Wahlroos muistuttaa historian opeista. kuin moktar gubta?

Nyt luen Weimarin Saksan kokemuksista kertovaa historiateosta, Wahlroos vastaa.

Hän muistuttaa, että vuosien 1919-1933 Saksa oli ’erikoinen eksperimentti’ Euroopan historiassa. Tuolloin Saksassa kokeiltiin eräänlaista ääridemokratiaa: ensimmäisen maailmansodan ja keisarivallan jälkeen Saksassa synnytettiin Weimarin perustuslaki, joka oli sen ajan maailmassa yksi demokraattisimpia. Se oli niin demokraattinen, että toimeenpanevalle poliittiselle johdolle ei jäänyt mitään valtaa ja sen ikävänä seurauksena tuli 1930-luvun toinen puolisko Saksassa.

– Tämä on opetus, josta haluan oppia enemmän, koska meillä on vähän tämäntyyppisiä merkkejä. En väitä, että ääriliikkeet nyt ovat niin vastenmielisiä kuin 1930-luvulla – ja puhun molemmista ääriliikkeistä. Mutta on huoli, että ellemme saa julkista päätöksentekoamme tehokkaammaksi, mitä se on tänään, niin kansalaiset voivat turhautua ja kansalaisten turhautuminen purkautuu kannanottoina jonkin ääriliikkeen puolesta, ja se ei ole koskaan hyvä asia, Wahlroos muistuttaa historian opeista.
MAINOS (sisältö jatkuu alla)