Tuulivoima Tuhoaa Luonnon.

TUULIVOIMA TUHOAA SEN, MITÄ SILLÄ ON TARKOITUS SUOJELLA: LUONNON!
Niin sanottu vihreä siirtymä: Kun muualla painetaan jarrua vihreälle siirtymälle, niin Suomessa sen poliittinen hehkutus vain kasvaa. Suomen vihreässä siirtymässä suunnitellaan rakennettavaksi maamme luontoon ja maisemiin satoja tuulivoimateollisuusalueita, tuhansia tuulivoimaloita sekä valtava määrä kaivoksia ja aurinkoteollisuusalueita. Kyse on 1-2 miljoonan hehtaarin maa-alasta ja tuulivoimaloiden osalta 100 000 hehtaarin ilmatilasta.

1. Hirveä kiire. Tuulifirma haluaa tehdä sopimukset kovalla kiireellä maanomistajien kanssa, jolloin maanomistaja ei ehdi selvittää sopimuksen sisältöä alueen muiden maanomistajien ja juristin kanssa. Sopimus ei kuitenkaan sido tuulifirmaa, se voi luopua hankkeesta koska vain. Hankkeen mahdollinen toteutus kestää 4–6 vuotta, joskus jopa 10 vuotta ja maanomistaja on sopimuksen kanssa ns. löysässä hirressä korvauksetta. Sopimuksen tekohetkellä varsinaisesta hankkeesta tai kaavasta ei tiedetä juuri mitään. Sopimus on ”täydellinen”, mutta vain tuulifirmalle.

2. Sopimuksen voimassaoloaika on pitkä, 60-70 vuotta. Kuka voi ennustaa, miten toimintaympäristö muuttuu sopimuskautena? Miksi järjestää ongelmia perillisille ja seuraaville sukupolville?

3. Vuokrasopimuksen laskentamallit ovat laadittu niin monimutkaisiksi, että maanomistajan ei missään tapauksessa tule allekirjoittaa sopimusta ilman, että juristi valvoo hänen taloudelliset ja muut etunsa. Kuka pystyy laatimaan sellaisen sopimuksen, joka huomioisi kaikki mahdolliset hankkeen toteutusvaihtoehdot ja niiden vaikutukset esim. vuokratuottoon läpi sopimuskauden?

4. Tuulivoimayhtiöt vaihtavat omistajaa tiheään, Ei ole takuita siitä, että sopimushetkellä pidetyt kauniit myyntipuheet, sopimukseen liittyvät suulliset lupaukset ja itse sopimuksen ehdot siirtyisivät seuraaville omistajille.

5. Kuka vastaa purkamisesta, kun yhtiö ei tee sitä ja purkuvakuus on liian pieni? Se ei riitä voimalan, perustusten eikä johtojen ja kaapeleiden purkukustannuksiin. Vastuu saattaa kaatua aikanaan maanomistajalle ja purkukustannukset ovat moninkertaiset verrattuna purkuvakuuteen. Perustusten ja kaapeleiden jättäminen maahan on jätelain vastaista, eikä tätä lakia tuulifirma ja maanomistaja voi ohittaa. Kuntien ja kaupunkien tulee edellyttää tuulivoimarakentamiselle ympäristölupaa ja siinä riittävän suuruista voimaloiden purkuvakuutta (6-10 % investointikustannuksista). Myös vakuuksien hallinnoinnista ja edunsaajasta tulee määrätä, jotta purkukustannukset eivät kaatuisi kuntalaisten maksettaviksi. Purkuvakuuden maksatus pitää tapahtua etupainotteisesti eikä kuten sopimuksessa on, useissa erissä kymmenien vuosien aikana. Mitä tapahtuu voimalan elinkaaren lopussa? Sopimuksissa ei ole mitään sanktioita, jos sen hetkiset maanomistajat pitäisivät itse liian pienet purkuvakuudet ja jättäisivät voimalat perustuksineen metsään! Kuntako vastaa purkamisesta?

6. Siirtopykälä. Kiinnityskelpoiseen maanvuokrasopimukseen liittyy oleellisesti sen siirtokelpoisuus. Vuokrasopimuksen olemassaoloaikana tuulifirmat voivat siirtää sopimuksen periaatteessa kenelle tahansa maanomistajaa kuulematta, rajoittamattomia kertoja ja jopa useammalle toimijalle. Alueen omistaja ei voi etukäteen tietää, kuka hallitsee sopimusta ja mihin se lopulta päätyy. Kuka on vastuussa sopimuksen velvoitteista, kun hän on vuosikymmeniksi antanut omaisuuttaan muiden hallintaan.

7. Panttaus. Kiinnitys yksistään, mutta erityisesti vuokrasopimuksen ollessa kiinnitysjärjestyksessä etusijalla esimerkiksi ulkomaalaiselle taholle, vaikeuttaa tilan tai sen osan myöhempää myyntiä. Esimerkiksi määräalan, johon kiinnitys myös kohdistuu, vapauttaminen kiinnityksestä on työläs prosessi ja voi myös olla este kaupan syntymiselle.

8. Hallintaoikeus. Tarkoittaa maanomistajalle sopimuksen teon jälkeen käytännössä sitä, että oikeudet vuokralle antamaansa maahan menevät tuulifirmalle, jää vain metsästys- ja kalastusoikeus sekä jokaisen oikeus liikkua maastossa ja poimia marjoja häiritsemättä tuulivoimatuotantoa. Maanomistaja vastaa sopimuksen mukaan tuulifirmalle kaikesta omasta tai suostumuksellaan tapahtuvasta toiminnasta, joka aiheuttaa vahinkoa tuulifirman rakennelmiin tai laitteisiin. Siten mm. metsästysvuokrasopimukset ovat maanomistajan kannalta mahdottomia, koska esim. kiväärinluodin tehot riittävät kolmeen kilometriin ja osuessaan tuulivoimalaan se aiheuttaa helposti satojen tuhansien eurojen vahingot, joista vastaa maanomistaja. Kun tilan hallintaoikeus on annettu vuokralaiselle, on mahdollista, että maa- ja metsätaloustukia peritään jälkikäteen takaisin.

9. Maanomistajan sitoutuminen kaikkien sopimusten muuttamiseen jälkikäteen ja edistämisvelvoite. Miten oikeutesi maanomistajana huomioidaan, kun et voi vaikuttaa enää uuden sopimuksen sisältöön ja sinut velvoitetaan edistämään tuulifirman toimintaa. Molemmat kohdat ovat erittäin tulkinnallisia ja v