Winstonilla oli sodan aikana monia lennokkaita ideoita, joiden torjumisella hänen esikuntansa henkilöt ovat kehuneet itseään.
Yksi idea aivan sodan loppuvaiheessa oli pelastaa Puola jatkamalla länsiliittoutuneiden hyökkäystä itään neuvostojoukkoja vastaan. Sekin tyrmättiin väittämällä sitä mahdottomaksi. Seuraavassa tyrmääjien käyttämiä perusteluita.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/veikkohuuska/winston-churchill-ei-koskaan-sanonut-taisimme-teurastaa-vaaran-sian/
"Yleisesikunnan päällikkö kirjoitti 24. toukokuuta [1945]: ”Ajatus on tietysti mielikuvituksellinen, ja menestymismahdollisuudet ovat melko olemattomat."
"”Käytännössä ei ole mitään raja sille, miten pitkälle Neuvostoliittoon liittoutuneiden täytyisi tunkeutua, jotta vastarinta sataisin lopullisesti tukahdutettua"
”Neuvostoliiton teollisuus on niin hajallaan ettei se todennäköisesti olisi kannattava ilmakohde”
”Jos ryhdymme sotaan Neuvostoliittoa vastaan, meidän täytyy olla valmiita sitoutumaan totaliseen sotaan, joka tulee olemaan sekä pitkä että kallis.”
Ovatko nuo kaikki totta? Neuvostoliiton teollisuus oli suuresti riippuvainen lännen toimittamasta materiaaliavusta ja sen loppumisen jälkeen toipuminen Saksan aiheuttamasta hävityksestä vei aikaa. Esim Kaukasuksen öljykenttiä neukut itse olivat tuhonneet niin perusteellisesti, että eivät saaneet niitä kaikkia takaisin käyttöön aivan pian sodan loputtuakaan.
Se on varmasti totta, että Neuvostoliiton lyöminen, ja sen osien valtaaminen olisi johtanut hurjaan kamppailuun. Mutta jos länsi olisi tosiaan antanut uhkavaatimuksen ja vaatinut siinä neuvostojoukkoja välittömästi vetäytymään omien vuoden 1939 rajojensa taakse, olisi tilanne ollut erilainen. Neuvostoliitto oli sodasta näännyksissä, se ei halunnut jatkaa taistelua, joten se tuskin olisi pyrkinyt ottamaan pelkästään Itä-Eurooppaa takaisin. Sotilaallinen vastakkainasettelu olisi kyllä jatkunut ja ehkä jonkinlainen kahakointi.
Hyökkäyksen tavoitteen olisi siis tullut olla rajattu ja silloin tietenkin myös kaikki sotatoimet Neuvostoliiton aluetta vastaan olisivat olleet tarpeettomia ja vahingollisiakin, koska ne olisivat turhaan lisänneet vastustajan tarvetta sotia. Neuvostotehtaita ei olisi tarvinnut pommittaa.
Eli kyllä sotilaallisesti hyökkäys olisi hyvinkin voinut onnistua. Lännellä oli myös voimakas tykistö ja heidän ilmavoimansa olisivat olleet neukkuja vastaan vielä ylivoimaisemmat kuin olivat olleet Saksaa vastaan, joten ne olisivat aika äkkiä tasoittaneen neukkujen ylivoiman mm tykistössä ja panssarivaunut olisivat pysähtyneet huollon katkeamiseen. Itse asiassa juuri neukkujen panssarit olisivat tuossa vaiheessa olleet se kovin vastus.
Mutta sodankäynti ei ole vain sotilaallisia asioita. Poliittisesti hyökkäys olisi varmasti ollut mahdoton. Kaikki olivat odottaneet pääsevänsä kotiin kun Saksa oli lyöty ja uusi sota vielä äsken ylistettyä liittolaista vastaan olisi saattanut johtaa jopa kapinoihin. Ehdottomasti siltä olisi puuttunut suuren yleisön tuki. Hallitus vaihtui Britannissa muutenkin jo pian sodan jälkeen. Ja jos uuteen sotaan olisi lähdetty, olisi edellisen jälkiselvitys jäänyt ainakin joksikin aikaa tekemättä ja ehkä kokonaan, sillä silloin olisi entisiä natseja tarvittu uutta vihollista vastaan vähintäänkin yhtä paljon kuin heitä tarvittiin sitten kylmän sodan alettua.
Puolan ja Itä-Euroopan kohtalo oli synkkä esimerkki siitä, mihin lännen heikkous johtaa. Toisaalta Itä-Euroopan vajoaminen orjuuteen saattoi olla suuri siunaus työläisille lännessä ja ihmisille yleensä siinä, että hyvinvointivaltiot syntyivät ja nostivat elämisen tason ennen näkemättömän korkealle. Nythän se suunta on kääntynyt ja oma maamme on hyvä esimerkki siitä, miten silkkoja kurjistajia ja vihaakylväviä typeryksiä ihaillaan ja nostetaan valtaan.
