kirkossa vai ei

menevät rahat jollekin uskonnottomalle hyväntekeväisyysjärjestölle, jolloin ne todella menevät johonkin kehitysmaakohteeseen. Jos rahaa tai kirkollisveroa antaa luterilaiselle kirkolle rahat menevät todennäköisemmin kirkon arvopapaerisijoitukseen, pappien palkkoihin tai kirkon omaisuuden ylläpitoon kuin minnekään kehitysmaahan ja jos sinne vähän menee niin sielläkin se menee virrenveisuun opettamiseen eikä yhteiskunnan kehittämiseen.

ei ole koskaan ollut tekemisissä rakkauden tai armon kanssa.vieläkin tuntuu piiskaniskut selkänahassa, tai no, ainakin arvet näkyy. Peräpää alkaa jo olla kunnossa.Pappi sanoi muuten että olen itse syyllinen.

kirkollisveroon kirjoitti:

menevät rahat jollekin uskonnottomalle hyväntekeväisyysjärjestölle, jolloin ne todella menevät johonkin kehitysmaakohteeseen. Jos rahaa tai kirkollisveroa antaa luterilaiselle kirkolle rahat menevät todennäköisemmin kirkon arvopapaerisijoitukseen, pappien palkkoihin tai kirkon omaisuuden ylläpitoon kuin minnekään kehitysmaahan ja jos sinne vähän menee niin sielläkin se menee virrenveisuun opettamiseen eikä yhteiskunnan kehittämiseen.

Se on totta, että rahat voi toki antaa myös uskonnottomalle hyväntekeväisyysjärjestölle, mutta kysymys onkin, että kuinka moni kirkosta eronnut näin tekee? Tarkoitukseni ei ole syyttää ketään, koska onhan se kai jokaisen oma asia mihin rahansa käyttää. Minusta lähinnä se on huolestuttavaa, että jos rahanahneuden takia ei ole valmis auttamaan niitä, ketkä sitä rahaa tarvitsevat itseä paljon enemmän. Tässä nyt tuskin on kyse siitä, mutta ajattelinpa vain sanoa. Mutta siis ei syytä ahdistua - ei ole tarkoitukseni missään nimessä. :)

Ja sinulle, joka puhuit, ettei armolla ja rakkaudella ole mitään tekemistä kirkon kanssa(vaikkea ehkä olit huumorimielessä kirjoittanut, mutta vastaan nyt kuitenkin) - se on totta, että välttämättä aina nimenomaan kirkko ei ole toiminut armon ja rakkauden nimissä, koska hekin ovat vain ihmisiä ja ihmiset ovat aina osanneet käyttää valtaa väärin, oli kyse sitten eduskunnasta taikka kirkkoherrasta. Se ei silti mielestäni vie pois kristinuskon hyvää sanomaa. Rakastakaa toisianne niin kuin itseänne(eli siis itseäkin pitää rakastaa!) ja tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellenne tekemän. Ei mun mielestä mitään kovin huonoja ajatuksia, vai ovatko?

siinä voi kirjoitti:

Se on totta, että rahat voi toki antaa myös uskonnottomalle hyväntekeväisyysjärjestölle, mutta kysymys onkin, että kuinka moni kirkosta eronnut näin tekee? Tarkoitukseni ei ole syyttää ketään, koska onhan se kai jokaisen oma asia mihin rahansa käyttää. Minusta lähinnä se on huolestuttavaa, että jos rahanahneuden takia ei ole valmis auttamaan niitä, ketkä sitä rahaa tarvitsevat itseä paljon enemmän. Tässä nyt tuskin on kyse siitä, mutta ajattelinpa vain sanoa. Mutta siis ei syytä ahdistua - ei ole tarkoitukseni missään nimessä. :)

Ja sinulle, joka puhuit, ettei armolla ja rakkaudella ole mitään tekemistä kirkon kanssa(vaikkea ehkä olit huumorimielessä kirjoittanut, mutta vastaan nyt kuitenkin) - se on totta, että välttämättä aina nimenomaan kirkko ei ole toiminut armon ja rakkauden nimissä, koska hekin ovat vain ihmisiä ja ihmiset ovat aina osanneet käyttää valtaa väärin, oli kyse sitten eduskunnasta taikka kirkkoherrasta. Se ei silti mielestäni vie pois kristinuskon hyvää sanomaa. Rakastakaa toisianne niin kuin itseänne(eli siis itseäkin pitää rakastaa!) ja tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellenne tekemän. Ei mun mielestä mitään kovin huonoja ajatuksia, vai ovatko?

