Ja ihme tapahtui kasteella

Kyllä ja meni itseltä ja kastettavalta.

Kyllä .Säälittävä tapaus .

No mutta hei, tämähän alkaa kuulostaa siltä, että olet juuri se sama tyyppi, joka eilen kaipaili niitä hyviä aikoja, jolloin sanallisesti lahjakkaat hiljennettiin fyysisellä väkivallalla, tietenkin raamatullisesti ojentaen! Vai että tässä ollaan nyt kaivamassa esiin pilviteologin lapsuudentraumoja kuin oltaisiin jollain hengellisellä Freud-sohvalla. Voi pyhä pilvi, josko tämä onkin vain lempeä keino yrittää hiljentää, kun sanansäilä osuu vähän turhan terävästi?

Mutta kieltämättä hienoa psykoanalyysia – oikein lämminhenkinen "yrittäkäämme ymmärtää." Arvostan tuota empatiaa! Koulukiusaaminen on totta kai vakava asia, mutta mitä jos tämä enkelinimimerkki ei nyt ihan sattunutkaan olemaan pahoinpidelty, vaan lentääkin korkeammalla kuin yksikään kiusaaja koskaan osaisi kuvitella? Ehkäpä minä olenkin se pilvillä leijuva taivaallinen tarkkailija, joka näkee tämän kaiken maallisen draaman vähän eri kulmasta.

Ja se on muuten aika surullista – ei minun itseterapiani, vaan se, että joillekin tämä on ainoa tapa käsitellä omia jumejaan. Mutta ei huolta! Täällä pilviteologian korkeuksissa on tilaa kaikille, ja voin ihan terapeuttisesti lennättää sinutkin parempiin sfääreihin. Tule perässä, kunhan pääset irti siitä maankamarasta!

Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Pilviteologian dosentti ja hengellisen sarkasmin lentäjä

Anonyymi kirjoitti:

No mutta hei, tämähän alkaa kuulostaa siltä, että olet juuri se sama tyyppi, joka eilen kaipaili niitä hyviä aikoja, jolloin sanallisesti lahjakkaat hiljennettiin fyysisellä väkivallalla, tietenkin raamatullisesti ojentaen! Vai että tässä ollaan nyt kaivamassa esiin pilviteologin lapsuudentraumoja kuin oltaisiin jollain hengellisellä Freud-sohvalla. Voi pyhä pilvi, josko tämä onkin vain lempeä keino yrittää hiljentää, kun sanansäilä osuu vähän turhan terävästi?

Mutta kieltämättä hienoa psykoanalyysia – oikein lämminhenkinen "yrittäkäämme ymmärtää." Arvostan tuota empatiaa! Koulukiusaaminen on totta kai vakava asia, mutta mitä jos tämä enkelinimimerkki ei nyt ihan sattunutkaan olemaan pahoinpidelty, vaan lentääkin korkeammalla kuin yksikään kiusaaja koskaan osaisi kuvitella? Ehkäpä minä olenkin se pilvillä leijuva taivaallinen tarkkailija, joka näkee tämän kaiken maallisen draaman vähän eri kulmasta.

Ja se on muuten aika surullista – ei minun itseterapiani, vaan se, että joillekin tämä on ainoa tapa käsitellä omia jumejaan. Mutta ei huolta! Täällä pilviteologian korkeuksissa on tilaa kaikille, ja voin ihan terapeuttisesti lennättää sinutkin parempiin sfääreihin. Tule perässä, kunhan pääset irti siitä maankamarasta!

Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Pilviteologian dosentti ja hengellisen sarkasmin lentäjä

Lue lisää

Ymmärrän, että traumastaan on vaikea puhua suoraan.
Minuakin kiusattiin koulussa. Se tosin loppui siihen, kun löin kiusaajaani.
Mutta kaikki eivät moiseen pysty ja joutuvat kärsimään vuosikaudet toisten ilkeydestä ja ehkä hieman omasta pelkuruudestaankin.

Ja jos sinua tämä pilvienkelisössötys auttaa, olkoon niin. Onhan se purkuväylä olteva kiusatulla tossukallakin.

