Miehet yrittää alistaa koko ihmiskunnan syntinsä vallan alaisuuteen. Elämässä on kaikkea muuta kuin kysymys synnistä. Elämän tarkoitus on RAKKAUS, mutta sitä ne tomppelit ei tajua. Se on säälittävää, synti köyhdyttää elämää, RAKKAUS rikastuttaa elämää. Elämä voi pahoin synnistä. Synti sairastuttaa ihmiskuntaa. Rakkaus parantaa.
Jokainen ihminen on syntinen ja velvollinen kantamaan itse syntinsä taakan/ristin. Miehet ei vaan sitä tee vaan siirtävät sen taakan naisen huoleksi, viettelevät naisen syntiin ja hyväksi-
käyttävät. Nainen on viaton luontokappale joka on luotu vain rakkautta varten eikä kykene puolustautumaan sellaista miehistä valtaa vastaan joka manipuloi ja viettelee. Synti on paholaisen palvontaa. Rakkaus on Jumalan palvontaa. Luoja on luonut tämän olemassaolon, eläkäämme siis ihmisiksi joiksi meidät on luotu. Paholainen on vain yksi mitätön langennut enkeli joka eksyttää ihmiskuntaa syntiin. Paholainen vetoaa ihmisen tyhmyyteen ja Jumala taas vetoaa ihmisen viisauteen.
Jokainen ihminen on syntinen ja velvollinen kantamaan itse syntinsä taakan/ristin. Miehet ei vaan sitä tee vaan siirtävät sen taakan naisen huoleksi, viettelevät naisen syntiin ja hyväksi-
käyttävät. Nainen on viaton luontokappale joka on luotu vain rakkautta varten eikä kykene puolustautumaan sellaista miehistä valtaa vastaan joka manipuloi ja viettelee. Synti on paholaisen palvontaa. Rakkaus on Jumalan palvontaa. Luoja on luonut tämän olemassaolon, eläkäämme siis ihmisiksi joiksi meidät on luotu. Paholainen on vain yksi mitätön langennut enkeli joka eksyttää ihmiskuntaa syntiin. Paholainen vetoaa ihmisen tyhmyyteen ja Jumala taas vetoaa ihmisen viisauteen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voiko joku olla oikeasti noin naiivi? Ettei vain olisi trolli?
Ja sitten vielä kohta, joka sai repeämään:
[Paholainen vetoaa ihmisen tyhmyyteen ja Jumala taas vetoaa ihmisen viisauteen. ]
Jumala ei kyllä juuri vetoa ihmisen viisauteen, vaan enemmänkin tunteisiin.
"Niin pitkälle kuin minä voin muistaa, evankeliumissa ei ole ainuttakaan sanaa joka ylistäisi järjen käyttöä."
Tekstasi Russel aikoinaan
Taidat viitata sillä naiviudella itsees...trolli HAH, mielikuvitusta sulla ainakin vaikuttaa olevan liekö muuta pääkopassas!
Jos olet vähääkään Jumalan Sanaan Raamattuun Pyhään kirjaan tutustunut niin kyllä siellä aika paljon viisaudesta puhutaan. Ihminen on kokonaisuus eikä tunteita voi erottaa erilleen joten vaikutus ulottuu myös niihin.
Aika surkeeta toi loppusepostukses, lainaat jonkun toisen ajatuksia, ottaisit itse selvää!
No ehkä olin perusteluiden vähyyteen nähden liian jyrkkäsanainen. Naiiviudella viittasin esim. jo alkuperäisen viestin ensimmäiseen lauseeseen. Samanlaisia kohtia löytyy muitakin viestistä.
Kyllähän uskovaisetkin raamattua keskusteluissa lainailevat. Miksi lainauksien pitäisi olla teidän yksinoikeutenne?
Ja pistä järjen käyttöä ylistäviä kohtia evankeliumeista, jos tiedät paremmin. Saatan olla väärässäkin. Ai niin, et voi. Sinustahan on "surkeeta sepostusta lainata toisen ajatuksia".
Tais osua vaan niin pahasti oikeaan toi aloitus!
Otahan kirja (Raamattu) kauniiseen käteesi ja käyhän lukemaan sitä, että saat edes vähän järkeä päähäs!
Jos voisit niellä ylpeytesi sen siteeraamisen suhteen ja antaa niitä kohtia...
Yritän perustella vähän lisää. Elikkä lainaus...
