en tiedä, tuleeko tämä nyt oikeaan osioon, mutta kyllähän tämä kai arvomaailmaan liittyy, eli:
minua hämmästyttää ihmisissä itseni mukaanlukien, että kuinka vaikea ihmisten on auttaa taloudellisesti muita ihmisiä.
jos meidän tuloistamme menisi esim.1% muiden ihmisten auttamiseen niin se merkitsisi niille muille ihmisille aika paljon enemmän kuin meille.
ymmärrän toki, että joillain meistä on rahat todella tiukilla ja totta kai silloin pitää asiaa miettiä ehkä enemmän, mutta ei sen, että antaa kolikon silloin tällöin keräysastiaan/keräystilille (varsinkin jos antaa isommille keräysjärjestöille, joiden kulut annetusta rahamäärästä ovat 1%luokkaa)pitäisi olla niin iso asia - vai onko se?
toinen asia, mikä aiheeseen liittyen tuli mieleen:
USA:n kehitysapu on muistaakseni muutaman promillen luokkaa - Euroopassa se taitaa olla keskimäärin 1 % luokkaa. mitä olette asiasta mieltä?
pahoittelen kirjoitustyylini sekavuutta - kello taitaa olla liian paljon :)
kaikkea hyvää ja hyvää yötä!
minua hämmästyttää ihmisissä itseni mukaanlukien, että kuinka vaikea ihmisten on auttaa taloudellisesti muita ihmisiä.
jos meidän tuloistamme menisi esim.1% muiden ihmisten auttamiseen niin se merkitsisi niille muille ihmisille aika paljon enemmän kuin meille.
ymmärrän toki, että joillain meistä on rahat todella tiukilla ja totta kai silloin pitää asiaa miettiä ehkä enemmän, mutta ei sen, että antaa kolikon silloin tällöin keräysastiaan/keräystilille (varsinkin jos antaa isommille keräysjärjestöille, joiden kulut annetusta rahamäärästä ovat 1%luokkaa)pitäisi olla niin iso asia - vai onko se?
toinen asia, mikä aiheeseen liittyen tuli mieleen:
USA:n kehitysapu on muistaakseni muutaman promillen luokkaa - Euroopassa se taitaa olla keskimäärin 1 % luokkaa. mitä olette asiasta mieltä?
pahoittelen kirjoitustyylini sekavuutta - kello taitaa olla liian paljon :)
kaikkea hyvää ja hyvää yötä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos lopputuloksena osaisit aloittaa virkkeen isolla kirjaimella.
Kyllä mää voin sen tehdä ilmaiseksikin. :) Taisi vain tuo shift-nappulan käyttäminen unohtua iltamyöhään. Pahoitteluni.
Pelkkä raha ei auta. Esim. väestöräjähdys lieveilmiöineen on seurausta länsimaisen lääketieteen ja muun avun viemisestä kehitysmaihin. Kehitysmaiden kulttuuri olisi länsimaistettava, jotta avusta olisi hyötyä eikä haittaa. Tämä ei helposti tai edes suosiolla onnistu. Toisaalta kulttuureja pitäisi suojella. Vai pitäisikö? Tämä on ongelma mihin ei ole mitään OIKEAA ratkaisua.
Mielestäni kulttuurien pitäisi saada itse kehittyä ilman että lähetyssaarnaajat ym. pilaavat kaikki mahdollisuudet. Kyllähän tällöin ihmisiä kuolee esim. sairauksiin, jotka olisi helposti parannettavissa, mutta se olisi paljon pienempi paha kuin esim. nykytilanne. En kyllä osaa sanoa onko jo pilatuilla kulttuureilla(esim. monet Afrikan maat) enää mitään mahdollisuuksia selvitä millään maailmanpolitiikalla.
Puolueettoman koulutusinfrastruktuurin vieminen ja ylläpitäminen olisi ehkä paras ratkaisu, mutta se tuhoaa alkuperäisen tai sen hetkisen kulttuurin eikä tästä välttämättä paikallinen diktaattori erityisemmin pidä.
Muutama kommentti hyvin laajasta aihepiiritsä...
"Mielestäni kulttuurien pitäisi saada itse kehittyä ilman että lähetyssaarnaajat ym. pilaavat kaikki mahdollisuudet."
Toisaalta voitaisiin sanoa, että kulttuurit ovat aina olleet vuorovaikutuksessa.