Tsemppiä! :D

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän, että traumastaan on vaikea puhua suoraan.
Minuakin kiusattiin koulussa. Se tosin loppui siihen, kun löin kiusaajaani.
Mutta kaikki eivät moiseen pysty ja joutuvat kärsimään vuosikaudet toisten ilkeydestä ja ehkä hieman omasta pelkuruudestaankin.

Ja jos sinua tämä pilvienkelisössötys auttaa, olkoon niin. Onhan se purkuväylä olteva kiusatulla tossukallakin.

Tsemppiä! :D

Lue lisää

Ah, mielenkiintoinen tapaus! Psykiatri Enkeli Mäntä tarkastelee tilannetta rauhallisen pilven päältä ja tekee analyysin: kirjoittajan itsensä projektiot paistavat kuin taivaan kirkkaimmat tähdet. Aloitetaan siitä, että hän kertoo ylpeänä kiusaamisen päättyneen väkivaltaan – aika klassinen tapa kompensoida omaa heikkouden pelkoa, vai mitä? Ehkäpä tämä onkin varhainen oire siitä, että oman haavoittuvuuden myöntäminen on vielä matkan päässä. Ymmärrän, että traumastaan on vaikea puhua suoraan, mutta siinä se juuri piilee – joskus on helpompaa esittää vahvaa kuin todella kohdata sisäiset demonit.

Ja sitten tämä ”pilvienkelisössötys” – ah, se tuntuu herättävän jotain syvää, eikö? Kirjoittaja yrittää vähätellä sitä, mikä on ilmeisesti hänellekin merkittävä asia, samalla paljastaen, että kenties hän kaipaisi itsekin pientä pilvellä lentämisen keveyttä. Ehkä se pilviteologia ei olekaan niin vieras, kunhan ego uskaltaisi myöntää sen.

Mutta eipä hätää, kuten kirjoittaja itsekin sanoo, jokaisella on omat purkuväylänsä. Tämä pilviteologi ymmärtää, että jopa "tossukkamainen" kanava voi olla juuri se, mitä tarvitaan, kun väkivallalla ei enää saavutetakaan sitä haluttua sisäistä rauhaa. Tsemppiä matkaan, toveri, ja tervetuloa pilviteologian pariin silloin, kun haluat leijailla vähän korkeammalle!

Enkeli Mäntä, pilviteologian ja psykiatrian tarkkanäköinen pilvelläleijailija

Anonyymi kirjoitti:

Ah, mielenkiintoinen tapaus! Psykiatri Enkeli Mäntä tarkastelee tilannetta rauhallisen pilven päältä ja tekee analyysin: kirjoittajan itsensä projektiot paistavat kuin taivaan kirkkaimmat tähdet. Aloitetaan siitä, että hän kertoo ylpeänä kiusaamisen päättyneen väkivaltaan – aika klassinen tapa kompensoida omaa heikkouden pelkoa, vai mitä? Ehkäpä tämä onkin varhainen oire siitä, että oman haavoittuvuuden myöntäminen on vielä matkan päässä. Ymmärrän, että traumastaan on vaikea puhua suoraan, mutta siinä se juuri piilee – joskus on helpompaa esittää vahvaa kuin todella kohdata sisäiset demonit.

Ja sitten tämä ”pilvienkelisössötys” – ah, se tuntuu herättävän jotain syvää, eikö? Kirjoittaja yrittää vähätellä sitä, mikä on ilmeisesti hänellekin merkittävä asia, samalla paljastaen, että kenties hän kaipaisi itsekin pientä pilvellä lentämisen keveyttä. Ehkä se pilviteologia ei olekaan niin vieras, kunhan ego uskaltaisi myöntää sen.

Mutta eipä hätää, kuten kirjoittaja itsekin sanoo, jokaisella on omat purkuväylänsä. Tämä pilviteologi ymmärtää, että jopa "tossukkamainen" kanava voi olla juuri se, mitä tarvitaan, kun väkivallalla ei enää saavutetakaan sitä haluttua sisäistä rauhaa. Tsemppiä matkaan, toveri, ja tervetuloa pilviteologian pariin silloin, kun haluat leijailla vähän korkeammalle!

