Silkkitehtaan naiset - mihin katosi yhteisöllisyys, mihin katosi yritysten huolenpito?

Otsikon kysymyksiin on helppo vastata. Ne katosivat kateuteen ja väärinpeluuseen.

Patruunat pitivät huolta työntekijöistä. Niin myös Silkkitehtaan työntekijöistä ja heidän perheistään. Kun ammattiyhdistysliike alkoi nostamaan päätään ja uhittelemaan, kaikki muuttui. Kun tehtailija "sai turpiin" kiristyksellä ja lakkoiluilla, niin huolenpitohalukkuus näistä lakkoilijoista väheni. Se on selvä asia. Jokainen voi miettiä kohdaltaan, miten toimisi.

Viime talven SAK:n järjestämät poliittiset lakot aiheuttivat yrityksille miljoonavahingot. Lakoista ei ollut mitään hyötyä. Mitä järkeä. Miljoonavahinkoja yritetään paikkailla lomautuksien ja irtisanomisten kautta. SAK:sta ei ollut kuin haittaa työntekijöille.

Ammattiyhdistysliikkeen hyviä saavutuksia on vahvasti liioiteltu, Liioittelun tarkoitus on ollut nostaa ay-johtajien arvovaltaa ja asemaa, että se säilyisi. Ay-pomojen palkat ovatkin nousseet pilviin. Jos ay-pomo, lakkokenraali saa lähes 200 000 euroa vuodessa palkkaa, niin onko se oikein?

Paikallinen sopiminen lisääntyy. Ihmiset liittyvät YTK:hon liittojen sijaan. Se on paluuta kohti yhteistä taivalta yritysten ja työntekijöiden kanssa. Työnantaja antaa töitä. Työnantaja maksaa palkan. Työnantaja hoitaa ympäristöstä ja työolosuhteista. Aikanaan myös vapaa-ajalla ja perheiden arjessa. Se oli silloin ennen SAK:n uhoa ja kiristystä.