Niin alkaa syrjäytyä väkisinkin vähän lisää. Ja kun mielikuvitus lähtee laukalle, ei voisi kuvitellakaan enää näkevänsä kaipauksen kohdetta. Kun ei kelpaa. Kun on pilkattu ja naurettu. Häväisty ja hylätty. Täällä ei saisi käydä yhtään, täällä tapetaan sielu.
Näitä kun lukee tällainen syrjäytynyt
Anonyymi-ap
2170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ratkaisevaa on se millainen on itse ollut ja millainen kaipauksen kohde on ollut silloin kun ollaan oltu tekemisissä. Se onkin sitten vaikeampi sanoa mitä kaipauksen kohde ajattelee jos hän on vain joku joka sattuu tuolla kylillä rändomilla näkymään, tulemaan kadulla vastaan tms. Kyllä sen aistii silloin kun molemmilla on selkeästi tunteita pelissä. Minulla oli aina mukavaa yhden blondin seurassa ja tulin aina silloin itsekin paremmalle tuulelle 😊.
En minä osannut olla oikein minkäänlainen, kun olin jo niin vieraantunut hänestä ja kaikesta. Ei kaikille asioille vaan mitään voi. Joku juuri kirjoitti täällä, että ei sovi enää vanhaan maailmaan. Mutta kun minun ongelma olis se, etten sovi enää oikein mihinkään. Itken joka päivä, kun en sopeudu tänne. Vetäydyn itsekin monesta asiasta ihan vain uupumuksen takia. Mikään ei jaksa innostaa.