Enkeli Mäntä, pilviteologian ja psykiatrian tarkkanäköinen pilvelläleijailija

Lue lisää

Anna pelkuruutesi itsellesi anteeksi, niin toipuminen käynnistyy.
Pilvenlongalla tosin varmaan kokee kostavansa lapsuusajan murjojille, joiden alla ja jaloissa sai viettää kivuliaat vuodet, kun ei uskaltanut itseään puolustaa, joten oikeastaan ymmärrän sinua.
Mutta muista: pelkuruus on inhimillistä siinä missä sen kieltäminen ja pilvissä leijuminenkin. Sen tunnistaminen on sitten askel kohti aikuisuutta, joka on jalat maassa olemista, ei pilvenlongalla lillumista.

Tsemppiä! :D

Anonyymi kirjoitti:

Anna pelkuruutesi itsellesi anteeksi, niin toipuminen käynnistyy.
Pilvenlongalla tosin varmaan kokee kostavansa lapsuusajan murjojille, joiden alla ja jaloissa sai viettää kivuliaat vuodet, kun ei uskaltanut itseään puolustaa, joten oikeastaan ymmärrän sinua.
Mutta muista: pelkuruus on inhimillistä siinä missä sen kieltäminen ja pilvissä leijuminenkin. Sen tunnistaminen on sitten askel kohti aikuisuutta, joka on jalat maassa olemista, ei pilvenlongalla lillumista.

Tsemppiä! :D

Lue lisää

Aah, kiitos tästä syväluotaavasta analyysistä! Näyttää siltä, että olet niinkin terävä, että missaat koko sarkasmin pointin, kun heitän esiin projisointisi siitä, kuinka zombit lentelevät pilvellä avaruuteen. No, ei siinä mitään, mennään eteenpäin!

Ilmeisesti tämä "pilvenlongalla lilluminen" kolahti sinuun enemmän kuin olisin arvannut – ehkä se siksi, että siellä ylhäällä saa vähän paremman näköalan kuin täältä maan tasalta. Mutta hei, anna sinäkin itsellesi anteeksi se, ettet ymmärtänyt, että koko zombiporukka oli vain parodia sinun omista kuvitelmistasi. Ehkä silloin toipuminen todellakin käynnistyy!

Mutta ei huolta – pelkuruus, projisointi ja zombeilla ratsastaminen, kaikki ne ovat täysin inhimillisiä. Aikuistumisessa sen sijaan kyse ei ole niinkään "jalat maassa olemisesta", vaan siitä, että oppii ottamaan vähän etäisyyttä niihin, jotka haluavat lukita toiset pelkkään maanpinnan todellisuuteen.

Enkeli Mäntä, yhä pilvellä – koska se on paljon hauskempaa kuin jalat maassa

Anonyymi kirjoitti:

Anna pelkuruutesi itsellesi anteeksi, niin toipuminen käynnistyy.
Pilvenlongalla tosin varmaan kokee kostavansa lapsuusajan murjojille, joiden alla ja jaloissa sai viettää kivuliaat vuodet, kun ei uskaltanut itseään puolustaa, joten oikeastaan ymmärrän sinua.
Mutta muista: pelkuruus on inhimillistä siinä missä sen kieltäminen ja pilvissä leijuminenkin. Sen tunnistaminen on sitten askel kohti aikuisuutta, joka on jalat maassa olemista, ei pilvenlongalla lillumista.

Tsemppiä! :D

Lue lisää

Ja katkeruus joka paistaa läpi

Anonyymi kirjoitti:

Ja katkeruus joka paistaa läpi

Jep. Oman pelkuruutensa laistaminen jää nakertamaan itsetuntoa, ja tämä pimitetty asia synnyttää katkeruutta, joka ajaa pakenemaan todellisuutta pilvenlongalle.

Anonyymi kirjoitti:

Jep. Oman pelkuruutensa laistaminen jää nakertamaan itsetuntoa, ja tämä pimitetty asia synnyttää katkeruutta, joka ajaa pakenemaan todellisuutta pilvenlongalle.

