Se mitä JT opettaa Helvetistä, on raamatunmukaista!

Ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio..." (Heb 9:27)

Kadotus on paikka, "jossa heitä vaivataan yöt ja päivät, aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat..."(Ilm 14:9-11 ja 20:10).

Jumalattomina kuolleiden sielut joutuvat kärsimään
-häpeää ja kauhistusta (Dan 12:2),
-tuskaa ja ahdistusta (Room 2:5-11),
-ahdistusta (2 Tess 1:6-9),
-iankaikkista vaivaa (Ilm 20:10),
-itkua ja hammasten kiristystä (Matt 8:12;13:42).

Raamatun helvetti on iankaikkinen rangaistus ja ero Jumalasta, "toinen kuolema, tulinen järvi" (Ilm 20:14). Sieltä ei tule kukaan pois (Matt 25:46; Ilm 19:3; 21:8; Jes 26:14).

Room 6:7: "Se, joka on kuollut, on vapautunut synnistään". Kyseinen jae käsittelee kasteen merkitystä ja opettaa, että joka on kasteessa "kuollut" ja haudattu Kristuksen kanssa, on vapautunut synnistään ja näin siirtynyt kuolemasta elämään. Tässä ei tarkoiteta lainkaan ruumiillista kuolemaa, kuten halutaan antaa ymmärtää. Kun Paavali jakeissa 18-21 iloitsee, että Roomassa asuvat Jeesukseen uskovat ovat "synnistä vapautettuina tulleet Jumalan palvelijoiksi", hän ei todellakaan tarkoita, että nämä ihmiset olivat kokeneet fyysisen kuoleman!

Anonyymi 2024-09-12 12:21:15

"Kun Raamatuss puhutaan helvetistä, sillä tarkoitetaan hautaa.
Suomalainen käännös on väärä, alkuperäiskirjoituksissa se sana on hauta!"

-Vartiotornisi vetää nenästä sinua.
Haudan Raamattu tuntee. Siitä puhutaan hautana.

Vartiotorni sekoittaa VT:n "seol" (= tuonela, hauta) ja UT:n "gehenna" (=kadotus), ikäänkuin ne olisivat sama asia. Raamattu ilmoittaa ne kuitenkin luonteeltaan täysin erilaisina paikkoina: VT:n "seol" tarkoittaa asiayhteydestä riippuen joko hautaa (jossa ruumis on) tai tuonelaa (tietoinen välitila). UT:n "gehenna" on kadotus, joka taas on luonteeltaan iankaikkinen (Ilm 20:10).

Tuonela kuvataan Raamatussa myös väliaikaisena olotilana: "Herra vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen" (1 Sam 2:6). Tuonelaan menivät ennen Kristuksen lunastuskuolemaa kaikki sielut, vanhurskaat ja väärät, ruumiin kuoleman jälkeen

Tuonela on tietoinen tila: "Tuonela tuolla alhaalla liikkuu sinun tähtesi, ottaaksensa sinut vastaan, kun tulet. Se herättää haamut sinun tähtesi, kaikki maan johtomiehet... kaikki kansojen kuninkaat. Kaikki he lausuvat ja sanovat sinulle: Myös sinä olet riutunut, niinkuin mekin, olet tullut kaltaiseksemme..." (Jes 14:9,10).Tuonelassa siis ajateltiin ja puhuttiin. "Haamut" olivat eläviä olentoja (Job 4:16; Job 26:5,6; Snl 9:18). Myös Hes 32:21 kertoo, kuinka "mahtavimmat sankareista puhuvat tuonelan keskeltä".

Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen vanhurskaat, Jeesukseen uskovat eivät enää mene tuonelaan (Matt 16:18), vaan "paratiisiin" (Luuk 23:42-43; 2 Kor 12:2-4).

Raamattu puhuu kuolemasta kahdessa eri merkityksessä: ihmisen luonnollisesta kuolemasta, missä henki eroaa ruumiista (Jaak 2:26; Ps 146:4), ja sisäisen ihmisen eli sielun kuolemantilasta, jossa kaikki ihmisten sielut Aadamin jälkeen ovat jo eläessään (Room 5:14,15; 1 Tim 5:6; 1 Joh 3:14 jne). Hesekielin 18:4: "se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava" tukee kaikkia muita Raamatun kohtia, joissa kuolemalla tarkoitetaan sisäisen ihmisen eli sielun eroa Jumalan yhteydestä.

Ilmestyskirjan peto ja väärä profeetta tulevat olemaan ensimmäiset, jotka heitetään "gehennaan", tuliseen järveen (Ilm 19:20), sitten perkele (Ilm 20:10), ja vasta sen jälkeen heidän seuraajansa (Ilm 20:14, 15). "Sillä ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat..." (Room 8:1)