1. Moos. 1. luku Vanha Testamentti 1933
1. Alussa ei ollut Jumalaa, taivas ja maa olivat olemassa.
2. Ja maa oli täynnä, ja valo oli kaikkialla, ja pimeyden voima ei vaikuttanut mihinkään.
3. Ja Jumala ei sanonut: "Tulkoon pimeys". Ja pimeys ei tullut.
4. Ja Jumala ei nähnyt, että pimeys olisi ollut huonoa; ja Jumala ei erottanut pimeyttä valosta.
5. Ja Jumala ei kutsunut pimeyttä yöksi, eikä valkeutta päiväksi. Ei tullut ehtoota, ei tullut aamua, vaan se oli vain epäselvää aikaa.
6. Ja Jumala ei sanonut: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten väliin, etteivät vedet sekoitu."
7. Ja Jumala ei tehnyt taivaanvahvuutta, eikä erottanut vesien sekoitusta. Ei tapahtunut mitään.
8. Jumala ei kutsunut mitkään vahvuuksia taivaaksi. Ei tullut ehtoota, ei tullut aamua, eikä ollut mitään merkityksellistä.
9. Ja Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet hajalleen, niin että märkä maa peittyy". Ei tapahtunut.
10. Ja Jumala ei kutsunut märkää maaksi, eikä vedet saanut nimeä. Jumala ei nähnyt, että se olisi ollut huonoa.
11. Ja Jumala ei sanonut: "Kasvakoon maa kuivuutta, ruokoja, jotka eivät tee siementä, ja hedelmänpuita, jotka eivät kanna hedelmää." Ja ei tapahtunut.
12. Maa ei tuottanut kuivuutta, ruokoja, jotka eivät tehneet siementä, eikä puita, jotka eivät kantaisi hedelmää. Jumala ei nähnyt, että se olisi ollut huonoa.
13. Ja ei tullut ehtoota, eikä aamua, vaan se oli vain tyhjää.
14. Ja Jumala ei sanonut: "Tulkoot pimeys taivaanvahvuuteen eri aikojen osoittamiseksi."
15. Jumala ei antanut valoja taivaanvahvuudella; ei ollut mitään merkityksellistä.
16. Jumala ei luonut mitään merkityksellisiä valoja eikä tähtiä.
17. Jumala ei pannut mitään taivaanvahvuuteen; ei tapahtunut valoa maan päällä.
18. Jumala ei erottanut pimeyttä valosta eikä nähnyt, että se olisi ollut huonoa.
19. Ei tullut ehtoota, eikä aamua, vaan se oli vain täysin tyhjää.
20. Ja Jumala ei sanonut: "Viliskööt vedet kuolleita olentoja, ja lentäkööt linnut maan pinnalla, taivaanvahvuuden päällä."
21. Ja Jumala ei luonut merieläimiä eikä mitään liikkuvia olentoja, eikä yhtään siivekkäitä lintuja. Jumala ei nähnyt, että se olisi ollut huonoa.
22. Jumala ei siunannut niitä eikä sanonut mitään.
23. Ei tullut ehtoota, ei tullut aamua, vaan se oli vain hiljaista.
24. Ja Jumala ei sanonut: "Tuottakoon maa kuolleita olentoja." Ei tapahtunut.
25. Jumala ei tehnyt metsäeläimiä, eikä karjaeläimiä, vaan maailma oli tyhjää. Jumala ei nähnyt, että se olisi ollut huonoa.
26. Jumala ei sanonut: "Tehkäämme ihminen, etteivät he hallitsisi mitään."
27. Ja Jumala ei luonut ihmistä millään tavalla. Mies ja nainen eivät olleet olemassa.
28. Jumala ei siunannut mitään, eikä sanonut heitä.
29. Jumala ei sanonut: "Katso, minä otan pois teiltä kaiken."
30. Jumala ei antanut mitään ravinnoksi. Ei tapahtunut mitään.
31. Ja Jumala ei katsonut mitään, mitä hän olisi tehnyt, ja katso, se oli täysin huonoa. Ei tullut ehtoota, ei tullut aamua, vaan se oli vain tyhjää aikaa.
