 1-2mm ja muuten lihaskunto sama.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei lihominen ole mikään kyky, lihomista tapahtuu kun elimistömme ei vaan osaa lopettaa ravinnon pilkkomista ja kuljettamista rasvaksi vartalon eri osiin vaikka rasvaa jo olisi muutenkin riittävästi. Ei lihomisessa aloiteta mitään uutta prosessia, entinen meno vaan jatkuu ja seurauksena on lihominen...Sopeuma tarkoittaisi että jostakin ihmisen noin 20000 geenistä löytyisi geeni jonka jossain osassa olisi sellainen muutos joka käskyttäisi elimistöä jatkamaan ravinnon kerryttämistä senkin jälkeen kun ravintoa jo olisi saatu riittävästi. Sellaista geeniä vaan ei ole koska se on tarpeeton sillä elimistö jatkaa muutenkin aloittamaansa energian talletusta niin kauan kuin ravintoa tuupataan mahaan...
        Toistan toistamasta päästyäni ettei ihminen kykene hyödyntämään liikaa läskiään mitenkään silloin kun joutuu koville minkä monen monituiset käytännön tapauksetkin kouriintuntuvasti osoittavat: Lisäpainosta on vain haittaa liikkumiselle, lisää painoa tarkoittaa jo paikoillaan oltaessa lisääntynyttä energiankulutusta ja liikuttaessa energiankulutus lisäpainon seurauksena vain kasvaa. Lisäpaino myös altistaa nivelten kulumiselle tai muulle vaurioitumiselle ja monille sairauksille, diabetes yhtenä tyypillisenä usein mainittuna esimerkkinä.
        On myös syytä muistaa että jos ja kun minulla on noin 15 kg ylipainoa, siitä 12- 13 kg on silkkaa vettä!

        "Ei lihominen ole mikään kyky,«

        Meillä ei ole kykyä lihoa, mutta kuitenkin lihoamme hyvin helposti?
        Ristiriitainen väite.

    • Anonyymi

      "Se tiedetään kohtalaisella varmuudella että keskimääräinen nykyihminen syö enemmän ja on lihavampi ja juo alkoholiakin enemmän kuin ihmiset 15000 vuotta sitten."
      Tämä lause kopioitu yhdestä vastauksesta, Ei tarvitse edes mennä 15000 vuotta taaksepäin. Kun vertaa esimerkiksi ruokalautasten kokoa 1900-luvulla 2000-luvulla valmistettuihin ruokalautasiin, niin näkee kokoeron aivan omilla silmillään.
      Melkein huomaamattaan ihminen syö täten enemmän kuin ennen.

      • Anonyymi

        Kun katsoo 1950- ja 1960-luvun valokuvia, niin huomaa, että nykynormein ihmiset olivat keskimäärin laihoja. Joku harva pulska joukkoon tietenkin mahtui mutta suurin osa oli laihoja. Nyt ollaan kehopositiivisia ja ylipaino on normaalipaino. Ja sote-kustannuksia itketään.

      • Anonyymi

        Eikö sitä toisinaan ehdotellakin että ainakin kotiin hankittaisiin pienemmät lautaset, itse syön toisinaan perunan pienine lisukkeineen kahvikupin aluslautaselta, tiskiäkin tulee vähemmän.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö sitä toisinaan ehdotellakin että ainakin kotiin hankittaisiin pienemmät lautaset, itse syön toisinaan perunan pienine lisukkeineen kahvikupin aluslautaselta, tiskiäkin tulee vähemmän.

        No, tulipa siitä toisinaan- sanan toistoa mutta niin käy aina toisinaan...
        Kun tiskaan vähät astiani yleensä käsitiskinä ja kun ei nyt ole koiraakaan lautasia putsaamassa, niin pitää miettiä sitä tiskattavan määrääkin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun katsoo 1950- ja 1960-luvun valokuvia, niin huomaa, että nykynormein ihmiset olivat keskimäärin laihoja. Joku harva pulska joukkoon tietenkin mahtui mutta suurin osa oli laihoja. Nyt ollaan kehopositiivisia ja ylipaino on normaalipaino. Ja sote-kustannuksia itketään.

        Ja vielä 70-luvullakin oltiin hoikkia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja vielä 70-luvullakin oltiin hoikkia.

        Jo vain, itse painoin jo täysipituisena 1970- luvulla 30 kg nykyistä vähemmän. Kun nurkista on tullut esim. vyö joka ollut käytössä ehkä 1980- 90 niin sitä vaan ihmettelee...enkä ole edes huomattavan lihava...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jo vain, itse painoin jo täysipituisena 1970- luvulla 30 kg nykyistä vähemmän. Kun nurkista on tullut esim. vyö joka ollut käytössä ehkä 1980- 90 niin sitä vaan ihmettelee...enkä ole edes huomattavan lihava...

        Kannattaa katsoa mitä syö ja kuntoilla, minulla painoa tullut lisää n. 6kg, vyötärön ympärys kasvanut n. 1" ja varusmiesten kuntotestissä pärjäisin jopa paremmin, vaikka oli silloinkin erinomainen. Juosta en kylläkään enää viitsi ja tuskin jaksaisinkaan cooperin testissä samaa matkaa, mutta uin moninkertaisen matkan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa katsoa mitä syö ja kuntoilla, minulla painoa tullut lisää n. 6kg, vyötärön ympärys kasvanut n. 1" ja varusmiesten kuntotestissä pärjäisin jopa paremmin, vaikka oli silloinkin erinomainen. Juosta en kylläkään enää viitsi ja tuskin jaksaisinkaan cooperin testissä samaa matkaa, mutta uin moninkertaisen matkan.

        Oletan että kun tuollaisiin testeihin olisit valmis ja uitkin pitkiä matkoja, olet vielä nuori poika, ehkä 53 v? Jos siihen ikään on noin paljon paino lisääntynyt, ehtii se lisääntyä kuten minulla kun 70 täyttyy. katselepas vähän tarkemmin mitä syöt, muita ehtii sitten aina neuvomaan...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletan että kun tuollaisiin testeihin olisit valmis ja uitkin pitkiä matkoja, olet vielä nuori poika, ehkä 53 v? Jos siihen ikään on noin paljon paino lisääntynyt, ehtii se lisääntyä kuten minulla kun 70 täyttyy. katselepas vähän tarkemmin mitä syöt, muita ehtii sitten aina neuvomaan...

        Enemmänkin toteamus kuin neuvo, kaikkihan sen tietää että paino nousee jos syö enemmän kuin kuluttaa. Itselle painoa tulee kun ei ole vakituisesti fyysisessä työssä mutta syötyä tulee entiseen tahtiin ja välillä kaljoiteltuakin, etenkin kesällä. Paino myös tippuu aina kun töissä, enkä laske nousemaan tietyn rajan yli.

        Eläkkeellä tietysti harvemmin kuluttaa yhtä paljon kuin töissä ja aineenvaihdunta hidastuu muutenkin. Osa pysyy silti hoikkina eläkkeelläkin, osa taas lihavia jo lapsena.

    • Anonyymi

      Palataan asiaan eli aloittajan kysymykseen ruokavaliosta.

