Suomi on maailman rohkein maa

Huono on tilanne kun Suomessa on maailman lapsellisin persdentti ja ministerit.
Tilanne on tosi heikko,

YDINPELOTE TUNTUU LUISSA JA YTIMISSÄ?! ONKO SE HENKEÄ VAI MATERIAA?

Lännessä oikeus ja totuus nähdään pakottavana rakenteellisena ja alistavana, vastaajan oikeusturvasta ja objektiivisesta totuudesta riippumattomana poliittisesti mandatoituna, valtaoikeuskysymyksenä. Naisten ja lasten tulkinnallisena etuoikeutena. Venäjällä ja Ukrainassa oikeus nähdään seuraamusilmiöinä, uskonnon prioriteetteina, osin myös spirituaalisena prosessina suhteutettuna ideaaleihin ja uskontoon. Isät ja äidit ja lapset ovat Venäjällä rooleissaan ja mies ja nainen ovat mies ja nainen. Venäjällä Jumala on luonut ihmisen.

Lännessä vapaus nähdään lain määrittämissä rajoissa hedonistisena vapautena nautintaoikeuksien ja synnin tekemisen vapautena. Lännessä vapaus nähdään itsemääräämisoikeutena päättää onko terian, mies, nainen tai antrogyyni tai siltä väliltä. Ateisti näkee ihmisen kehittyneen apinasta. Olen usein kuullut, että materialisti näkee ihmisen eläimenä.

Kahdella viimeisellä kappaleella ei ole tarkoitus kertoa mielipiteitäni sinällään, vaan siitä, että eroja idän ja lännen välillä on. Kun ensimmäisen kerran vierailin Ukrainassa minua valistettiin, että täällä voit Kiovassakin kulkea vapaasti vaikka keskiyöllä alikulkutunneleissa. Mutta varo poliiseja. Älä katso niitä silmiin, tai ne tulevat ryöstämään sinut. Näyttäydy kuin olisit vain yksi tavallinen ukrainalainen. Yksi poliisi ryöstikin minut Kharkovissa, lentokentällä. Myös autolla ajaessa poliisi pysähdytti autot missä milloinkin ja kuinka ollakaan, ”syylliseksi” löytyi aina selityksiä. Monet kysyivät heti ”skolka stoit?” ja antoivat rahaa ja poliisi toivotti hyvää matkaa. Jotkut poliisit kertoivat, että heille on annettu tehtäväksi kerätä rahaa poliisipäällikölle.

Tuo tapahtui kun Janukovits oli presidenttinä. Kun Poroshenko tuli valtaan, koko poliisikunta sanottiin vaihdetun.Täh, -siinäkö kaikki? No on niitä muitakin kulttuurieroja. Esimerkiksi kun katselin, josko löytyisi vaimo Ukrainasta, jotkut kysyivät minulta lähes heti kun tapasin; ”Hakkaatko sinä vaimoasi, jos tulen vaimoksi?” ”En tietenkään hakkaa.” -vastasin. Yksi missi, kauppatieteen maisteri, jota harkitsin ottaa vaimokseni vastasi kysymykseeni, että tulisitko sinä minulle vaimoksi: ”Miksi sinä minulta kysyt, mieshän sen päättää.” Jotkut kertoivat, että ovat kuulleet hyvistä miehistä, jotka ovat olleet niin hyviä miehiä, että ovat ottaneet moniakin vaimoja ja perheitä huolehdittavakseen. Ukrainassa sanottiin, että mies ”metsästää perheelle ruuan ja nainen valmistaa ateriat keittiössä, joka on vain vaimon reviiri.”

Miesten kunnioitus on Ukrainassa todella korkealla tasolla, samoin naisten ja perheiden ja sukujen rakastaminen. Tunteet näytetään ja on paljon sosiaalisuutta. Monia kiusattiin sanomalla, että kyllä sinäkin näytät olevan Tsingis kaanin jälkeläinen. jne. jne. Lukemattomat kulttuuripiirteet ovat päinvastaisia ja ajattelumaailma päinvastainen. ”Kunnia Jumalalle” ja ”Herra armahda” ja ristin merkki ovat useimpien jatkuvassa käytössä. Jopa takseissa roikkui Jeesuksen ristiriipus. Samaan aikaan kuunnellaan ”hard rock metal” -musiikkia ja vankien tekemää karkeaa bluesia, tanssitaan innokkaasti jne. Julkiset tahot ja valtarakenteet olivat kansan vihollisia ja kukaan ei tuntunut ymmärtävän mitä he saivat vastineeksi veroistaan. Kun tuli joku säännös, automaatti päissä tuotti heti mietintään malleja, kuinka välttää noita tahallaan tehtyjä ihmisten kiusaamissääntöjä. Monet haaveilivat koko parlamentin räjäyttämisestä. Kun yksi muutti Suomeen, kuulin Tapiolassa, että hän kielsi ehdottomasti miestään ottamaan yhteyttä poliisiin kun piti selvittää jokin tavallinen lupa-asia. Nainen pelkäsi poliisien ja hallinnon pahuutta kansalaisten kaltoin kohtelemiseksi muka lain ja oikeuden varjolla.

