Sydämessäni synnyinmaani Suomi
Keskikesällä Suomen riippakoivut hehkuvat hempeänvihreää vehreyttään.
Metsien kuuset ja hongat huminoivat ylväinä kertoen omaa tarinaansa: Vapaita me olemme. Vapaina humisemme taivaan tuulessa. Vapaus on voimamme.
Suomen luonto moninaisuudessaan. Metsän aluskasvullisuus. Eläimet ja linnut. Keltaiset voikukat ja leskenlehdet. Sini- ja valkovuokot. Päivien kimallus. Illan viileys. Kesäyön kauneus. Aamun sarastus ja aamukasteen vihannoiva raikkaus
kesäyön sateen jälkeen.
Kesällä Suomen tuhannet järvet hehkuvat raikasta ja lempeää sinisyyttään. Taivas on sininen ja valkoinen.
Sinisen taivaan valkoiset pilvenhattarat muodostavat mitä ihmeellisimpiä satumuodostelmia. Niiden tarkkaaminen on sielun lepoa.
Rukous ja kiitos Jumalalle, kaiken Luojalle, nousee istuessani yksin metsäkalliolla. Tämä paikka on kaikkia ihmisten tekemiä alttareita pyhempi. Täällä kohtaan ikiaikojen Jumalan. Saan tuntea, että iankaikkiset käsivarret nostavat, kantavat ja pelastavat.
Katselen aitiopaikaltani, miten mehiläiset lentävät kukasta kukkaan keräten hunajaa kennoihinsa. Perhoset tekevät arvokasta pölytystyötään.
Neitoperhonen esiintyy kukkakedolla mitä ihmeellisimmissä väreissään. Sudenkorentokin tulee aivan kuin tarkoituksella ihmeteltäväkseni.
Muurahaiset, nuo ahkeruuden perikuvat kantavat kukin kortensa kekoon esimerkkinä meille, ettemme laiskuuteen taipuisi. Yhdessä saamme paljon aikaan, on niiden sanoma meille.
Kesän pääskyset jaksavat näyttää vapautta ilmentävää taitolentoa pihapiirissä.
Ojan pientareella laulurastas esittää taitojaan.
Tunnen Suomen raikkaan ja puhtaan tuulen kosketuksen kasvoillani.
Tahdon kävellä Suomen metsässä tutkien sammalmättäitä ja niiden monimuotoisia pieniä eliöitä. Istahdan kannolle. Voin siinä veistää vanhasta männyn kuoresta pienen kaarnaveneen.
Sadon runsautta lainehtivat viljapellot. Kesäyön tähtitaivas ja kuutamoyö.
Sitten syksyn värit. Keltaisesta punaiseen. Karu syksyn viileys ja tummuus, joka taas vaihtuu hohtavien hankien kimallukseen.
Paukkupakkaset purevat ja saavat terveen punan poskille.
Pimeän talven jälkeen taas kevätauringon häikäisevä valoisuus.
Kiitän Jumalaa tästä hyvästä maasta, jonka Hän on asuttavakseni suonut.
Mitään en vaihtaisi pois.
Mutta edessäpäin odottaa oikea, pysyvä isänmaamme, Taivaan kotimaa. Sitä odotellessamme saamme täysin siemauksin nauttia Jumalan meille antamasta hyvästä kotimaasta.
Taivaskotia odotellessamme voimme nyt laittaa asiamme kuntoon Jumalan kanssa. Nyt on aika huolehtia siitä, että olemme Kotitiellä, että ylösnoussut Jeesus on Ystävämme ja henkilökohtainen Vapahtajamme, syntiemme sovittaja.
Joko sinä olet pyytänyt Jumalalta syntisi anteeksi ?
____________________
Sinua siunaten,
Weijo Lindroos
Keskikesällä Suomen riippakoivut hehkuvat hempeänvihreää vehreyttään.
Metsien kuuset ja hongat huminoivat ylväinä kertoen omaa tarinaansa: Vapaita me olemme. Vapaina humisemme taivaan tuulessa. Vapaus on voimamme.
Suomen luonto moninaisuudessaan. Metsän aluskasvullisuus. Eläimet ja linnut. Keltaiset voikukat ja leskenlehdet. Sini- ja valkovuokot. Päivien kimallus. Illan viileys. Kesäyön kauneus. Aamun sarastus ja aamukasteen vihannoiva raikkaus
kesäyön sateen jälkeen.
Kesällä Suomen tuhannet järvet hehkuvat raikasta ja lempeää sinisyyttään. Taivas on sininen ja valkoinen.
Sinisen taivaan valkoiset pilvenhattarat muodostavat mitä ihmeellisimpiä satumuodostelmia. Niiden tarkkaaminen on sielun lepoa.
Rukous ja kiitos Jumalalle, kaiken Luojalle, nousee istuessani yksin metsäkalliolla. Tämä paikka on kaikkia ihmisten tekemiä alttareita pyhempi. Täällä kohtaan ikiaikojen Jumalan. Saan tuntea, että iankaikkiset käsivarret nostavat, kantavat ja pelastavat.
Katselen aitiopaikaltani, miten mehiläiset lentävät kukasta kukkaan keräten hunajaa kennoihinsa. Perhoset tekevät arvokasta pölytystyötään.
Neitoperhonen esiintyy kukkakedolla mitä ihmeellisimmissä väreissään. Sudenkorentokin tulee aivan kuin tarkoituksella ihmeteltäväkseni.
Muurahaiset, nuo ahkeruuden perikuvat kantavat kukin kortensa kekoon esimerkkinä meille, ettemme laiskuuteen taipuisi. Yhdessä saamme paljon aikaan, on niiden sanoma meille.
Kesän pääskyset jaksavat näyttää vapautta ilmentävää taitolentoa pihapiirissä.
Ojan pientareella laulurastas esittää taitojaan.
Tunnen Suomen raikkaan ja puhtaan tuulen kosketuksen kasvoillani.
Tahdon kävellä Suomen metsässä tutkien sammalmättäitä ja niiden monimuotoisia pieniä eliöitä. Istahdan kannolle. Voin siinä veistää vanhasta männyn kuoresta pienen kaarnaveneen.
Sadon runsautta lainehtivat viljapellot. Kesäyön tähtitaivas ja kuutamoyö.
Sitten syksyn värit. Keltaisesta punaiseen. Karu syksyn viileys ja tummuus, joka taas vaihtuu hohtavien hankien kimallukseen.
Paukkupakkaset purevat ja saavat terveen punan poskille.
Pimeän talven jälkeen taas kevätauringon häikäisevä valoisuus.
Kiitän Jumalaa tästä hyvästä maasta, jonka Hän on asuttavakseni suonut.
Mitään en vaihtaisi pois.
Mutta edessäpäin odottaa oikea, pysyvä isänmaamme, Taivaan kotimaa. Sitä odotellessamme saamme täysin siemauksin nauttia Jumalan meille antamasta hyvästä kotimaasta.
Taivaskotia odotellessamme voimme nyt laittaa asiamme kuntoon Jumalan kanssa. Nyt on aika huolehtia siitä, että olemme Kotitiellä, että ylösnoussut Jeesus on Ystävämme ja henkilökohtainen Vapahtajamme, syntiemme sovittaja.
Joko sinä olet pyytänyt Jumalalta syntisi anteeksi ?
____________________
Sinua siunaten,
Weijo Lindroos
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ainoalaatusen puhdasta
tekstiä ja sanavalintoja
-
Kiitos, Aino, rohkaisusta
-