Kristinuskon ylösnousemusoppi: Ihka aito zombitarina?

Aloitetaanpa siitä, että Jeesus kuoli, haudattiin ja nousi kuolleista – eikö tämä kuulosta tutulta zombitarinalta? Mietitään hetki. Ylösnousemus on olennainen osa kristinuskoa. Jeesus kuoli, mutta ei antanut kuoleman pitää häntä haudassa. Kolmantena päivänä hän käveli ulos haudasta – eikä edes näyttänyt siltä, että olisi tarvinnut ylimääräisiä kahveja!

Raamattu kertoo asiasta näin: "Hän ei ole täällä, hän on noussut ylös, niin kuin hän sanoi" (Matt. 28:6). Kuulostaa melko tutulta kaavalta – kuolema, hauta ja ylösnousemus. Toisin kuin perinteiset zombielmat, Jeesus ei kuitenkaan tuntunut kaipaavan ihmislihaa, vaan yritti sen sijaan pelastaa ihmiskunnan sielut.

Joten mitä muuta tämä on kuin antiikin zombitarina, mutta tietysti uskonnollisella käänteellä? Jeesus ei vain kävele ulos haudasta; hän ilmestyy seuraajilleen, syö heidän kanssaan ja jatkaa toimintaansa kuoleman jälkeen! Johanneksen evankeliumissa (20:27) Jeesus jopa kehottaa epäilevää Tuomasta koskettamaan hänen haavojaan: "Pistä sormesi tähän, katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä minun kylkeeni". Eikö tämä ole melko zombie-tyyppinen kohtaus? Ei siinä ollut kyse vain haamuista – fyysinen ruumis palasi takaisin, arpien kera!

Mutta tietysti kristityt eivät pidä tätä zombitarinana, koska Jeesus ei pyrkinyt syömään kenenkään aivoja (ainakaan ei kirjaimellisesti). Hänen ylösnousemuksensa tarkoitus oli pelastus eikä pelon kylväminen. Toisaalta, jos zombitarinoissa olisi samanlainen lopullinen päämäärä, ehkä nekin olisivat yhtä suosittuja kuin Uusi testamentti.