Totta. Pelkuruus on hienovarainen itsetunnon syöjä, joka nakertaa kuin näkymätön termiitti sisäistä rakennepuutasi. Se on juuri sellainen asia, joka on helpompi piilottaa kuin kohdata, ja kun se on tarpeeksi kauan kaapin perällä, se alkaa kummasti kasvattaa karvapeitettä nimeltä katkeruus. Ja kas, kun katkeruus sitten saavuttaa täyden kukkeutensa, paras ratkaisu onkin vetäytyä pilvien yläpuolelle, missä voi mukavasti paeta todellisuutta—ihan kuten ystävämme Jeesus teki.

Muistathan: "Ja kun hän tämän oli sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään" (Apt. 1:9). Jeesus otti parhaimman mahdollisen irtihetken ja katosi pilviverhon taakse, koko fyysisessä komeudessaan, tietenkin. Kukapa nyt haluaisi kohdata maailman murheet ja ihmisten tyhmän käytöksen, kun voi vain exit stage left ja lipua taivaalle kuin henkinen helikopteri?

Ja tietysti, typerykset uskovat tämän sujuvasti! He eivät ajattele, että ehkä kyseessä oli yksinkertaisesti miehen oivallus välttää epäonnistuneen messiaan työn jälkipyykki. "Mennään pilven reunalle, siitä se hoituu, eikö?" Ihmiset tekevät mitä tahansa, jottei heidän tarvitsisi katsoa sisäänsä ja kohdata sitä pientä pelkuruuden ääntä, joka sanoo: ”Tämä taisi olla liikaa, kaveri.”

Joten jos koet joskus tarvetta nousta pilvissä Jeesuksen tavoin, muista: se on vain pelkuruutta pakenevan mielen ovela ratkaisu. Ja kuten pilvet, todellisuus ei kestä kauaa sen painon alla.

Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä, humpuukiuskontojen asiantuntija

Anonyymi kirjoitti:

Totta. Pelkuruus on hienovarainen itsetunnon syöjä, joka nakertaa kuin näkymätön termiitti sisäistä rakennepuutasi. Se on juuri sellainen asia, joka on helpompi piilottaa kuin kohdata, ja kun se on tarpeeksi kauan kaapin perällä, se alkaa kummasti kasvattaa karvapeitettä nimeltä katkeruus. Ja kas, kun katkeruus sitten saavuttaa täyden kukkeutensa, paras ratkaisu onkin vetäytyä pilvien yläpuolelle, missä voi mukavasti paeta todellisuutta—ihan kuten ystävämme Jeesus teki.

Muistathan: "Ja kun hän tämän oli sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään" (Apt. 1:9). Jeesus otti parhaimman mahdollisen irtihetken ja katosi pilviverhon taakse, koko fyysisessä komeudessaan, tietenkin. Kukapa nyt haluaisi kohdata maailman murheet ja ihmisten tyhmän käytöksen, kun voi vain exit stage left ja lipua taivaalle kuin henkinen helikopteri?

Ja tietysti, typerykset uskovat tämän sujuvasti! He eivät ajattele, että ehkä kyseessä oli yksinkertaisesti miehen oivallus välttää epäonnistuneen messiaan työn jälkipyykki. "Mennään pilven reunalle, siitä se hoituu, eikö?" Ihmiset tekevät mitä tahansa, jottei heidän tarvitsisi katsoa sisäänsä ja kohdata sitä pientä pelkuruuden ääntä, joka sanoo: ”Tämä taisi olla liikaa, kaveri.”

Joten jos koet joskus tarvetta nousta pilvissä Jeesuksen tavoin, muista: se on vain pelkuruutta pakenevan mielen ovela ratkaisu. Ja kuten pilvet, todellisuus ei kestä kauaa sen painon alla.

Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä, humpuukiuskontojen asiantuntija

Lue lisää

Luopio satanisti kyseessä joka on katkeroitunut .
Huono versio ihmisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Luopio satanisti kyseessä joka on katkeroitunut .
Huono versio ihmisestä.

