On muuten mukava kuulla uskovaisilta että isäni, veljeni, molemmat isoisäni ovat luultavasti helvetissä. Eiväthän he sitä suoraan sano mutta oppien mukaan näin on. Tai jos kysyy ovatko he taivaassa, niin tulee hiljaista.. Siksi en voi uskoa helvettiin. Enkä myöskään Jumalaan. Kuinka Jumala voi olla niin julma että ensin ihmiseltä kysymättä luo tämän ja sitten jättää omilleen käymään kamalat uskontaistelut ja jos taistelut häviää niin joutuu helvettiin? Itse painin kaikkien kysymysten kanssa hulluuden partaalle. Sitten tulin järkiini. Totuus on että kristinusko on vain yksi uskonnoista muiden joukossa. Kristinusko vain on levinnyt laajimmalle kuin yksikään muu uskonto. Kaikki on selitettävissä tieteellisesti ja ihminen on vain eläin siinä missä muutkin. Ihminen on vain huomattavasti älykkäämpi kuin muut. Kielilläpuhuminen ja muut näyt on mahdollista selittää massahypnoosilla yms. Ihminenhän uskoo mitä tahansa kun tarpeeksi haluaa tai aivopestään. Esimerkkeinä voisin mainita Neuvostoliiton tai Natsi-Saksan. Kun on tarpeeksi karismaattinen puhuja, ihmiset uskovat mitä vain. Näkyjä voi myös nähdä jos on mielenterveysongelmia tai vaikka epilepsia. Mutta tämähän on vain oma mielipiteeni ja totta on että kukaan ei varmasti tiedä totuutta. Sitä mieltä kuitenkin on että ketään ei pidä pelotella tai painostaa jollain peruuttamattomilla kadotuksilla yms. Tärkeintä minusta on elää tämä elämä niin kuin oikealta tuntuu. Yrittää nauttia elämästä mahdollisimman paljon tekemättä muille pahaa. Rakkaus on tärkeintä elämässä.
Laittakaa ihmeessä kommentteja ja omia mielipiteitä.
Laittakaa ihmeessä kommentteja ja omia mielipiteitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
että isäsi, veljesi jaa molemmat isoisäsi ovat helvetissä, jos eivät antaneen elämäänsä Jeesukselle.
Mutta rakas Pohdiskelija, eihän sun tarvi kärsiä heidän puolestaan.
Raamatussa sanotaan ilmiselvästi: "Jeesus sanoi, joka uskoo minuun, niin pelastuu".
Ajattele, uskominen on yksinkertaisimmillaan noin helppoa.
Ei siinä silleen tarvitse käydä sanan kuulossa!
tosin kaipuu sanan kuuloon lisääntyy, kun seuraa Jeesusta. "Sillä hän haluaa viedä sinut kuulemaan sanaa".
Ja sanan kuuleminen vahvstaa uskoa.
Suhde Jeesukseen Kristukseen kasvaa, kun noudattaa rakkauden käskyä ja osoittaa elämänsä Herralle!
Ps. pienenä lohdutuksen sanana sanoisin sulle, ettei isäsi, veljesi ja isoisäsi välttämättä ole helvetissä. Kato, jos ne on juuri, ku ovat ummistaneet silmänsä, tunnustaneet, että Jeesus on Herra.
Eli, meidän on aika vaikeeta sanoa, pääsikö ne taivaaseen vai helvettiin. Sen tietää yksin Jumala!
Siunausta sulle!
Kyllä jokainen henkisesti terve ihminen kärsisi helvetissä olevien omaistensa tähden.
Henkisesti terve ihminen ei kärsi jonkun uskomusjärjestelmän tähden. Mielestäni ei ole henkisesti tervettä miettiä kuka joutaa helvettiin kuka ei. Eiköhän kyse ole siitä, että pyrkisi pitämään edes oman pesän siivona. Eiköhän siinä ole miettimistä ihan tarpeeksi.
Vaan pelastunut Jeesuksessa Herrassamme!
Ja ethän sinun pitäisi kärsimän, jos vaikka naapurin mummon elämä päättyisi kurjasti ilman Jeesusta! Sillä jokaisen on uskottava itse..
Ja sitä paitsi, ku ihminen ei voi tietää silleen, kuka pääsi taivaaseen.
Koska, ateistikin voi tunnustaa ennen kuolinhetkeään Jeesukselle, että tarvitsen sinut. Vie minut Taivaan kunniaan!
Ei Jumala meille ilmoita siitä, kuka pääsi perille.
Mutta voi voi, ne synninkeskellä kuolleet, jotka helvettiin joutuu.. Ikuista hammasten kiristystä ja se on sitten ikuista...