[Miehet ei vaan sitä tee vaan siirtävät sen taakan naisen huoleksi, viettelevät naisen syntiin ja hyväksi-
käyttävät. Nainen on viaton luontokappale joka on luotu vain rakkautta varten eikä kykene puolustautumaan sellaista miehistä valtaa vastaan joka manipuloi ja viettelee.]
Oletko oikeasti sitä mieltä, ettette pysty millään puolustautumaan (olettaen, että olet nainen)? Eikö koko taistelu tasa-arvosta olisi silloin ollut turha? Mutta kuinkas kävikään? Naisilla on nykyään Suomessa hyvät olot (tai ainakin parantuneet).
Ja lisäksi väität, että nainen olisi luotu ainoastaan rakkautta varten. Todella sovinistista ja mustavalkoista! Sekä miehiä, että naisia kohtaan.
Vielä lopuksi myönnän, että otin raamatun neuvoistasi (kauniiseen?) käteeni ja luin. Olet oikeassa, tajuan nyt paljon paremiin aloittajaa. Ei naiiviudesta ole haittaa, pikemminkin päin vastoin. Jeesus opetti tämänkaltaisesti:
Nyt silmät kiinni, jos et kestä sitterausta.
Pieni
spoiler
space
"Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Mark. 10:14-15
Samanlaisia kohtia löytyy muitakin. Luulen, että tunnet niitä.
"Asiaa pohdittavaksi"
sisältää joitain kirjoitusvirheitä, kuten tulet huomaamaan, jos luet kyseisen tekstin.
Kirjoitin jokseenkin nopeasti eikä ollut aikaa sitten käydä sitä tarkasti läpi.
Yksi hauskahko kirjoitusvirhe:
Kirjoitin että minun tulee tunnustaa miesten naisiin kohdistuva alistuminen. Tekstiyhteydestä käy ilmi että tarkoitin kyllä alistamista. Mutta miksei. Vääränlainen alistuminenkin - olkoon sitten miehen tai naisen - on synti. Tarkoitan alistumista jossa annamme toisen viedä Jumalan meille antaman ihmisarvon ja hyväksymme hänen käyttäytymisensä oikeana. Toisaalta, kun tuntee arvonsa Kristuksessa ja toteaa synnin synniksi, silloin voi "alistua" vaikka "kynnysmatoksi" menettämättä ihmisarvoaan, se arvo kun ei ole toisista ihmisistä kiinni. Jumalan armo on todellakin vapauttavaa - silloin ei tarvitse sairaalloisesti vahtia astuuko joku minun varpailleni ja loukkaako ihmisarvoani.
Tuosta järjen käytöstä.
Asia ei ole ihan yksioikoinen...
Kyllä Raamatussa tunnustetaan järjen käyttö. Esimerkiksi roomalaiskirje on asioiden esittämisessä niin looginen että sitä on pitkään käytetty maallisessakin opiskelussa esimerkkinä loogisesta ajattelusta ja teeman kehittelystä.
Raamatun varsinainen (hengellinen) sanoma ei avaudu järjellä. Mutta kun se sanoma sitten avautuu ja ihminen alkaa ajatusmaailmassaan vapautua Perkeleen pimentävistä siteistä, asioiden käsittäminen alkaa hänelle myös järjellisesti tulla mahdolliseksi.
Mutta tästähän sinulla on oma käsityksesi jo valmiina :)
"Kehuessaan viisaita olevansa, he ovat tyhmiksi tulleet" sanotaan Raamatussa. Ja vielä:
"Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas, tulkoon hän ensin tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. "
(muistinvaraiset lainaukset).
Älykkyys, järki ja erittäinkin viisaus ovat hyviä ja hyödyllisiä kaikissa muodoissaan - kun niitä oikein käytetään. Puhtaudessa. Ei ivaten ja toista alistaen.
Viisauden lähtökohtia on oman rajallisuutensa tunnustaminen.
Eipä tässä sitten muuta. Hyvää kesää.
Hyvää kesää
Tarkoitukseni ei ole millään tavalla teilata kirjoitustasi, jonka perusnäkemys mielestäni on sinänsä oikea, rakkaus todellakin on elämän tarkoitus. Tahdon kuitenkin heittää joitain kommentteja pohdittavaksi.
1. SYNTI ON TODELLISUUTTA, JOLLA ON VAIKUTUKSENSA ELÄMÄSSÄ, YKSILÖISSÄ JA YHTEISKUNNASSA. MYÖS JUMALAN RAKKAUS ON TODELLISUUTTA, JOLLA ON VAIKUTUKSENSA ELÄMÄSSÄ, YKSILÖISSÄ JA YHTEISKUNNASSA. RAKKAUS ON SYNTIÄ VOIMAKKAAMPI.