Kulttuurit (=ihmiset) eivät ole mikään staattinen, pysyvä
entiteetti vaan kulttuurit ovat alati muuttuvassa
liikeessä. Kulttuurit ovat muutoksen alaisia
- niitä syntyy ja häviää ajan saatossa; tästä näkökulmasta näyttäisi
jonkin kulttuurin palauttaminen "alkuperäiseen" tilaan lähes mahdottomalta tehtävältä. Valitettavasti maailma ei ole staattinen tyhjiö, vaan ehkä paremminkin liikettä, vaikuttamista ja kannan ottamista.
Edustamasi uusliberalismi on vain yksi näkökulma
muiden joukossa, ei välttämättä absoluuttinen totuus.
"Pelkkä raha ei auta. Esim. väestöräjähdys lieveilmiöineen on seurausta länsimaisen lääketieteen ja muun avun viemisestä kehitysmaihin."
Olen kanssasi samaa mieltä että pelkkä raha ei auta vaan sen ohella mietittävä/kehitettävä auttamisen eri muotoja. Mielestäni koulutuksen,
etenkin naisten lukutaidon lisääminen, saattaa
olla ensiarvoisen tärkeää koko yhteisön asenteiden
(esim. AIDS-valistus) muuttamisessa. Lisäksi koulutuksella noin ylipäätänsä saattaa olla
yllättäviä vaikutuksia. Onhan varsin ilmeistä,
että länsimaissakin syntyvyys on laskenut lukutaidon lisääntymisen myötä, vaikka täysin suoraa syy-yhteyttä ei voidakaan varmasti näyttää.
Olen siis hiukan eri linjoilla "länsimaisen" koulutuksen ja lääketieteen roolista.
Voi olla, että kommenttisi pikkaisen hyppäsi alkuperäisestä kysymyksestäni, mutta eipä tuo mitään haittaa. :)
Onhan se totta, että kulttuuri ei ole mikään asia x, joka on olemassa tiettyyn aikaan tietyssä paikassa vaan pikemminkin x:n ja sen kanssa toiminnassa olevien muiden kultturien muodostama jonkin sortin yhtälö.
Nykyisin voidaankin kysyä, että mikä on minkäkin maan/kansan oma kulttuuri, kun tiedonvälitys muuttaa tai ainakin vaikuttaa olemassaolevaan kulttuuriin koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Ehkä tämä nykyisin niin suosittu ilmiö, globalisoituminen, voisi kaikessa pahuudessaan silti tuoda mukanaan jotain hyvää, kuten sen, että me maailman ihmiset voisimme paremmin ymmärtää toisiamme. Syyttäkää minua vapaasti naiviudesta tai massakulttuurin suosimisesta, mutta olen silti sitä mieltä, että terve optimismi maailman pelastaa, ei pessimismi.
Se, että pelkkä rahan antaminen ei auta, on totta. Se ei mielestäni kuitenkaan tarkoita sitä, että rahan antaminen ei auttaisi.
Useinhan nämä edellisessä kommentissani mainitsemat suuret avustusjärjestöt kuten Punainen Risti, Suomen Ev.Lut.kirkko (ym.uskonnolliset järjestöt) tekevät työtä myöskin lukutaidon/koulutuksen lisäämiseks ja on muunmuassa hämmentävää, kuinka paljon naisten lukutaidon lisääntyminen lisää sivistyksen ja hyvinvoinnin tasoa. Tämä siis pitää ottaa huomioon.
Alkuperäinen kysymyksenasetteluni koski kuitenkin lähinnä sitä, että miten voi olla mahdollista, että meillä rikkailla länsimailla(erityisesti syyttävä sormeni osoittaa USA:ta sekä myöskin meitä eli itseäni) ei ole enempää rahaa annettavaksi niille, jotka sitä meitä enemmän tarvitsevat? Onko rikkaus ja ahneus ajaneet meidät sokeaksi niille, jotka apua tarvitsevat vai kuuluuko ihmisen perusolemukseen pitää kiinni siitä, mitä itsellä on, vaikka toisella olisi siihen vielä kenties itseänikin suurempi tarve?
Saatan kuulostaa monesta teistä varmasti teinitytöltä, joka maailmantuskassaan kirjoittaa tänne (ja ehkä sellainen olenkin!), mutta ei se silti mielestäni vähennä kysymykseni arvokkuutta lainkaan.
Siis kertokaa te viisaat, kun nyt kerran käytän isoja kirjaimiakin(suokaa anteeksi sarkasmini:)