Eihän kukaan sinne halua.
Ja Raamatussa sanotaan, että ne, jotka joutuu helvettiin, näkevät, kuinka taivaassa iloitaan.
Ja he itkevät, että noin mekin oltaisiin haluttu uskoa, mutta nyt on myöhäistä....
Helvetissä uskosta ei ole enää mitään hyötyä.
Taivaassa iloitsijat ei kuitenkaan näe helvettiin. He näkevät kaikki Jeesuksen seuraajat uusissa valkoisissa karitsan vaatteissa.
Taivaassa olo on yhtä ylistyslaulua Herralle!!!!!
Ja sinnehän me halutaan. Niinhän?
Rakkaasti teitä siunaten Panu.
En tiedä mikä olet, mutta hyvin vähän ihmistä sinussa enää on. Ihimisestä tekee ihmisen aistit, tunteet ja äly. Aistit saattavat olla sinulla vielä jäljellä. Älyn olemassa oloa epäilen. Tunteita ilmeisesti et omista.
Jos ihmiseltä puuttuu tunteet, tai kyky rakastaa, on hän oikeastaa yhtä kuollut minulle, kuin kuka tahansa haudattu.
Onhan se tietysti hirveää sekin, että vanhemmat päättävät uuden ihmisen syntymisestä, lapselta ei silloin kysytä mitään. Elämä on yleisemminkin varsin raakaa, vaikka uusavuttomassa yhteiskunnassa siitä annetaan toisenlainen mielikuva. Nyt on havahduttu huomaamaan, että mielikuvat oman elämän hallinnasta on vääriä, ei tarvita kuin sähkökatkos osoittamaan asian todellinen tila.
Itsestä riippumattomasta tapahtumasta on kysymys myös uskossa, sitä ei oteta. Uskoontulo on Jumalan lapseksi tuleminen (syntyminen, ts. uudestisyntyminen) ja uskossa eläminen on elämää Jumalan lapsena, se elämä ei pääty ruumiilliseen kuolemaankaan, niin kuin ei ihmisen olemassaolo muutenkaan.
Kuitenkaan kysymys ei ole sellaisesta ennaltamääräämisestä, joka ei anna ihmiselle mitään mahdollisuutta. Ihmistä kyllä puhutellaan ja kutsutaan pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä, sitä, mikä on todella tärkeää. Tärkeät asiat voi sivuuttaa ja keskittää huomion vaikka seuraavien merkkivaatteitten hankkimiseen, sen valinnan ihminen tekee itse.
Jumalaa kritisoidaan sairauksista ja onnettomuuksista. Ne eivät tietenkään ole toivottavia, mutta niin kovakorvainen on ihminen, että usein sellaisia tarvitaan ennen kuin perimmäisiä kysymyksiä pohditaan tosissaan ja se voi olla suurempi siunaus kuin mikään lyhyen elämän aikana toteutuva onni. Kysymys on iankaikkisuudesta, ei siitä mikä on ensi syksyn muoti, vaikka tuohon muotiin kyllä kiinnitetään huomiota.
Jokaista puhutellaan, joskus niin hiljaa, ettei sitä oikein erotakaan ellei pysähdy kuuntelemaan. Joskus niin kovaa, että se pysäyttää kaiken muun elämän hetkeksi ja osoittaa monet asiat elämässä niin turhiksi, jokaista persoonakohtaisella tavalla. Elämässä ei ole kysymys siitä, mitä me itse kukin haluamme, on olemassa enemmän kuin se. On todellisuus, joka löytyy usein yllättävällä tavalla, joskus rajulla, joskus lempeällä, suotavaa olisi sen löytyminen mahdollisimman monille.
Rakkaus on tärkeitä elämässä. Se on minustakin totta. Siksi olenkin buddhalainen.
Sama lopputulos täysin eri päätelmistä. Mielenkiintoista. Itse olin syntyjäni ateisti, sitten halusin (noin 10 vanhana) tulla uskoon, jotta kaikki olisi paljon helpompaa, ei tarvitsisi pelätä kuolemaa jne.. No mietin sitä ja lopulta tulin siihen tulokseen, että jos todella on olemassa kristittyjen mainitseman jumalan kaltainen otus, minä en hänelle kumartaisi. Sitten kun olin vapaa uskosta(vaikkakin epävarma), pystyin keskittymään muuhun pohdiskeluun, ja sain hiljalleen varmat ja ymmärrettävät vastaukset.
Tärkeintä on rakkaus, ilo ja onni. Jos todellakin olisi jumala, hän tuskin voisi tuomita tälläisestä ajattelusta.