Eivät kaikki, jotka eivät anna avustuksia ole ahneita ja itsekkäitä, vaan jotkut meistä ovat todella niitä köyhiä, joille sitä avustusta pitäisi antaa.

Itse ainakin olen antanut todella vähistä varoista säännöllisesti vuosikausia kahdelle arvostamalleni järjestölle. Kyllä meitä on, vaikka uskovaiset eivät sitä haluaisikaan uskoa. (Mikähän estää kristittyjä uskomasta ihmisistä hyvää - jonkun ylipapin lausunnot vai?)

Eipäs leimailla ihmisiä miten sattuu ja yleistäen. Osoita itse sitä ymmärtämystä ja myötelämisen kykyä, joka kuulemma sisältyy kristillisyyteen. Mitäs rakkautta lähimmäisiä kohtaan se sanahelinöinti muuten on?

siinä voi kirjoitti:

Se on totta, että rahat voi toki antaa myös uskonnottomalle hyväntekeväisyysjärjestölle, mutta kysymys onkin, että kuinka moni kirkosta eronnut näin tekee? Tarkoitukseni ei ole syyttää ketään, koska onhan se kai jokaisen oma asia mihin rahansa käyttää. Minusta lähinnä se on huolestuttavaa, että jos rahanahneuden takia ei ole valmis auttamaan niitä, ketkä sitä rahaa tarvitsevat itseä paljon enemmän. Tässä nyt tuskin on kyse siitä, mutta ajattelinpa vain sanoa. Mutta siis ei syytä ahdistua - ei ole tarkoitukseni missään nimessä. :)

Ja sinulle, joka puhuit, ettei armolla ja rakkaudella ole mitään tekemistä kirkon kanssa(vaikkea ehkä olit huumorimielessä kirjoittanut, mutta vastaan nyt kuitenkin) - se on totta, että välttämättä aina nimenomaan kirkko ei ole toiminut armon ja rakkauden nimissä, koska hekin ovat vain ihmisiä ja ihmiset ovat aina osanneet käyttää valtaa väärin, oli kyse sitten eduskunnasta taikka kirkkoherrasta. Se ei silti mielestäni vie pois kristinuskon hyvää sanomaa. Rakastakaa toisianne niin kuin itseänne(eli siis itseäkin pitää rakastaa!) ja tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellenne tekemän. Ei mun mielestä mitään kovin huonoja ajatuksia, vai ovatko?

osa kirkolle menevistä veroista loppu peleissä menee jollekin katu lapselle Afrikkaan? Kyllä minä vähän luulen, että suurin osa menee pappien ym palkkoihin ja kirkon ylläpitoon. Uskoisin, että kolehti on se, millä kirkko kerää rahaa hyväntekeväisyyteen ja verot jäävät kirkolle itselleen. Toisin sanoen, jos kuuluisisin kirkkoon, rahani menisivät sellaisen asian pyörittämiseen, mihin en usko.

Tiuski86 kirjoitti:

osa kirkolle menevistä veroista loppu peleissä menee jollekin katu lapselle Afrikkaan? Kyllä minä vähän luulen, että suurin osa menee pappien ym palkkoihin ja kirkon ylläpitoon. Uskoisin, että kolehti on se, millä kirkko kerää rahaa hyväntekeväisyyteen ja verot jäävät kirkolle itselleen. Toisin sanoen, jos kuuluisisin kirkkoon, rahani menisivät sellaisen asian pyörittämiseen, mihin en usko.

Laskutavasta riippuen kirkko käyttää kaikista tuloistaan hyväntekeväisyyteen noin 2 - 4 %.

V.R. kirjoitti:

Eivät kaikki, jotka eivät anna avustuksia ole ahneita ja itsekkäitä, vaan jotkut meistä ovat todella niitä köyhiä, joille sitä avustusta pitäisi antaa.