      Kysymys tosin sisältää vastauksen: "ei olutta, ei nahkaa (kala, kana), ei maksaa, ei munuaisia ja punaissta lihaa harvoin". Tuohon kun lisää että muutakin alkoholia kuin olutta harvoin eikä paljoa kerrallaan, ja sokerin ja erityisesti fruktoosin (mikä mainittiinkin) käytön minimoinnin niin siinä ne ohjeet ovatkin. Jos tätä alkaa jalostamaan pitemmälle, niin menee hirveäksi säätämiseksi ja saa täyspäiväisesti ihmetellä että oliko härkäpapu huonompi vai parempi kuin soija ja oliko turskassa enemmän puriinia kuin kuhassa jne jne. Ja sitten kun eri lähteissä on eri mittaustuloksia puriinipitoisuuksille, niin pieni potilas on helposti hukassa.

      Ruokavalioon toki kuuluu sekin, että pyrkii eroon ylipainosta. Suurin osa puriinista tulee omasta kropasta ja laihdutus on paras tapa vaikuttaa siihen. Ja onhan siitä muutakin hyötyä.

      Dieettiin ei kuitenkaan pidä sokeasti luottaa hoitokeinona, vaan veren uraattia pitää seurata. Voi hyvin käydä, että dieetti ja laihdutus ei saa uraattiarvoa laskemaan kylliksi. Jos kihtikohtaus on jo ollut, niin niukka 480 (mikä se yksikkö olikaan?) alittaminen ei riitä. THL:n sivuilla (vai oliko reumaliitto?) oli, että lääkehoidossa tavoite veren uraatille on 360 tai alle. Samaa luokkaa sen tulisi olla dieetilläkin. Jos se ei onnistu, niin ei kannata jäädä tuleen makaamaan ja odottelemaan seuraavaa kohtausta ja kohtausten pahenemista, vaan hankkia estolääkitys, joka laskee veren uraatit tavoitteeseen eli 360 tuntumaan.

      Eli vastaus on, että useille ei valitettavasti ole olemassakaan dieettiä, joka saisi kihdin paranemaan / pysähtymään. Hyvä jos sellainen löytyy, mutta jos ei, niin sitten kannattaa aloittaa lääkitys ennen kun niveliin tulee mitään pysyviä vaurioita.

      • Anonyymi

        Entä jos lääkäri ei sitä estolääkitystä varten laita reseptiä?
        Voiko mennä Helsingin Sörnäisistä katukaupasta ostamaan lääkkeet, vitsi vitsi...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entä jos lääkäri ei sitä estolääkitystä varten laita reseptiä?
        Voiko mennä Helsingin Sörnäisistä katukaupasta ostamaan lääkkeet, vitsi vitsi...

        Niinpä. Tämä voi olla paha rasti.

        Julkisen puolen "käypä"hoito-ohje perustuu siihen, että odotellaan, että kihti pahenee tai että potilas kuolee johonkin muuhun syyhyn. Lääkityksen kanssa on turha "hötkyillä". Dieetti ja laihdutus toki auttavat lykkäämmään kohtauksia, mutta ikävä kyllä se että kohtauksia on harvoin on käypähoitosuosituksen mukaan syy odotella, että niitä tulee lisää.

        Julkiselta puoleltakin voi kuitenkin vaatia uraattiarvojen seurantaa (jos lääkäri ei sitä ehdota) joka kertoo potilaalle onko lääkitykselle tarvetta. Terveyskeskuksen yleislääkärille uraattiarvon laskeminen vaikka 475:een voi olla lisäsyy olla tekemättä mitään ("normaalin" yläraja on Suomessa 480), mutta jos kohtauksia on jo ollut niin potilaalle arvo keroo että kohtauksia tulee lisää. Arvon pitäisi alkaa 3:lla että voi toivoa olevansa "kuivilla". Tavoite on <360, jolloin vaivan PARANEMISEEN (=uraatin määrä nivelissä vähenee) on hyvät mahdollisuudet.

        Potilas voi tehdä kuitenkin muutaman tempun:
        1. Varaa aika yksityiselle erikoislääkärille (reumatologille), jolla on kokemusta kihdin hoidosta. He yleensä haluavat parantaa taudin eikä vain odotella sen pahenemista. Tämä tietenkin edellyttää, että saldo riittää. Tätä varten on hyvä jos on historiatietoa uraattiarvoista, niin ei tarvitse kalliita yksityisen puolen labrakokeita.
        2. Terveyskeskuslääkäriltä voi pyytää tulehduskipulääkkeelle isomman reseptin, jolla voi omatoimisesti hoitaa kohtaukset, kun nilkuttaminen terveyskeskukseen kihtikohtauksen aikana on niin tuskaista. Jos tämä onnistuu, niin sitten voit jonkun ajan kuluttua VALEHDELLA että kohtauksia on ollut useammin kuin niitä on ollut (vähintään kahdesti vuodessa) ja silloin mahdollisuus saada lääkitys paranee etenkin jos uraatit on yli 480.

        Tietenkin se että pahimmillaan pysyviin nivelvaurioihin johtavan taudin parantamiseen / hoitamiseen täytyy "hyvinvointivaltiossa" joko valehdella tai käyttää käteistä on ns. paska nakki, mutta ikävä kyllä tämä on tilanne Suomessa. Ehkä syy tähän on, että julkisen puolen kihtipotilaat ovat yleensä eläkkeellä tai työttömänä olevia selvästi yli 50v miehiä, joiden toimintakyky ei yhteiskunnallisesti ja kansantalouden kannalta ole merkittävä asia, joten "mitä välii?"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä. Tämä voi olla paha rasti.

        Julkisen puolen "käypä"hoito-ohje perustuu siihen, että odotellaan, että kihti pahenee tai että potilas kuolee johonkin muuhun syyhyn. Lääkityksen kanssa on turha "hötkyillä". Dieetti ja laihdutus toki auttavat lykkäämmään kohtauksia, mutta ikävä kyllä se että kohtauksia on harvoin on käypähoitosuosituksen mukaan syy odotella, että niitä tulee lisää.

        Julkiselta puoleltakin voi kuitenkin vaatia uraattiarvojen seurantaa (jos lääkäri ei sitä ehdota) joka kertoo potilaalle onko lääkitykselle tarvetta. Terveyskeskuksen yleislääkärille uraattiarvon laskeminen vaikka 475:een voi olla lisäsyy olla tekemättä mitään ("normaalin" yläraja on Suomessa 480), mutta jos kohtauksia on jo ollut niin potilaalle arvo keroo että kohtauksia tulee lisää. Arvon pitäisi alkaa 3:lla että voi toivoa olevansa "kuivilla". Tavoite on <360, jolloin vaivan PARANEMISEEN (=uraatin määrä nivelissä vähenee) on hyvät mahdollisuudet.

        Potilas voi tehdä kuitenkin muutaman tempun:
        1. Varaa aika yksityiselle erikoislääkärille (reumatologille), jolla on kokemusta kihdin hoidosta. He yleensä haluavat parantaa taudin eikä vain odotella sen pahenemista. Tämä tietenkin edellyttää, että saldo riittää. Tätä varten on hyvä jos on historiatietoa uraattiarvoista, niin ei tarvitse kalliita yksityisen puolen labrakokeita.
        2. Terveyskeskuslääkäriltä voi pyytää tulehduskipulääkkeelle isomman reseptin, jolla voi omatoimisesti hoitaa kohtaukset, kun nilkuttaminen terveyskeskukseen kihtikohtauksen aikana on niin tuskaista. Jos tämä onnistuu, niin sitten voit jonkun ajan kuluttua VALEHDELLA että kohtauksia on ollut useammin kuin niitä on ollut (vähintään kahdesti vuodessa) ja silloin mahdollisuus saada lääkitys paranee etenkin jos uraatit on yli 480.