Ensinnäkin:
> Elämässä on kaikkea muuta kuin kysymys synnistä. <
> Elämä voi pahoin synnistä. Synti sairastuttaa ihmiskuntaa. <
Elämässä siis kuitenkin on kyse synnistä, monessa kohtaa. Elämä voi pahoin synnistä.
Jeesuksen sanojen mukaan sielunvihollinen (paholainen) on "tämän maailman ruhtinas", ja "koko maailma on pahan vallassa."
Uskovina meitä ei kuitenkaan ole kehotettu ottamaan katseemme keskipisteeksi pahaa ja märehtimään ja voivottelemaan sitä, vaan kiinnittämään katseemme Jeesukseen (rakkauteen) ja elämään Häntä (rakkautta) todeksi. Tämä on ainoa tie elämän parantumiseksi.
Todennäköisesti olemme samaa mieltä ainakin tästä - pahuuden ongelma ei parane eikä ihminen löydä iloa - joka auttaisi häntä elämään positiivisesti, rakentavasti ja luovasti - katselemalla omaa tai toisten syntiä ja pahuuksia, vaan ilo löytyy hyväksymällä elämän arvokkuus ja elämällä rakkaudessa?
Reunakommenttina: Corrie ten Boom kysyi eräässä tilanteessa paikalla olevilta uskovilta mikä mahtaakaan olla lämpömittarin ja termostaatin ero. Asia selvitettiin hänelle. Lämpömittari ainoastaan osoittaa vallitsevan lämpötilan, mutta termostaatti reagoi siihen.
- Niin minä arvelinkin, sanoi Corrie hymyillen. Ja lisäsi:
- Liian usein olemme lämpömittareita, sen sijaan että toimisimme termostaatteina.
Opetus:
Meitä ei ole tarkoitettu vain toteamaan maailman pahuutta, vaan reagoimaan siihen - rukouksin ja käytännössä toimimalla, rakastamalla.
2. RAKKAUS EI OLE VAIN YHDENLAINEN. ON MONENLAISTA RAKKAUTTA. SYVIMMÄSSÄ MIELESSÄ KAIKKI RAKKAUDEN LAJIT JA OSA-ALUEET TULEVAT TODELLISEKSI RAKKAUDEKSI VAIN UHRIN KAUTTA, ANTAUTUESSAMME JUMALAN RAKKAUDEN HALLINTAVALTAAN KRISTUKSESSA.
Jos elämän tarkoitus todellakin on RAKKAUS, kuten itsekin ajattelen, meidän on vielä kysyttävä, mitä rakkaus on ja kuinka se ilmenee?
Tosiasia nimittäin on, että juuri "rakkautemme" on usein synnillistä - koska se on "pahan vallassa".
Esimerkki: rakkauden tähden ihmiset hyppäävät toistensa kanssa sänkyyn, koska "rakastavat" ja "haluavat tehdä toisilleen hyvää". Rakkauden tähden he eivät odota avioliittoa, keskinäinen tunne riittää. Se mikä tuntuu hyvältä ja tapahtuu yhteisestä sopimuksesta on hyvää. Tällä tavalla mennään hetki eteenpäin, kunnes toinen osapuoli "rakastuu" uuteen henkilöön - ja taas rakkauden tähden jättää edellisen, jonka kanssa jo on ollut sängyssä, ja hyppää avosuhteeseen tämän uuden kanssa.
Ongelman ydin ei ole rakkaudessa sinänsä. Tunteet voivat olla aitoja eikä ihminen halua oikeasti loukata toista. Ongelma on syvemmällä. Jos ei olla antauduttu Jumalalle ja Hänen rakkauteensa, olemme vielä sidoksissa syntiin ja pahan valtapiirin alaisuudessa itsekkään minämme kautta, silloin kun teemme hyvää ja silloin kun teemme pahaa.
Rakastaminen ei siis automaattisesti tee meistä jumalallisia - mutta jos antaudumme Jumalalle ja tahdomme RAKASTAA HÄNTÄ YLI KAIKEN, silloin Hän puhdistaa rakkauttamme jumalallisuuteen.
Raamatun alkukielessä on useita sanoja, jotka kaikki tarkoittavat rakkautta, mutta sen eri muotoja ja tasoja. Suomenkielelle jokainen hieman erimerkityksinen sana on käännetty yksinkertaisesti "rakkaus".
