Jumala sanoi kaikkea luomaansa hyväksi, joten ovatko saastaiset eläimet hyviä?
Entä tuholaiset, taudinaiheuttajat, myrkylliset eliöt, loiset ja pedot?
Mitä mieltä olet maanjäristyksistä, tulivuorista, tulvista, maanvyöryistä, hirmumyrskyistä, helteistä, metsäpaloista ja kuivuudesta?
Jumalan tekoja kaikki. Myös meteorit, jotka iskeytyvät maahan. Eikä Jeesus selviä hengissä lentomatkaa avaruuden läpi taivaan paratiisiin ja pilvien päällä on hankala seurakunnan kokoontua hääjuhlaan Kristuksen tulemuksessa. On kylmä eikä happea ole ja lentokoneet kiitävät pauhaten ohi.
Entä tuholaiset, taudinaiheuttajat, myrkylliset eliöt, loiset ja pedot?
Mitä mieltä olet maanjäristyksistä, tulivuorista, tulvista, maanvyöryistä, hirmumyrskyistä, helteistä, metsäpaloista ja kuivuudesta?
Jumalan tekoja kaikki. Myös meteorit, jotka iskeytyvät maahan. Eikä Jeesus selviä hengissä lentomatkaa avaruuden läpi taivaan paratiisiin ja pilvien päällä on hankala seurakunnan kokoontua hääjuhlaan Kristuksen tulemuksessa. On kylmä eikä happea ole ja lentokoneet kiitävät pauhaten ohi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei-helluntailainen kommentti:
https://biblehub.com/multi/genesis/1-31.htm
https://biblehub.com/hebrew/2896.htm
Alkutekstin sanan toov merkitys lienee ollut se, että kelvolliseksi tarkoituksiinsa Jumala piti luomakuntaansa, luomisen jälkeen. Sana ei liene tarkoittanut sitä, että puu tai lintu olisi moraalisesti hyvä.
Malarialoinen, jos mikä, on eittämättä yksi Jumalan suurimmista mestariteoksista. Joskus sitä miettii, miten ylivertaista luovuutta on tarvittu tämän pienen, mutta niin älykkään otuksen suunnitteluun. Kyseessä on todellinen nerokkuuden huipentuma, aivan kuin joku olisi pohtinut: "Kuinka saisin aikaan pienen, näkymättömän olennon, joka levittäisi kärsimystä ja kuolemaa mahdollisimman tehokkaasti?" Ja tadaa – malarialoinen!
Nerokkuus alkaa jo siitä, että tämä loinen tarvitsee kaksi täysin erilaista isäntää elinkiertonsa aikana: ihmisen ja moskiiton. Kätevää! Miksi tyytyä yhteen isäntään, kun voi kiusata kahta? Ensin loinen pääsee ihmisen vereen hyttysen piston kautta, ja sitten se matkustaa tyytyväisenä maksan uumeniin, missä se voi hetken piileskellä ja lisääntyä aivan rauhassa. Maksan sisällä se jakautuu kuin mikäkin minikopiointikone, tuottaen valtavia määriä uusia loisia.
Ja kun loisia on riittävästi, ne hyökkäävät veren punasoluihin – mutta eivät tietenkään liian nopeasti, vaan juuri sopivaan aikaan, jotta isäntä alkaa kokea kuumeita ja horkkaa niin säännöllisesti, että loinen saa mahdollisimman paljon huomiota. Nerokasta! Näin ihmiset heikkenevät juuri sen verran, että heistä tulee entistä helpompia uhreja, mutta eivät niin nopeasti, että he kuolisivat ennen kuin hyttynen ehtii käydä hakemassa uuden annoksen verta. Win-win!
Kun hyttynen tulee taas paikalle, loinen siirtyy sen elimistöön ja pääsee kätevästi takaisin liikkeelle – uusi kierros alkaa, ja maailma on täynnä uutta toivoa, ainakin loisen näkökulmasta. Ja mikä parasta, malarialoinen ei ole turhan valikoiva; se voi levitä satojen miljoonien ihmisten joukossa, tartuttaen jopa kokonaisia yhteiskuntia. Tämä on sellaista suunnittelua, että sen täytyy olla jonkin jumalallisen arkkitehdin mestariluomus, joka osasi yhdistää tuskan, kuoleman ja massiivisen populaationhallinnan!
Jos tämä ei ole täydellistä jumalallista insinööritaidetta, niin en tiedä mikä on. Todellinen biologinen mestariteos, joka pitää meidät varpaillamme, kirjaimellisesti kuumeessa!
Ystävällisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Humpuukijumalien paljastaja