Niin...kirjassa esiintyi väitteitä temppeliritareista, vapaamuurareista sekä muinaisesta pakanajumalasta, josta hierottiin myöhemmin paholainen. Ohessa lisää.
TEMPPELIRITARIT
Paavi Urban II julisti ristiretket alkaneeksi v. 1095. Temppeliritarit (v.1118 - 1307) perusti yhdeksän ritaria ranskalaisen ritarin Hugues de Payen johdolla. Ritarit vannoisivat köyhyyteen sitoutumisen valan ja omistautuisivat pyhille paikoille matkaavien pyhiinvaeltajien suojeluun.
Jerusalemin kuningas Balduin II osoitti ritareille majapaikan Al Aksan moskeijan (joka sijaitsi legendaarisen Salomonin temppelin tilalla) vierestä. Tehtäväkseen Temppeliritarit saivat temppelivuoren puolustamisen ja pyhiinvaeltajien majoittamisen.
Temppeliritaristolla oli myös kolmas tehtävä suojella pyhiinvaeltajien matkakassaa, jolloin rahat luovutettiin esim. Euroopassa ja kuittia vastaan käteistä sai nostaa matkan varrelta ja perillä.
Järjestö otti evankelista Johanneksen pyhimyksekseen ja v. 1127 Hugues de Payen sai Honoriuksen II virallisen paavillisen hyväksynnän. Näin ritaristo oli vain ja ainoastaan suoraan paavin alaisuudessa. Järjestöllä oli tiluksillaan täydellinen verovapaus ja tuomiovalta, omaisuus kasvoi suunnattomaksi. Järjestöllä oli linnoituksia, tukikohtia ja majataloja.
Monet mahtihenkilöt luovuttivat raha-asioiden hoidon luotettavalle ritarikunnalle, joiden korko- ja välityspalkkiot olivat kohtalaiset verrattuna juutalaisten ja italialaisten vastaaviin. Luotettavuutensa ansiosta järjestö saattoi luoda kaupalliset ja diplomaattiset suhteet myös islamilaiseen maailmaan. Temppeliherrat olivat siis eräänlaisia nykypäivän pankkitoiminnan edelläkävijöitä.
Temppeliritarit joutuivat kilpailutilanteeseen Hospitaaliritariston eli Johanniittojen kanssa, jotka olisivat mielellään olleet yksi ja ainoa uskon puolustaja.
Ritareiden väitetään tehneen temppelivuorella kaivauksia etsiäkseen Liiton Arkkia. Joissain yhteyksissä heidät mainitaan "Kristuksen käärinliinojen", Teneriffan Candelarian kirkon Mustan Madonnan kuvan, kataarien uskonsuunnan yhteyksissä.
Myytti Graalista ja Kristuksen verilinja liitetään Temppeliritareihin.
Väitetään, että ennen heidät syrjäyttämistään, he piilottivat suurimmat aarteensa. Sillä syrjäyttämisen jälkeen mitään suuria aarteita tai pyhäinjäännöksiä ei löytynyt.
Ritarikunnalla oli tiukka säännöstö. He asuivat järjestön tiloissa ja osallistuivat päivittäin uskonnollisiin rituaaleihin. Hierarkian huipulla oli suurmestari, joka alapuolella oli ylikapituli sekä konventti.
Euroopan tukikohta sijaitsi Pariisissa. Akkonin tappion jälkeen (v.1291) keskus siirrettiin Palestiinasta vetäytymisen myötä Kyprokselle.
Ranskan kuningas Filip IV antoi raha-asiat hoidettavaksi Temppeliritareiden Pariisin tukikohdalle. Kuningas otti paljon lainaa järjestöltä ja oli korviaan myöten veloissa.
Kuningas Filip IV halusi vähentää aateliston valtaa ja siirtää sitä omille alaisilleen. Hän alkoi myös verottaa kirkkoa, joka oli ollut verovapaa ja alistettu paaville.
