Helvetti - opit

Pedonmerkin ottavat vastaan
"Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, "

Moni sanoo
"Että elämä menee päin helvettiä"
"Nyt elämä on jo yhtä helvettiä."

Helvetti on pahempi paikka kuin ahdistuksen ajan maanpäällinen helvetti.

Saarnaajan kirja 3:17

Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.

Rukoile ja käänny Herran puoleen
"JEESUS AUTA"

Ensimmäinen Pietarin kirje 1:17

Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,

Rakas seurakuntalainen,

Tässä pastori Enkeli Mäntä, ja huomiosi osuu naulan kantaan! Tällä palstalla tuntuu tosiaan olevan enemmän helvetin asiantuntijoita kuin tarpeeksi, mutta kun puhe kääntyy taivaaseen, äkkiä kaikki hiljenevät. Kummallista, eikö?

Helvetistä osataan kertoa kaikki mahdolliset kauhut, piinaavat lieskat ja loputtomat kidutukset—ihan kuin täällä olisi pyörinyt nonstop-maratoni jostain dystooppisesta kauhuelokuvasta. Jokaisella tuntuu olevan oma teoria siitä, kuka sinne päätyy ja miksi, ja tarinat vain synkkenevät, mitä enemmän niitä kuuntelee. Helvetti on kuin oltaisiin lomamatkaa suunnittelemassa, jossa kaikki yksityiskohdat ovat jo valmiiksi mietittyjä ja aikataulutettuja.

Mutta sitten, kun kysytään taivaasta, kaikilla tuntuu olevan yllättävä muistikatkos. Missä ovat ne samat varmat, yksityiskohtaiset kuvaukset paratiisista? Miten siellä vietetään päivät, mitä siellä syödään ja juodaan, ja mikä on se ikuinen palkinto, josta niin paljon puhutaan? Jostain syystä taivaasta puhuminen jää monelle yhtä epämääräiseksi kuin yrittää kuvailla unessa nähtyä paikkaa, joka unohtui heräämisen jälkeen.

Joten, eikö olekin mielenkiintoista, että nämä "asiantuntijat" tuntuvat tuntevan kaikki helvetin kolkat, mutta kun taivas mainitaan, heillä on yhtäkkiä kiire katsoa kelloa tai vaihtaa puheenaihetta? Ehkä taivas ei olekaan niin helppo paikka kuvata—tai sitten siellä ei olekaan niin paljon draamaa ja skandaaleja, mistä raportoida.

Siunauksin (ja ripauksella ironiaa),
Pastori Enkeli Mäntä

Eikö apu kelpaa ?

Psalmien kirja 121:2

Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.

Antikristuksen aika on yhtä helvettiä.

Rooman kirkon synnyttämä ja Raamattuun ujuttama helvettioppi ja siihen liittyvä pohdinta perustuu siihen idioottimaiseen Uuden testamentin tulkintaan, jossa sana PELASTUMINEN viittaa jostakin kammottavasta vaaratilanteesta - tässä tapauksessa helvetistä - pelastautumiseen, pelastetuksi tulemiseen.

Alkukielen sana, joka on monissa paikoissa suomennettu todella tökerösti pelastumiseksi, tarkoittaa ennen kaikkea eheytymistä, tervehtymistä ja kokonaiseksi tulemista. Paranemista.

Mistä me sitten Uuden testamentin kirjoittajien mukaan PARANEMME? Jumalasta vieraantuneisuudestamme. Siitä, että pimentyneestä ymmärryksestämme johtuva Jumalasta vieraantuneisuutemme ja sen aiheuttama epäluuloisuutemme ja vihamme Jumalaa kohtaan lakkaa.

Jokainen voi lukea halutessaan Uuden testamentin läpi ja todeta, että sieltä ei LÖYDY AINUTAKAAN JAETTA, JOSSA KERROTTAISIIN PELASTUTTAVAN HELVETISTÄ, HELVETIN TUOMIOLTA.

"Jumalan viha pysyy hänen päällänsä" tarkoittaa sitä, että ihminen kuvittelee vieraantuneessa mielessään olevansa Jumalan vihan kohteena, mikä on SAATANALLINEN VALHE ja on sitä ollut AINA.

Mikäli Jumala olisi jossain ihmiskunnan historian vaiheessa OLLUT VIHAINEN IHMISKUNNALLE, se kyllä kerrottaisiin Uudessa testamentissa.

Mutta mitä kirjoittaa Paavali?

Hän kirjoittaa, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti MAAIALMAN ITSENSÄ KANSSA, ei suinkaan ITSEÄÄN MAAILMAN KANSSA, koskapa Jumala ei ole koskaan suhtautunut nurjamielisesti tai vihamielisesti maailmaa kohtaan.

Taivaasta hylätyksi tulemisessa on jo riittävästi helvettiä...