Elämänlaatu on keskimäärin korkeampi maaseudulla kuin kaupungissa

Maaseudulla ei ole matuja

"Suuret, vauraat ja dynaamiset kasvukeskukset eivät kykene tuottamaan asukkailleen korkeinta elämänlaatua.

Ainakaan minä en ole sellaista koskaan edes tavoitellut.
Minulle riittää, että palvelut ovat lähellä ja huoltoyhtiö on tenhyt lumihommat kun astun ovesta ulos. Sosiaalisuus on myös ollut minulle aina elämän perusta.

Kuinkas asia on silloin kun:

Mittarissa alkaa olemaan 70.
Lapset ovat menneet menojaan.
Vaimo on tekonivelleikkauksessa.
Pensaat ja nurmikot kaipaavat jatkuvaa huoltamista.
Talon ympärillä olevat salaojat ovat tukosssa ja ne pitäisi kaivaa esiin.
Talviaamuisin pihalla on metri lunta.
Lämminvesipoileri on ollut päivän pois päältä kun lämmität illaksi saunan.
Kun pitäisi lähteä kylille tai kauppaan niin auto on hajalla.
Vaikka auto olisikin kunnossa niin trafi vie ajokortin jonkin terveysongelman takia.
Katto on tiputtanut vettä jo useamman vuoden mutta home kertoo sen vasta nyt.

Kyllä maalla on mukavaa.

Helposti kauppakeskukseen. Ei rahaa ostaa mitään, no velalla.
Sitten masennutaan, kun velat on tapissa.
Kuutiossa voi kököttää ja pelätä kirjeitä.
Jääkaappiin ei ole varaa ostaa mitään, mutta eipä siihen ole sähköäkään.
Häätöä odotellessa.

Maalla on mukavaa. Naisia tosin saisi täällä olla enemmän. Muuttavat pois kun tulevat lailliseen naimikään.

Sen kallimpaa asumista ei voi ollakkaan kuin maalla asuminen. Mutta jos rahalle ei ole muuta käyttöä kuin sijoittaa siihen, että saa olla olemassa niin mikäs siinä.

Voi näitä nykyajan tutkijoita. Tuollaista vertailututkimusta ei voi edes tehdä haastattelun perusteella. Sama kuin kysyisi pingviiniltä, että asuisitko mielummin kaupungissa vai etelänavalla.