Olen 14 vuotias tyttö ja eroan joistain toisista ikäisistäni niin,että en täyski vanhemmilleni ja pelkään yleensää että saan toiselle pahan mielen.
Olen kyllä sanonut vanhemmilleni myös ikävästi ja pyytänyt anteeksi niin kuin kaikki muutkin mutta mulle tulee jo pienestä semmonen hirvee kivi sydämmelle. Kerran sanoin mun vanhemmalle ettei sen tarvii tulla koululle kodin ja koulun päivänä. Illalla hirveä tunne tuli taas siitä miten ilkeästi olisin sen muka sanonut. Vanhempi naaurahti ja sanoi ettei hän pahoittanut mieltään että yleisesti ylä asteella ei enää toivota vanhempia mihinkään. Mutta nyt siihen.. itken hyvin helpolla ja pelkään että pahoitan jonkun mielen.. lapsuudessa ei mitään erikoista miksi itkisin herkästi on ollut tosi kiva lapsuus yms. Mutta niin, oonko mä vaan herkkä vai mikä ny on?? Asiallisia vastauksia kiitos!
Olen kyllä sanonut vanhemmilleni myös ikävästi ja pyytänyt anteeksi niin kuin kaikki muutkin mutta mulle tulee jo pienestä semmonen hirvee kivi sydämmelle. Kerran sanoin mun vanhemmalle ettei sen tarvii tulla koululle kodin ja koulun päivänä. Illalla hirveä tunne tuli taas siitä miten ilkeästi olisin sen muka sanonut. Vanhempi naaurahti ja sanoi ettei hän pahoittanut mieltään että yleisesti ylä asteella ei enää toivota vanhempia mihinkään. Mutta nyt siihen.. itken hyvin helpolla ja pelkään että pahoitan jonkun mielen.. lapsuudessa ei mitään erikoista miksi itkisin herkästi on ollut tosi kiva lapsuus yms. Mutta niin, oonko mä vaan herkkä vai mikä ny on?? Asiallisia vastauksia kiitos!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moikka. Itse olen 13 (lokakuussa 14), mutta mä oon samanlainen ja mulla on kait joku yliherkkyys juttu. Toki mulla on traumoja pienestäpitäek ollu yms. En otekkään tiiä mistä johtuu<33
Mulla olisi oikeastaan kysymys.
Kuinka te pärjäätte itsenne kanssa, tykkäättekö itsestänne, vai ajatteletteko, että teissä olisi jotain vikaa ?
Tuntuuko jotenkin, ettette kelpaisi muille, tai olisitte jollain tavalla huonompia kuin muut ?
Tuossa iässä ollaan vähän herkillä,menee ohi aikanaan ei tarvi huolestua.
Aina sanotaan, että tässä ja tuossa iässä, helppoahan se on sanoa.
Masennukset ja ahdistukset voi tulla ikää katsomatta, ja nuorilla ei nykyään vaikuta ihan helppoa kaikilla olevan.
Jos oikeasti kaikki aikuiset sanoisivat vain, että kuuluu tuohon ikään, nuoret eivät saisi apua varmaan millään.
Et teinnyt että tossa iässä hormonitoiminta voi aiheuttaa tollasta esim kun menkat on lähestymässä
Voi kyllä tiesin, ja tiedän. Olen itsekin ollut tuossa iässä ja hormonit hyrräsivät, ym.
Mutta minulla lähti myös siinä vaiheessa ns. elämä lapasesta, eli ongelmat alkoivat.
Ja taisivat silloinkin aikuiset vain ajatella, että " se kuuluu vain tuohon ikään ".
En toki kiellä, voi se joskus kuuluakin vain siihen ikään, mutta kun ei se aina ole niin.