        Tietenkin se että pahimmillaan pysyviin nivelvaurioihin johtavan taudin parantamiseen / hoitamiseen täytyy "hyvinvointivaltiossa" joko valehdella tai käyttää käteistä on ns. paska nakki, mutta ikävä kyllä tämä on tilanne Suomessa. Ehkä syy tähän on, että julkisen puolen kihtipotilaat ovat yleensä eläkkeellä tai työttömänä olevia selvästi yli 50v miehiä, joiden toimintakyky ei yhteiskunnallisesti ja kansantalouden kannalta ole merkittävä asia, joten "mitä välii?"

        Toimintakykyni näin yli 70- vuotiaana on varmaankin laskenut mutta kun maksan eläkkeestäni veroa 14- 15000 € vuodessa, eli selvästi enemmän kuin keskiverto palkansaaja ja kun toistaiseksi tarvitsen yhteiskunnan palveluja, Sote ml. niinkin vähän kuin tarvitsen enkä nosta asumis- tai muitakaan avustuksia tai tukia ja kun perusveron lisäksi maksan ostoksistani ja käyttämistäni palveluista myös esim. ALV- verot, taidan olla kansantaloudellisesti merkittävämpi kuin moni muu nuorempi...
        Käsittääkseni kipulääkkeillä ei kihtikohtaus katoa, yleensä siihen ainakin ensimmäisellä kerralla yleensä määrätä kortisonikuuri? Pitää myös muistaa että toiset, ne tehokkaammat, kipulääkkeet sisältävät kemikaaleja joista elimistö muodostaa helposti riippuvuutta aiheuttaa morfiinia, juuri se morfiini tuottaa niiden tehon...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toimintakykyni näin yli 70- vuotiaana on varmaankin laskenut mutta kun maksan eläkkeestäni veroa 14- 15000 € vuodessa, eli selvästi enemmän kuin keskiverto palkansaaja ja kun toistaiseksi tarvitsen yhteiskunnan palveluja, Sote ml. niinkin vähän kuin tarvitsen enkä nosta asumis- tai muitakaan avustuksia tai tukia ja kun perusveron lisäksi maksan ostoksistani ja käyttämistäni palveluista myös esim. ALV- verot, taidan olla kansantaloudellisesti merkittävämpi kuin moni muu nuorempi...
        Käsittääkseni kipulääkkeillä ei kihtikohtaus katoa, yleensä siihen ainakin ensimmäisellä kerralla yleensä määrätä kortisonikuuri? Pitää myös muistaa että toiset, ne tehokkaammat, kipulääkkeet sisältävät kemikaaleja joista elimistö muodostaa helposti riippuvuutta aiheuttaa morfiinia, juuri se morfiini tuottaa niiden tehon...

        Sinä maksat veroa eläkkeestäsi pystyt sinä kävelemään tai et. Joten onko kihtiti hoidolle "businee-casea" yhteiskunnan kannalta? No tämä on kyyninen kärjistys.

        Se määrätäänkö kortisonikuurria vai ei riippuu lääkäristä ja ehkä kohtauksestakin.. Ensimmäisen kihtikohtauksen takia minulle ei määrätty. Eikä toisen. Tulehduskipulääkkeet ja kortisoni auttavat oireeseen eli kipuun ja tulehdukseen, mutta eivät syyhyn eli siihen, että uraattia on kertynyt ja kertyy niveliin. Tulehduskipulääkkeitä ei käsittääkseni voi käyttää "viihteellisesti", mutta kortisonia voi käyttää väärin, koska se vaikuttaa myös psyykkeeseen (se aiheuttaa yliaktiivisuutta ja liian suuri annos jopa maniaa).

        Minun väitteeni on (ja perustan sen reumatologin kanssa käymiini keskusteluihin ja mm. USA:n käypähoitosuositukseen), että Suomessa viivytellään kihdin estolääkityksen määräämisessä aivan turhaan ja pahimmillaan aiheutetaan tällä viivyttelyllä jopa pysyviä nivelvaurioita - puhumattakaan tuskallisista kihtikohtauksista jotka olisivat olleet vältettävissä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä maksat veroa eläkkeestäsi pystyt sinä kävelemään tai et. Joten onko kihtiti hoidolle "businee-casea" yhteiskunnan kannalta? No tämä on kyyninen kärjistys.

        Se määrätäänkö kortisonikuurria vai ei riippuu lääkäristä ja ehkä kohtauksestakin.. Ensimmäisen kihtikohtauksen takia minulle ei määrätty. Eikä toisen. Tulehduskipulääkkeet ja kortisoni auttavat oireeseen eli kipuun ja tulehdukseen, mutta eivät syyhyn eli siihen, että uraattia on kertynyt ja kertyy niveliin. Tulehduskipulääkkeitä ei käsittääkseni voi käyttää "viihteellisesti", mutta kortisonia voi käyttää väärin, koska se vaikuttaa myös psyykkeeseen (se aiheuttaa yliaktiivisuutta ja liian suuri annos jopa maniaa).

        Minun väitteeni on (ja perustan sen reumatologin kanssa käymiini keskusteluihin ja mm. USA:n käypähoitosuositukseen), että Suomessa viivytellään kihdin estolääkityksen määräämisessä aivan turhaan ja pahimmillaan aiheutetaan tällä viivyttelyllä jopa pysyviä nivelvaurioita - puhumattakaan tuskallisista kihtikohtauksista jotka olisivat olleet vältettävissä.

        Luin sattumoisin juuri että asetyylisalisyylihappo ( esim. Aspirin) pieninä annoksina saattaa laukaista kihtikohtauksen jos sellaiseen on taipumusta.
        Ei muodosta uhkaa itselläni koska en saisi enkä käytä ko. tuotetta.
        Kihtiin liittyviä seikkoja olet todennäköisesti selvitellyt minua enemmän ja pitempäänkin joten olen mieluummin enemmän "kuulolla". Sen sijaan otan kantaa käsitteeseen viihteellisestä lääkkeiden käytöstä. Mielestäni käyttö muuttuu viihteelliseksi silloin kun esim. särkylääkkeiden käyttöön johtanut kipu eli syy on pääosin poistunut mutta käyttö jatkuu. Kyse on silloin lähes aina syntyneestä riippuvuudesta ja käyttämättä jättämistä seuraavista vieroitusoireista. Silloin käyttö estää epämiellyttäviä vieroitusoireita ja pitää olon mukavampana, helpompana ja sanoisin että sitä kautta viihteellisempänä, helppouden ja mukavuuden tuntemustahan ainakin miedoimmilla varsinaisilla huumeillakin haetaan.
        Tarkkoja lukuja ei tiedetä, apteekkien myynti ja jätevesien jäämätkin kertovat jotakin, eiköhän tavaraa kanneta myös esim. Baltian maista mutta väittäisin että Suomessa on kymmeniätuhansia lääkeaineriippuvaisia. Tiettyihin käsikauppalääkkeisiin jäänee ns. koukkuun helpommin kuin esim. hasiksen poltteluun...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä maksat veroa eläkkeestäsi pystyt sinä kävelemään tai et. Joten onko kihtiti hoidolle "businee-casea" yhteiskunnan kannalta? No tämä on kyyninen kärjistys.