Sisäpolitiikka ja sodat Englantia vastaan velkaannutti Filip IV:n, joka turvautui inflaatioon. Rahan romahduksen myötä yleinen levottomuus lisääntyi ja kuningas pakeni Temppeliritareiden suojiin.
Sen sijaan että kuningas olisi ollut kiitollinen, hän näki Ritarijärjestön liian voimakkaana ja alkoi juonia Temppeliherroja vastaan. Paavi Benedictus XI kuoli v. 1304 ja kuningas Filip IV pakotti paavin siirtämään valtaistuimensa Agvinoniin sekä valitsi paaviksi oman alamaisensa Bertrand d´Agoustin eli Clemens V.
Uusi paavi Clemens V määräsi Temppeliritareiden suurmestarin v.1306 palaamaan Pariisiin Kyprokselta. Kuningas Filip IV laski liikkeelle huhun, että Temppeliritarit olivat samaisen kapinan yllytyksen takana, jolloin kuningas oli hakenut turvaa raivostuneilta alamaisiltaan.
Vuonna 1306 Filip IV saa vielä 500 000 tunisian-punnan lainan tyttärensä myötäjäisiin ja myöntää ritarikunnalle lisää etuoikeuksia Ranskassa.
Vuonna 1307 syyskuussa kuningas vaatii Temppeliritareiden vangitsemista. Määräyskirjaa vangitsemisesta virallinen sinetinvartija Narbonnen arkkipiispa Gilles Aicelin ei suostu sinetillä vahvistamaan. Kuningas erottaa arkkipiispan ja määrää sinetinvartijaksi alaisensa syyttäjä Guillaume Nogaretin, joka sattuu muuten olemaan virallisesti kirkonkirouksessa.
Temppeliritarijärjestön ylin johto sekä 2000 ritaria pidätetään. Kuulusteluissa paikalla ovat inkvisition komissaarit ja kiduttaminen on sallittu.
Marraskuun loppuun mennessä "kuulustelut" ovat päättyneet, joissa usea Temppeliherra oli kuollut. Syytöskirjelmän mukaan ritarit olisivat kieltäneet kristinuskon, pilkanneen kristinuskon symboleja ja antaneen maallikkoina synninpäästöjä, harrastaneen homoseksualismia ja palvoneen tiloissaan Behemot-nimistä "päätä".
Syyttäjä Nogaretin laatima syytöslista noudattaa ajan henkeä, jossa syytekirjelmä laadittiin etukäteen ja tunnustukset kiristettiin kidutuksin. Tavanomaisia kerettiläis- ja noita-oikeudenkäynneissä syytelistassa esiintyi "Ristin polkemista", uskonnollisten symbolien pilkkaamista, seksuaalista "holtittomuutta".
Vasta vuonna 1314 Filip IV pani kuolemantuomiot täytäntöön. Temppeliritariston virallinen olemassaolo lakkasi.
On esitetty monia spekulointeja siitä, mikä Temppeliritariston Pariisin päämajassa palvoma "pää" olisi ollut:
1. "tietoisuuden pää" eli "ras el-fahmat" (henkinen uudestisyntyminen).
2. Kristuksen käärinliinan (Torinon käärinliina) "kasvokuva".
3. Baphomet ihmis-vuohen sarvekkaan jumalan pää (inkvisition "kuulustelupöytäkirjojen" mukaan!). Baphometista tuli myöhemmin kuvituksissa "paholainen".
4. Kallo joka olisi erään merkittävän henkilön (Jeesuksen?) maallisia jäännöksiä. Temppeliritarijärjestö suojelisi henkilön jälkeläisiä.
5. Johannes Kastajan pää. Baphomet saattaisi juontaa Kreikan kielisistä sanoista "Baph" ja "Metis", kaste ja viisaus.
6. Sufien pyhimys ja marttyyri ibn Mansurin (sufismi-liikkeen filofi ja ihmeidentekijä, joka naulittiin ristille v.922) pää.
