Valloitussodat Venäjällä ja Euroopassa, 1235–1242
Päärtikkeli: Mongolien hyökkäykset Venäjälle
Kaltšikjoen taistelua vuonna 1223 pidetään yleensä ensimmäisenä yhteenotona venäläisten ja mongolien välillä, ja se toimii eräänlaisena esinäytöksenä viisitoista vuotta myöhemmin seuranneelle Venäjän valloittamiselle. Vuonna 1235 mongolien hallitsijat päättivät Ögödei-kaanin johdolla sotaretkestä Euroopan maiden valloittamiseksi (Suuri Läntinen sotaretki). Vallattuaan Volga Bulgarian vuonna 1236 mongoliarmeija, jota johti Tšingis-kaanin pojanpoika Batu-kaani, saapui Venäjän rajoille.[6]
Vuonna 1237 Batu-kaani laittoi matkaan lähettiläitä kaikkiin Venäjän kaupunkeihin ja ilmoitti säästävänsä ne, mikäli ne avaavat porttinsa mongoleille, luovuttavat 10 % omaisuudestaan veroina ja 10 % väestöstään orjina.[7] Venäläisruhtinaat raivostuivat vaatimuksista, ja monessa kaupungissa mongolilähettiläät surmattiin.[7] Mongolit päättivät hyökätä ensin vaikeampina pidettyihin, metsien keskellä oleviin kaupunkeihin, jonka jälkeen arokaupungit jäisivät ilman apua ja olisivat helppo kohde.[7] He hyökkäsivät sydäntalvella, jolloin jäätyneet joet toimivat kulkureitteinä.[7] Keväällä 1239 alkoi mongolien valloitus Etelä-Venäjällä. Venäläisten kronikoitsijoiden niukat ja ristiriitaiset selostukset tekevät mahdottomaksi saada täydellistä ja luotettavaa kuvaa näistä tapahtumista.[6] Mongolit valloittivat ja hävittivät Kiovan asukkaineen vuonna 1240 sekä toistakymmentä muuta venäläistä kaupunkia Volgan länsipuolella neljän vuoden kuluessa.[8]
Mongolien valloitussodat Euroopassa vuosina 1236-1242
Pääartikkeli: Mongolien hyökkäykset Eurooppaan
1240-luvun alussa hyökkäys jatkui edelleen Puolaan, Unkariin ja Itävaltaan. Mongolihovin lähteitten mukaan sotajoukot, jotka etenivät Unkariin vuoden 1241 alkukuukausina oli jaettu viidelle eri reitille. Orda-kaanin (Batu-kaanin vanhin veli) ja Baidarin (Tšaghadaidin prinssi) alainen pohjoisen "oikeanpuoleinen" ryhmä liikkui nopeasti Puolan läpi, joka tuolloin oli pirstoutunut viiteen ruhtinaskuntaan. He ryöstivät Lublinin ja Sandomierzin helmikuussa 1241.[8] Sleesian herttuan Henrik II Hurskaan armeija murskattiin Liegnitzin taistelussa 9. huhtikuuta 1241, ja Unkarin kuninkaan Béla IV:n armeija Muhin taistelussa 11. huhtikuuta 1241.
Sotapäällikkö Subutain ja Batu-kaanin johtamat etujoukot pääsivät jo Wienin porteille ja mongolien tiedustelijoita nähtiin noin sadan kilometrin päässä Venetsiasta. Tyhjentävää syytä mongolien äkilliselle vetäytymiselle Unkarin kuningaskunnasta vuonna 1242 ei edelleenkään voida antaa, mutta sen selittämiseksi on esitetty useita teorioita.[8] Suurkaani Ögödein yllättävä kuolema vuonna 1241 (luultavasti alkoholismiin) yhdessä talven aiheuttamien logistiikkaongelmien vuoksi[9] - hevosten liikkuminen ja rehunsaanti vaikeutui runsaiden sateiden pehmittämä arolla ja vuoristossa - sai kuitenkin mongolit vetäytymään Unkarista vuonna 1242,[10] koska Batu-kaani halusi osallistua suurkaanin vaaliin.''