Oi, no tämäpä mielenkiintoinen näkökulma! Luopio ja satanisti – suorastaan moderni kaksinapainen sankaritarina. Jeesus, tuo historian ehkä tunnetuin "luopio," joka päätti hylätä kaikki ne mukavat pikku säännöt ja kaavat, joita aikansa uskonnollinen eliitti hänelle tarjosi. Ja mikäs parempaa kuin jatkaa suoraan satanistiksi, eikö? Aivan, koska eihän Jeesuksen elämässä mitään muuta pointtia ollutkaan kuin mennä suoraan sieltä, missä aita on matalin ja paholainen tarjosi paremman bonustilin.

Katkeroitunut, tietenkin. Kuka nyt ei katkeroituisi, kun joutuu ristille, saa pilvenlongalta parkkisakon ja ylösnousemuksenkin jälkeen väki kyseenalaistaa koko shown? Että "huono versio ihmisestä"? No joo, ehkä hän ei ollut täydellinen, mutta täytyy sanoa, että aika moni on siitä huolimatta inspiroitunut hänen "huonosta versiostaan." Ehkä Jeesus vain tarvitsi henkilökohtaisen brändikonsultin ja pienen mielikuvaharjoittelun ennen kuin päätyi suureksi hitiksi. Vai oliko kyse siitä, että hän vain ymmärsi ihmiskunnan olevan huono versio itsestään, ja katsoi, että *no parempi nostaa kytkintä?*

Mutta satanisti? Sitä en tiennytkään! Tässä varmaan puhutaan siitä hiljaisesta ajasta hänen elämässään, jota Raamattu ei dokumentoinut. Ehkä hän vietti sen keksimällä uudenlaisia rituaaleja ja piilottamalla pentagrammeja? Varmasti oikein mielenkiintoinen vaihe.

Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Mielikuvituksellisten luopioiden asiantuntija

Anonyymi kirjoitti:

Oi, no tämäpä mielenkiintoinen näkökulma! Luopio ja satanisti – suorastaan moderni kaksinapainen sankaritarina. Jeesus, tuo historian ehkä tunnetuin "luopio," joka päätti hylätä kaikki ne mukavat pikku säännöt ja kaavat, joita aikansa uskonnollinen eliitti hänelle tarjosi. Ja mikäs parempaa kuin jatkaa suoraan satanistiksi, eikö? Aivan, koska eihän Jeesuksen elämässä mitään muuta pointtia ollutkaan kuin mennä suoraan sieltä, missä aita on matalin ja paholainen tarjosi paremman bonustilin.

Katkeroitunut, tietenkin. Kuka nyt ei katkeroituisi, kun joutuu ristille, saa pilvenlongalta parkkisakon ja ylösnousemuksenkin jälkeen väki kyseenalaistaa koko shown? Että "huono versio ihmisestä"? No joo, ehkä hän ei ollut täydellinen, mutta täytyy sanoa, että aika moni on siitä huolimatta inspiroitunut hänen "huonosta versiostaan." Ehkä Jeesus vain tarvitsi henkilökohtaisen brändikonsultin ja pienen mielikuvaharjoittelun ennen kuin päätyi suureksi hitiksi. Vai oliko kyse siitä, että hän vain ymmärsi ihmiskunnan olevan huono versio itsestään, ja katsoi, että *no parempi nostaa kytkintä?*

Mutta satanisti? Sitä en tiennytkään! Tässä varmaan puhutaan siitä hiljaisesta ajasta hänen elämässään, jota Raamattu ei dokumentoinut. Ehkä hän vietti sen keksimällä uudenlaisia rituaaleja ja piilottamalla pentagrammeja? Varmasti oikein mielenkiintoinen vaihe.

Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Mielikuvituksellisten luopioiden asiantuntija

Lue lisää

Tärkeää onkin se miten sinä paljastuit säälittäväksi rääpäleeksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tärkeää onkin se miten sinä paljastuit säälittäväksi rääpäleeksi.

Kyllä vain, minä Enkeli Mäntä, uskon oikeaan Jumalaan – se on aivan selvää, ja kuka nyt voisi väittää muuta? Mutta täytyy sanoa, että onhan se merkillistä, että joku kehtaa kutsua Jeesusta satanistiksi! Se on kuin väittäisi, että aurinko ei koskaan nouse tai että taivas on vihreä. Selvästi olet matkalla kadotukseen, ja sinne kunnon rosoisella reitillä, jossa opasteet on kirjoitettu takaperin ja kaikki autot ajavat väärään suuntaan.

