Minja Koskela: Kepu pettää aina

Miten niin polttaa siltoja?

Kaikista puolueista on todettu, että kepu pettää aina.

Kyseessä on ns. lentävä lause, joka on todettu jo 50-60-luvulla.

Ja siinä on totuuden siemen.

Onhan Minjalla kokemusta Marinin hallituksen ajoilta, jolloin kepu Saarikon-Kurvisen johdolla muuta tehnytkään kuin haastoi riitaa monessa asiassa hallituksen sisällä ja kuttuillakseen äänesteli eduskunnassa silloisen porvariopposition mukana. Vaalien jälkeen Saarikko teki eräänlaisen poliittisen kuperkeikkaheiton maailmanennätyksen olemalla menemättä Orpon oikeistoihallitukseen ja samalla lupasi tukea hallitusta oppositiosta käsin. Ensimmäisiä kertoja kepu petti siis nyt itsensäkin, hui hai tätä elämän iloista maailmanpyörää.

Minja Koskela on muuten eduskunnan pätevimpiä politikkoja, joten mikäli hän vasemmistoliiton puheenjohtajaksi nousee, niin puolue ei nyt ihan Li Anderssonin tasoista älykköä saa kippariksi, mutta kelpo politikon silti.

Kepuhan se on eristäytynyt. Kepu on jopa nyt oppisitiossa omassa oppositiossaan irti muusta oppositiosta.

Ja kepu todellakin pettää aina. Ennen puhuttiin kepun iltalypsystä,kun kepu jälkikäteen vaati vielä pikkuisen lisää, yleensä landelle.

Kepun ongelma on se, että sen peruskannattajakunta eli maaseudun väestö supistuu ja kepu on niin vahvasti maaseudun puolue, ettei se kelpaa kaupunkeihin. Vaikka kovasti kepu yrittää brändäytyä kaupunkilaisten, työläisten ja ties kenen asiaa kannattavaksi. Jota se ei kuitenkaan ole.

Minja pettää aina ja ikuisesti.

Tottahan tuo puhui, ei mitään uutta Kepusta.

Sika-Kurvinen on petoksen ja kusetuksen ammattilainen.