        Se määrätäänkö kortisonikuurria vai ei riippuu lääkäristä ja ehkä kohtauksestakin.. Ensimmäisen kihtikohtauksen takia minulle ei määrätty. Eikä toisen. Tulehduskipulääkkeet ja kortisoni auttavat oireeseen eli kipuun ja tulehdukseen, mutta eivät syyhyn eli siihen, että uraattia on kertynyt ja kertyy niveliin. Tulehduskipulääkkeitä ei käsittääkseni voi käyttää "viihteellisesti", mutta kortisonia voi käyttää väärin, koska se vaikuttaa myös psyykkeeseen (se aiheuttaa yliaktiivisuutta ja liian suuri annos jopa maniaa).

        Minun väitteeni on (ja perustan sen reumatologin kanssa käymiini keskusteluihin ja mm. USA:n käypähoitosuositukseen), että Suomessa viivytellään kihdin estolääkityksen määräämisessä aivan turhaan ja pahimmillaan aiheutetaan tällä viivyttelyllä jopa pysyviä nivelvaurioita - puhumattakaan tuskallisista kihtikohtauksista jotka olisivat olleet vältettävissä.

        Eli sinulla ei ole koskaan ollut kihtikohtausta? Se turvottaa nivelen, yleensä ensimmäisenä sen peukalovarpaan nivelen eikä sitä turvotusta saa pois kipulääkkeillä, voit syödä kipulääkkeitä niin paljon kuin elimistösi muuten sietää, turvotus ei siitä häviä...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli sinulla ei ole koskaan ollut kihtikohtausta? Se turvottaa nivelen, yleensä ensimmäisenä sen peukalovarpaan nivelen eikä sitä turvotusta saa pois kipulääkkeillä, voit syödä kipulääkkeitä niin paljon kuin elimistösi muuten sietää, turvotus ei siitä häviä...

        Ikävä kyllä minulla on kokemusta kihtikohtauksista ja kyllä siihen on auttanut tai tulehdusta on helpottanut Etoricoxim 120mg tulehduskipulääke. Viimeisessä kohtauksessa sitä tuettiin kortisonilla. Eihän se turvotusta heti paranna, mutta helpottaa. Tietenkin jälkikäteen on vaikea sanoa mikä oli lääkkeen ansiota minkä hoiti aika.

    • Anonyymi

      Paras kihtiruokavalio on sellainen jolla laihtuu - jos siis ylipainoa on ja useimmitenhan sitä on.

      Sain kihtikohtauksen ja uraatit mitattiin. Se oli alkuun 528 eli kohtuullisen korkea. Maksamakkara oli herkkuni ja sitä meni jos ei päivittäin, niin monena päivänä viikossa ja olutta kului, vaikka ei alkoholin suhteen vielä yli suositusten, niin varmasti kihdin kannalta liikaa. Ja ylipainoa oli.

      Aloin dieetin ja maksa, muikut, kanannahat, olut sun muut ilmiselvät pois ja meni vuosi ja tuli seuraava kihtikohtaus. Siitä toivuttua uraatti mitattiin ja oli 490 eli rapiat 7% olin saanut dieetillä sitä pois ja yli viitearvon 480 (kihdistä paranemiseen sen pitäisi olla <360).

      Lääkäri sanoi (taas), että ylipainosta olisi hyvä päästä eroon ja aloitin laihduttamisen (5+2 pätkäpaasto). Laihduin 12 kg ja seuraavassa mittauksessa uraatti oli 417 eli laskua 15% vaikka dieetti muuten pysyi aika samana. Ei olla vieläkään tavoitteessa 360 (ja 2kg päässä siitä, että olisin normaalipainoinen), mutta osoittaa, että elimistön itse tuottamalla puriinilla on suurempi merkitys uraatin syntymiseen kuin ravinnolla. Sivutuotteena ldl-kolesteroli laski 4.0 > 2,8 eli tavoteltavaan alle 3,0:aan.

      Eli jos on kihti ja ylipainoa, niin kannattaa aloittaa painon pudotuksesta ja toki luopua kaikkein ilmeisimmistä "pahoista" ravintoaineista (nahka, maksa, munuaiset, olut ja alkoholi ylipäätään), mutta ei ylenpalttisesti nipottaa vertailemalla "oliko turskassa enemmän puriinia kuin kuhassa", niinkuin joku yllä kirjoittaa. Puriinista 2/3 tulee omasta kropasta ja siihen voi vaikuttaa laiduttamalla.

    • Anonyymi

      Lisään vielä melko uutena havaintona omasta kokemuksesta yhden seikan: Käytössäni on jo vuosia ollut tietty verenpainelääke ja nyt kun viimeisten kontrollien aikana huomattiin että verenpaineet pysyttelevät enemmänkin vähän alhaalla kuin liian korkeina, lääkäri huomasi että käyttämäni lääke on ns. kaksivaikutteinen ja se toinen osa on myös kihtikohtausriskiä nostava. Lääke päätettiin vaihtaa ja siltä osin kihtiriskiä vähentää, toki myös verenpainetta on seurattava. Lääkäri ei yhden noin puoli vuotta sitten olleen kihtikohtauksen perusteella halunnut aloittaa estolääkitystä vaan näin tämä yksi lääke toiseen vaihtamalla kokonaislääkitys jopa vähenee.
      Muistaakseni se kihtimahista lisäävä ainesosa käyttämässäni lääkkeessä on diureetti, se jää nyt pois.

      • Anonyymi

        Nestettä poistavia lääkkeitä käytetään verenpainelääkkeinä jja ne ovat pahasta kihtipotilaalle.

        Verenpaineen säätely perustuu periaatteessa kolmeen hyvin mekaaniseen aisaan:
        1. Putkiston (eli verisuoniston) tilavuus
        2. Pumpun (eli sydämen) teho
        3. Putkistossa pumpattavan nesteen määrä.

        Nesteenpoistolääkkeet vaikuttavat tuohon kohtaan (3).

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nestettä poistavia lääkkeitä käytetään verenpainelääkkeinä jja ne ovat pahasta kihtipotilaalle.

        Verenpaineen säätely perustuu periaatteessa kolmeen hyvin mekaaniseen aisaan:
        1. Putkiston (eli verisuoniston) tilavuus
        2. Pumpun (eli sydämen) teho
        3. Putkistossa pumpattavan nesteen määrä.

        Nesteenpoistolääkkeet vaikuttavat tuohon kohtaan (3).