Itse ainakin olen antanut todella vähistä varoista säännöllisesti vuosikausia kahdelle arvostamalleni järjestölle. Kyllä meitä on, vaikka uskovaiset eivät sitä haluaisikaan uskoa. (Mikähän estää kristittyjä uskomasta ihmisistä hyvää - jonkun ylipapin lausunnot vai?)

Eipäs leimailla ihmisiä miten sattuu ja yleistäen. Osoita itse sitä ymmärtämystä ja myötelämisen kykyä, joka kuulemma sisältyy kristillisyyteen. Mitäs rakkautta lähimmäisiä kohtaan se sanahelinöinti muuten on?

Anteeksi tosiaan, jos leimasin. Tarkoitukseni ei ollut tosiaan se. Tarkoitin vain, että kirkkoon kuulumiseen voisi ainakin ajatella olevan myös muita syitä kuin voimakas uskonnollinen elämä ja tiedän, että totta kai niitä ihmisiä, ketkä antavat rahaa hyväntekeväisyyteen, on paljon uskosta riippumatta.

Lähinnä minua suolaa sellaiset ihmiset, jotka eroavat kirkosta pelkästään sen takia, että heillä olisi enemmän rahaa - kyllä kirkon palvelut kuten kirkkohäät, hautajaiset, konsertit kirkoissa, kauneimmat joululaulut ym. kuitenkin kelpaavat.

Mutta siis sanon vielä kerran - tarkoituksenani ei missään nimessä ole loukata ketään, lähinnä vain herättää keskustelua kirkosta eroamisen syistä. Siis älkää antako mun loukata teitä - se ei ole tarkoitukseni. :)

Kun kirkon avustus Afrikkaan ym. maailmaan on 2-4% (mitä en siis tiennyt, mutta näin joku kirjoitti) ei se toki ole ihan suunnattomasti. Kuitenkin kirkko tekee (minun mielestäni) paljon hyvää työtä myös kotimaasssa sekä myöskin hyvän sanoman levittämisen avulla, joka ei mielestäni ole enää ollenkaan nykyisin sellaista usko tai joudu helvettiin- tasoista niin kuin monet meistä ehkä luulevat.

Lähinnä haluaisinkin kysyä vielä kerran, että eivätkö mainitsemani periaatteet rakasta itseäsi niin kuin lähimmäistäsi(sen voi myös ajatella noin päin(!))ja tee muille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän ole tukemisen arvosia? On totta, että kirkollisvero on aika suuri ja ymmärrän, että jos ei halua tukea sellaista, mihin ei usko.

Kysymykseni siis onkin ehkä enemmänkin se, että mikä kirkossa ja kristinuskon sanomassa on niin pahaa, että sitä pitää monien niin kovasti "vastustaa"? Tiedän, että monille kirkosta eroaminen ei ole kirkon ja kristinuskon ajatusten varsinaista vastustamista vaan pikemminkin kokemusta siitä, että ei koe oikeaksi tukea sellaista, mihin ei usko.
On myös erittäin terveellistä, että katsoo omaa kulttuuriaan kriittisin silmin ja että asiosta saa keskustella vapaasti, mutta jotenkin tuntuu, että nykyisin ei nähdä sitä kaikkea hyvää, mitä kirkko ja kristinusko ylipäätänsä on saanut aikaan.

Jotta kuulostaisin vielä enemmän tekopyhältä, niin pyydän vielä kerran anteeksi, jos jotakin loukkasin. Se ei oikeasti ollut tarkoitukseni. Keskustelun aikaansaaminen ainoastaan.

siinä voi kirjoitti:

Anteeksi tosiaan, jos leimasin. Tarkoitukseni ei ollut tosiaan se. Tarkoitin vain, että kirkkoon kuulumiseen voisi ainakin ajatella olevan myös muita syitä kuin voimakas uskonnollinen elämä ja tiedän, että totta kai niitä ihmisiä, ketkä antavat rahaa hyväntekeväisyyteen, on paljon uskosta riippumatta.

Lähinnä minua suolaa sellaiset ihmiset, jotka eroavat kirkosta pelkästään sen takia, että heillä olisi enemmän rahaa - kyllä kirkon palvelut kuten kirkkohäät, hautajaiset, konsertit kirkoissa, kauneimmat joululaulut ym. kuitenkin kelpaavat.

