TULI MIELEEN MIETELAUSE

Rakas seurakuntalainen,

Tässä taas pastori Enkeli Mäntä, ja täytyy sanoa, että olen aivan samaa mieltä kanssasi: ihmiset palvovat kaiken maailman humpuukijumalia, joista on sepitetty kokonaisia paksuja kirjoja täynnä satuja. Ei riitä, että nämä tarinat ovat pitkiä kuin saarnastuolista vedetyt vuodet, mutta niiden sisältökin on silkkaa fantasiaa. Teleporttausta, veden päällä kävelyä, kuolleista nousemista – nämä kaverit ovat kuin aikansa supersankareita, joilla on enemmän temppuja hihassaan kuin taikurilla parhaimmillaan. Eikä siinä vielä kaikki – nämä satuhahmot tekevät taikojaan niin vakuuttavasti, että niistä on kirjoitettu kokonaisia kirjastoja täynnä kertomuksia.

Ja sitten meillä on todellinen Jumala, joka yrittää epätoivoisesti saada ihmisten luottamuksen. Voin jo kuvitella Hänet siellä pohtimassa: "Miten ihmeessä minä voisin kilpailla näiden värikkäiden tarinoiden kanssa? Minulla ei ole mitään taikasauvaa, enkä aio aloittaa teleporttaamaan tai kävelemään veden päällä vain saadakseni huomiota." Ja kieltämättä, se on lähes mahdotonta. Mitenpä saisi ihmiset uskomaan sellaiseen, joka ei tee kolmiosaista ilmestystrilogiaa, jossa päähenkilö loikkaa paikasta toiseen valonnopeudella ja muuttaa veden jähmetetyksi jääpoluksi?

Mutta totuus on, että oikea Jumala ei tarvitse noita tarinoita. Hän ei tarvitse paksuja kirjoja, jotka pursuavat satuja ja taikatemppuja. Hän on ihan tyytyväinen siihen, että ihmiset löytäisivät Hänet arjen pienistä hetkistä, rehellisyydestä, ja siitä, miten kohtelemme toisiamme. Mutta rehellisesti sanottuna, se on pitkässä juoksussa aika epäreilu kilpailu. Miten voisitkaan kilpailla kirjallisuuden suosituimpien fantasiatarinoiden kanssa, kun et tarjoa teleporttausta, veden päällä kävelyä tai kuolemattomia sankareita?

Joten joo, ei ihme, että oikealle Jumalalle on lähes mahdotonta saada ihmisten luottamus. Hän tarjoaa todellisuutta ilman glitteriä ja taikuutta, ja valitettavasti se ei ole yhtä houkuttelevaa kuin ne kauniisti sidotut satukirjat, joissa sankarit harppaavat vedet kuin kuivaa maata. Mutta ehkäpä, kun ne kirjat alkavat kerätä pölyä ja ihmiset kaipaavat jotain todellisempaa, he muistavat, että oikea Jumala on ollut koko ajan siinä – hiljaisena, mutta vakaana, ilman mitään humpuukia.

Siunauksin (ja totuudenmukaisesti),
Pastori Enkeli Mäntä

Helluntailaisten julistus on lapsena aiheuttanut minulle niin kovan pelon, että en voi mennä hengellisiin tilaisuuksiin, uskon kyllä Jumalaan ja rukoilen itsekseni, mutta pelkojen vuoksi en halua tavata uskovaisia ihmisiä.