Miten sitä voisi kuvailla? Olo on kuin maahanlyödyllä, aina kun haluaisi nousta kohta on taas olo kuin hakatulla. Oikeastaan ei haluta nousta, haluan jäädä maahan makaamaan. Eikä nähdä ihmisiä, jotka ovat tämän aiheuttaneet, varsinkaan niitä, joilta odotti apua. En ole elämäni tärkeille ihmisille arvokas vaan kartettava.
Olen vieras ja muukalainen, jota hän ei halua tuntea. Kuin häpeäisi olla seurassani. Hän ei halua minua lähelleen. Siitä tunne sisäisestä kuolemasta, olen hänelle kuin kuollut, ei halua minun näkyvän, olevan elävä lähellään kuin olisin kuollut hänelle. Mitä paremmin pysyn poissa, sitä tyytyväisempi hän on.
Voitteko ajatella? Totta tai ei, ei näistä ajatuksista pääse, koska se, mitä näen ja koen joka päivä tukee sitä. Näin on ollut läpi elämän jokaisen kohdalla. Haluaisin nousta ja piristyä ja päästä näiden karmeiden kokemusten yläpuolelle, mutta en löydä yhtään kokemusta, joka tukisi siihen suuntaan. Aina kun toivon tai syttyy pilkahdus valonkajastusts, sille nauretaan tai myös sekin yritys tai suhde murskataan yksi toisensa jälkeen. Ja tämä kehitys kulkee vääjäämättömästi samaa rataa minkään koskaan muuttumatta, tein, toivoin tai ajattelin mitä tahansa. Koskaan ei satu vahinkoa, jossa onni hymyilisi edes hetken. Eihän mitään niin varmaa elämässäni olekaan kuin tämä kärsimys. Näin ilmeisesti on päätetty, että elämäni pitää valua viemäristä loppuun saakka.
Totuus on, ettei tätä kukaan usko, eikä ketään kiinnosta, mutta kirjoitinpa silti.
Olen vieras ja muukalainen, jota hän ei halua tuntea. Kuin häpeäisi olla seurassani. Hän ei halua minua lähelleen. Siitä tunne sisäisestä kuolemasta, olen hänelle kuin kuollut, ei halua minun näkyvän, olevan elävä lähellään kuin olisin kuollut hänelle. Mitä paremmin pysyn poissa, sitä tyytyväisempi hän on.
Voitteko ajatella? Totta tai ei, ei näistä ajatuksista pääse, koska se, mitä näen ja koen joka päivä tukee sitä. Näin on ollut läpi elämän jokaisen kohdalla. Haluaisin nousta ja piristyä ja päästä näiden karmeiden kokemusten yläpuolelle, mutta en löydä yhtään kokemusta, joka tukisi siihen suuntaan. Aina kun toivon tai syttyy pilkahdus valonkajastusts, sille nauretaan tai myös sekin yritys tai suhde murskataan yksi toisensa jälkeen. Ja tämä kehitys kulkee vääjäämättömästi samaa rataa minkään koskaan muuttumatta, tein, toivoin tai ajattelin mitä tahansa. Koskaan ei satu vahinkoa, jossa onni hymyilisi edes hetken. Eihän mitään niin varmaa elämässäni olekaan kuin tämä kärsimys. Näin ilmeisesti on päätetty, että elämäni pitää valua viemäristä loppuun saakka.
Totuus on, ettei tätä kukaan usko, eikä ketään kiinnosta, mutta kirjoitinpa silti.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Vähän samalta tuntuu monesti. T. Yksinäinen mies
Surullista. Minulla se tunne on jokapäiväistä, aamusta iltaan ja yölläkin, jos satun heräämään.
Pystyin samaistumaan kirjoitukseen. Minulla on kiusatun identiteetti. Jouduin kokemaan rajua henkistä ja fyysistä väkivaltaa lapsuudenkodissa. Jotenkin se sai aikaiseksi sen, että kiusattuna olen ollut sen jälkeenkin tai hyljeksittynä.
Olivatko vanhempasi tasapainottomia?
Äiti oli, isän menetin varhain. Sisarus, joka oli paljon vanhempi teki elämästäni helvettiä.
Joka päivä joudun painimaan asian kanssa, etten ole arvokas. Ei näitä järjellä ratkaista.
Juuri näin. Esim jalattomalta ei voi vaatia juoksemista, saati maratonia.
Näitäkin ihmisiä on keskuudessamme. Niin lohdutonta.
Mistä tämä tällainen trauma jäi ?
Eikä tämä mies ole kirjoittanut jopa sinun makuusi nämä liirumlaarumit auki jo liiankin moneen kertaan. Hanki elämä jo.
Toistuvista hylkäämisen ja torjunnan kokemuksista. Jos joskus tai joku kerta saisi kokea hyväksyntää ja rakkautta rakastamiltaan, olo voisi välillä helpottua, mutta kun kokemusta on pelkästään torjunnasta ja hyljeksinnästä. Inhottu, halveksittu, arvoton olo.
Oletko ap itse tehnyt jotain pahaa
Ps teidän ns elämä näyttää painajaiselta, liian suuret luulet kertautuu
Rikostaustaa ei ole, enkä ole kiusaaja. Liian kiltti ilmeisesti, asia, jota ei voi antaa anteeksi. Ja siksi tämä onkin niin raskasta, koska en koe tehneeni kenellekään sellaista pahaa, että ansaitsisin elämänmittaisen kärsimyksen.
Varmaan eräs syy karttamiseeni, että epäillään minun olevan kaappirikollinen tai jotain kauheaa. Mutta kun todisteita ei ole, jäädään silti kauhistuneena ihmettelemään. Olen vain ajautunut sisäisesti vammautuneena ulkopuolelle, ja sieltä ei ole enää paluuta. Elämä on tuhottu lopullisesti.
Kilteistä ja hyväntahtoisesti ihmisistä ei välitetä. Olen halunnut pyyteettömästi auttaa toisia, mutta en ole saanut sitä kovin paljon takaisin. Kyllä siinä vähitellen pettyy ihmisiin, kun on hyvä tarkoitus ollut ja sataa p*skaa niskaan. Olen joutunut miettimään erään eksäni sanomaa. Sanoi joskus että olin parasta mitä oli kohdannut, mutta liian kiltti. Miksi ei ihminen saa olla sellainen, mitä parhaimmillaan ja aidosti on?
Olet palstan mies mielestäsi liian kiltti ihminen, niinkö? Juu varmaan juuri näin
Vähän hönöiltä nää ns keerleaderitkin näyttää
Niinhän sitä sanotaan, että ole oma itsesi, kyllä se siitä. Kunnollinen ihminen menestyy. Ja kun olet, niin paska alkaa lentämään.
Öykkärit taas saavat örveltää ihan miten sattuu, niin ihailua tulee ovista ja ikkunoista. Ihmiset, ja varsinkin naiset valehtelevat.
Uskon että tämä vielä muuttuu ja paha saa palkkansa. Muuten en jaksaisi. On olemassa elämän laki, joka jakaa oikeutta. Jos ei nyt tässä elämässä, niin myöhemmin.
Henkseleitä paukutellen että yhdistämme asioihin mitä ei ole koskaan tapahtunut keskustelupalstan tekstien avulla
Perussuomalainen unelma
Kirjoituksesi perusteella voisit olla eräs tuttu mies jolle toivon koko sydämestäni hyvää ja rakkautta