Esimerkiksi eros-rakkaus saattaa olla aitoa eikä yhtään väheksyttävää. Mutta jos eros-rakkaudessamme emme ole ihmisinä antautuneet jumallisen agape-rakkauden hallintavaltaan, silloin Jumalalla on rakastamisessamme vain vähän sijaa. Ja uskon Raamatun ilmoitukseen että Jumala on Rakkaus. Ilman jumalallista hallintavaltaa ihminen nimittää rakkaudeksi milloin mitäkin, joka ei kuitenkaan ole jumalallista agape-rakkautta, ja voi rakkauden nimissä tehdä paljonkin pahaa.
3. KUMPIKIN OSAPUOLI ON SYNTINEN. VOIN VAPAUTUA RAKASTAMAAN JA OTTAMAAN VASTAAN RAKKAUTTA - VAIN TUNNUSTAMALLA OMAN VASTUULLISUUTENI JA LÖYTÄMÄLLÄ HYVÄKSYTYKSITULEMISEN JEESUKSEN RISTINTYÖSSÄ. RAKASTAVAN ELÄMÄN LÄHTÖKOHTA ON VAPAUTTAVA TOTUUS: MINÄ OLEN SYNTINEN.
Ristin kantamisesta:
> Miehet eivät sitä tee vaan siirtävät sen taakan naisen huoleksi, viettelevät naisen syntiin ja hyväksikäyttävät. Nainen on viaton luontokappale joka on luotu vain rakkautta varten eikä kykene puolustautumaan sellaista miehistä valtaa vastaan joka manipuloi ja viettelee. <
Ilmeisesti sinulla on miehistä tällaisia kokemuksia. Se on valitettavaa.
Minulla - ja monilla miehillä - on samankaltaisia kokemuksia naisista. Naiset ovat erittäin taitavia viettelemään, jopa houkuttelevat miehen käyttämään valtaansa ja sitten, kun mies on valtaa käyttänyt, syyttävät häntä siitä ja tekeytyvät marttyyriksi. Kuka silloin todellisuudessa käyttää valtaa? Nainen joka on manipuloinut miehen käyttäytymään tietyllä tavalla.
Ihan totta. Nainen kykenee erittäin julmasti tunnetasolla manipuloimaan miestä. Erittäinkin koska nainen on (yleensä) tunteellisempi, ja varsinkin jos hän on tunne-elämässään haavoittunut, hän saattaa olla kyvytön kohtaamaan miestä sellaisena kuin tämä on, ja tavallaan tuo kaikki aiempien suhteidensa vammat uuteen suhteeseen katsellen kumppaniaan niiden läpi ja jollain kummallisella tavalla vaatien tätä miestä hyvittämään koko miessukupolven rikokset rakastamalla ja hellimällä juuri häntä - jota rakkautta hän ei välttämättä epäluuloisuudessaan ja ylitunteellisuudessaan kykene edes ottamaan vastaan.
Mielestäni ei ole kyse niinkään siitä kumpi on paha tai pahempi, mies vai nainen.
Kumpikin ovat. Sekä mies että nainen voivat vietellä, syyttää ja manipuloida. Ja pettää "rakkauden" nimissä.
Ongelma ei ratkea toista sukupuolta syyttelemällä.
Itse ymmärrän että minun tulee miehenä ennen kaikkea tunnustaa miessukupuolen syntisyys ja virheet ja naisiin kohdistuva alistuminen. Ei auta mitään jos jään kiinni naisten synteihin ja syyllistän heitä!
Minun tulee henkilökohtaisesti ihmisenä, uskovana ja miehenä olla ristin edessä. Ja sen kautta opetella rakastamaan.
Raamattu antaa hyviä ohjeita sekä miehille että naisille. Tässäkin on hyvä lähestymistapa että kumpikin on Sanan kanssa henkilökohtaisesti Jumalan edessä. Liian usein asetelma kieroutuu. Nainen lukee sanasta kuinka miehen tulisi suhtautua aviovaimoonsa suojelevasti ja antaa hänelle turvallisuutta ja lempeää huolenpitoa kuin Kristus seurakunnalle, ja kohdistaa Jumalan sanan syytöksenä mieheensä: - Sinun pitäisi käyttäytyä näin ja näin.
