Olen eronnut valtiokirkosta 2002, käynyt aikuiskasteella ja liittynyt pieneen kotiseurakuntaan eli kokoonnumme n. 10 hengen porukalla vuoron perään toistemme kodeissa. Alkukahvitus, kuulumiskierros, ylistystä, jokainen voi vuorollaan puhua haluamastaan aiheesta, sitten palautekierros ja lopussa rukoillaan jokaisen puolesta. Kesto n. 4 tuntia. On toiminut ja tärkein asia on että jokainen tulee kuulluksi sekä kohdatuksi. Saa keskustella.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ovatko nämä kotiseurakunnat yhtenäinen seurakuntaorganisaatioyhteisö vai joukko toisistaan erillisiä seurakuntia eri paikkakunnilla?
Ovat ihan yksittäisiä ja yksinäisiä seurakuntia ja perustajat yleensä katkeroituneita ja osa poispotkittuja ex-pastoreita.
Omalla tavallaan alkuseurakunta toimi noin. Osin tosin juutalaisten pelossa, eivät uskaltaneet lähteä synagoogaan sapattina, vaan olivat piilossa kodeissaan ja joka päiä rukoilivat ja juttelivat keskenään. Ei heillä ollut pastoria, ei mitään yhteistä oppia mistä ei saanut rivetä, vaan kukin puhui sitä mitä Pyhä Henki puhuttavaksi antoi ja jokaisella oli yhtäläinen oikeus puhua ja kaikki olivat tasa-arvoisia keskenään. Ei ollut etummaisia istuimia synagoogassa eikä naiset olleet eri lehterillä kun eivät mitään ymmärtäneet.
Se kaikki menee pieleen siinä vaiheessa kun se Pyhä Henki katoaa, kun jokainen alkaa vetää omaa köyttään ja luoda kuppikuntia jossa pitää olla juuri tiettyä mieltä jostain asiasta.
Itse tapa ei ole ollenkaan väärä eikä moitittava.