Voiko eläinten kärsimyksiä verrata / arvottaa?

Yle on julkaissut liki jokavuotisen "Rapuja keitetään elävältä - voi ei" -artikkein:
https://yle.fi/a/74-20109571

Jos ei kauhistella suomaaisten rapujen syöntiin liitettyä elitismiä ja yhteisöllistä usein alkoholin ryydittämää hauskanpitoa, vaan ajatellaan asiaa eläintekn kannalta, niin herää kysymys miten arvottaa erilaisille eläimille tuotettua kärsimystä. Lähtökohtaisesti täysin "tuskatonta lihaa" tuskin on. Perusteltua olisi miettiä asiaa eläinten "henkisten kykyjen" eli hermoston kannalta:
1. Äyriäiset (ja muut niveljakaiset): ei keskushermostoa, kipuaistimus on, mutta erilainen
2. Kalat: selkärankaissia, keskushermosto, joka käsittelee kipuaistimukset
3. Nisäkkäät: hyvin "ihmismäiset" aivot ja varmuudella samanlainen kipuaistimus

Sitten pitäisi arvottaa miten eripituinen ja eri "intensiteetin" kärsimys arvotetaan.
Esimerkiksi miten verrata ravun keittämisen ehkä kymmenen sekunttia kestävää "tuskaa" siihen kun kala tuhkehtuu tuntien aikana verkkoon sotkeutuneena? Tai mitnen verrata kalan kärsimystä verkkoon sotkeutuneena sikaan joka elää koko elämänsä pienessä betonipohjaisessa karsinassa ja viettää elämänsä viimeiset hetket (tunnit?) teurastamossa, jossa haisee lajitovereiden veri ja joka on ensimmäinen kokemus oman karsinan ulkopuolisesta maaimasta?

Arvioi eläinten hyödyntämisessä olevia eettisiä ongelmia, niin luonnonvaraissten rapujen syöminen on varmasti niitä aivan vähäissimpiä.