Mutta siis sanon vielä kerran - tarkoituksenani ei missään nimessä ole loukata ketään, lähinnä vain herättää keskustelua kirkosta eroamisen syistä. Siis älkää antako mun loukata teitä - se ei ole tarkoitukseni. :)

Kun kirkon avustus Afrikkaan ym. maailmaan on 2-4% (mitä en siis tiennyt, mutta näin joku kirjoitti) ei se toki ole ihan suunnattomasti. Kuitenkin kirkko tekee (minun mielestäni) paljon hyvää työtä myös kotimaasssa sekä myöskin hyvän sanoman levittämisen avulla, joka ei mielestäni ole enää ollenkaan nykyisin sellaista usko tai joudu helvettiin- tasoista niin kuin monet meistä ehkä luulevat.

Lähinnä haluaisinkin kysyä vielä kerran, että eivätkö mainitsemani periaatteet rakasta itseäsi niin kuin lähimmäistäsi(sen voi myös ajatella noin päin(!))ja tee muille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän ole tukemisen arvosia? On totta, että kirkollisvero on aika suuri ja ymmärrän, että jos ei halua tukea sellaista, mihin ei usko.

Kysymykseni siis onkin ehkä enemmänkin se, että mikä kirkossa ja kristinuskon sanomassa on niin pahaa, että sitä pitää monien niin kovasti "vastustaa"? Tiedän, että monille kirkosta eroaminen ei ole kirkon ja kristinuskon ajatusten varsinaista vastustamista vaan pikemminkin kokemusta siitä, että ei koe oikeaksi tukea sellaista, mihin ei usko.
On myös erittäin terveellistä, että katsoo omaa kulttuuriaan kriittisin silmin ja että asiosta saa keskustella vapaasti, mutta jotenkin tuntuu, että nykyisin ei nähdä sitä kaikkea hyvää, mitä kirkko ja kristinusko ylipäätänsä on saanut aikaan.

Jotta kuulostaisin vielä enemmän tekopyhältä, niin pyydän vielä kerran anteeksi, jos jotakin loukkasin. Se ei oikeasti ollut tarkoitukseni. Keskustelun aikaansaaminen ainoastaan.

Koulussa alaluokilta aina lukioon käsiteltiin kristinuskoa normiuskontona, kaikki muu sai nimen "vieraat uskonnot". Opettajat olivat luterilaisia ja erittäin puolueellisia. ET:hen liittyminen siihen aikaan olisi aiheuttanut kohtuuttomia lisävaikeuksia, tilanne oli muutenkin vaikea. Eipä siitä sen enempää.

Äitini mieliksi kävin rippikoulun ja menin jopa konfirmoitavaksi. Uskoa ei minulla ollut. Muistan rippipappini erityisesti sen vuoksi, että hän vaikutti äärettömän itserakkaalta. Luulikohan olevansa puolijumala peräti? Miekkonen ei ilmeisesti edes huomannut, että olin jo silloin täysi ateisti. Eikö papinvirka ole kutsumus? Eikö papin pitäisi pystyä toimimaan esimerkkinä eikä saarnaamaan tyylillä "älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon"?

Minua raivostuttaa suunnattomasti se, että Suomessa voidaan yhä vielä kuvitella (ihan tosissaanko?), että kirkkoon kuuluminen olisi jokin hyvyyden (lue: epäitsekkyyden, lähimmäisenrakkauden jne.) merkki.

M I K S I?

Kun kaikki ihan hyvin tietävät, että kirkkoon kuuluva henkilö voi olla tiukkapipoinen fariseus, joka rakastaa lähinnä omaa napaansa ja käyttää sumeilematta hyväkseen toisia. Taas kirkkoon kuulumaton voi olla mitä lempein ja epäitsekkäin ihminen.

Joka muuta väittää, on älyttömän tekopyhä. Miten joku ylipappi kehtaa väittää, että kirkosta eroavat ovat itsekkäitä ja ahneita? Mitä se häntä hyödyttää, että hän leimaa ihan hyviä ihmisiä noin tekopyhästi? Varmaan jokainen suomalainen tuntee hyviä ja huonoja luterilaisia siinä kuin hyviä ja huonoja ateisteja tai muita mörköjä. Omista kokemuksistaan voi tehdä parempia päätelmiä kuin jonkun ylipapin lapsellisista, yleistävistä leimoista.

