Mitkä ovat todisteille evoluutiolle ja alkuräjähdykselle

Kuten kirjoitat kaikki teoriat tulee testata. Evoluutiota puolustetaan usein ns. sopeutumisella. Lähes poikkeuksetta erilaisissa dokumenteissa evoluution todisteena viitataan sopeutumiin (vaikkapa jääkarhu). Todellisuudessa sopeutumisessa ei tapahdu genomin muutosta vaan muutokset ovat perimän rikkauduesta olosuhteisiin valikoituvia ominaisuuksia.
Onko sitten todellisia tieteellisesti osoitettuja evoluutioteorian mukaisia (mutaatiot +luonnonvalinta) tapahtunut. Useimmiten viitataan sirppisoluanemiaan, jonka seurauksena ihminen tulee immuuniksi malarialle. Ongelma vain siinä, että jos ihminen saa molemmilta vanhemmilta tuon perimän, hänen elinpäivänsä ovat luetut - eli perimä on tappava.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tällaista teoriaan perustuvaa tieteellistä todistusta evoluutiosta ei löydy. Esimerkin omaisesti otettakoon vaikkapa ihmisen evoluutio: jotta voisimme osoittaa, että ihminen on mutaatioiden ja luonnonvalinnan kautta kehittynyt vaikkapa "apina-asteelta" nykyihmiseksi, meidän pitäisi kyetä vertaamaan alkuperäista genomia nykyihmisen genomiin ja kyettävä osoittamaan edes jonkinlainen "mutaatiopolku" - millaisten mutaatioiden kautta "apina-asteelta" päädyttiin ihmiseen. Sellaisesta tutkimuksesta tai osoituksesta en ole kuullut.
Tämä tietysti koskee kaikkea evoluutioteorian mukaista oletettua kehitystä. Evoluutioteorian mukaisesti kyllä rakennetaan erilaisia evoluutiopuita - ja nykyisin kaiketi ovat sirpaloituneet pensaiksi - mutta ne perustuivat aiemmin ulkoisiin samankaltaisuuksiin - ja nykyisin ehkä pyritään kaiketi löytämään geneettistä samankaltaisuutta, mikä tietysti on oleellisempaa.
Jos luet suomenkielisen kansantajuisen käännöksen populaatiogeneetikko John Sanfordin kirjasta "Eliökunta rappeutuu" huomaat miten heikoilla satunnaisiin mutaatioihin perustuva evoluutioteoria on.
Mutaatiot johtavat pikemminkin rappeutumiseen kuin kehitykseen - siirrämme koko ajan mutaatioita perimän kautta tuleville sukupolville. Tulevat sukupolviin kasautuu "kaikenkarvaisia mutaatioita" - jos mukana on hyviä mutaatioita niin joukossa on paljon huonoja, huonompia ja tosi huonoja mutaatioita, emmekä pysty niitä karsimaan hyvien joukosta. (Voit itse mietiskellä millä konstilla luonto voisi "tappaa huonot mutaatiot ja poimia hyvä" - aika nopeasti tajuaa ettei se ole mahdollista. Eikä se ole ollut aiemminkaan mahdollista, vaikka aikaa olisi kuinka paljon. ) Eli evoluutioteoriassa on jotain pahasti vialla.
Näkisinkin evoluutioteorian suosion tiedepiireissä siten, että jos evoluutioteoria romutettaisiin sen heikkouksien vuoksi niin mitä otettaisiin tilalle? Satunnaisuus johtaa rappioon. Suunnittelu ei käy, koska se johtaa ajatukseen Luojasta, Jumalasta. Se on taas tieteelle kauhistus. Siispä tiede päätyy pitämämään tiukasti kiinni evoluutiosta. "Emme vielä tiedä." on se tavallinen lause, joka kätkee sisälleen uskomuksen siitä, että "kaikki sittenkin syntyi itsestään sattumalta". Mutta olemmekin jo sitten "uskonnon puolella". Jokaisella titeteen tekijälläkin kun on maailmankuva ja maailmankatsomus, johon koko tieteen tekeminen perustuu. Nykyisen lähes poikkeuksestta uskotaan, että "todellisuus on ainetta ja energiaa, mitään aineen ulkopuolista todellisuutta ei uskota olevan". Tietysti tämä on vain uskomus, jota on mahdoton osoittaa oikeaksi. Pahaksi onneksi ihmisen tutkimusvälineet ovat ainetta ja energiaa (vaikkapa muovia ja metalleja) ja havaitsevat vain aineeellistta todellisuutta (säteilyä, massaa, reaktioita). Jos vielä lisäksi meidän "selitysavaruutemme (kaikki mahdolliset tutkimustulosten selitysmallit) on vain aineellisessa todellisuudessa" niin päivänselvää tietysti on, että "henkeä, suunnittelijaa tai Luojaa ei havaita". Mutta ollakseen rehellinen, tieteentekijän tulisi ymmärtää, että kysymys on uskosta.