Koulu tappaa luovuuden - Ken Robinson..

Nykyisen koulutusjärjestelmän kritiikki
Robinsonin pääargumentti on, että jokaisella on syntyessään valtavasti synnynnäisiä lahjoja/lahjakkuuksia, mutta erilaiset instituutiot, erityisesti koulujärjestelmä, tukahduttavat monet niistä. Tuloksena on taloudellinen ja ihmisyyden tuho.

Robinsonin mukaan ahdasmielinen tietynlaisten akateemisten työtehtävien painottaminen, taiteen, humanististen tieteiden ja liikunnan vähentäminen kouluissa, matematiikan ja luonnontieteiden kuiva opetus, pakkomielteinen yhdenmukainen oppilaiden testaaminen kokein ja tiukat rahoitukselliset paineet opettaa juuri näitä kokeita silmällä pitäen johtavat kohtalokkaaseen oppilaiden ja heidän opettajiensa lahjojen hukkaan heittämiseen.

Katastrofin laajuudesta kertovat huolestuttavat tilastot pääaineen vaihtamisen sekä opintojen keskeyttämisen yleisyydestä. Myös tyytymättömyys, stressin määrä ja reseptilääkkeiden käyttö ovat yleistyneet opiskelijoiden keskuudessa. Jopa kursseilla pysyville ja menestyville opiskelijoille menestymisen säännöt ovat muuttuneet peruuttamattomasti. Tämän osoittaa korkeakoulututkintojen arvon romahdus.

Lahjakkuuden tuhlaus ei ole tietoista, mutta se on järjestelmällistä. Lahjojen tuhlaamista tapahtuu osittain siksi, että Isossa-Britanniassa koulutusta ohjaavat järjestelmät perustuvat teollisuuden arvoihin ja vaatimuksiin: lineaarisuuteen, mekaanisuuteen, yhdenmukaisuuteen ja standardointiin. Nämä järjestelmät nujertavat systemaattisesti oivalluskyvyn, luovuuden ja innovaation, joita nykyisin tarvitaan monien sosiaalisten, taloudellisten ja henkisten haasteiden kohtaamisessa. On muodostettava uusi koulukulttuuri, joka hylkää teolliset tuotantoperiaatteet ja ottaa ihmislahjakkuuden paremmin huomioon. Kulttuurinen vallankumous on luonteeltaan globaali, ja sen seuraukset ennustamattomat.

Koulutus on ihmisten kehittämistä, eikä kehitys ole mekaanista tai lineaarista vaan hidasta ja dynaamista. Kuten kaikki elävät oliot, ihmiset menestyvät tietynlaisissa olosuhteissa ja näivettyvät toisenlaisissa. Hyvät opettajat, vanhemmat ja johtajat ymmärtävät tämän, huonot eivät. Ratkaisu on olla tekemättä koulutuksesta yhdenmukaista. Koulutus täytyy räätälöidä jokaisen lapsen ja yhteisön henkilökohtaisiin tarpeisiin vastaavaksi, sanoo Robinson.''