Panisitteko mielisairasta?

Sinähän sen tiedät spede Buaahaa

Jos on muuten pantava pakkaus

Kyllähän tälläiset sairaudet kuten narssisti, kaksi suuntainen mielen häiriö ym.. jotka liittyy mieleen, määrätyssä tilanteessa kadottaa kaikki estot. Mies sekä nainen keskittyy aimoastaan nauttii yhdynnästä, unohtaa kaiken muun jopa itsensä.

Mielusairaus tai hulluus on ulkopuolisen näkemys ihmisestä. Jos tietää että jollakin naisella ei ole kaikki muumit kotona, niin sen antaa olla vaikka hän olisi kuinka kivan näköinen. Olipa aloitus ja tätä kysymystä voisi lähestyä monella tapaa....

Leevin and the leavings laulaa "itkisitkö onnesta jos panisin sua säälistä"

Ns. terveet kuvittelee olevansa jotain hyväntekiöitä jos tekevät jotain tai jos sanovat jotain.

Olin yhteensä kuusi vuotta yhdessä tytön kanssa jolla oli vakavia ongelmia mielenterveyden kanssa, lopulta suhde oli kauhea taakka.

Parempi on kun mielisairas panee sinua. Tulee sellainen hankaus sun perseenreikään etteä suljinlihakset huutaa apua apua pane syvempään.

Panen jatkuvasti tota niuvanniemispede-fetisistipoikaa.

Minulla on bipolaarihäiriön diagnoosi ja siksi välillä menee lujaa, nyt on ollut rauhallista mutta välillä ilolla muistelen niitä kausia kun meni lujaa.
Saatoin iskeä seksiseuraa vaikka kaupasta keskellä päivää, tein myös naisille katteettomuuksia lupauksia ja rikoin useamman sydämen.

Tuo on luultavasti mitä helpoin tapa leikkiä hengellään nääs jos toinen on aidosti mielisairas tämä on erityisen vaarallinen jopa läheisilleen

Olen nymfomaani. Panisitteko minua?

Mulla tuttu oli kaksisuuntainen häiriöinen ja kun oli maaninen kausi niin se jakoi itseään ihan kaikille jopa useita päivässä.

Lähti vain kaupungille etsimään panoa.

Olin 11kk parisuhteessa, jossa naisella skitsofrenia. Hyvä näin jälkiviisaana sanoa, ettei (ehkä) olisi kannattanut edes tavata... Tällä naisella oli diapam siihen, ettei "haluttaisi liikaa". Seksiä meillä oli kerran kahteen viikkoon yksi yhdyntä pahimmillaan.
Ole sinä sitten, kun toinen on kauniin näköinen, hyvä kroppa, sekä pillu, kuin neitsyellä. Ja samassa sängyssä nukuimme useimmiten.
Hän oli tuolloin 27-, minä 31 vanha. Siinähän meillä se pahin ristiriita oli, että kun minä miehenä olisin halunnut, niin se oli hänen mielestään jotenkin väärin (usko, uskonto?), mutta kun hänellä alkoi tehdä mieli, niin se olikin siunattua puuhaa. Että, varsin henkisesti repivää touhua. Tokihan ne kerrat, kun asiaan päästiin niin hauskaa oli kummallakin. Meillä loppui sitten tuo suhde, mutta meistä tuli myöhemmin jonkinlaiset ystävät. Lankesin 2,5 vuotta myöhemmin hänen kanssaan kerran sänkyyn; kivaa oli sen hetken, mutta myöhemmin tajusin, ettei meillä olisi ollut tulevaisuutta, joten emme enää tavanneet niin, että olisi kiusaus tullut. No, nämä suhteethan ovat aina vaikeita, mutta se toisen kunnioitus...
Olin 3:n sektorin töissä myöhemmin, missä tämä ex-tyttökaverinikin ompelijana, minä autokuskina ja esimieheni totesi ohimennen tästä naisesta, että "tuolta saisi varmaan helposti". En voinut tietenkään mennä kertomaan noilla sanoilla tälle naiselle, koska hän olisi masentunut kunnolla. Kehotin kuitenkin olemaan varovainen puheissaan, kun näemme yhteisessä ruokalassa milloin.

Mielestäni se tunne pitää olla molemmilla, jos seksiä aletaan harrastaa.
Vähän, kuin irvokkaimmat tapaukset, joissa nainen on sammunut ja 4-5 ukkoa käy vuoronperään panemassa häntä.

Olin avioliitossa reilun vuoden naisen kanssa, jolla kaksisuuntainen mieliala häiriö.
Seksiä oli kyllä ja ainoastaan menkkojen aikana taukoa, muuten oli kyyti kylmää.
Kroppa, kuin Nina Hartleylla ja hieman samaa näköäkin.
Ehkä sen hänen sairautensa kanssa olisimme pärjänneet, mutta oli vietävän mustasukkainen minusta ja arjen tultua olimme kovissa riidoissa.
Ja tämähän me tiedetään, että "seksi toimii, minkä toimii, vaan muutakin pitää suhteessa olla".
Sitä muuta emme saaneet aikaan, joten ero tuli.

Itse olen naimisissa miehen kanssa jolla on bipolääri häiriö jos tuo nyt kirjoitetaan oikein. Ihan uusi juttu on ollut minulle mutta mies on aivan upea. Emme tunteneet kauan kun menimme naimisiin. Ja molemmat opettelemme toisiamme tuntemaan. Ja hän sanoikin minulle joskus alussa muistaakseni että häneltä ei sitten saa mitään pikapano. Vaan kunnon toimintaa ja pitkään. Ja niin on ollutkin.
Ja usein. Joskus ihmettelenkin että miten tuo on edes mahdollista. Latautua noin nopeasti uudelleen. Mutta kyllä se vain niin on.
En tiedä johtuuko sairaudesta vai onko hän vain muuten että onnistuu pienellä aika välillä.
Mustasukkainen hän on myös. Jota minulla ei ole koskaan aiemmin ollutkaan miehessä tuota piirrettä ja nautin siitä kun sanoo että olet hänen.
Ei mitenkään sairaalloisesti mutta on kumminkin.
Ja rakastan hänessä sitä piirrettä.
Ja hän tietää keiden kanssa kuljen ja olen tekemisissä.
Ja kun on hyvä vaimo niin tulee seksiä kunnolla.

Entäpä vammaiset? Onko kukaan nainut pyörätuolipotilaan kanssa?