Entä mies sitten? Hän lukee sanasta kuinka naisen tulisi suhtautua mieheensä kunnioittaen ja tukea tämän asemaa perheenpäänä, ja kohdistaa Jumalan sanan vaimolleen: - Sinun pitäisi käyttäytyä näin ja näin.
Todellakin jokaisen tulee kohdata OMA syntisyytensä ja kantaa OMA taakkansa. Edelleen pätee viisaus:
Ristin kantajaa kantaa risti.
Elämän todellisuuden - myös oman raadollisuutensa - kohtaaminen tuo vapautuksen. Utopiassa ja romanttisissa kuvitelmissa elävä ei koskaan voi elää vapaata elämää, sillä hän on jatkuvasti pakotettu tarkkailemaan ihmisiä ja tapahtumia omien ennakkokäsitystensä kautta, pyrkien muovaamaan todellisuutta sellaiseksi jollainen se - hänen mielestään - pitäisi olla.
Kun keskityn siihen mitä Jumala sanansa kautta puhuu juuri minulle, silloin vapautan Jumalan Hengen toimimaan myös toisessa, vieden häntä siihen muuttumiseen, jossa hän virheensä tiedostaen voi kasvaa.
Kasvu ei tapahdu toisen virheitä osoittelemalla - kasvu tapahtuu omat virheensä tiedostamalla, uskaltaen luottaa ja luovuttaa asiansa Jumalalle, rakkauden voimaan uskoen.
Siis agape-rakkauden voimaan.
Onko miessukupuolen tai naissukupuolen syytteleminen rakkautta?
Onko toisen virheisiin keskittyminen rakkautta?
Onko rakkautta että syytän lähimmäistäni hänen rakkaudettomuudestaan?
Tosiasiat on hyvä tunnustaa ja jos lähimmäiseni käyttäytyy rakkaudettomasti ei minun tarvitse sulkea silmiäni ja ohittaa hänen vääryyksiään. Päinvastoin. Hän on syntinen ja vastuussa vääryydestään. Juuri vastuullisella kuuluu armo. Koska hän on syntinen ja vastuussa, siksi voin suhtautua häneen armollisesti silloinkin kun hän tekee väärin, eikä edes myönnä vääryyttään - armollisuus ei ole synnin ohittamista, mutta se on rakastamista synnistä huolimatta.
Kuinka tähän kykenen? Vain antautumalla Jumalalle, joka on Rakkaus.
Jumala kykenee rakastamaan silloinkin kun minä en kykene. Ja tämä Jumala, joka kykenee, elää minussa. Hänen rakkautensa on vuodatettu sydämeeni Pyhän Hengen kautta. Ristin kautta voin rakastaa yli niiden rajoitusten, joita minulla inhimillisessä rakkaudessani on. Antautuessani inhimillisenä ja rajallisesti rakastavana Jumalan sydämeltä kumpuavaan agape-rakkauteen, saan Hänen anteeksiantamuksensa voimaksi.
Liian usein etsimme tunne-elämämme parantajaa toisen ihmisen rakkaudesta. Ja ehkä, tiedostamattamme, se on meille Jumalan rakkauden korvike. Mutta: Jumalalle antautuneina kykenemme sitten ottamaan vastaan myös ihmisen rakkauden ja vapaudumme rakastamaan, rajallisina ihmisinä kasvaen toistemme kunnioittamiseen armon olotilassa.
Tällaisia pohdintoja. Sorry että kirjoitan näin pitkästi.
Vielä lopuksi:
4. VIELÄ VASTUULLISUUDESTA. OLIPA KERRAN...
Nainen ei ole viaton luontokappale.
Jos niin olisi, hän ei voisi koskaan ottaa vastaan Jumalan anteeksiantamusta ja armoa. Anteeksiantamus kuuluu vain niille jotka sitä tarvitsevat.
Vain vastuullinen voi ottaa vastaan armon, tunnustaessaan: menneisyyteni ei ole vastuussa pahuudestani, vanhempani eivät ole vastuussa pahuudestani, vaikea lähimmäiseni, joka ehkä on pakottanut minut - ainakin omasta mielestäni - toimimaan loukkaavasti, ei ole vastuussa pahuudestani - ja Jumala, joka on minut luonut, ei Luojana ole vastuussa pahuudestani.
Minä olen Jumalan edessä syntisenä vastuussa, en ole viaton.
Sama koskee miestä:
Mies ei ole viaton luontokappale!
Raamattu ei sano: "Miehet ovat vailla Jumalan kirkkautta" eikä "Naiset ovat vailla Jumalan kirkkautta" vaan "Jokainen on syntiä tehnyt ja on Jumalan kirkkautta vailla".
