Omalla isällä kasvatustyyli oli jatkuvaa lyttäämistä, vittuilua ja suoraan sanottuna jonkinlaista kiusaamista. Jatkuvaa nälvimistä. Mihinkään ei kannustettu, eikä mitään osannut tehdä koskaan oikein. Naureskeltiin vaan joka asiasta. Kaikesta tekemisistä piti löytää väkisin virheitä. Mitään positiivista ei sanottu. Onnistumisia ei mainittu. Lisäksi tällä oli pinna jatkuvasti helvetin tiukalla ja sai ihme raivokohtauksia joskus ihan mitättömistä jutuista. Mistään selkäsaunoista ja satunnaisista lyömisistä en ole katkera, en usko että ne minuun vaikuttivat oikein mitenkään, mutta tuo henkinen puoli kyllä tuhosi jotain aika tärkeää.
On hyviäkin muistoja, mutta kyllähän tuo pääosin oli aika negatiivista.
Molemmilla vanhemmillani olivat sodankäyneet vanhemmat ja ilmeisesti mielenterveysongelmat & traumat periytyneet sitten lapsille, kun mielenterveys meni sodassa. Koittivat kai sitten jotenkin karaista myös omia lapsiaan. Mistään ei saanut valittaa. Pitää vaan painaa eteenpäin ihan sama mitä vääryyttä saat osaksesi. Työnteko on kunnia, mielenterveysongelmat hulluutta jne. Jonkinlainen ihmeellinen ajatusmalli, että ihan sama mitä sinulle tapahtuu/tehdään, niin sen pystyy unohtamaan 5 minuutissa kokonaan ja jatkamaan elämää normaalisti, niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
Lyttäävä kasvatustyyli, kenelläkään muulla kokemusta vastaavasta omassa lapsuudessa
3
130
Vastaukset
- Anonyymi
Valtaosa tämän päivän +50-vuotiaista jakaa tuon kokemuksen enemmän tai vähemmän.
Kun itse tiedostan omien edesmenneiden vanhempieni omat sotatraumat ja heidän vanhempiensa vastaavat, suhtaudun menneisyyden kurjiin lapsuuskokemuksiini enemmän ymmärtäväisesti. - Anonyymi
Kyllä minunkin elämäni alkupuoli oli suoraan sanoen pirullista. Olin kasvattitytär, toisessa kasvattikodissa. Suunnittelin itsemurhaa ollessani toisella kymmenellä. Ainoastaan opettajilta, ja myöhemmin esimiehiltä sain rohkaisua.
Sitten tulin uskoon ja Jumala alkoi eheyttää minua. Työ-elämä meni hyvin 40 vuotta. Nyt olen eläkkeellä, yli 70, onnellinen seniori - Anonyymi
Jos lapsesta asti lytätään, ei kehuta mistään, ei kannusteta, niin herkästi ihminen kasvaa ajatuksella " ei minusta ole mihinkään ".
Henkinen lyttääminen ja arvostelu aiheuttaa kohteelleen huonoa itsetuntoa. Ja se on syynä, miksi psyykkisiä ongelmia voi herkästi syntyä.
Eikä ne ole pelkästään lapset, jotka siitä saattavat joutua kärsimään, sitä tapahtuu aikuistenkin kesken. Ei tarvitse olla kuin lyttäävä puoliso/kumppani, niin toisella alkaa itsetunto hajoamaan.
Ihminen, joka lyttää toista, arvostelee, vähättelee, jne. on itse heikko henkisesti, on epävarma itsestään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos tienaaminen koneella kiinnostaa niin lue!
Olen kerrännyt muutaman linkin kyselysivustoille. Vastaa kyselyihin ja tienaa rahaa! Minimikotiutus on sivuilla 10e ja v14268Kimmo Kiljunen sekoili täysin - joutuu nyt syrjään
HS: Kimmo Kiljunen syrjään ulkoasiainvaliokunnan johdosta. SDP:n eduskuntaryhmä aikoo vaihtaa ulkoasiainvaliokunnan puh3721837Martina Aitolehti pitkästä aikaa tv:ssä - Nyt mukana kokkauskisassa!
Oho, Martina Aitolehti nyt kokkauskisassa! Häntä ei ole nähtykään pitkään aikaan tv:ssä. Mukana myös mm. Henny Harjusola2421621Keski-ikäiset julkkismiehet vaihtaa nuorempiin!
Seiska tietää kertoa: erikoisjoukot Janne Lehtosen vaimo yli 20v avioliitosta hakee eroa, Janne -ikuista rakkautta hehku281609Kimmo Kiljunen
"Kimmo Kiljunen, sdp, esittää rajuja väitteitä. Hän tapasi suomenvenäläisiä. Julki tulleella videolla hän vaatii rajaa2531206- 731033
- 581004
Salassapito luottamuselimissä. Missä kulkee raja?
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila (kesk) kyselee, mitä minulle oma väki aikoo tehdä, kun toin hallituksen60775- 47766
Miksi teet tästä niin vaikeaa?
Olisin sinun, jos haluaisit. Antaisin sinulle koko sydämeni. Et halua kohdata minua, vaikka kuitenkin haluat. Yritä jo p25729