BAPHOMET
Baphomet eli Behemotin "julkisuusuran" laittoi alulle 1800-luvun ranskalainen ex-pappi ja okkultisti Eliphas Levi (1810 - 1875). Hän loi Baphomethille Tarot-korteistakin tutun visuaalisen olomuodon.
Hahmo juontaa muinaisesta kelttiläisestä tai Galliasta ennen Rooman miehitysvaltaa olevista jumalista. Baphometissä yhdistyi naisellinen ja miehinen elementti, jossa yhdistyivät valo ja pimeys, hyvä ja paha.
Levin hahmotti sekä yhdisti vuohen pään pentagrammiin, jonka jätti perinnöksi okkultisteille. Tarot-korttien alkuperäinen Levin "saatana" oli Baphomet visuaalisessa muodossa.
Anton LaVey kirjoitti Baphometin synkempään muotoon v.1969. Hän yhdisteli vanhoja tietoja omiin visioihinsa vain luodakseen uuden kristinuskon vastaisen ilmiön ja opin, joka kiinnostaisi.
Le Vayn mukaan Temppeliritarit palvoivat saatanaa. Baphoment edusti hänen mielestään pimeyden voimia, eikä lainkaan enää hyvän ja pahan balanssia, mikä oli alun perin Baphometin "esikuvana".
Vapaamuurarit on väitetty olevan kristillisten veljeskuntien perillisiä. Yleensä salajärjestön huono maine perustuu poliittiseen ja taloudellisiin syihin, mutta seassa on myös uskonnollisia näkökohtia. Salaseuran samaistuessa mm. temppeliritareihin, on myös syytökset samaistuneet muurareihin. Vanha kunnon Bapmomet nosti taas päätään.
Huonomaineinen kirjailija ja katollista kirkkoa arvosteleva vapaa-ajattelija Leo Taxil kuului vapaamuurareihin vähän aikaa, josta hänet sittemmin erotettiin.
Taxilin mukaan 30, 31 ja 32 asteen vapaamuurarien tuli huolehtia Lucifeerisen opin puhtaudesta, kun suurelle yleisölle annetaan kuva Jumalan palvelemisesta. Puhdas filosofinen usko olisi Luciferin ja Adonain, valon ja pimeyden keskinäisestä taistelusta, jossa Adonain edusti pahuutta ja pimeyttä.
Taxil julkaisi 1885 - 1886 kirjan, jossa kuvaili saatananpalvontaa ja seksuaalista väkivaltaa harjoittaman loosin rituaaleja, joista ei koskaan löytynyt näyttöä.
Vuonna 1897 Leo Taxil yllättäen kiisti väitteensä vapaamuurareista.
Samoilla tarinalinjoilla kulki Abbe Clair de la Riven kirjoittama kirja (1884), jossa Baphometh esiintyi kannessa vietellen nuorta naista. Kirja lainaa Taxilin esittämiä "dokumentteja" muurareista.
VAPAAMUURARIT JA TEMPPELIRITARIT
Temppeliritarijärjestö lakkautettiin 1300-luvulla ja ritariston aseman ja maaomaisuuden perivät Johanniitat eli Maltan ritarit (Rhodokselta vetäydyttyään uusi tukikohta oli Maltalla) ottivat palvelukseensa vainoista selvinneet soturimunkit.
Filip IV esitti ennen "näytösoikeudenkäyntiään" Johanniittojen ja Temppeliritarien yhdistämistä, jossa hän olisi toiminut yhteisenä sotaherrana Palestiinan uudelleen valloituksessa. Johanniitat ja Temppeliherrat kumpaisetkin vastustivat esitystä. Filip käynnisti lopulta vaihtoehto C:n ja Johanniitat perivät Temppeliherrojen jäämistön.
Johanniitat ovat edelleen paavin tunnustama organisaatio.
Vapaamuurarius kehittyi kunnolla vasta 1700-luvun porvariston salaseuroissa. Yhteistä ei ole temppeliritarien kanssa muuta kuin väitetty Baphomet-hahmo, jota käytettiin molempien organisaatioiden mustamaalaukseen.
TEMPPELIRITARIT
Paavi Urban II julisti ristiretket alkaneeksi v. 1095. Temppeliritarit (v.1118 - 1307) perusti yhdeksän ritaria ranskalaisen ritarin Hugues de Payen johdolla. Ritarit vannoisivat köyhyyteen sitoutumisen valan ja omistautuisivat pyhille paikoille matkaavien pyhiinvaeltajien suojeluun.
Jerusalemin kuningas Balduin II osoitti ritareille majapaikan Al Aksan moskeijan (joka sijaitsi legendaarisen Salomonin temppelin tilalla) vierestä. Tehtäväkseen Temppeliritarit saivat temppelivuoren puolustamisen ja pyhiinvaeltajien majoittamisen.
Temppeliritaristolla oli myös kolmas tehtävä suojella pyhiinvaeltajien matkakassaa, jolloin rahat luovutettiin esim. Euroopassa ja kuittia vastaan käteistä sai nostaa matkan varrelta ja perillä.
Järjestö otti evankelista Johanneksen pyhimyksekseen ja v. 1127 Hugues de Payen sai Honoriuksen II virallisen paavillisen hyväksynnän. Näin ritaristo oli vain ja ainoastaan suoraan paavin alaisuudessa. Järjestöllä oli tiluksillaan täydellinen verovapaus ja tuomiovalta, omaisuus kasvoi suunnattomaksi. Järjestöllä oli linnoituksia, tukikohtia ja majataloja.
Monet mahtihenkilöt luovuttivat raha-asioiden hoidon luotettavalle ritarikunnalle, joiden korko- ja välityspalkkiot olivat kohtalaiset verrattuna juutalaisten ja italialaisten vastaaviin. Luotettavuutensa ansiosta järjestö saattoi luoda kaupalliset ja diplomaattiset suhteet myös islamilaiseen maailmaan. Temppeliherrat olivat siis eräänlaisia nykypäivän pankkitoiminnan edelläkävijöitä.
Temppeliritarit joutuivat kilpailutilanteeseen Hospitaaliritariston eli Johanniittojen kanssa, jotka olisivat mielellään olleet yksi ja ainoa uskon puolustaja.
Ritareiden väitetään tehneen temppelivuorella kaivauksia etsiäkseen Liiton Arkkia. Joissain yhteyksissä heidät mainitaan "Kristuksen käärinliinojen", Teneriffan Candelarian kirkon Mustan Madonnan kuvan, kataarien uskonsuunnan yhteyksissä.
Myytti Graalista ja Kristuksen verilinja liitetään Temppeliritareihin.
Väitetään, että ennen heidät syrjäyttämistään, he piilottivat suurimmat aarteensa. Sillä syrjäyttämisen jälkeen mitään suuria aarteita tai pyhäinjäännöksiä ei löytynyt.
Ritarikunnalla oli tiukka säännöstö. He asuivat järjestön tiloissa ja osallistuivat päivittäin uskonnollisiin rituaaleihin. Hierarkian huipulla oli suurmestari, joka alapuolella oli ylikapituli sekä konventti.
Euroopan tukikohta sijaitsi Pariisissa. Akkonin tappion jälkeen (v.1291) keskus siirrettiin Palestiinasta vetäytymisen myötä Kyprokselle.
Ranskan kuningas Filip IV antoi raha-asiat hoidettavaksi Temppeliritareiden Pariisin tukikohdalle. Kuningas otti paljon lainaa järjestöltä ja oli korviaan myöten veloissa.
Kuningas Filip IV halusi vähentää aateliston valtaa ja siirtää sitä omille alaisilleen. Hän alkoi myös verottaa kirkkoa, joka oli ollut verovapaa ja alistettu paaville.
Sisäpolitiikka ja sodat Englantia vastaan velkaannutti Filip IV:n, joka turvautui inflaatioon. Rahan romahduksen myötä yleinen levottomuus lisääntyi ja kuningas pakeni Temppeliritareiden suojiin.
Sen sijaan että kuningas olisi ollut kiitollinen, hän näki Ritarijärjestön liian voimakkaana ja alkoi juonia Temppeliherroja vastaan. Paavi Benedictus XI kuoli v. 1304 ja kuningas Filip IV pakotti paavin siirtämään valtaistuimensa Agvinoniin sekä valitsi paaviksi oman alamaisensa Bertrand d´Agoustin eli Clemens V.
Uusi paavi Clemens V määräsi Temppeliritareiden suurmestarin v.1306 palaamaan Pariisiin Kyprokselta. Kuningas Filip IV laski liikkeelle huhun, että Temppeliritarit olivat samaisen kapinan yllytyksen takana, jolloin kuningas oli hakenut turvaa raivostuneilta alamaisiltaan.
Vuonna 1306 Filip IV saa vielä 500 000 tunisian-punnan lainan tyttärensä myötäjäisiin ja myöntää ritarikunnalle lisää etuoikeuksia Ranskassa.
Vuonna 1307 syyskuussa kuningas vaatii Temppeliritareiden vangitsemista. Määräyskirjaa vangitsemisesta virallinen sinetinvartija Narbonnen arkkipiispa Gilles Aicelin ei suostu sinetillä vahvistamaan. Kuningas erottaa arkkipiispan ja määrää sinetinvartijaksi alaisensa syyttäjä Guillaume Nogaretin, joka sattuu muuten olemaan virallisesti kirkonkirouksessa.
Temppeliritarijärjestön ylin johto sekä 2000 ritaria pidätetään. Kuulusteluissa paikalla ovat inkvisition komissaarit ja kiduttaminen on sallittu.
Marraskuun loppuun mennessä "kuulustelut" ovat päättyneet, joissa usea Temppeliherra oli kuollut. Syytöskirjelmän mukaan ritarit olisivat kieltäneet kristinuskon, pilkanneen kristinuskon symboleja ja antaneen maallikkoina synninpäästöjä, harrastaneen homoseksualismia ja palvoneen tiloissaan Behemot-nimistä "päätä".
Syyttäjä Nogaretin laatima syytöslista noudattaa ajan henkeä, jossa syytekirjelmä laadittiin etukäteen ja tunnustukset kiristettiin kidutuksin. Tavanomaisia kerettiläis- ja noita-oikeudenkäynneissä syytelistassa esiintyi "Ristin polkemista", uskonnollisten symbolien pilkkaamista, seksuaalista "holtittomuutta".
Vasta vuonna 1314 Filip IV pani kuolemantuomiot täytäntöön. Temppeliritariston virallinen olemassaolo lakkasi.
On esitetty monia spekulointeja siitä, mikä Temppeliritariston Pariisin päämajassa palvoma "pää" olisi ollut:
1. "tietoisuuden pää" eli "ras el-fahmat" (henkinen uudestisyntyminen).
2. Kristuksen käärinliinan (Torinon käärinliina) "kasvokuva".
3. Baphomet ihmis-vuohen sarvekkaan jumalan pää (inkvisition "kuulustelupöytäkirjojen" mukaan!). Baphometista tuli myöhemmin kuvituksissa "paholainen".
4. Kallo joka olisi erään merkittävän henkilön (Jeesuksen?) maallisia jäännöksiä. Temppeliritarijärjestö suojelisi henkilön jälkeläisiä.
5. Johannes Kastajan pää. Baphomet saattaisi juontaa Kreikan kielisistä sanoista "Baph" ja "Metis", kaste ja viisaus.
6. Sufien pyhimys ja marttyyri ibn Mansurin (sufismi-liikkeen filofi ja ihmeidentekijä, joka naulittiin ristille v.922) pää.