        Nyt en aivan ymmärtänyt, ei verisuonissa virtaa kuin verta, neste eli vesi on sitten lihaksissa, rasvassa ym. Mutta vähentämällä nestettä eli tilavuutta verisuonten ympärillä olevilta ja puristusta aiheuttavilta kudoksilta, puristus pienenee ja suonilla on mahdollisuus laajentua kun vielä samalla käytetään juurikin suonia laajentavaa lääkitystä.
        Pumpattavan veren määrä ei muutu nesteenpoistolääkkeen käytöllä, siis kohta 3. on väärä valinta. Yksinkertaistaen verenpaine laskee koska verisuoniston tilavuus kasvaa, sydän kykenee pumppaaman vähän pienemmällä paineella saman määrän verta vähemmällä rasituksella.
        Jos meillä on mekaaninen pumppu joka pumppaa esim. 5 bar paineella vettä 1000 litraa tunnissa, samalla pumppausteholla ei kyetä pumppaamaan samaa vesimäärää esim. 50 bar paineella vaan on laitettava huomattavasti tehokkaampi pumppu eli enemmän pumppaustehoa...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt en aivan ymmärtänyt, ei verisuonissa virtaa kuin verta, neste eli vesi on sitten lihaksissa, rasvassa ym. Mutta vähentämällä nestettä eli tilavuutta verisuonten ympärillä olevilta ja puristusta aiheuttavilta kudoksilta, puristus pienenee ja suonilla on mahdollisuus laajentua kun vielä samalla käytetään juurikin suonia laajentavaa lääkitystä.
        Pumpattavan veren määrä ei muutu nesteenpoistolääkkeen käytöllä, siis kohta 3. on väärä valinta. Yksinkertaistaen verenpaine laskee koska verisuoniston tilavuus kasvaa, sydän kykenee pumppaaman vähän pienemmällä paineella saman määrän verta vähemmällä rasituksella.
        Jos meillä on mekaaninen pumppu joka pumppaa esim. 5 bar paineella vettä 1000 litraa tunnissa, samalla pumppausteholla ei kyetä pumppaamaan samaa vesimäärää esim. 50 bar paineella vaan on laitettava huomattavasti tehokkaampi pumppu eli enemmän pumppaustehoa...

        Ei se ihan niin yksinkertaista ole, ei laskimolaajentumatkaan helpota sydämen toimintaa, normaali joustava verisuonisto ei laajene pysyvästi eikä ole liian ahdas, tukkeumat nostaa verenpainetta. Veressähän on vettä ja jos sydän ei toimi kunnolla, kudoksiin kertyy nestettä.

        "Verinesteessä on muun muassa vettä, ravintoaineita ja hormoneja. Hiilidioksidia kuljetetaan verinesteessä kohti keuhkoja."
        https://peda.net/inari/inarin-kunna-koulut/ivalon-lukio/oppiaineet/biologia/bi-4/muistiinpanot/verenkierto/veren-koostumus

        "Sydämen vajaatoiminnan pääasiallinen oire on hengenahdistus ja voimattomuus ruumiillisen rasituksen yhteydessä. Ahdistus aiheutuu verentungoksesta keuhkoissa, sillä sydän ei jaksa pumpata keuhkoista tulevaa verta riittävästi eteenpäin. Tämän seurauksena elimistöön kertyy ylimääräistä nestettä, paino nousee ja syntyy turvotuksia, aluksi molempiin nilkkoihin."
        https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00084

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt en aivan ymmärtänyt, ei verisuonissa virtaa kuin verta, neste eli vesi on sitten lihaksissa, rasvassa ym. Mutta vähentämällä nestettä eli tilavuutta verisuonten ympärillä olevilta ja puristusta aiheuttavilta kudoksilta, puristus pienenee ja suonilla on mahdollisuus laajentua kun vielä samalla käytetään juurikin suonia laajentavaa lääkitystä.
        Pumpattavan veren määrä ei muutu nesteenpoistolääkkeen käytöllä, siis kohta 3. on väärä valinta. Yksinkertaistaen verenpaine laskee koska verisuoniston tilavuus kasvaa, sydän kykenee pumppaaman vähän pienemmällä paineella saman määrän verta vähemmällä rasituksella.
        Jos meillä on mekaaninen pumppu joka pumppaa esim. 5 bar paineella vettä 1000 litraa tunnissa, samalla pumppausteholla ei kyetä pumppaamaan samaa vesimäärää esim. 50 bar paineella vaan on laitettava huomattavasti tehokkaampi pumppu eli enemmän pumppaustehoa...

        Yli 90% verestä on vettä. Sitä on plasmassa ja sitä on eri solujen sisällä. DIureetit poistavat itse asiassa natriumia, mutta sen mukana poistuu myös vettä - vastaavasti kun natriumin (eli käytännössä suolan) runsas saasti lisää elimistön (ja veren) nesstepitoisuutta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se ihan niin yksinkertaista ole, ei laskimolaajentumatkaan helpota sydämen toimintaa, normaali joustava verisuonisto ei laajene pysyvästi eikä ole liian ahdas, tukkeumat nostaa verenpainetta. Veressähän on vettä ja jos sydän ei toimi kunnolla, kudoksiin kertyy nestettä.

        "Verinesteessä on muun muassa vettä, ravintoaineita ja hormoneja. Hiilidioksidia kuljetetaan verinesteessä kohti keuhkoja."
        https://peda.net/inari/inarin-kunna-koulut/ivalon-lukio/oppiaineet/biologia/bi-4/muistiinpanot/verenkierto/veren-koostumus

        "Sydämen vajaatoiminnan pääasiallinen oire on hengenahdistus ja voimattomuus ruumiillisen rasituksen yhteydessä. Ahdistus aiheutuu verentungoksesta keuhkoissa, sillä sydän ei jaksa pumpata keuhkoista tulevaa verta riittävästi eteenpäin. Tämän seurauksena elimistöön kertyy ylimääräistä nestettä, paino nousee ja syntyy turvotuksia, aluksi molempiin nilkkoihin."
        https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00084

        Jutussa menevät somasti samaan kasaan veri ja kudokset.
        ...joustava verisuonisto ei laajene pysyvästi...kyllä se aika pysyvästi laajenee esim. säännöllisen ja todennäköisesti loppuiän jatkuvan verenpainelääkityksen seurauksena!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jutussa menevät somasti samaan kasaan veri ja kudokset.
        ...joustava verisuonisto ei laajene pysyvästi...kyllä se aika pysyvästi laajenee esim. säännöllisen ja todennäköisesti loppuiän jatkuvan verenpainelääkityksen seurauksena!

        Verisuonistoa (erityisesti ääreisverenkiertoa) laajentavat verenpainelääkket ovat kalsiumkanavan salpaajat (amlodipiini, lerkanidipiini, nifedipiini...). Kun putki on isompi, niin sama nestemäärä kulkee pienemmällä paineella.

        Aikanaan uudeksi verisuonistoa laajentavaksi verenpainelääkkeeksi kehitettiin ja kokeiltiin myös fosfodiesteraasi estäjiä, jotka rentouttavat verisuonien seinämiä. Ihmiskokeisiin asti pääsi sildenafili, jonka vaikutus verenpaineeseen todettiin kuitenkin liian lyhytaikaiseksi. Sillä havaittiin kuitenkin olevan sivuvaikutus, joka johti sen käyttämiseen Viagra-nimisessä lääkkeessä joka on sitten jo toinen tarina, vaikka veren aiheuttamaan paineeseen sekin liittyy.

        Mutta diureetit eli nesteenpoistajat eivät sovi kihtipotilaalle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Verisuonistoa (erityisesti ääreisverenkiertoa) laajentavat verenpainelääkket ovat kalsiumkanavan salpaajat (amlodipiini, lerkanidipiini, nifedipiini...). Kun putki on isompi, niin sama nestemäärä kulkee pienemmällä paineella.

        Aikanaan uudeksi verisuonistoa laajentavaksi verenpainelääkkeeksi kehitettiin ja kokeiltiin myös fosfodiesteraasi estäjiä, jotka rentouttavat verisuonien seinämiä. Ihmiskokeisiin asti pääsi sildenafili, jonka vaikutus verenpaineeseen todettiin kuitenkin liian lyhytaikaiseksi. Sillä havaittiin kuitenkin olevan sivuvaikutus, joka johti sen käyttämiseen Viagra-nimisessä lääkkeessä joka on sitten jo toinen tarina, vaikka veren aiheuttamaan paineeseen sekin liittyy.