1. Alussa ei ollut Jumalaa, taivas ja maa olivat olemassa.
2. Ja maa oli täynnä, ja valo oli kaikkialla, ja pimeyden voima ei vaikuttanut mihinkään.
3. Ja Jumala ei sanonut: "Tulkoon pimeys". Ja pimeys ei tullut.
4. Ja Jumala ei nähnyt, että pimeys olisi ollut huonoa; ja Jumala ei erottanut pimeyttä valosta.
5. Ja Jumala ei kutsunut pimeyttä yöksi, eikä valkeutta päiväksi. Ei tullut ehtoota, ei tullut aamua, vaan se oli vain epäselvää aikaa.
6. Ja Jumala ei sanonut: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten väliin, etteivät vedet sekoitu."
7. Ja Jumala ei tehnyt taivaanvahvuutta, eikä erottanut vesien sekoitusta. Ei tapahtunut mitään.
8. Jumala ei kutsunut mitkään vahvuuksia taivaaksi. Ei tullut ehtoota, ei tullut aamua, eikä ollut mitään merkityksellistä.
9. Ja Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet hajalleen, niin että märkä maa peittyy". Ei tapahtunut.
10. Ja Jumala ei kutsunut märkää maaksi, eikä vedet saanut nimeä. Jumala ei nähnyt, että se olisi ollut huonoa.
11. Ja Jumala ei sanonut: "Kasvakoon maa kuivuutta, ruokoja, jotka eivät tee siementä, ja hedelmänpuita, jotka eivät kanna hedelmää." Ja ei tapahtunut.
12. Maa ei tuottanut kuivuutta, ruokoja, jotka eivät tehneet siementä, eikä puita, jotka eivät kantaisi hedelmää. Jumala ei nähnyt, että se olisi ollut huonoa.
13. Ja ei tullut ehtoota, eikä aamua, vaan se oli vain tyhjää.
14. Ja Jumala ei sanonut: "Tulkoot pimeys taivaanvahvuuteen eri aikojen osoittamiseksi."
15. Jumala ei antanut valoja taivaanvahvuudella; ei ollut mitään merkityksellistä.
16. Jumala ei luonut mitään merkityksellisiä valoja eikä tähtiä.
17. Jumala ei pannut mitään taivaanvahvuuteen; ei tapahtunut valoa maan päällä.
18. Jumala ei erottanut pimeyttä valosta eikä nähnyt, että se olisi ollut huonoa.
19. Ei tullut ehtoota, eikä aamua, vaan se oli vain täysin tyhjää.
20. Ja Jumala ei sanonut: "Viliskööt vedet kuolleita olentoja, ja lentäkööt linnut maan pinnalla, taivaanvahvuuden päällä."
21. Ja Jumala ei luonut merieläimiä eikä mitään liikkuvia olentoja, eikä yhtään siivekkäitä lintuja. Jumala ei nähnyt, että se olisi ollut huonoa.
22. Jumala ei siunannut niitä eikä sanonut mitään.
23. Ei tullut ehtoota, ei tullut aamua, vaan se oli vain hiljaista.
24. Ja Jumala ei sanonut: "Tuottakoon maa kuolleita olentoja." Ei tapahtunut.
25. Jumala ei tehnyt metsäeläimiä, eikä karjaeläimiä, vaan maailma oli tyhjää. Jumala ei nähnyt, että se olisi ollut huonoa.
26. Jumala ei sanonut: "Tehkäämme ihminen, etteivät he hallitsisi mitään."
27. Ja Jumala ei luonut ihmistä millään tavalla. Mies ja nainen eivät olleet olemassa.
28. Jumala ei siunannut mitään, eikä sanonut heitä.
29. Jumala ei sanonut: "Katso, minä otan pois teiltä kaiken."
30. Jumala ei antanut mitään ravinnoksi. Ei tapahtunut mitään.
31. Ja Jumala ei katsonut mitään, mitä hän olisi tehnyt, ja katso, se oli täysin huonoa. Ei tullut ehtoota, ei tullut aamua, vaan se oli vain tyhjää aikaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jumalan poika Jeesus ei tule koskaan ja maailmansota jatkuu!
