Toistaiseksi se on ollut pimeässä haparointia, eli en sinua täältä tunnista. Naiselle tämä, eräälle kaivatulle.
Mieheltä vuosien takaa
Mieheltä vuosien takaa
Aina sitä toivoo, että törmäisi sinuun täällä
Anonyymi-ap
12502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ylivoimaistahan se olisi ollutkin laittaa vaikkapa molempien etunimien alkukirjaimet.
Vai pitääkö niitä alkaa taas nyhtämään.
Ei hän ainakaan tunnista palstan ulkopuolellakaan joten mitä väliä millään on tai on ollutkaan. Ah ai niin hit'to vie, niin tämä on ollut ja on vain oman pääni tuotosta kaikki, vitsit sentään no sille ei voi mitään. Ai niin vielä unohtui, että tietysti minun täytyy vielä yrittää lähestyä häntä ja tehdä itseni vielä kerran naurunalaiseksi ja narriksi, että vielä tulisi se kurja ja satuttava olo niistä rukkasista ja siitä että kukahan taidan sitten olla. Että maanraossa on erittäin hyvä olla, pidän siitä tunteesta niin suuresti että mielellänihän minä vielä kerran itseni likoon laitan että varmasti tiedän paikkani hänen silmissään. Kiitos kaikesta.
Oletko varma, ettei tunnista? Voisiko olla, ettei uskalla pitkän ajan jälkeen tervehtiä tai ei vain huomaa?
Voihan se toki olla, ettei tunnista, jos on ulkonäkö kovasti muuttunut. Minä niin syvästi toivoisin, että tietäisin jos minua noin syvästi joku kaipaisi. Se olisi hyvin merkityksellistä minulle ja haluaisin tavata hänet.
Tunnistan kyllä, jos vastaan tulee. Alkuvuodesta hänen selkänsä vilaukselta näin. Juuri nyt elämä potki päähän rajusti ja en ehkä olisi valmis muutenkaan kohtaamaan.
Toivottavasti kohtaamme vielä joskus. Olen anteeksipyynnön velkaa.
Menneisyyden nainen
Kuinka monen vuoden?
Hei aloittaja, milloin nähtiin viimeksi?
Vajaa viikko sitten. Ei sentään juteltu.
Minä taas toivon että törmättäisiin täällä oikeassa elämässä.
Ei oikein kohtaa meidän toiveet.
Harmi kyllä ei.
Niin minäkin olen aina toivonut.
Naiselta vuosien takaa
Ihmisiä, joita on rakastanut ja jotka ovat olleet tärkeitä, on ikävä ja jää suru, kun joutuu luopumaan. Sen surun kanssa on joutunut sitten vaan elämään.
Kuinka monen vuoden takaa?