        Mutta diureetit eli nesteenpoistajat eivät sovi kihtipotilaalle.

        Jaa`a, kummanko siinä sitten valitsee, korkean verenpaineen seurauksena tapahtuvan todennäköisesti varhaisemman kuoleman vaiko vähän enemmän vaivoja kihdin(kin) takia?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jutussa menevät somasti samaan kasaan veri ja kudokset.
        ...joustava verisuonisto ei laajene pysyvästi...kyllä se aika pysyvästi laajenee esim. säännöllisen ja todennäköisesti loppuiän jatkuvan verenpainelääkityksen seurauksena!

        Silloinhan se ei olekaan terve ja joustava jos tarvitsee lääkitystä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yli 90% verestä on vettä. Sitä on plasmassa ja sitä on eri solujen sisällä. DIureetit poistavat itse asiassa natriumia, mutta sen mukana poistuu myös vettä - vastaavasti kun natriumin (eli käytännössä suolan) runsas saasti lisää elimistön (ja veren) nesstepitoisuutta.

        Ei nyt sentään 90% vaan reilut 50% on vettä. Olin vahingossa kopioinut väärän kohdan, tuo piti kopioida.

        "Plasma 55 %
        Enimmäkseen vettä
        Liuenneena ravintoaineet, lääkeaineet, hormonit, hiilidioksidi
        Verisolut 45 %
        Punasolut
        Ei tumaa
        Hemoglobiiniin sidottuna hapen kuljetus
        Valkosolut
        Useita erilaisia
        Taistelevat taudinaiheuttajia vastaan (taudinaiheuttajia ovat esimerkiksi bakteerit ja virukset)
        Verihiutaleet
        Korjaavat rikkoutuneet verisuonet eli tyrehdyttävät verenvuoden haavoissa."

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei nyt sentään 90% vaan reilut 50% on vettä. Olin vahingossa kopioinut väärän kohdan, tuo piti kopioida.

        "Plasma 55 %
        Enimmäkseen vettä
        Liuenneena ravintoaineet, lääkeaineet, hormonit, hiilidioksidi
        Verisolut 45 %
        Punasolut
        Ei tumaa
        Hemoglobiiniin sidottuna hapen kuljetus
        Valkosolut
        Useita erilaisia
        Taistelevat taudinaiheuttajia vastaan (taudinaiheuttajia ovat esimerkiksi bakteerit ja virukset)
        Verihiutaleet
        Korjaavat rikkoutuneet verisuonet eli tyrehdyttävät verenvuoden haavoissa."

        Vähemmän kopiointia, enemmän tietoa...eihän se nyt iso ero ole, 90 tai 50 prosenttia jostakin jotakin, hui hai...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa`a, kummanko siinä sitten valitsee, korkean verenpaineen seurauksena tapahtuvan todennäköisesti varhaisemman kuoleman vaiko vähän enemmän vaivoja kihdin(kin) takia?

        Tuota valintaa (kihti vai verenpaine) ei tarvitse tehdä , koska kolmesta tavasta laskea verenpaidetta (sydämen "rauhoittaminen", suonten laajentaminen, kihtiriskiä lisäävä nesteenpoisto) nuo kaksi muuta "kihtiriskitöntä" lääkinnällistä keinoa jää käytettäväksi. Lisäksi esimerkiksi verisuonten laajentamiseen on monia erityyppisiä lääkkeitä (kalsiumkanavan salpaajat, angiotensiini II ‑reseptorin salpaajat...) joita voi käyttää myös samanaikaisesti ja tukemaan toisiaan.

        Ja sitten jos on ylipainoa, niin ainahan voi laihduttaa (mielellään ilman lääkkeitä), mikä auttaa sekä verenpaineeseen että kihtiin (ja sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpäriskiin jne jne).

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuota valintaa (kihti vai verenpaine) ei tarvitse tehdä , koska kolmesta tavasta laskea verenpaidetta (sydämen "rauhoittaminen", suonten laajentaminen, kihtiriskiä lisäävä nesteenpoisto) nuo kaksi muuta "kihtiriskitöntä" lääkinnällistä keinoa jää käytettäväksi. Lisäksi esimerkiksi verisuonten laajentamiseen on monia erityyppisiä lääkkeitä (kalsiumkanavan salpaajat, angiotensiini II ‑reseptorin salpaajat...) joita voi käyttää myös samanaikaisesti ja tukemaan toisiaan.

        Ja sitten jos on ylipainoa, niin ainahan voi laihduttaa (mielellään ilman lääkkeitä), mikä auttaa sekä verenpaineeseen että kihtiin (ja sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpäriskiin jne jne).

        Unohdit että jos sattuu olemaan myös pysyvä sydämen rytmihäiriö, sydäntä on jo melko varmasti rauhoiteltu sen mikä on kohtuullista. Yleensä käytössä ovat sekä verenohennuslääkkeet että verenpainelääkkeet kun kohonnut verenpaine on ainakin osasyy ollutkin sydämen motoriikan muutokselle.
        Laihduttaa voi jos voi ja kykenee ja jos ylipäätään on ylipainoa. Kihti ei ole vain ylilihavien tauti ja aiemmin arveltiinkin että erityisesti kihti iskee paljon kylmässä ulkoilmassa ja vetoisissa olosuhteissa aikaansa viettäneisiin kuten metsätyömiehiin jotka useimmiten olivat paremminkin laiheliineja kuin ylilihavia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Unohdit että jos sattuu olemaan myös pysyvä sydämen rytmihäiriö, sydäntä on jo melko varmasti rauhoiteltu sen mikä on kohtuullista. Yleensä käytössä ovat sekä verenohennuslääkkeet että verenpainelääkkeet kun kohonnut verenpaine on ainakin osasyy ollutkin sydämen motoriikan muutokselle.
        Laihduttaa voi jos voi ja kykenee ja jos ylipäätään on ylipainoa. Kihti ei ole vain ylilihavien tauti ja aiemmin arveltiinkin että erityisesti kihti iskee paljon kylmässä ulkoilmassa ja vetoisissa olosuhteissa aikaansa viettäneisiin kuten metsätyömiehiin jotka useimmiten olivat paremminkin laiheliineja kuin ylilihavia.

        En tiedä syökö kukaan koko värisuoraa verenpainelääkkeitä verenpaineen takia eli esim beta-salpaajaa JA suonia laajentavaa / rentouttavaa JA diureettia. Ehkä näitäkin on? Beta-salpaajaa syödään rytihäiriöihin ja kalsiumkanavan salpaajia joihinkin muihin sydänvaivoihin. Käsittääkseni verenpainelääkkeiden diureetti yritetään tehdä "kihtiystävällisekssi" (liittyy jotenkin kalsiumiin?), mutta jos pärjää ilman niin aina parempi.

        Ja sitten tietenkin kihtiä voi estää allopurinolilla, joka alentaa veren uraattipitoisuutta. Ja tietenkin noudattaa kihtidieettiä josta tämä ketju on alunperin lähtenyt. Ja vaikka dieetissä on tulkinnanvaraisuutta, niin osa kielletyistä aineista on hyvin selviä: maksa, munuaiset, kalan ja kanan nahka., fruktoosi ja alkoholi - ennen kaikkea olut ja siideri.