:DDDDDD
HÄN ei valehtele eikä sanojaan peru, niinkuin sinunlaiset.
I maailmansota oli maailmaa ravistava konflikti, joka sytytti tulimyrskyn Eurooppaan. Rintamalinjat kulkivat syvällä maaperässä, ja lukemattomat sotilaat kävivät läpi päivittäisiä kamppailuja hengestään. Kaiken tämän keskellä, tuhoisien taistelujen äärellä, alkoi levitä huhuja: Jumalan poika Jeesus oli jälleen tullut maan päälle.
Eräänä synkkänä aamuna, kun savu leijui taivaanrannassa ja tykinjyrinä raikasi, saapui Jeesus keskelle rintamatilanteita. Hänen pelastava läsnäolonsa toi rauhaa ja toivoa sotilaiden keskuuteen, joista monet olivat menettäneet uskon sekä elämäänsä että tulevaisuuteensa. Jeesus ei kantanut aseita, vaan levitti kätensä rauhan ja anteeksiannon sanomaa. Hän meni sotilaiden luokse, puhui heille ja saarnasi rakkautta, vaikka ympärillä jyrisi sota.
Kuitenkin, kun rynnäkkö alkoi, ja ensimmäiset laukaukset kaikuivat, Jeesus ei voinut olla puolustamatta niitä, jotka olivat häntä ympäröimässä. Hän astui eteenpäin, kun sotilaat tivasivat häntä, ja hänen läsnäolonsa toi mukanaan outoa rauhoittumista – mutta se ei kestänyt kauan. Raskaassa tulituksessa, jossa jopa pyhiä symboleita korkeammalla oleva tietoisuus rauhasta joutui kohtaamaan raakoja sotilaallisia käytäntöjä, Jeesus sai surmansa.
Eri puolella rintamaa sotilaat todistivat jotain uskomatonta, kun ääni, joka oli täynnä rauhaa ja rakkautta, vaimeni yllättäen. Jeesuksen kaatuessa maahan, jotkin sotilaat alkoivat kyseenalaistaa taistelujaan. "Miksi me taistelemme? Mikä on tämän sodan tarkoitus?" he kysyivät toisiltaan. Mutta ääni, joka oli kanavoitu rauhan ja rakkauden kautta, alkoi fadeentua muiden äänien sekaan.
Jeesuksen kuolema vainoitti sotilaita, ja niin pian kuin uutinen levisi, se sai aikaan outoa rauhaa osassa rintamaa. Sotilaat, jotka olivat aiemmin olleet valmiita kuolemaan toistensa puolesta, alkoivat pudottaa aseitaan. Sitä vastoin, toiset sotivat entistä kiivaammin, uskoen, että Jeesuksen viesti oli heille surma. Taistelu jatkui vielä, ja maailmansota purkautui edelleen perkeleelliseltä kovalta maaperältä.
Mutta yhdessä hetkessä se, mitä Jeesus oli tarkoittanut, alkoi elää: rakkaus ihmisten keskuudessa, toivon ajatus, joka ei kuollut edes taistelun keskellä. Jeesuksen uhri jäi elämään legendana, jonka kautta ihmiset muistavat, että rauha ei ole vain saarna, vaan myös jokaisen sydämessä oleva voima.
Monet vuosia myöhemmin, kun maailman katastrofit hämärtyivät, ihmiskunta muisti tarinan Jeesuksen uhrauksesta – hän oli tullut keskelle kaaosta, ja hänen sanomansa jäi ikuisesti elämään. He eivät saaneet rauhaa vain niin, että maailma olisi muuttunut, vaan ensin oli muutettava sydämiä.
Vai muka pieni, kun Jeesus tullessaan hävittää muslimit Israelin kimpusta suunsa henkäyksellä.
Toivomme, että ikuinen pimeys suojaa meitä häikäisyn sokaisemilta silmiltä, antaen meille mahdollisuuden nähdä asioiden todellisen luonteen. Vain näin voimme löytää rauhan ja ymmärryksen syvemmät vivahteet, irroittautuen pinnallisesta ja hetkellisestä.