Yksi idea aivan sodan loppuvaiheessa oli pelastaa Puola jatkamalla länsiliittoutuneiden hyökkäystä itään neuvostojoukkoja vastaan. Sekin tyrmättiin väittämällä sitä mahdottomaksi. Seuraavassa tyrmääjien käyttämiä perusteluita.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/veikkohuuska/winston-churchill-ei-koskaan-sanonut-taisimme-teurastaa-vaaran-sian/
"Yleisesikunnan päällikkö kirjoitti 24. toukokuuta [1945]: ”Ajatus on tietysti mielikuvituksellinen, ja menestymismahdollisuudet ovat melko olemattomat."
"”Käytännössä ei ole mitään raja sille, miten pitkälle Neuvostoliittoon liittoutuneiden täytyisi tunkeutua, jotta vastarinta sataisin lopullisesti tukahdutettua"
”Neuvostoliiton teollisuus on niin hajallaan ettei se todennäköisesti olisi kannattava ilmakohde”
”Jos ryhdymme sotaan Neuvostoliittoa vastaan, meidän täytyy olla valmiita sitoutumaan totaliseen sotaan, joka tulee olemaan sekä pitkä että kallis.”
Ovatko nuo kaikki totta? Neuvostoliiton teollisuus oli suuresti riippuvainen lännen toimittamasta materiaaliavusta ja sen loppumisen jälkeen toipuminen Saksan aiheuttamasta hävityksestä vei aikaa. Esim Kaukasuksen öljykenttiä neukut itse olivat tuhonneet niin perusteellisesti, että eivät saaneet niitä kaikkia takaisin käyttöön aivan pian sodan loputtuakaan.
Se on varmasti totta, että Neuvostoliiton lyöminen, ja sen osien valtaaminen olisi johtanut hurjaan kamppailuun. Mutta jos länsi olisi tosiaan antanut uhkavaatimuksen ja vaatinut siinä neuvostojoukkoja välittömästi vetäytymään omien vuoden 1939 rajojensa taakse, olisi tilanne ollut erilainen. Neuvostoliitto oli sodasta näännyksissä, se ei halunnut jatkaa taistelua, joten se tuskin olisi pyrkinyt ottamaan pelkästään Itä-Eurooppaa takaisin. Sotilaallinen vastakkainasettelu olisi kyllä jatkunut ja ehkä jonkinlainen kahakointi.
Hyökkäyksen tavoitteen olisi siis tullut olla rajattu ja silloin tietenkin myös kaikki sotatoimet Neuvostoliiton aluetta vastaan olisivat olleet tarpeettomia ja vahingollisiakin, koska ne olisivat turhaan lisänneet vastustajan tarvetta sotia. Neuvostotehtaita ei olisi tarvinnut pommittaa.
Eli kyllä sotilaallisesti hyökkäys olisi hyvinkin voinut onnistua. Lännellä oli myös voimakas tykistö ja heidän ilmavoimansa olisivat olleet neukkuja vastaan vielä ylivoimaisemmat kuin olivat olleet Saksaa vastaan, joten ne olisivat aika äkkiä tasoittaneen neukkujen ylivoiman mm tykistössä ja panssarivaunut olisivat pysähtyneet huollon katkeamiseen. Itse asiassa juuri neukkujen panssarit olisivat tuossa vaiheessa olleet se kovin vastus.
Mutta sodankäynti ei ole vain sotilaallisia asioita. Poliittisesti hyökkäys olisi varmasti ollut mahdoton. Kaikki olivat odottaneet pääsevänsä kotiin kun Saksa oli lyöty ja uusi sota vielä äsken ylistettyä liittolaista vastaan olisi saattanut johtaa jopa kapinoihin. Ehdottomasti siltä olisi puuttunut suuren yleisön tuki. Hallitus vaihtui Britannissa muutenkin jo pian sodan jälkeen. Ja jos uuteen sotaan olisi lähdetty, olisi edellisen jälkiselvitys jäänyt ainakin joksikin aikaa tekemättä ja ehkä kokonaan, sillä silloin olisi entisiä natseja tarvittu uutta vihollista vastaan vähintäänkin yhtä paljon kuin heitä tarvittiin sitten kylmän sodan alettua.
Puolan ja Itä-Euroopan kohtalo oli synkkä esimerkki siitä, mihin lännen heikkous johtaa. Toisaalta Itä-Euroopan vajoaminen orjuuteen saattoi olla suuri siunaus työläisille lännessä ja ihmisille yleensä siinä, että hyvinvointivaltiot syntyivät ja nostivat elämisen tason ennen näkemättömän korkealle. Nythän se suunta on kääntynyt ja oma maamme on hyvä esimerkki siitä, miten silkkoja kurjistajia ja vihaakylväviä typeryksiä ihaillaan ja nostetaan valtaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanoma on joka tapauksessa oikein.