Milloin meistä aikuisista tuli lasten kasvatuksessa mitään saamattomia vätyksiä?

Avoluokat, itseohjautuva opiskelu jne. Opetusministeriössä täytyisi pitää yt:t ja potkia väkeä pihalle!

Ei se mistään kasvatuksesta ole kiinni.

Mikäs tuossa sitten on erilaista verrattuna niihin "wanhoihin hywiin aikoihin"? Teräaseita ei aiemmin sallittu, niiden tuomisesta kouluun joutui todella vaikeuksiin eikä niitä myöskään lapsille myyty. Sitten tuli 1990-luku, jolloin kaikenlaiset putiikit alkoivat myydä perhosveitsiä ja muita pelkästään ihmisten tappamiseen suunniteltuja teräaseista "cooleina" ja sitten tuli netti, josta kuka vain voi niitä ostaa.

En tiedä, mitä sille voisi tehdä. Suurin osa nuorista ei niitä edes osta, tai jos ostaa, ei heilu niiden kanssa missään. Se osa, joka sekoilee, taas ei tule järkiinsä juuri millään, ei ole ennenkään tullut. Yleinen rajoittaminen ei juuri onnistu eikä toimi. Eipä se koskaan ole toiminut videoiden ikärajoituksissakaan. On vaikea sanoa, montako rikosta ne ovat ehkäisseet, ehkä pari-kolme vuodessa. Tai ehkä enemmän, mittaaminen on mahdotonta. Kieltojen valvominen vielä vaikeampaa.

Tuntihäiriköintiä on ollut aina, kännykät sen välineenä ovat uutta. Samoin nettikiusaaminen, jota tosin harrastavat myös aikuiset. Se on paljon läpitunkevampaa kuin perinteinen kiusaaminen, jolta sentään pääsi rauhaan edes joskus.

Suurin ongelma on inkluusio. Sosiaalisessa mielessä se on jossain määrin hyvä, totutaan esim vammaisiin kavereihin, mutta oppimisen kannalta tuhoisaa. Ne luokan nerot kyllä oppivat, he oppisivat ilman koulua ja opettajaakin. Se suuri enemmistö sen sijaan, joka tarvitsisi jonkun verran opettajan tukea, ei sitä saa inkluurio-oppilaan viedessä opettajan kaiken huomion ja enemmistöltä kyvyn keskittyä. Näkyyhän se sitten oppimistuloksissa sellainen.

Lapsia saavat eivät myöskään koskaan ole niitä luokan kilteimpiä. Niinpä heidän lapsensakaan eivät ole. Jos joku kuvittelee, että koulu jonain päivänä muuttuu ongelmattomaksi, tai on niin huonomuistinen, että luulee koulun joskus sitten 1930-luvun olleen ongelmaton, hän on pahasti irti todellisuudesta. Opettajan ammatissa on etunsa, mutta moni päätyy hermoraunioksi ennen eläkeikää. Tavalliset vanhemmat kokevat lastensa ikävaiheet kerran pari muutaman vuoden ajan, opettaja joutuu elämään niiden pikkupersreikien kanssa koko uransa ajan.

Muiden verovaroilla elävän psykologipaskasakin määrä on lisääntynyt Suomessa vuosikymmenten aikana ja koko ajan ihmisten käytös menee siitä huolimatta koko ajan huonompaan suuntaan.