        Suurempi ongelma lääkehoidoissa on maksa- ja munuaisviat, koska yleensä lääke kuin lääke ibuprofeenista ja parasetamolista lähtien hajoitetaan joko maksassa tai munuaisissa ja se tietenkin rasittaa näitä elimiä, mikä ei terveille elimille ole ongelma, mutta maksa- tai munuaissairaalle voi olla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä syökö kukaan koko värisuoraa verenpainelääkkeitä verenpaineen takia eli esim beta-salpaajaa JA suonia laajentavaa / rentouttavaa JA diureettia. Ehkä näitäkin on? Beta-salpaajaa syödään rytihäiriöihin ja kalsiumkanavan salpaajia joihinkin muihin sydänvaivoihin. Käsittääkseni verenpainelääkkeiden diureetti yritetään tehdä "kihtiystävällisekssi" (liittyy jotenkin kalsiumiin?), mutta jos pärjää ilman niin aina parempi.

        Ja sitten tietenkin kihtiä voi estää allopurinolilla, joka alentaa veren uraattipitoisuutta. Ja tietenkin noudattaa kihtidieettiä josta tämä ketju on alunperin lähtenyt. Ja vaikka dieetissä on tulkinnanvaraisuutta, niin osa kielletyistä aineista on hyvin selviä: maksa, munuaiset, kalan ja kanan nahka., fruktoosi ja alkoholi - ennen kaikkea olut ja siideri.

        Suurempi ongelma lääkehoidoissa on maksa- ja munuaisviat, koska yleensä lääke kuin lääke ibuprofeenista ja parasetamolista lähtien hajoitetaan joko maksassa tai munuaisissa ja se tietenkin rasittaa näitä elimiä, mikä ei terveille elimille ole ongelma, mutta maksa- tai munuaissairaalle voi olla.

        Niin, tuossa 11.9 klo 10:01 kommentissa tarkoitettiin kai pysyvää sydämen rytmihäiriötä eli pysyvää vajaatoimintaa eikä silloin lääkityksessä paljoa voida huomioida mahdollisia lääkeaineen sivuvaikutuksia jotka voivat olla vaikka se kihtialtistusta lisäävä tekijä ja pitää muistaa että maksan ja munuaisten kuormitusta se kihdin estolääkityskin lisää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, tuossa 11.9 klo 10:01 kommentissa tarkoitettiin kai pysyvää sydämen rytmihäiriötä eli pysyvää vajaatoimintaa eikä silloin lääkityksessä paljoa voida huomioida mahdollisia lääkeaineen sivuvaikutuksia jotka voivat olla vaikka se kihtialtistusta lisäävä tekijä ja pitää muistaa että maksan ja munuaisten kuormitusta se kihdin estolääkityskin lisää.

        Rytmihäiriöitä on joka lähtöön. On hengenvaarallisia flimmereitä ja toisaalta harmittomia lisälyöntejä. Itsellä mitattu yli 3000 ylimääräistä lisälyöntiä vuorokaudessa ja kardiologi sanoi, että niillä ei ole mitään merkitystä elinajanodotteen kannalta, joten mitään lääkitystä ei tarvitse ellen koe oireita liian häiritseväksi. Kun sydämen "muljahtelut" tiesi vaarattomiksi, niin eipä ne enää häirinneetkään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rytmihäiriöitä on joka lähtöön. On hengenvaarallisia flimmereitä ja toisaalta harmittomia lisälyöntejä. Itsellä mitattu yli 3000 ylimääräistä lisälyöntiä vuorokaudessa ja kardiologi sanoi, että niillä ei ole mitään merkitystä elinajanodotteen kannalta, joten mitään lääkitystä ei tarvitse ellen koe oireita liian häiritseväksi. Kun sydämen "muljahtelut" tiesi vaarattomiksi, niin eipä ne enää häirinneetkään.

        Paitsi että niitä lisälyöntejä ei nimitetä flimmereiksi, alan ihmisillä flimmeri on yksiselitteisesti sydämen pysyvä vajaatoiminto!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rytmihäiriöitä on joka lähtöön. On hengenvaarallisia flimmereitä ja toisaalta harmittomia lisälyöntejä. Itsellä mitattu yli 3000 ylimääräistä lisälyöntiä vuorokaudessa ja kardiologi sanoi, että niillä ei ole mitään merkitystä elinajanodotteen kannalta, joten mitään lääkitystä ei tarvitse ellen koe oireita liian häiritseväksi. Kun sydämen "muljahtelut" tiesi vaarattomiksi, niin eipä ne enää häirinneetkään.

        Eteisvärinä jota flimmeriksi kutsutaan, ei niitä ole kuin yhdenlaisia, eivät ne muut mahdolliset lisälyönnit tai muljahdukset liity asiaan mitenkään!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eteisvärinä jota flimmeriksi kutsutaan, ei niitä ole kuin yhdenlaisia, eivät ne muut mahdolliset lisälyönnit tai muljahdukset liity asiaan mitenkään!

        Sinähän dosentti olet, kun tiedät että rytmihäiriöt eivät liity mitenkään rytmihäiriöihin.

        Sydänliittto kertoo rytmihäiriöistä:
        "Rytmihäiriö on yleisnimitys kaikille sydämen tahdin poikkeavuuksille. ...
        Rytmihäiriössä sydämen rytmi voi tuntua tavallista nopeammalta, hitaammalta tai epätasaiselta. Tyypillisiä oireita ovat sydämen muljahtelu tai äkillinen, odottamaton tykytys."

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinähän dosentti olet, kun tiedät että rytmihäiriöt eivät liity mitenkään rytmihäiriöihin.

        Sydänliittto kertoo rytmihäiriöistä:
        "Rytmihäiriö on yleisnimitys kaikille sydämen tahdin poikkeavuuksille. ...
        Rytmihäiriössä sydämen rytmi voi tuntua tavallista nopeammalta, hitaammalta tai epätasaiselta. Tyypillisiä oireita ovat sydämen muljahtelu tai äkillinen, odottamaton tykytys."

        En tiedä mikä on sydänliitto mutta tiedän mitä lääkärit ja hoitajat arjessaan puhuvat ja käsite "flimmeri" on heille yksiselitteisesti sydämen pysyvää rytmihäiriötä merkitsevä termi...tarkoittaa sydämen lyöntien pysyvää ja säännöllistä epäsäännöllisyyttä jos siitä saat jotain irti...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä mikä on sydänliitto mutta tiedän mitä lääkärit ja hoitajat arjessaan puhuvat ja käsite "flimmeri" on heille yksiselitteisesti sydämen pysyvää rytmihäiriötä merkitsevä termi...tarkoittaa sydämen lyöntien pysyvää ja säännöllistä epäsäännöllisyyttä jos siitä saat jotain irti...

        Flimmeri on eteisvärinä. Se ei ole yleensä jatkuva eikä välittömästi hengenvaarallinen, mutta jatkuessaan liian pitkää (jopa päiviä), se voi aiheuttaa vereen hyytymiä, joissa on omat riskinsä (mm. aivohalvaus).

        Kammiovärinä on eri juttu ja se tulee yleensä sydänkohtauksen yhteydessä ja siinä taju voi lähteä sekunneissa ja seuraavaksi lähtee henki, ellei kammiovärinää saa loppumaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Flimmeri on eteisvärinä. Se ei ole yleensä jatkuva eikä välittömästi hengenvaarallinen, mutta jatkuessaan liian pitkää (jopa päiviä), se voi aiheuttaa vereen hyytymiä, joissa on omat riskinsä (mm. aivohalvaus).