Raivostuttaa myös se epäoikeudenmukaisuus, joka syntyy vääjäämättä siitä, että Suomessa parilla kirkkokunnalla on etuisuuksia, joita muille yhdistyksille ei suurin surminkaan suoda. Ovatpa nuo muut yhdistykset sitten miten hyväätekeviä tahansa.

Epäoikeudenmukaisuuden taakka on kivirekenä myös luterilaiselle kirkolle, ja kuitenkin tuota kummajaista tahdotaan pitkittää kynsin hampain. Jos luterilainen kirkko omaehtoisesti panisi vireille kirkon ja valtion erottamisen toisistaan, se saisi siitä suunnattomasti lisäpisteitä, sen jäsenet voisivat jatkaa jäsenyyttään hyvillä mielin, ja eroavien ei tarvitsisi tuntea eron aiheuttavan kansalaisluottamuksen häviävän.

Kaikille osapuolille olisi valtion ja kirkon ero kannattavaa joka tapauksessa.

Pari kommenttia omaan tekstiisi: Yksi anteeksipyyntö olisi riittänyt ihan hyvin. Ethän toiste yleistä tuolla tavoin meitä kirkosta eronneita!

"Tarkoitin vain, että kirkkoon kuulumiseen voisi ainakin ajatella olevan myös muita syitä kuin voimakas uskonnollinen elämä"

En keksi mitään muita perusteltavissa olevia syitä mihinkään kirkkoon kuulumiseen kuin sen, että asianomainen henkilö on syvästi uskonnollinen. Miten erottaisit kirkot toisistaan? Tarkoitatko, että jokaisen kantsisi vaikkapa liittyä mormonikirkkoon myös ihan vain varmuuden vuoksi, ja maksaa sinne kymmenyksiä, vaikkei uskokaan heidän oppeihinsa?

"Lähinnä minua suolaa sellaiset ihmiset, jotka eroavat kirkosta pelkästään sen takia, että heillä olisi enemmän rahaa"

Tuskinpa asia sinulle kuuluu. Miksi siitä pulttia otat? Kuten sanottu, eivät kaikki suinkaan eroa rahan takia, vaikka ei sekään merkityksetöntä ole, jos on muutenkin vähätuloinen eikä edes usko luterilaiseen oppiin.

" - kyllä kirkon palvelut kuten kirkkohäät, hautajaiset, konsertit kirkoissa, kauneimmat joululaulut ym. kuitenkin kelpaavat."

Kristillisten seremonioiden kuuluminen tavallisen suomalaisen elämän kohokohtiin ei liene outoa - eihän siitä kovin kauan ole, kun mitään muita vaihtoehtoja ei ollut olemassakaan. Kirkkoon oli pakko kuulua, oli pakko käydä ripillä ja ehtoollisella ja jos aikoi hankkiutua naimisiin, oli pakko käydä papin puheilla.

Nykyään meille on annettu aivan eri vapaudet kuin muutama vuosikymmen sitten. Silmissämme on meneillään suuri kulttuurillinen murros, jossa ihmiset vähitellen oppivat juhlimaan uskonnottomin menoin. Esim. nimenannolla ei muutenkaan ole mitään tekemistä kasteen kanssa, sehän vain on tapana suorittaa vedenripotuksen yhteydessä. Eihän pappi oikeasti nimeä lasta, vaan sen tekevät vanhemmat, ja maistraatti virallistaa sen.

Samoin nykyään voidaan kyllä järjestää kauniit häät / hautajaiset / aikuistumisjuhlat aivan ilman Raamatun ja papin läsnäoloa.

Tämä uppoaa ihmisiin vain vähitellen eikä yhdessä yössä, joten ei pidä ihmetellä, jos väki vieläkin haluaa perinteisistä syistä juhlia kirkon kautta. Kyllä se siitä vähitellen hiipuu. Ja eiköhän joku 50 vuotta kirkollisveroa maksanut ole sentään maksanut omat hautajaisensakin jo moneen kertaan, vaikka eroaisikin hiukan ennen kuolemaansa.

