Mikä pointti jatkaa?

Naputtaa runescapessa jotain vitun questei. Tai saada jotain dopamiinikiksei jostain vitun pokest tai limsast. Ihan helvetin säälittävää.. oikeesti. Käyn muutaman kerran viikossa salil treenamassa kehoani hyvään kuntoon ja lenkil... tää ei oo sitä elämää mitä halusin.. mut ei se normaali elämäkään mun ongelmiin auttanut, töissä ja opiskellessakin oli helvetin tyhjä ja paska olo. Viime kesä oli ehkä viimeinen mahdollisuus päästä tästä paskasta kierteestä pois kun tapasin mun unelmien naisen ja tutusttiin, hän oli juuri eronnut ja mä todella yritin panostaa, että meistä tulisi jotain ,mut hän ehti löytää joskus elo-loka kuussa poikaystävän kun en osannut toimia nopeasti tai ilmaista et oon kiinnostunut hänestä.

Elämä on ollut yhtä helvettiä siit asti kun sain tietää tästä, satutin itseäni, menetin yöunia ja sain paniikkikohtauksia, kun hän katkaisi välit muhun.. hän vielä väittää et mun pitäis palata yhteen mun myrkyllisen eksän kaa, joka ei kunnioittanut mun rajoja tai ymmärtänyt mun tunteita.. eikä nää muita ihmisiä kuin poikaystävänsä.. niin fiksautunut siihenkin, en ees tiedä millanen tyyppi kyseessä..

Oon miettinyt itsemurhaa varmaa enemmissä tai vähemmissä määrin joka päivä, kun musta on enemmän kipua muille kuin hyötyä, ainakin ilman tätä naista, hän oli mun elämäni rakkaus ja sai mut parhaimmilleni, hän tekee musta aidosti onnellisen. Mikään muu tässä maailmassa ei tee.. ja oon miettinyt et jos lopettaisin kaiken niin kaikki ois vaa hyvin.. elämä on ihan sietämätöntä

Oon jo avunpiirissä. Mut en tiedä onko siitäkään apua mulle.. tää mun elämänkumppani ei osaa nähdä mitään muuta kuin poikaystävänsä ja on todella raskasta kattoa tollasta hyperfixaatiota ulkopuolisena, koska mä olen itse kokenut vastaavia, mut tää mitä koen atm.. on kyllä ihan aitoa, aidoin tunne mitä oon ikinä kokenut, aitoa rakkautta.

Oon jo menettänyt toivon ,että oisin ikinä onnellinen , vaikka mulle annettais miljoona euroa,niin en olisi. Sit ois enemmän tapoi hämätä itseään kivusta, mut olisin yhtä onneton tai onnettomampi sillon, rahalla pääsee vaan tiettyyn pisteeseen asti, kunnes tajuut,, että jotain puuttuu.. oisin oikeesti onnellinen vaan tän Veeran kaa.. tiedän sen, en muitten naisten tai miesten tai kenenkään...

Kuolema on oikeastaan mun ainoa toivo mistään hyvästä.. oon menettänyt mun elämänkumppanin mun elämästä oman tyhmyyden takia. Ja kukaan ei näe kuinka yksin oon, oon yksin seurasssa, en jaksa ylläpitää kaverisuhteita, kun koen itteni niissäkin yksinäiseks ja et ne ei tajuu mua..

Turhauttavaa räpiköintiä, ois oikeesti paljon helpompi luovuttaa, ja olla "onnellinen", lopullisesti. Miettiä vaikka niitä mahdollisuuksia Veeran kaa seuraavas yritykses, jossa me molemmat voitas elää normaalia onnellista elämää.. ilman tälläst paskaa..