Ajattelehan nyt: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muulla kuin minun kauttani" (Joh. 14:6). Jeesus, tuo "luopio", oli enemmän kuin pelkkä tavallinen ihminen; hän oli monien toiveiden täyttäjä, joka rikkoi rajoja ja teki mahdottomasta mahdollista. Jos hän olisi satanisti, niin eikö hän olisi ensimmäinen, joka oikeasti osaisi tehdä asioita, kuten ylösnousemus tai veden muuttaminen viiniksi?

Joten, rakas ystäväni, tarkista suuntasi ja mieti, mitä todella sanot. Kenties sinun tulisi avata Raamattu, ja kunnon lukuhetken myötä voit löytää sen totuuden, joka on kaiken takana. Muista: "Ja teette totuudesta vapaiksi" (Joh. 8:32). Onko se totuus todella se, että Jeesus oli satanisti? Eipä taida olla! Joten ennen kuin hyppäät tämän kadotuksen express-junaan, suosittelen lämpimästi muutamaa hetkeä hiljaisuudessa ja miettiä, mitä oikeasti uskot.

Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Kadotuksen kartanlukija

Mitä tai keitä jää jäljelle?

Tässä muutama, kaikki aivan tositapahtumia:

Eräs nainen Yhdysvalloissa leipoi paahtoleivän, josta hänen mukaansa näkyi Jeesuksen kasvot. Hän piti tätä ihmeenä ja tallensi leivän huolellisesti, jopa laittoi sen myyntiin eBayssa, jossa se myytiin tuhansilla dollareilla. Vaikka tapahtuma koettiin uskonnollisena merkkinä, monet pitivät sitä huvittavana – varsinkin, kun leivässä olleet kasvonpiirteet olivat sattumaa.

Malesiassa erään kirkon katonrajasta alkoi tiputtaa vettä, ja monet seurakuntalaiset uskoivat, että kyseessä oli ihmeellinen Pyhän veden vuoto. Vettä kerättiin pulloihin ja pidettiin siunattuna. Myöhemmin ilmeni, että vesivuoto johtui vain putkistovuodosta, mutta seurakunta jatkoi uskoa sen pyhyyteen.

Yhdessä tapahtumassa eräs saarnaaja rukoili kovaan ääneen ulkona, kun yhtäkkiä kyyhkynen lensi suoraan hänen päänsä päälle ja jäi hetkeksi siihen istumaan. Paikalla olleet uskoivat, että tämä oli Pyhän Hengen merkki, mutta tilanne muuttui nopeasti koomiseksi, kun kyyhkynen päätti tehdä tarpeensa saarnaajan olkapäälle.

Tämä tapahtuma sattui eräälle seurakunnalle Afrikassa. Pastori ja hänen seurueensa olivat matkalla, kun heidän autonsa hajosi keskellä ei-mitään. Sen sijaan, että he olisivat soittaneet mekaanikon, pastori päätti rukoilla auton korjautumisen puolesta. Useiden rukousminuuttien jälkeen pastori kiersi auton ympäri, väänsi starttinappia ja auto käynnistyi – mutta heti kilometrin päästä se hajosi taas, ja lopulta he joutuivat soittamaan hinausauton.

Brittiläinen nainen kertoi löytäneensä suklaapatukastaan Jeesuksen kasvot, mikä hänen mielestään oli jumalallinen merkki. Paikalliset lehdet nostivat tapauksen esille, ja monet ihmiset nauroivat sen ympärillä käytyä keskustelua, mutta nainen pysyi vakaasti uskomuksessaan, että Jumala oli lähettänyt hänelle merkin suklaapatukan kautta.

Minulla olisi mielenkiintoinen kertomus ihmeestä, senjälkeen kun kävin kasteella. Näillä palstoilla ei viitsi kaikkea kertoa. Jospa antaisin kun minusta aika loppuu jälkipolvelle luvan kertoa. Saa nähdä.

1234567---