        Kammiovärinä on eri juttu ja se tulee yleensä sydänkohtauksen yhteydessä ja siinä taju voi lähteä sekunneissa ja seuraavaksi lähtee henki, ellei kammiovärinää saa loppumaan.

        Älä jauha ihan p_skaa, minulla todettiin flimmeri yli 8 vuotta sitten, se on siis jatkunut ainakin 3000 vuorokautta...ja ani harvoin se menee koskaan(ennen kuolemaa) ohi, toisinaan se saadaan ainakin tilapäisesti pois nukutuksessa tapahtuvalla sähköshokkikäsittelyllä mutta usein, kuten kävi itselläni, se uusiutuu ja jää päälle loppuiäksi.
        Toistan siis että mitkään satunnaiset ja tilapäiset sydämen "muljahtelut" tai rytmihäiriötkään eivät ole sama asia kuin flimmeri...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä jauha ihan p_skaa, minulla todettiin flimmeri yli 8 vuotta sitten, se on siis jatkunut ainakin 3000 vuorokautta...ja ani harvoin se menee koskaan(ennen kuolemaa) ohi, toisinaan se saadaan ainakin tilapäisesti pois nukutuksessa tapahtuvalla sähköshokkikäsittelyllä mutta usein, kuten kävi itselläni, se uusiutuu ja jää päälle loppuiäksi.
        Toistan siis että mitkään satunnaiset ja tilapäiset sydämen "muljahtelut" tai rytmihäiriötkään eivät ole sama asia kuin flimmeri...

        Sinulla todettiin flimmeri ja se voi toistua, mutta ei flimmeri eli eteisvärinä ole jatkuvaa. Se n vähän kuin ketjun aihe eli khti. Kihtiä voi sairastaa vuosikymmenen, mutta ei se tarkoita, että koko ajan on kihtikohtaus päällä.

        Lue vaikka tuolta oikeaa tietoa:
        https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00015

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla todettiin flimmeri ja se voi toistua, mutta ei flimmeri eli eteisvärinä ole jatkuvaa. Se n vähän kuin ketjun aihe eli khti. Kihtiä voi sairastaa vuosikymmenen, mutta ei se tarkoita, että koko ajan on kihtikohtaus päällä.

        Lue vaikka tuolta oikeaa tietoa:
        https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00015

        Kyllä se on kuule ihan jatkuvaa, sydän lyö JATKUVASTI säännöllisen epäsäännöllisesti ja se näkyy myös vähintään kerran vuodessa otetuissa sydänfilmeissä. Viimeistään sydänfilmi myös kertoo että epäsäännöllisyys on säännöllistä, verrattaessa viimeistä sydänfilmiä aikaisempiin nähdään että se on tismalleen samanlainen...
        Itse asiassa lääkärit, ml. myös kardiologi, ovat todenneet että jatkuvuus häiriössä on käytännössä hyväkin koska lääkityskin voi olla silloin tasainen ja jatkuva eikä tilannetta ole tarpeen tiukasti eli tiheästi seurata.
        Minä tiedän varmuudella tietenkin vain oman tilanteeni mutta siksi minun ei liioin ole tarpeen katsella jostain kirjastoista kuinka sydämeni toimii...

    • Anonyymi

      Hyvä reumalääkäri totesi oman kihtini nopeasti oireiden ja kuvantamisen perusteella. Uraattikertymät (kiteet) näkyvät ultraäänikuvauksessa selkeästi. Sanoi, kyllä että peli oli jo selvä vuosia sitten kun paisuneen polven nivelnesteestä löydettiin uraattikiteitä. Itsellä oireilee jalkaterät, rystyset ja joskus polvi. Allopurin 300mf/pvä aloitettu toukokuussa. Nyt huonompi jakso. Ehkä uraattivarastot alkaa purkautua ja kohtauksia enemmän? Lääkärin kanssa juteltava. Yleislääkärit ei tiedä kihdistä juuri mitään.

      • Anonyymi

        Kukaan ei kai varmasti tiedä mikä on se mekanismi, joka aiheuttaa kihtikohtauksia, kun allopurin-kuurin aikana veren uraattipitoisuus alkaa laskea. Se on kuitenkin ihan tiedetty riski ja ainakin minulle määrättiin kuurin alkuun "suojaava" tulehduskipilääke (30 mg Etoricoxib).

        Tuo 300mg annos on aika iso (koska tauti on päässyt kai aika pahaksi) ja siksi kai nuo lääkitykseen liittyvät oireetkin ovat pahemmat.

        Siitä ole samaa mieltä että yleislääkärien tietämys kihdistä on usein heikko ja siksi "hoito" voi olla suorastaan vastuuttoman löperöä. Toistuvat kihtikohtaukset aiheuttavat pysyviä nivelvaurioita ja niiden estäminen pitäisi olla hoidon ensisijainen tavoite. Pelkkä "toivotaan, että dieetti auttaa" on väärä lähtökohta. Estolääkitys (allopuriini) pitäisi aloittaa paljon matalammalla kynnyksellä ja sitten kun uraatti on saatu alas, voidaan kokeilla voidaanko lääkkeestä luopua ja siirtyä pelkkään dieettiin. Pitää muistaa, että puriinista ja sitä myöten uraatista 2/3 tuottaa elimistö itse ja 1/3 tulee ravinnosta, josta ei saa kokonaan puriinitonta mitenkään. Ja ravinnon kohtuuttomalla yksipuolistamisella on siinäkin riskinsä.

        Uraatti ei vähene nivelistä ellei veren uraattipitoisuutta saa lähelle 300 tai sen alle. Pelkkää "normaalin" raja (<480) ei riitä mihinkään, jos kihtikohtauksia on jo ollut.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Minulla heräsi huoli sinusta ajatteluni kohteesta!

      Toivottavasti sinulla on siellä jossain kaikki hyvin. Välitän sinusta edelleen vaikka olet varattu, etkä tykkää minusta.
      Tunteet
      86
      5467

    2. Kivoimmat asiat elämässäsi?

      Ihastuminen? Rakastuminen? Voittaminen? Joku muu?
      Sinkut
      164
      3622

    3. Miksi sinua kiinnostaa mitä täällä lukee?

      Käyt täällä ja tiedän sen.
      Ikävä
      53
      3189

    4. Missä Sanna nyt suvaitsevaisuus?

      Tekijä on nyt kuitenkin jotain muuta kuin suomalainen niin eikös nyt pitäisi suvaita kulttuuri eroja ja rakastaa tekijä
      Maailman menoa
      203
      2126

    5. Mistä tiedät, että hän on kiinnostunut?

      Kiinnostunut sinusta.
      Ikävä
      35
      1931

    6. Et edes ole vanha ja läski

      Kunhan halusin loukata.
      Ikävä
      33
      1864

    7. Etkö usko teidän

      Koskaan päätyvän yhteen?
      Ikävä
      46
      1823

    8. Voisiko näistä

      Painaa kirjan. Montakohan sataa sivua tulisi 🤭 ja mikä sen nimi olisi?
      Ikävä
      57
      1714

    9. Tykkään niin paljon

      Ja olen tosi surkeana kun mokasin kerta toisensa jälkeen. 😢
      Ikävä
      19
      1683

    10. Mukavaa perjantaita

      Rakkaalle H naiselle...❤️
      Ikävä
      19
      1627
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt