Mhy, asiakkaat ja työntekijät lähtevät.

Ei ole toimittu viisaasti. On vain oleskeltu ja unelmoitu. Toimitalokin on jo aikoja sitten syöty, nyt huutolaisena toisten nurkissa.

Metsäalalta on tältä seudulta jääneet eläkkeelle kovat myynti- ja ostomiehet. Heidän töitä ei voi enään lukea omiksi saavutuksiksi.

Kyllä on osaamatonta porukkaa ollut aina. Ennen oli helppoa kun verottaja keräsi metsänhoitomaksut ja tilitti mhy:yhdistyksiin. Silloin sai nauttia sosialismista ja sai olla ylimielinen muutaman isännän kanssa. Nykyään pitäisi jotain osatakkin muutakin kuin tekemällä leivästä paskaa.

Vaikee sanoo mikä mättää, mutta monessa kiekkojoukkueessa vaihtuu valmentaja, ei pelaajat jos ei homma toimi.

Tiedetään kauheasti, mutta todellisuudessa vaikeassa paikassa ei tiedetä mitään.

Täällä yksi lähtenyt, joka sitten sai muitakin lähtemään. Toimihenkilöltä toimeksiantoihin liittyviä lupauksia lupausten perään, jotka eivät kuitenkaan toteutuneet kuin vasta useiden uusintayhteyksien jälkeen. Tämän vuoksi oli pakko siirtää yksityiselle palveluntuottajalle, jossa hommat hoituu erinomaisesti. On tärkeää, että palvelu pelaa!

Jos ei saanut avustusta niin eivät osaa täyttää plankettia, kun ovat selaisia avustus ja tukiais puljuja. Tarviiko metsä mitään insinööriä? Mitä se siellä kehittää? Kaivaa ojia järviin ja sotkee vetet, sekö on tarkoitus???

Puu kallista nyt

Mhy, olis pitäny lopettaa ajat sitten.Eihän ne siä ole ajanut muiden kuin isojen omistajien asioita.Kaikesta meni aina maksu vaikka olit jäsen.Yksityiseltä sektorilta saa nykyään parempaa ja halvempaa osaamista.

Kihniön toimitalokin meni sakin leikkiessä kaikentietäviä. Oli niillä kummallisia ajatuksia kaikenlaisista massahake tehtaista, nekin meni konkurssiin ja rahat palo pohjaan.

Siinä kuoli nopeasti metsää omistanut ikäluokka ja riitaiset perikunnat avohakkuuttivat metsiä. Mhy: llä meni hetken lujaa. Nyt on metsät myyty ja suru tullut puseroon. The party is over.

Sama sakki hiero persettään pankkien kokouksissa kukaan ei ymmärtänyt mistään mitään. Sitten syntyi suuressa viisaudessa yrittäjä pankki missä oli asiakkaana joku pulikan sorvaaja muutama lehmä ja sikapossun hoitokunta ja kaurojen viljelijä jotka pakkasaamuna itkivät.