Ukrainalaiset ovat ihania ihmisiä ja kulttuuri ja sosiaalisuus ovat ainutlaatuisia. Kulttuuriset erityispiirteet satojen vuosien ajalta elävät koko ajan rinta rinnan. On vanhanaikaisuutta ja ultramodernia samaan aikaan. Maaseutukaupungeissa, jopa paikoitellen Kiovassakin herättiin aamuisin kukon lauluun ja kanojen kotkotuksiin. Lehmiä kulki tiellä laumoina ja hevosetkin olivat vielä käytössä. Puutarhajyrsinkoneista sarvineen oli tehty myös kulkuneuvoja. Sunnuntaiaamuisin ihmiset kävelivät kirkkoon jumalanpalvelukseen. Kauneimmat ihmiset, erityisesti naiset Janukovitsin aikaan löytyivät Ukrainasta. Myös sisäisesti kauneimmat? Sitä herkän ja puhtaan kauneuden astetta on erittäin vaikeaa löytää muualta.

Mutta miten voi sanoa että "aika ei ole oikea" rauhansopimukselle? Onko se vasta sitten kun vielä 100 tuhatta on kuollut ja 100 miljardia puhallettu ties kenen taskuihin?

Sitä kauneuden superlatiivia voi toki löytää muualtakin, mutta paljon harvemmin. Ulkoinen kauneus yhdistettynä herkkyyteen ja puhtauteen ja ystävällisyyteen, se oli yleistä Tuohon aikaan Ukrainassa. Miehiä ei halvennettu kuten feministimaissa tehdään. Rakkaudellisuus ja oikeanlainen nöyryys olivat pintakohteliaisuuksia syvemmällä. Mutta ei kaikki ole kaunista mikä kiiltää. Joillakin oli myös pakkelit, joista yksi nuori ystävä kertoi ja luonnehti: ”Jos polveen potkaisee, niin rappingit tippuu.” Mutta haluan tässä todetakin, että ehkä sisäisesti kauneimmat ovat niitä, joilla on sydämessään Jumalan rauha ja oikeamielisyys. Ainakin minun mielestäni. Jumalan rauha sydämessä heijastuu ihmisestä kuin valo kristuksen kasvoista.

Lopuksi tulee mieleeni kysymys: Kysymyksen taustaksi kerron, että Helsingin yliopistossa kävimme läpi moraalikehityksen eri vaiheita reflektiviteetin kehityksen ja psyykkisen kehityksen ja aikuistumisen näkökulmista. Viimeisessä ja siis korkeimmassa reflektiviteetin kehityksen vaiheessa ihmisestä tulee itseohjautuva moraalin ja etiikan ymmärtävä ja ylläpitäjä. Tässä venäläinen ja ukrainalainen kulttuuriperintö suhteutettuna myös edellä mainittuihin kulttuurieroihin tuottaa totaalisesti erilaisia, jopa vastakkaisia maailmankuvallisia todellisuuskäsityksiä, oikeuskäsityksiä, ihmiskäsityksiä, moraali- ja etiikkakäsityksiä, uskontokäsityksiä, yhteiskuntakäsityksiä jne. Sen ymmärtäminen ja hyväksyminen on perusedellytys sille, että ylipäätään yhteiselo ja yhteiskunnalliset ideaalit ja rakenteet tulevat eläväksi niissä kulttuuripiireissä, joihin sidos- ja viiteryhmät eri liittoutumissa nojaavat. Muuten rakennamme intersubjektiivisen riippumattoman mielivaltaisen valtarakenteen ja oikeusjärjestelmän; pakkovaltaisen, mutta hengettömän kulissin, jossa ihmiset voivat pahoin, erillistyvät tosistaan riippumattomiksi mielivallan alamaisiksi, vasten tahtoaan.