BAPHOMET
Baphomet eli Behemotin "julkisuusuran" laittoi alulle 1800-luvun ranskalainen ex-pappi ja okkultisti Eliphas Levi (1810 - 1875). Hän loi Baphomethille Tarot-korteistakin tutun visuaalisen olomuodon.
Hahmo juontaa muinaisesta kelttiläisestä tai Galliasta ennen Rooman miehitysvaltaa olevista jumalista. Baphometissä yhdistyi naisellinen ja miehinen elementti, jossa yhdistyivät valo ja pimeys, hyvä ja paha.
Levin hahmotti sekä yhdisti vuohen pään pentagrammiin, jonka jätti perinnöksi okkultisteille. Tarot-korttien alkuperäinen Levin "saatana" oli Baphomet visuaalisessa muodossa.
Anton LaVey kirjoitti Baphometin synkempään muotoon v.1969. Hän yhdisteli vanhoja tietoja omiin visioihinsa vain luodakseen uuden kristinuskon vastaisen ilmiön ja opin, joka kiinnostaisi.
Le Vayn mukaan Temppeliritarit palvoivat saatanaa. Baphoment edusti hänen mielestään pimeyden voimia, eikä lainkaan enää hyvän ja pahan balanssia, mikä oli alun perin Baphometin "esikuvana".
Vapaamuurarit on väitetty olevan kristillisten veljeskuntien perillisiä. Yleensä salajärjestön huono maine perustuu poliittiseen ja taloudellisiin syihin, mutta seassa on myös uskonnollisia näkökohtia. Salaseuran samaistuessa mm. temppeliritareihin, on myös syytökset samaistuneet muurareihin. Vanha kunnon Bapmomet nosti taas päätään.
Huonomaineinen kirjailija ja katollista kirkkoa arvosteleva vapaa-ajattelija Leo Taxil kuului vapaamuurareihin vähän aikaa, josta hänet sittemmin erotettiin.
Taxilin mukaan 30, 31 ja 32 asteen vapaamuurarien tuli huolehtia Lucifeerisen opin puhtaudesta, kun suurelle yleisölle annetaan kuva Jumalan palvelemisesta. Puhdas filosofinen usko olisi Luciferin ja Adonain, valon ja pimeyden keskinäisestä taistelusta, jossa Adonain edusti pahuutta ja pimeyttä.
Taxil julkaisi 1885 - 1886 kirjan, jossa kuvaili saatananpalvontaa ja seksuaalista väkivaltaa harjoittaman loosin rituaaleja, joista ei koskaan löytynyt näyttöä.
Vuonna 1897 Leo Taxil yllättäen kiisti väitteensä vapaamuurareista.
Samoilla tarinalinjoilla kulki Abbe Clair de la Riven kirjoittama kirja (1884), jossa Baphometh esiintyi kannessa vietellen nuorta naista. Kirja lainaa Taxilin esittämiä "dokumentteja" muurareista.
VAPAAMUURARIT JA TEMPPELIRITARIT
Temppeliritarijärjestö lakkautettiin 1300-luvulla ja ritariston aseman ja maaomaisuuden perivät Johanniitat eli Maltan ritarit (Rhodokselta vetäydyttyään uusi tukikohta oli Maltalla) ottivat palvelukseensa vainoista selvinneet soturimunkit.
Filip IV esitti ennen "näytösoikeudenkäyntiään" Johanniittojen ja Temppeliritarien yhdistämistä, jossa hän olisi toiminut yhteisenä sotaherrana Palestiinan uudelleen valloituksessa. Johanniitat ja Temppeliherrat kumpaisetkin vastustivat esitystä. Filip käynnisti lopulta vaihtoehto C:n ja Johanniitat perivät Temppeliherrojen jäämistön.
Johanniitat ovat edelleen paavin tunnustama organisaatio.
Vapaamuurarius kehittyi kunnolla vasta 1700-luvun porvariston salaseuroissa. Yhteistä ei ole temppeliritarien kanssa muuta kuin väitetty Baphomet-hahmo, jota käytettiin molempien organisaatioiden mustamaalaukseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.