Ugh.

siinä voi kirjoitti:

Anteeksi tosiaan, jos leimasin. Tarkoitukseni ei ollut tosiaan se. Tarkoitin vain, että kirkkoon kuulumiseen voisi ainakin ajatella olevan myös muita syitä kuin voimakas uskonnollinen elämä ja tiedän, että totta kai niitä ihmisiä, ketkä antavat rahaa hyväntekeväisyyteen, on paljon uskosta riippumatta.

Lähinnä minua suolaa sellaiset ihmiset, jotka eroavat kirkosta pelkästään sen takia, että heillä olisi enemmän rahaa - kyllä kirkon palvelut kuten kirkkohäät, hautajaiset, konsertit kirkoissa, kauneimmat joululaulut ym. kuitenkin kelpaavat.

Mutta siis sanon vielä kerran - tarkoituksenani ei missään nimessä ole loukata ketään, lähinnä vain herättää keskustelua kirkosta eroamisen syistä. Siis älkää antako mun loukata teitä - se ei ole tarkoitukseni. :)

Kun kirkon avustus Afrikkaan ym. maailmaan on 2-4% (mitä en siis tiennyt, mutta näin joku kirjoitti) ei se toki ole ihan suunnattomasti. Kuitenkin kirkko tekee (minun mielestäni) paljon hyvää työtä myös kotimaasssa sekä myöskin hyvän sanoman levittämisen avulla, joka ei mielestäni ole enää ollenkaan nykyisin sellaista usko tai joudu helvettiin- tasoista niin kuin monet meistä ehkä luulevat.

Lähinnä haluaisinkin kysyä vielä kerran, että eivätkö mainitsemani periaatteet rakasta itseäsi niin kuin lähimmäistäsi(sen voi myös ajatella noin päin(!))ja tee muille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän ole tukemisen arvosia? On totta, että kirkollisvero on aika suuri ja ymmärrän, että jos ei halua tukea sellaista, mihin ei usko.

Kysymykseni siis onkin ehkä enemmänkin se, että mikä kirkossa ja kristinuskon sanomassa on niin pahaa, että sitä pitää monien niin kovasti "vastustaa"? Tiedän, että monille kirkosta eroaminen ei ole kirkon ja kristinuskon ajatusten varsinaista vastustamista vaan pikemminkin kokemusta siitä, että ei koe oikeaksi tukea sellaista, mihin ei usko.
On myös erittäin terveellistä, että katsoo omaa kulttuuriaan kriittisin silmin ja että asiosta saa keskustella vapaasti, mutta jotenkin tuntuu, että nykyisin ei nähdä sitä kaikkea hyvää, mitä kirkko ja kristinusko ylipäätänsä on saanut aikaan.

Jotta kuulostaisin vielä enemmän tekopyhältä, niin pyydän vielä kerran anteeksi, jos jotakin loukkasin. Se ei oikeasti ollut tarkoitukseni. Keskustelun aikaansaaminen ainoastaan.

Vielä yksi raivostuttava juttu: ainakin täällä missä minä asun, eri yritykset lahjoittavat kaikenlaista elintarviketta ymym kirkolle. Sitten kirkko jakelee ilmaiseksi saamansa materiaalin ja hankkii näin itselleen pisteitä. Minusta on väärin, jos ihmisille annetaan väärä kuva hyväntekeväisyyden lähteistä.

Jos nuo samat yritykset jakelisivat itse ilmaiseksi materiaaliaan, mitähän silloin sanottaisiin? Tai jos ne antaisivat materiaalin vaikkapa humanistisille yhdistyksille jaettavaksi?

Välistä kirjoitti:

Laskutavasta riippuen kirkko käyttää kaikista tuloistaan hyväntekeväisyyteen noin 2 - 4 %.

mikä on lähteesi?

Jos et sitä kerro, oletan että tuo luku on keskiarvo. Katolinen kirkko harjoittaa "hyväntekeväisyyttä", jolla pyrkii keräämään lisää valtaa. onkohan tämä laskettu?

Itse oletan, että tuo 2- 4% on ylijäämä, joka jää kun palkat on maksettu ym. huollot suoritettu. Käännytystyö ei ole hyvän tekeväisyyttä.

>>kirkkohan tekee todella paljon hyvää työtä mm. Afrikassa yms.