Yksinäisyys tulee sosiaalisuuden tilalle ja sen sijaan kun on nyt, eli ”sen seitsemän ässää kielessä” ovat muovanneet ukrainalaisten huulet törröttämään ja hymyjen täyttämät kasvonpiirteet, tulevatkin sijaan ns. ”viiva ylähuulet ja alahampaat” näkyvät puheessa, jossa viha, ylpeys, vahingonilo ja kyyninen pakkovalta alistaa kansalaiset toistensa kyräilijöiksi ja mielihyvällä tuomittaviksi. Suupielet kääntyvät alaspäin ja silmissä näkyy paitsi mandaatin ylimielisyys joillakin, tosilla taas surun ja oikeudenmukaisuuden kaipuun lasittunut katse.


Janukovitsin aikaan kun miehet kysyivät ohjetta missä olisi hyvä matkustaa, toiset miehet suosittelivat Ukrainaa. Jälkeenpäin monet kehut seurasivat suosittelijoita. Ukrainassa oli ihana olla. Ei, synnin tekeminen ei ollut onnen lähde! Synnin palkka on kuolema? Hyvää oloa tuottivat ukrainalaisten kepeys, rehtiys, huumorintaju, ystävällisyys ja suoruus sekä positiivinen ja kristillinen elämänfilosofia, jossa inhimillisyys oli rikkaus, ei pahe tai puute. Kaikki ystävällisyys oli myös sukupolvien välillä, eikä kyräilevä ilmapiiri ihmisten kesken ollut länsimaisella tavalla arkipäivää. Ns. small talk -vaiheesta siirryttäessä syvällisempiin ihmissuhdekeskusteluihin kävi ilmi, että ystävällisyys ei ollut vain kulissi, jonka takana pirullisuus ja pahantahtoisuus ja omahyväisyys tulisivat myöhemmin esille. Ei. Ystävällisyys oli aitoa ja avointa. Tunteet näytettiin avoimesti, mutta toki myös inhimillisyys näkyi raskaiden koettelemusten kohdatessa. Mutta nöyremmin, ja jumalaan luottavaisemmin.

Raamatun mukaan lopun ajalla Jumala antaa henkensä levätä pohjan maalla! Jumalan valtakunta on siis lähellä meitä. Ovet eivät ole vielä katua vastaan suljetut. Vielä on Raamatussa kerrottu riemuvuosi ja avoimet lähteet syntiä ja saastaisuutta vastaan. Omantunnon puhtaudeksi ja kestäväksi turvaksi. Se ei ole sekoamista varten, vaan ihmisen hyvää oloa ja eloa varten. Muuta kestävää perustusta ihminen ei eläessä, eikä kuollessa tarvitse. Kenenkään ei tarvitse olla ahdistunut huonosta omastatunnosta, olla synnin orja ja pelätä kuolemaa ja iankaikkista eroa Jumalasta kun etsii ja löytää Lutherin ja Paavalin tavoin armollisen jumala ja hänen lahjavanhurskautensa. Se on jokaiselle vielä tarjolla.

Täh? En ole omalla asiallani, enkä tuomion pasuuna! Kirjoitan vain, koska haluan luoda turvallisia visioita ja kannustaa. Tiedän olevan ihmisiä, jotka sitä kaipaavat. Turvaa ja lohdutusta ja rakentavia nykyisyyden ja tulevaisuuden totuuksia ja todellisuuksia; vanhurskautta, rauhaa ja iloa pyhässä hengessä. Minä en sinua tuomitse!

Rohkeutta on montaa sorttia, Suomi on tässä viimeaikoina ruvennut esiintymään hullunrohkeana.
Kuin keskenkasvuinen huligaani ison jannun turvissa, uhittelee isommilleen kun oikea pahapoika antaa taustatukea.
Uskomatonta toimintaa valtion johdolta, ollaan kuin ymmärtämättä että oikeasti ja tosipaikan tullen käy kalpaten.
Ei ole eikä tule sellaista apua mikä pelastaa.
Nämä herrannappulat ja kavaltajat pystyvät pelastautumaan, tai ainakin ylin kerros, mutta kansansa he jättävät kärsimään.
Mitään hätää eikä uhkaa ollut, sitä lähdettiin itse rakentamaan vieraan valtaajan alaiseksi antautuen.

Olisi pitänyt osata pitää turvat tukossa jo heti vuodesta 2022 alkaen. Mutta ei silloiset eikä nykyiset sitä tajua. Huuto ei auta. Pitäs tehdäkin jotain.
Suurella suulla ei ole koskaan kuin sotkuinen loppu.

suap sitten parempoo leipee.

värjevää vielä tukanki viininpunaiseksi että on merkkinä kuuluu pedofiilieliittiryhmään.

suomen lipussa on sikäli viärät värit nekerlandiassa.