Jumalan pelastusteko ristillä ei koske miestä tai naista, se koskee IHMISTÄ. Ja vasta tämän kautta pelastusteko tulee miehen ja naisen osaksi.
"Kristuksessa ei ole miestä eikä naista."
Ihminen on syntinen ja ihminen pelastetaan. Jokainen, joka vastuullisuutensa tunnustaen uskoo - Jeesukseen: tosi rakkauden lähteeseen.
5. OLIPA KERRAN MASENNUS.
Olipa kerran tavattoman masentunut henkilö. Pitkän potilassuhteen päättyessä hänen lääkärinsä joutui toteamaan, ettei ollut kyennyt tätä ihmistä auttamaan. Ei lääkehoito eikä terapia eikä mikään muukaan inhimillinen keino tepsinyt. Viimeisellä tapaamiskerralla, kun kaikki keinot oli jo käytetty, lääkäri yritti vielä:
- Viereisessä kaupungissa on maankuulu sirkus, erittäinkin sen klovni on tunnettu hauskuudestaan. Kukaan ei kykene katselemaan klovnia nauramatta. Olkaa hyvä ja menkää sinne, ehkä tilaisuus tuottaa teille edes pientä huvia.
Henkilö näytti jos mahdollista vieläkin surkeammalta, vastatessaan:
- Ei auta, tohtori, minä näet olen tuo klovni.
Voimme nauraa ja saada toisiakin nauramaan, mutta kaiken alle sydämemme itkee.
Jumalan rakkaus on kutsu parantumisen seikkailuun.
Hän ei lyö märkivien haavojemme päälle laastaria.
Risti merkitsee katseen siirtämistä toisen virheistä omaan itseeni: juuri minua Jumala rakastaa, juuri minulla on mahdollisuus kasvaa, oppia rakastamaan totuudessa.
Se on haavojen avautumista puhdistettaviksi.
> Rakkaus on Jumalan palvontaa. <
Niin on. Sellainen rakkaus joka avautuu Kristukselle totuuden valkeudessa. Rakkaus jonka voima ei ole minussa ja minun kyvyssäni rakastaa, vaan Jumalan sydämessä, johon olen liitetty uudestisyntymisen kautta.
Rakastaessani Jumalaa ja lähimmäisinäni avoimella, syyttelemättömällä rakkaudella, palvon Jumalaa.
Kaikki rakkaus ei siis ole Jumalan palvontaa...
Jumala on rakkaus. Mutta rakkaus ei ole Jumala!
> Paholainen vetoaa ihmisen tyhmyyteen. <
Kyllä. Mutta myös ihmisen järkeen. Myös älykkäät ihmiset ovat syntisiä. He näkevät toisten vikoja ja älykkyydessään kykenevät pelaamaan itsensä syyllisyydestä ulos, kääntämään asiat itselleen parhain päin. Raamatun mukaan on olemassa "sielullista" ja riivaajien vaikutuspiirissä olevaa viisautta. Älykkyys on siis rajallista.
Samoin paholainen vetoaa myös ihmisen rakkauteen. Varsinkin rakkaudellisiin tunnekokemuksiin - pyrkien manipuloivalla vaikutuksellaan saamaan ihmisen sanomaan rakkaudeksi miltei mitä tahansa, joka "tuntuu" rakkaudelta. Vihollisen pyrkimys kun kaikessa on johtaa ihminen luottamaan itseensä ja omiin kokemuksiinsa Jumalan Sanan ja Ristin Tien sijasta.
"Rakkaus ei tee lähimmäiselleen pahaa" sanoo Raamattu.
Jos rakastan lähimmäistäni synnillisesti - esiaviollinen seksi, aviorikokset ym. - silloin teen hänelle pahaa, siitä huolimatta että se ehkä tapahtuu keskinäisestä sopimuksesta ja tunteellisen hyvän olon kokemuksen vallitessa.
Synti on aina pahaa ja saa aikaan pahaa, sillä se estää ja tukkii ne sydäntemme kanavat, henkemme herkkyyden, jossa voimme ottaa vastaan Jumalan rajatonta, armollista rakkautta.
Jumalan armo on sidoksissa Kristukseen.
Jos eksymme Hänestä - eksymme rakkaudesta.
* * *
Kirjoitus vähän venahti. Joten lisään väliotsikot lukemisen sujuvuuden helpottamiseksi.