Päärtikkeli: Mongolien hyökkäykset Venäjälle
Kaltšikjoen taistelua vuonna 1223 pidetään yleensä ensimmäisenä yhteenotona venäläisten ja mongolien välillä, ja se toimii eräänlaisena esinäytöksenä viisitoista vuotta myöhemmin seuranneelle Venäjän valloittamiselle. Vuonna 1235 mongolien hallitsijat päättivät Ögödei-kaanin johdolla sotaretkestä Euroopan maiden valloittamiseksi (Suuri Läntinen sotaretki). Vallattuaan Volga Bulgarian vuonna 1236 mongoliarmeija, jota johti Tšingis-kaanin pojanpoika Batu-kaani, saapui Venäjän rajoille.[6]
Vuonna 1237 Batu-kaani laittoi matkaan lähettiläitä kaikkiin Venäjän kaupunkeihin ja ilmoitti säästävänsä ne, mikäli ne avaavat porttinsa mongoleille, luovuttavat 10 % omaisuudestaan veroina ja 10 % väestöstään orjina.[7] Venäläisruhtinaat raivostuivat vaatimuksista, ja monessa kaupungissa mongolilähettiläät surmattiin.[7] Mongolit päättivät hyökätä ensin vaikeampina pidettyihin, metsien keskellä oleviin kaupunkeihin, jonka jälkeen arokaupungit jäisivät ilman apua ja olisivat helppo kohde.[7] He hyökkäsivät sydäntalvella, jolloin jäätyneet joet toimivat kulkureitteinä.[7] Keväällä 1239 alkoi mongolien valloitus Etelä-Venäjällä. Venäläisten kronikoitsijoiden niukat ja ristiriitaiset selostukset tekevät mahdottomaksi saada täydellistä ja luotettavaa kuvaa näistä tapahtumista.[6] Mongolit valloittivat ja hävittivät Kiovan asukkaineen vuonna 1240 sekä toistakymmentä muuta venäläistä kaupunkia Volgan länsipuolella neljän vuoden kuluessa.[8]
Mongolien valloitussodat Euroopassa vuosina 1236-1242
Pääartikkeli: Mongolien hyökkäykset Eurooppaan
1240-luvun alussa hyökkäys jatkui edelleen Puolaan, Unkariin ja Itävaltaan. Mongolihovin lähteitten mukaan sotajoukot, jotka etenivät Unkariin vuoden 1241 alkukuukausina oli jaettu viidelle eri reitille. Orda-kaanin (Batu-kaanin vanhin veli) ja Baidarin (Tšaghadaidin prinssi) alainen pohjoisen "oikeanpuoleinen" ryhmä liikkui nopeasti Puolan läpi, joka tuolloin oli pirstoutunut viiteen ruhtinaskuntaan. He ryöstivät Lublinin ja Sandomierzin helmikuussa 1241.[8] Sleesian herttuan Henrik II Hurskaan armeija murskattiin Liegnitzin taistelussa 9. huhtikuuta 1241, ja Unkarin kuninkaan Béla IV:n armeija Muhin taistelussa 11. huhtikuuta 1241.
Sotapäällikkö Subutain ja Batu-kaanin johtamat etujoukot pääsivät jo Wienin porteille ja mongolien tiedustelijoita nähtiin noin sadan kilometrin päässä Venetsiasta. Tyhjentävää syytä mongolien äkilliselle vetäytymiselle Unkarin kuningaskunnasta vuonna 1242 ei edelleenkään voida antaa, mutta sen selittämiseksi on esitetty useita teorioita.[8] Suurkaani Ögödein yllättävä kuolema vuonna 1241 (luultavasti alkoholismiin) yhdessä talven aiheuttamien logistiikkaongelmien vuoksi[9] - hevosten liikkuminen ja rehunsaanti vaikeutui runsaiden sateiden pehmittämä arolla ja vuoristossa - sai kuitenkin mongolit vetäytymään Unkarista vuonna 1242,[10] koska Batu-kaani halusi osallistua suurkaanin vaaliin.''
Vastaukset 1
Vanhimmat
6661999